sinuhe

Ettei vain sinullakin olisi kirjaesitelmän teko mielessä? Sinuhe on erittäin hyvä kirja, ja se kannattaa kyllä lukeakin. Mutta tässäpä kuitenkin esitelmä, jonka aikoinaan itse tuosta kirjasta tein. En väitä, että se olisi hyvä tai tasokas, mutta onpahan kuitenkin. Ei mikään syvällinen analyysi, vaan oma, koulussa pitämäni esitelmä.

Sinuhe Egyptiläinen kertoo tarinan köyhiin oloihin lääkärin pojaksi syntyvästä sinuhesta, joka ajautuu elämässään suuriin seikkailuihin. Jo nuorena miehenä Sinuhen kohtaloa muuttaa Kairossa alkavat vainon ajat, jossa uskonnollinen Kali Ma -kultti alkaa vainota ihmisiä etsien heidän ulkonäöstään saatanallisia piirteitä. Näitä vainoja pakoon joutuu lähtemään myös Sinuhen perhe. Vähäisillä säästöillään lääkäri-isä vie puolisonsa ja kahdeksan lastaan pakolaisiksi Islamabadiin, jossa egyptiläisiä toisaalta syrjitään, mutta toisaalta heidän lääkärintaitojaan arvostetaan. Pikkuhiljaa perhe vaurastuu ja heillä on jopa varaa laittaa nuori Sinuhe kristittyjen lähetyssaarnaajien oppiin. Hurskaat kristityt munkit saavat elantonsa opettamalla Islamabadissa länsimaisia taitoja, aina Roomassa keksitystä maanviljelyksestä kreikkalaisiin sotataitoihin asti. Samalla he pyrkivät käännyttämään nuoria ja lahjakkaita poikia kristinuskoon. 25-vuotiaana Sinuhe kokeekin uskonnollisen herätyksen ja alkaa lukea Raamattua.

Koulussa Sinuhe oli kuitenkin erityisen kiinnostunut sotataidosta, jota viekas ja teräväkatseinen munkki Tuck hänelle mielellään opetti. Sinuhe oppi paitsi käyttämään jousia, miekkaa ja katapulttia, myös tärkeitä taitoja sotajoukkojen johtamisesta ja strategioista. 26-vuotiaana, kun Sinuhen opinnot ovat päätöksessä, munkki Tuck jää kiinni ehtoollisviinin varastamisesta ja joutuu pakenemaan. Tällöin Sinuhe päättää lähteä mukaan seikkailuun, sillä vaihtoehtona hänellekin oli vain munkiksi vihkiytyminen, mikä ei kiehdo nuoren miehen mieltä.

Sinuhe ja Tuck lähtevät siis pitkälle vaellukselle Lähi-Idän erämaihin. Täällä he kohtaavat erilaisia seikkailuja, jossa heille on hyötyä paitsi miekkailutaidoistaan, myös isältään oppimistaan lääkärin opeista. Lopulta kaksikko kohtaa maanpaossa elävän ottomaanikansan keskeltä erämaata, elämässä kurjuudessa taatelipuita ja oliiveja kasvattamalla. Kristittynä Sinuhe ei voi olla auttamatta heitä, ja niin kaksikko jää kymmeneksi vuodeksi opettamaan ottomaaneille viljelystaitoa ja rakentaa samalla heille oman armeijan.

Sinuhe on lähes 40-vuotias, kun ottomaanit valitsevat hänet johtajakseen. Tällöin hän haluaa paitsi auttaa ottomaaneja löytämään itselleen elintilaa, myös kostaa egyptiläisille kokemansa vääryydet. Hän antaa munkki Tuckille määräyksen marssittaa ottomaanien mahtavan armeijan Kairoon vuoden kuluttua, ja lähtee itse edeltä Egyptiin. Siellä hän hankkiutuu kokemuksensa avulla faaraon henkilääkäriksi, ja kuullessaan huhun lähestyvästä ottomaaniarmeijasta murhaa faaraon myrkyllä. Faaraon kuolema saattaa Egyptin hajaannuksen tilaan, jolloin ottomaaniarmeijan on helppo kaapata valta. Sinuhe on saanut kostonsa ja on nyt koko Egyptin valtakunnan herra.

Kruunajaisissa paljastuu kuitenkin petos. Viekas munkki Tuck on vuoden aikana kääntänyt ottomaanit Sinuhea vastaan ja haluaa itse uudeksi faaraoksi. Ottomaanisotilaat kaappaavatkin Sinuhen ja kuljettavat hänet köysissä takaisin erämaahan, jonne hän 11 vuotta sitten oli saapunut köyhänä pakolaisena. Siellä hän sitten elää eristettynä talossaan ja kirjoittaa muistelmansa.

Sinuhe on ennen kaikkea seikkailukirja, mutta siihen sekoittuu paljon myös uskonnollisia elementtejä. Sinuhe tekee jatkuvasti omaa kristillistä käännytystyötään ja taivuttaa puolelleen monia pakanoita ja hinduja. Mutta tavoitellessaan maallista valtaa hän kuitenkin epäonnistuu. Siitä muistuttaa myös munkki Tuck Raamatun sanoilla: "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu." Tämä onkin tarinan opetus.

Sinuhe on kristillisestä sanomastaan huolimatta hyvin viihdyttävä kirja. Munkki Tuckin ja ottomaanien sotapäällikkö Horemhebin keskustelut varsinkin ovat hulvattoman hauskoja. Myös Nefernefernefer on erittäin huvittava hahmo. Sinuhen kurjaa kohtaloa kuvastaa hyvin se, että hänen suuri rakkautensa Nefernefernefer osoittautuukin lopussa Sinuhen omaksi kadonneeksi sisareksi, ja näin he eivät voi mennä naimisiin. Sinuhen kohtalo on kova mutta opettavainen.

Lisäksi Waltaria voidaan kehua siitä, että hän on perehtynyt aiheeseen erittäin hyvin. Esimerkiksi hänen kuvauksensa senaikaisista maanviljelysmenetelmistä ovat uskomattoman tarkkoja. Waltari kuvaileekin hyvin tarkkaan oikeat kylvöajat ja esimerkiksi erilaiset taiat, joita maanviljelyksessä tuohon aikaan käytettiin. Onpa Sinuhe Egyptiläistä jopa käytetty oppikirjana maatalouskouluissa aikoinaan.

meill oli sijaisope ja se anto ysimiikan tost jutust eli iha ok se meni näi. joskus voi lukeekki ton ite, mutku se on nii paksu. ehkä joku talvi.

toiha oli täyttä paskaa:DDDDD

Ja kannattaa muistaa, että Waltarin Egypti-tietämys johtuu hänen useista matkoistaan maahan. Mika itseasiassa asui Egyptissä suurimman osan elämäänsä. Tämä kannattaa mainita opelle ihan erityisesti. Minullekin Mika lähetti Egyptistä ihan sähköpostia viime viikolla.

Voi kulta rakas. Ymmärrä nyt sarkasmia, huumoria ja ironiaa.
Lue se kirja ja tee sitten essee jollekin pallolle. Joka EI osaa itse lukea. Eikä viitsi.

Tulin tänne ettimään tarinan opetusta mutta löysinkin ihan muuta. Onneksi oon lukenu tarinan aikasemmin tajuakseni puut ja heinät. Mut aika hyvin jos joku sai 9- kopsaamalla ton :D

Loistava analyysi Sinuhesta, kirjoitin Sinuhen kristillisyydestä graduni ja valmistuin huippuarvosanoin