Suomi on edelleen Euroopan maaseutuvaltaisin maa. Maallemme ovat tyypillisiä maaseudun metsä-, pelto- ja vesistömaisemat sekä maaseutumainen asutus, jotka käsittävät yli 90% pinta-alasta.
Suomi on Euroopan unionin harvaan asutuin ja maaseutumaisin maa. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että niin valtio, maakunnat, kunnat ja kylät, kaikki yhdessä, osallistuvat maaseutupolitiikan toteuttamiseen. Maaseudun kehittäminen koskee kaikkia Suomen maaseutualueita. Toteuttaminen tapahtuu hyödyntämällä kansallista sekä EU:n ohjelmapolitiikkaa.
Maa- ja metsätaloushallinto osallistuu toimialaansa koskevaan alueidenkäytön suunnitteluun, säädösvalmisteluun ja kehittämistyöhön. Maa- ja metsätalousministeriö kehittää omalla hallinnonalallaan ja yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa alueidenkäytön ohjeistoa siten, että maa- ja metsätalouden elinkeinoihin, maaseutu- ja vesirakentamiseen, maaseutumaisemaan ja maaseutuympäristöön liittyvät näkökohdat tulevat kestävällä tavalla otetuiksi huomioon kaavatasolla.
Ohjelmakaudelle 2007-2013 Suomeen on laadittu yksi kansallinen maaseudun kehittämisstrategia, jota toteuttavat Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmat. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa Suomen maaseudun kehittämisstrategian sekä Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Molemmat on valmisteltu laajoissa työryhmissä, ja kumpikin on valmisteluaikana ollut sekä lausuntokierroksella että julkisesti esillä yleisön kommentoitavana.
Suomen käytettäväksi osoitetut maaseuturahaston varat ovat yhteensä 2 155 milj. euroa. Summa esitetään strategiassa jaettavaksi Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmien kesken siten, että Manner-Suomen osuus on 2 137 milj. euroa.
Kansallinen rahoitusosuus voi sisältää valtion ja kuntien rahoitusta. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman julkisen rahoituksen alustava kokonaismäärä on 6 766 milj. euroa. Lisäksi yksityisen rahoituksen määräksi arvioidaan 1 051 milj. euroa, jolloin ohjelman kokonaiskustannukset ovat 7 817 milj. euroa.
Suomen maaseudun kehittämisstrategia suuntaa Suomen maaseudun kehittämistä ohjelmakaudella 2007-2013. Strategian painopistealueita ovat maa- ja metsätalouden harjoittaminen taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä sekä eettisesti hyväksyttävällä tavalla, maaseudun yritystoiminnan kehittäminen sekä paikallisen omaehtoisen toiminnan vahvistaminen.
Painopistealueita toteutetaan Euroopan neuvoston maaseutuasetuksen mukaisesti neljän toimintalinjan kautta. Strategiassa on linjattu toimintalinjoille seuraavat painotukset EU:n maaseuturahaston osuudesta:
* maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn parantaminen (vähintään 11 %),
* ympäristön ja maaseudun tilan parantaminen (enintään 76 %),
* maaseudun elinkeinoelämän monipuolistaminen ja maaseutualueiden elämänlaadun parantaminen (vähintään 11 %) sekä
* Leader-toimintatapa (vähintään 5 %).
Leader-toimintatapa vahvistaa maaseudun kilpailukykyä sekä kansalaisyhteiskunnan ja julkisen hallinnon yhteistyötä. Sen kulmakiviä on paikallisuus, oma-aloitteisuus ja verkostoituminen.
Toimintatapaa toteutetaan paikallisten Leader-toimintaryhmien kautta. Toimintaryhmät ovat rekisteröityjä maaseudun kehittämisyhdistyksiä. Niiden hallitukset muodostetaan kolmikantaperiaatteella: edustettuna ovat maaseudun asukkaat sekä kuntien, elinkeinoelämän ja järjestöjen edustajat. Ryhmät saavat vuosittain käyttöönsä tietyn summan julkista rahaa, jolla ne rahoittavat valitsemansa hankkeet omalla toiminta-alueellaan.
