Kirjoittelen tässä mietteitä ja kysymyksiä paniikkihäiriöstä...josko muillakin samanlaista.
Olen potenut tautia nyt kohta 2 vuotta.En syö lääkkeitä koska pahimmat kohtaukset ovat jo takanapäin.
Olen vaan välillä ymmälläni että onko tämä edes paniikkia...??
Nytkin on sellaine päivä että on epätodellinen olo.Kun kävelen,tuntuu että keikuttaa,välillä enemmän ja välillä vähemmän.Eilen menin kävelylle ja ykskaks tuntui siltä että koko keho häviää ja päässä tuntuu ylikevyeltä.Käännyin kotiin ja se meni ohi kyllä mutta koko ilta olikin sitten sellainen tyhmä olo.
Kipuja minulla ei juurikaan ole,mitä nyt selkä vähän kireänä joskus.Olen käynyt lääkärissä,osteopaatilla,fysioterapiassa,akupunktiossa,vyöhyketerapiassa...kaikesta on ollut apua hetkellisesti
mutta koko ajan tuntuu siltä että tässä on joku ratkaiseva tekijä joka ei nyt aukene...?
Mietin terapiaa,josko tämä kuitenkin olisi psyykkistä.Onko kenelläkään kokemusta Rosen-terapiasta?
Minulla paniikit iskee usein fyysisen ponnistuksen jälkeen,illalla nukkumaan mennessä,töissä,kävelyllä.Välillä on tosi sellaine yksinäisyyden tunne,ihan kuin olisin yksin koko universumissa.Tosi outoa koska olen aina ollut ihminen joka viihtyy ajoittain itsekseen,olen aina kokenut yhteyttä luontoon ja siten tuntenut olevani turvassa.Nyt kaikki tuntuu lähinnä pelottavalta.Mihin sekin tunne katosi?Onko vastaavaa teillä?
Oireita on kyllä vielä pitkä lista,mutta siitä enemmän tuonnempana.
Olen potenut tautia nyt kohta 2 vuotta.En syö lääkkeitä koska pahimmat kohtaukset ovat jo takanapäin.
Olen vaan välillä ymmälläni että onko tämä edes paniikkia...??
Nytkin on sellaine päivä että on epätodellinen olo.Kun kävelen,tuntuu että keikuttaa,välillä enemmän ja välillä vähemmän.Eilen menin kävelylle ja ykskaks tuntui siltä että koko keho häviää ja päässä tuntuu ylikevyeltä.Käännyin kotiin ja se meni ohi kyllä mutta koko ilta olikin sitten sellainen tyhmä olo.
Kipuja minulla ei juurikaan ole,mitä nyt selkä vähän kireänä joskus.Olen käynyt lääkärissä,osteopaatilla,fysioterapiassa,akupunktiossa,vyöhyketerapiassa...kaikesta on ollut apua hetkellisesti
mutta koko ajan tuntuu siltä että tässä on joku ratkaiseva tekijä joka ei nyt aukene...?
Mietin terapiaa,josko tämä kuitenkin olisi psyykkistä.Onko kenelläkään kokemusta Rosen-terapiasta?
Minulla paniikit iskee usein fyysisen ponnistuksen jälkeen,illalla nukkumaan mennessä,töissä,kävelyllä.Välillä on tosi sellaine yksinäisyyden tunne,ihan kuin olisin yksin koko universumissa.Tosi outoa koska olen aina ollut ihminen joka viihtyy ajoittain itsekseen,olen aina kokenut yhteyttä luontoon ja siten tuntenut olevani turvassa.Nyt kaikki tuntuu lähinnä pelottavalta.Mihin sekin tunne katosi?Onko vastaavaa teillä?
Oireita on kyllä vielä pitkä lista,mutta siitä enemmän tuonnempana.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itselläni samantapaista. Tai nuo ajatukset kuulostavat tutuilta. Tuntemuksia mitä on vaikea selittää ja mulla ainakin tuntunut siltä ettei ole ollut oma itsensä. Välillä on parempi päivä ja sitten tulee taas se huonompi. Mikään ei oikeen tunnu yhtä kirkkaalta kuin yleensä. Usein tuntuukin vaikealta uskoa, että kaikki johtuu paniikkihäiriöstä. Paniikkia lisää, jos rupeaa ajattelemaan, että johtuuko omituiset tuntemukset jostain muusta. Välillä väsynyttä oloa ja tuntuu, ettei jaksa tehdä juuri mitään, ainakaan fyysistä. Mutta kai se on pään sisällä, kun todellisuudessa olen jaksanut, kun olen lähtenyt urheilemaan tms.
Itsellä myös tuttua, että tietyissä tilanteissa on pahempi olla. Esimerkiksi töissä ja bussissa. Jos herään jostain syystä keskellä yötä, myös silloin nuo tunteet tulevat.
Hei!
Minä täällä myös olen kärsinyt 3 vuotta paniikkioireista! Ne alkoivat kun olin yksin kotona ja meinasin pyörtyä, olin tajuttomuuden rajamailla ja säihkädin pahasti. Sen jälkeen en kotona ole yksin uskaltanut olla, mutta siihenkin tuli muutos kun vain pakotin itseni olemaan yksin kotona ja oireet lakkasivat, mutta eivät kokonaan. Saan edelleen kohtauksia AINA kun menen yksin lenkille :( alkaa huippaamaan,sydän tykyttää enkä uskalla juosta lenkillä, koska pelkään että tulee hirveä jano enkä saa happea ja sydän alkaa lyömään tuhatta. Myös jos menen yksin kauppaan saan kohtauksen, tuntuu että kaikki vain pyörivät ympärillä, tämä on todella ahdistavaa. Olen nyt 19v ja minulla on elämässäni kaikki muuten kunnossa, mutta nuorempana ei ollut ja luulen, että siksi kärsin tästä ikävästä oireesta!!!
Moi, kirjoittelin tuon nimettömän ensimmäisen vastauksen myös.
Tuokin kuulostaa inhottavan tutulta. Tuntuu että kaikki on ok, mutta silti ahdistusta ja paniikkia pukkaa. Itselle lääkäri kirjoitti reseptin propralia jatkuvien oireiden takia ja sanoi ottamaan päivittäin jonkin aikaa. Tämän toivottiin estävän sykkeen nousemisen ja paniikin iskemisen niin herkästi näissä tietyissä tilanteissa. Jos oireita saadaan poistettua tällätapaa, voidaan kokeilla lääkkeen jättämistä pois, ja katsoa palaavatko oireet. Pahemmassa tapauksessa voi tarvita tietysti myös voimakkaampaa estolääkitystä.
...niin,kaikenlaista kummallista sitä voikaan olla.Minullakin on vaikeita kokemuksia menneisyydessä ja vaikka aina olen ajatellut että olen päässyt niistä yli ja pitänyt itseäni vahvana ihmisenä kun "kestin tuonkin,ja
tuon".Kai sitä on sitten jotain läpikäymättömiä tunteita jotka pukkaa esille.
Takana myös pitkäkestoista stressiä,työperäistä ja muutakin.
Olen kyllä käynyt monessa paikassa hakemassa apua.Manipulaatiohoidossa selitettiin että autonominen hermosto se siellä vain tekee tepposia.Kuulostaa kyllä ihan järkevältä,vaikka kohtauksen tullessa tuppaa unohtumaan nämä selitykset ja opitut asiat.Jos siltikin olisi joku tappava tauti...???Kerran tein testin kun luulin että minulla on sydäntauti.Juoksin täysillä ja tein pitkiä pyöräilylenkkejä.Totesin että ei voi olla ,sillä kait mua olisi edes hengästyttänyt jos sydän ei toimi...tai keuhkot.Siltä osin homma rauhoittui kun pystyin järkeilemään tämän.Lääkäri kyllä katsoi vähän vinoon kun selitin pikku testini hänelle...he he.
Olem monesti miettinyt että tämä voi myös olla hormonaalista osittain sillä stressi kyllä sekoittaa koko pakan jos se pääsee liian pitkälle...minulla kun on välillä kuuma ja välillä kylmä,hikeä pukkaa ja pissattaa koko ajan.Oireet vahvistuu kuukautisia ennen ja heti sen jälkeen.Yöheräily on jäänyt pois...jippii...yksi oire vähemmän.
muutes...onko teillä myös vatsa ja selkävaivoja??Minulla esiintyy myös vatsan pullistumista iltaa kohden,ilmavaivoja,joskus löysä uloste joka haisee pahalle...välillä olen huomannut että kun oikein röyhtäisee kunnolla niin "pääoireetkin"lievenee.Outoa!Sitten huomaan että kun alkaa se keinutus ja huippailu ninn silloin kivistää alaselästä tai tuntuu että lapaluiden välissä kramppaa.Eli yksi oire johtaa toiseen jne...melkoinen tauti tämä PH.Mitäköhän hoitoa sitä kokeilisi seuraavaksi?
Siis ilman muuta elintavat vaikuttaa,pitää vaan olla niin hiton jämpti eikä aina jaksaisi.Haluaisi voida valvoa ja ottaa parit oluet hyvässä seurassa joskus,syödä mitä mieli tekee...mutta kun ei voi,tai ainakin tuntuu siltä.Miehen kanssa otin 4 pientä saunakaljaa lauantaina ja sunnuntaina oli sitten taas niin kummallinen olo että,ei krapulaa mutta huippaa ja on epätodellinen olo....kumma juttu.Mistäköhän sekin johtuu?
No,oli miten oli,on kiva lukea muiden kokemuksia...saan voimaa ja toivottavasti näin voin muillekin itsestäni jakaa.Yllättävän yleistä tämä kyllä tuntuu olevan.Ystäväpiirissäni on ainakin 6 hlöä jolla ollut samaa.Onko se tämä aika,ruokavalio,kännykät vai mikä joka tämän taudin laukaisee? Kunhan pohdin.
Ainiin,ystäväni luki jonkun tutkimuksen jonka mukaan ahdistuneisuushäiriöstä kärsivät ovat keskimääräistä älykkäämpiä koska tämäntyyppinen pohtiminen vaatii monimutkaista ajattelukykyä!
Ollaan siis älykkäitä ja ahdistuneita!
Itsellä juurikin nuo ahdistukset ja pelko siitä, että onkin joku tappava tauti, ovat paljon vaikeampia, kuin itse paniikkikohtaukset. Siinä tilanteessa tietää kuitenkin puolen tunnin päästä viimeistään helpottavan yleensä. Tulee täälläkin myös mietittyä välillä, että onko sydämessä tai keuhkoissa jotain vikaa. Tai päässä kun huimaa ja on epätodellinen olo. Krapulassa nuo tuntemukset tuntuvat pahentuvan, tuntuu ettei päivästä selviä.