Suomi on Euroopan unionin harvaan asutuin ja maaseutumaisin maa. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että niin valtio, maakunnat, kunnat ja kylät, kaikki yhdessä, osallistuvat maaseutupolitiikan toteuttamiseen. Maaseudun kehittäminen koskee kaikkia Suomen maaseutualueita. Toteuttaminen tapahtuu hyödyntämällä kansallista sekä EU:n ohjelmapolitiikkaa.
Maa- ja metsätaloushallinto osallistuu toimialaansa koskevaan alueidenkäytön suunnitteluun, säädösvalmisteluun ja kehittämistyöhön. Maa- ja metsätalousministeriö kehittää omalla hallinnonalallaan ja yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa alueidenkäytön ohjeistoa siten, että maa- ja metsätalouden elinkeinoihin, maaseutu- ja vesirakentamiseen, maaseutumaisemaan ja maaseutuympäristöön liittyvät näkökohdat tulevat kestävällä tavalla otetuiksi huomioon kaavatasolla.
Ohjelmakaudelle 2007-2013 Suomeen on laadittu yksi kansallinen maaseudun kehittämisstrategia, jota toteuttavat Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmat. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa Suomen maaseudun kehittämisstrategian sekä Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Molemmat on valmisteltu laajoissa työryhmissä, ja kumpikin on valmisteluaikana ollut sekä lausuntokierroksella että julkisesti esillä yleisön kommentoitavana.
Suomen käytettäväksi osoitetut maaseuturahaston varat ovat yhteensä 2 155 milj. euroa. Summa esitetään strategiassa jaettavaksi Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmien kesken siten, että Manner-Suomen osuus on 2 137 milj. euroa.
Kansallinen rahoitusosuus voi sisältää valtion ja kuntien rahoitusta. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman julkisen rahoituksen alustava kokonaismäärä on 6 766 milj. euroa. Lisäksi yksityisen rahoituksen määräksi arvioidaan 1 051 milj. euroa, jolloin ohjelman kokonaiskustannukset ovat 7 817 milj. euroa.
Suomen maaseudun kehittämisstrategia suuntaa Suomen maaseudun kehittämistä ohjelmakaudella 2007-2013. Strategian painopistealueita ovat maa- ja metsätalouden harjoittaminen taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä sekä eettisesti hyväksyttävällä tavalla, maaseudun yritystoiminnan kehittäminen sekä paikallisen omaehtoisen toiminnan vahvistaminen.
Painopistealueita toteutetaan Euroopan neuvoston maaseutuasetuksen mukaisesti neljän toimintalinjan kautta. Strategiassa on linjattu toimintalinjoille seuraavat painotukset EU:n maaseuturahaston osuudesta:
* maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn parantaminen (vähintään 11 %),
* ympäristön ja maaseudun tilan parantaminen (enintään 76 %),
* maaseudun elinkeinoelämän monipuolistaminen ja maaseutualueiden elämänlaadun parantaminen (vähintään 11 %) sekä
* Leader-toimintatapa (vähintään 5 %).
Leader-toimintatapa vahvistaa maaseudun kilpailukykyä sekä kansalaisyhteiskunnan ja julkisen hallinnon yhteistyötä. Sen kulmakiviä on paikallisuus, oma-aloitteisuus ja verkostoituminen.
Toimintatapaa toteutetaan paikallisten Leader-toimintaryhmien kautta. Toimintaryhmät ovat rekisteröityjä maaseudun kehittämisyhdistyksiä. Niiden hallitukset muodostetaan kolmikantaperiaatteella: edustettuna ovat maaseudun asukkaat sekä kuntien, elinkeinoelämän ja järjestöjen edustajat. Ryhmät saavat vuosittain käyttöönsä tietyn summan julkista rahaa, jolla ne rahoittavat valitsemansa hankkeet omalla toiminta-alueellaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ohjelmakaudella 2007-2013 Manner-Suomessa toimii 55 paikallista toimintaryhmää. Niiden toiminta kattaa kaikki Manner-Suomen maaseutualueet. Ryhmiä rahoitetaan EU:n maaseuturahaston Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2007-2013. Osa toimintaryhmien rahoituksesta on peräisin kansallisista lähteistä.
Tavallisesti toimintaryhmät toimivat seutukunnan kokoisilla alueilla (keskimäärin 40 000 asukasta). Alueiden kunnat sitoutuvat ryhmien toimintaan.
Leader-yhdistyksen toiminta on kaikille avointa, joten kuka tahansa oman alueensa kehittämisestä kiinnostunut voi osallistua siihen.
Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR suuntaa kansallista maaseutupolitiikkaa ja vaikuttaa kansainväliseen maaseutupolitiikkaan. Se on valtioneuvoston asettama yhteistyöelin, joka edistää maaseudun hyvinvointia ja elinvoimaisuutta vaikuttamalla monin tavoin poliittiseen ja hallinnolliseen päätöksentekoon. YTR:n tehtävänä on sovittaa yhteen maaseudun kehittämistoimia ja edistää maaseutuun kohdistettavien voimavarojen tehokasta käyttöä kaikilla maaseutupolitiikan viidellä tasolla: kansainvälinen, kansallinen, alueellinen sekä kunta- ja kylätasoilla.
YTR:n toiminnan perustana on maaseutupoliittinen kokonaisohjelma, joka sisältää strategisia linjauksia ja useita yhteiskunnan eri osa-alueille kohdistuvia toimenpide-ehdotuksia. Toimenpiteitä toteuttavat valtionhallinnon lisäksi mm. oppilaitokset, kunnat ja yhdistykset. Maaseutupoliittinen erityisohjelma ja selonteko ovat valtioneuvoston hyväksymiä ohjelmia, jotka sisältävät valtionhallinnon toimenpiteet maaseudun elinvoimaisuuden parantamiseksi. YTR toteuttaa kyseisiä ohjelmia hallituksen apuna.
Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmällä on teema- ja työryhmiä, jotka työskentelevät erilaisten asiakokonaisuuksien parissa. Teemaryhmillä on monia toimintamuotoja. Ryhmät tekevät omasta asiantuntija-alueestaan kehittämisohjelmia, arvioita ja lausuntoja, järjestävät seminaareja ja yleisötilaisuuksia sekä julkaisevat lehtiä ja tiedotteita.
Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä suuntaa valtakunnallisten maaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeiden rahoitusta maaseutupoliittisesti keskeisiin teemoihin. YTR suunnittelee valtakunnallisia hankkeita, jotka edistävät yhteistyöryhmän tehtävien toteuttamista.
Kunnat ovat tärkeä osa Suomen maaseutupoliittista järjestelmää. Maaseutupolitiikan toimenpiteet kohdistuvat yhteistyössä kuntien ja niiden asukkaiden kanssa kaikkiin ikäluokkiin. Erityisenä tavoitteena on asumisen edellytysten parantaminen maaseudulla.
Uudenlaisten hoivapalveluiden kehittäminen, palvelupisteen perustaminen kylälle, kylien asukkaiden huomioiminen päätöksenteossa, yrittämisen edellytysten parantaminen ja nuorten vapaa-ajanmahdollisuuksien lisääminen ovat kaikki esimerkkejä maaseutupoliittisesta toiminnasta. Toiminnasta, jonka tavoitteena on elinvoimainen ja ikärakenteeltaan monipuolinen maaseutu, jossa on hyvä asua ja elää.
Myös Kuntaliitto haluaa omalta osaltaan kannustaa kuntia maaseutupolitiikan toteuttamiseen sekä kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutukseen. Otamme osaa myös valtakunnalliseen maaseutupoliittiseen keskusteluun ja maaseutupoliittisten ohjelmien valmisteluun.
Kuntaliiton hallitus on hyväksynyt Kuntaliiton maaseutustrategian, jossa on määritelty Kuntaliiton näkökulmasta maaseutualueiden tärkeimmät vahvuudet ja haasteet sekä etsitty ne painopistealueet, joita kehittämällä maaseudun elinvoimaisuus voidaan turvata. Strategia antaa välineitä siihen, miten valtio ja kunnat voivat omassa toiminnassaan paremmin huomioida maaseudun ja millä keinoilla maaseudun elinvoimaisuutta voidaan edistää.
Kuntaliitto tarkastelee maaseutua seuraavan viiden painopistealueen kautta:
• Kuntatalous tasapainoon ja vakaa tulopohja kunnille
• Vaikuttavaa elinkeino- ja työvoimapolitiikkaa
• Toimivat lähipalvelut uudistaen
• Laadukkaat tietoliikenneyhteydet ja toimiva infrastruktuuri
• Maaseutu menestystekijänä ja yhteisöllisyys voimavarana
Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen piti avauspuheen kirkon maaseutuseminaarissa 24.10.2009 Kouvolassa. Tämän puheen mukaan ”hyväksyi keväällä 2008 toimintaa linjaavan ”Kirkon läsnäolo maaseudulla”. Sen taustalla on kirkon yhteinen strategia ”Meidän kirkko – osallisuuden yhteisö”. Sen mukaan ”Kirkon tehtävä on kutsua ihmisiä armollisen Jumalan yhteyteen, tuoda elämään kestävä perusta ja rohkaista välittämään lähimmäisistä ja luomakunnasta.” Jumalan koko ihmistä koskeva pelastustahto koskee maaseudun ihmistä ja hänen elinolojaan.
Vahvan kirkollisuuden ja herätysliikkeiden siivittämänä maaseudulla on saatu kokea, miten Jumalan sana parantaa itsekkyydestä ja järjen kapeudesta sekä avaa kehityksen mahdollisuuksia.
Kirkko tukee ihmistä kantamaan vastuuta itsestään ja toisista. Se haluaa olla myötäelävä ja
konstailematon, kantaa ottava, ymmärtävä ja kannustava. Kirkon sanoma maaseudulle on: kirkko elää maaseudun ihmisissä ja samaistuu heidän kohtaloonsa. Jumalan läsnäolon yhteisönä kirkko on läsnä koko suomalaisessa todellisuudessa. Jumalan läsnäolo elämässä antaa uuden ulottuvuuden, joka avaa väyliä toivolle, luottamukselle ja keskinäiselle rakkaudelle.”
Kirkko haluaa, että maaseutu on hyvä ja elinvoimainen paikka asua nykyisille ihmisille ja tuleville
sukupolville.
Kirkko haluaa että maaseudulla asuvat ihmiset eivät syrjäydy palvelujen tason, etäisyyksien, koulutus- ja kulttuuritarjonnan tai tulojen alhaisuuden vuoksi.
Kirkko haluaa luonnon säilyvän mahdollisimman paljon omilla ehdoillaan ihmisen hoitamana.
Kirkko haluaa suomalaisen maaseudun tuottavan ihmisille myös tulevien sukupolvien aikana ravintoa, toimeentuloa ja sielunlepoa.
Kirkko haluaa, että jokamiehen oikeudet säilyvät maaseudulla.
Kirkko haluaa, että maaseutua kehitetään pitkäjänteisesti maaseudun asukkaiden ja koko kansan ehdoilla tulevat sukupolvet huomioon ottaen.
Kirkko haluaa, että maaseudun menneisyys näkyy ja on voiman lähteenä tuleville sukupolville.
Kunnallisella tasolla päätetään monista asioita, jotka koskettavat suoraan ihmisten arkea. Esimerkiksi peruskoulutus, terveydenhuolto ja kaavoitus ovat kunnan vastuulla. Tärkeä osa suomalaista edustuksellista demokratiaa on kunnallinen itsehallinto. Kuntalaiset äänestävät joka neljäs vuosi valtuuston, joka päättää kunnan asioista.
Kuntalain mukaan kunnanvaltuuston on pidettävä huolta osallistumisen ja vaikuttamisen edellytyksistä. Sen on toiminnallaan edistettävä osallistuvan demokratian toteutumista.
Kuntalainen voi siis äänestäjänä ja kunnan asukkaana vaatia oikeuksiaan jo kuntalain perusteella. Kuntalain luvussa 4 säädetään:
• äänioikeudesta kunnallisvaaleissa
• äänestysoikeudesta kunnallisessa kansanäänestyksessä
• valtuuston vastuusta kunnan asukkaiden osallistumisen ja vaikuttamisen edellytyksistä
• kunnan asukkaan aloiteoikeudesta kunnan toimintaa koskevissa asioissa
• kunnan tiedottamisvelvollisuudesta
• kunnallisesta kansanäänestyksestä kansanäänestysaloitteesta.
Kuntalain mukaan kuntalaisten osallistumista ja vaikuttamista voidaan lisäksi edistää mm. selvittämällä asukkaiden mielipiteitä ennen päätöksentekoa ja järjestämällä kunnallisia kansanäänestyksiä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9650398
Miksiköhän Kuntaliitolla on oma maaseutustrategia www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/aek/maaseutupolitiikka/Kuntaliiton-maaseutustrategia/Documents/maaseutustrategiaesite_ebook.pdf
Kuntaliiton maaseutustrategian tavoite ja visio
Kuntaliiton maaseutustrategian tavoite on, että maaseudulla on mahdollisuuksia hyvään elämänlaatuun, asumiseen ja yrittämiseen. Eri alueiden vahvuudet kannattaa ottaa käyttöön palvelemaan koko yhteiskuntaa ja sen kilpailukykyä. Tämä edellyttää sitä, että maaseudun erityisolosuhteet huomioidaan
niin valtakunnallisessa, maakunnallisessa kuin kunnallisessa päätöksenteossa. Myös Euroopan
unionin tasolla tulee tiedostaa suomalaisen maaseudun erityispiirteet.
Ota kävyt taskusta ja tee vaikka käpylehmä.
kaupunginhallituksen kokouksessa 3.8.2009 §:ssä 314 asiassa "maaseutuhallinnon järjestäminen kunnissa" tehdyn päätöksen asiakirjoihin.
Kirkolla on hyvää ohjelmaa!
http://www.mikkelinhiippakunta.evl.fi/mp/db/file_library/x/IMG/13981/file/Maaseutuseminaarinesiteyleisoversionettiin22.pdf
SOPIMUS Euroopan ja välimerenmaiden kasvinsuojelujärjestön perustamisesta
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
XIV artikla
Puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja
a) Neuvosto valitsee puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan jäsenvaltioiden toimeenpanevassa komiteassa olevista edustajista.
Puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja valitaan kolmeksi vuodeksi taikka heidän jäljellä olevaksi toimikaudekseen (lyhimmäksi näistä) toimeenpanevassa komiteassa ja he ovat jälleen vaalikelpoisia mikäli tämä heidän toimikautensa uusitaan.
c) Puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja toimivat samassa ominaisuudessa sekä neuvostossa että toimeenpanevassa komiteassa.
XV artikla
Toimeenpaneva komitea
a) Toimeenpanevaan komiteaan kuuluvat puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä neuvoston valitsemat seitsemän muuta jäsenvaltioiden edustajaa.
b) Toimeenpanevassa komiteassa olevien jäsenten toimikausi määrätään normaalisti kolmeksi vuodeksi ja heidät voidaan valita uudelleen.
c) Ei muutosta.
d) Ei muutosta.
Suomen ja Ruotsin välillä eräiden valtion alusten, joita käytetään alkoholitavarain luvattoman maahantuonnin ehkäisemiseksi, vapauttamisesta luotsipakosta sekä eräistä maksuista tehty sopimus
Ruotsin kanssa Tukholmassa 20 päivänä marraskuuta 1936 tapahtunut noottienvaihto. 1. Ruotsin ulkoasiainministeri Suomen Tukholmassa olevalle asiainhoitajalle.
Tukholmassa 20 päivänä marraskuuta 1936.
Herra Asiainhoitaja,
Hallitukseni toimeksiannosta on minulla kunnia ilmoittaa, että Ruotsin hallitus sitoutuu ehdolla, että Suomen hallitus antaa vastaavan sitoumuksen, 15 päivästä joulukuuta 1936 soveltamaan seuraavaa määräystä:
Suomen merivartiolaitokselle kuuluva tai sen käytettäväksi asetettu alus on Ruotsin kulkuvesillä, kun sitä käytetään tarkoitukseen, joka on Suomen ja Ruotsin välillä 29 päivänä joulukuuta 1933 yhteisestä valvonnasta alkoholitavarain luvattoman maahantuonnin ehkäisemiseksi tehdyssä sopimuksessa edellytetyn yhteisen valvonnan yhteydessä, vapautettu velvollisuudesta käyttää luotsia sekä kaikista maksuista, jotka yleensä ovat aluksia varten Ruotsin satamissa vahvistetut, paitsi luotsimaksuista kun luotsia käytetään.
Jos Suomen Hallitus on valmis antamaan vastaavan sitoumukseen, ehdotan, että tämä kirjelmä ja siihen tuleva vastaus, jota saanen jäädä odottamaan, olisivat molempia hallituksia sitovana sopimuksena tässä asiassa.
Vastaanottakaa, Herra Asiainhoitaja, täydellisimmän kunnioitukseni vakuutus.
Ruotsin kanssa Tukholmassa 20 päivänä marraskuuta 1936 tapahtunut noottienvaihto. 2. Suomen Tukholmassa oleva asiainhoitaja Ruotsin ulkoasiainministerille.
Tukholmassa 20 päivänä marraskuuta 1936.
Herra Ministeri,
Minulla on täten kunnia tunnustaa vastaanottaneeni Teidän tämänpäiväinen kirjelmänne, jossa Te, Herra Ministeri, Hallituksenne toimeksiannosta olette ilmoittanut, että Ruotsin Hallitus sitoutuu, ehdolla että Suomen hallitus antaa vastaavan sitoumuksen, 15 päivästä joulukuuta 1936 soveltamaan seuraavaa määräystä:
Suomen merivartiolaitokselle kuuluva tai sen käytettäväksi asetettu alus on Ruotsin kulkuvesillä, kun sitä käytetään tarkoitukseen, joka on Suomen ja Ruotsin välillä 29 päivänä joulukuuta 1933 yhteisestä valvonnasta alkoholitavarain luvattoman maahantuonnin ehkäisemiseksi tehdyssä sopimuksessa edellytetyn yhteisen valvonnan yhteydessä, vapautettu velvollisuudesta käyttää luotsia sekä kaikista maksuista, jotka yleensä ovat aluksia varten Ruotsin satamissa vahvistetut, paitsi luotsimaksusta kun luotsia käytetään.
Tämän johdosta on minulla kunnia ilmoittaa, että Suomen Hallitus sitoutuu 15 päivästä joulukuuta 1936 soveltamaan seuraavaa määräystä:
Ruotsin tullilaitokselle kuuluva tai sen käytettäväksi asetettu alus on Suomen kulkuvesillä kun sitä käytetään tarkoitukseen, joka on Suomen ja Ruotsin välillä 29 päivänä joulukuuta 1933 yhteisestä valvonnasta alkoholitavarain luvattoman maahantuonnin ehkäisemiseksi tehdyssä sopimuksessa edellytetyn yhteisen valvonnan yhteydessä, vapautettu velvollisuudesta käyttää luotsia sekä kaikista maksuista, jotka yleensä ovat aluksia varten Suomen satamissa vahvistetut, paitsi luotsimaksusta kun luotsia käytetään.
Olen yhtä mieltä kanssanne siitä että Teidän äskenmainittu kirjelmänne ja tämä minun vastauskirjelmäni ovat molempien hallitusten välisenä sanotussa suhteessa tehtynä sopimuksena.
Vastaanottakaa, Herra Ministeri, erinomaisen kunnioitukseni vakuutus