Olen ehkä hieman aikuistunut ajattelultani viime vuosina, lähestyn 30 ikää, ja en ole koskaan seurustellut.
Olen alkanut tajuta että elämäni tarkoitus ei ole yrittää epätoivoisesti "saada naista". Oikeastaan kohtuullisen tervejärkinen ihminen voi elää mielekästä elämää vaikka minkäänlaista romanttista suhdetta ei olisikaan.
Olen huomannut että elämäni kiintopisteeksi ja oikeastaan tarkoitukseksi on muodostunut halu ymmärtää. Haluan saada selville mielekkäässä määrin vastauksia kysymyksiin jotka liittyvät elämän ja tietoisuuden syntyyn ja olemassaoloon planeetallamme. Haluan ymmärtää miten maailma toimii, mikä on rahajärjestelmien, uskontojen, sotien yms. merkitys sille yhteiskunnalle joka ihmiskunnasta on muodostunut. Mikä on olemassaoloni merkitys ja tarkoitus, pitäisikö vain siirtää perimäänsä eteenpäin ja yrittää nauttia ohimenevästä hetkestään olemassaolossa mahdollisimman paljon, vai onko jotain muuta olemassa - jotain suurempaa?
En tahdo jumittaa itseäni kehäpäätelmiin enkä yleisiin mielipiteisiin, toisaalta minun täytyy kehittää rohkeutta uskaltaa harkita epäsuosittuja näkemyksiä jos ne vaikuttavat perustelluilta.
Olen tullut, mm. sellaiseen johtopäätökseen että lähitulevaisuudessa ihmiskunnalle poikkeuksellinen vauraus ja elintaso joka joissakin osissa maailmaa on saavutettu - tulee huononemaan merkittävästi, pohdin asioita täällä aloittamassani ketjussa: http://keskustelu.suomi24.fi/node/9617735
Vaikkakin talouden heikkeneminen on surullista niin samalla se on toisaalta vapauttavaa, en tunne enää niin suurta syyllisyyttä siitä että olen työtön tällä hetkellä, tietenkin pyrin hakemaan töitä edelleen mutta ymmärrän että olen myös jossain määrin olosuhteiden armoilla. Lisäksi mahdollisesti vaikeista ajoista on luultavasti helpompi selvitä kun ei ole perhettä ja lapsia joista pitäisi huolehtia, minulla on siis paremmat mahdollisuudet huolehtia itsestäni ja lähimmäisistäni mahdollisen yhteiskunnallisen kuohunnan aikana jota jo ilmenee mm. egyptissä.
Olen alkanut tajuta että elämäni tarkoitus ei ole yrittää epätoivoisesti "saada naista". Oikeastaan kohtuullisen tervejärkinen ihminen voi elää mielekästä elämää vaikka minkäänlaista romanttista suhdetta ei olisikaan.
Olen huomannut että elämäni kiintopisteeksi ja oikeastaan tarkoitukseksi on muodostunut halu ymmärtää. Haluan saada selville mielekkäässä määrin vastauksia kysymyksiin jotka liittyvät elämän ja tietoisuuden syntyyn ja olemassaoloon planeetallamme. Haluan ymmärtää miten maailma toimii, mikä on rahajärjestelmien, uskontojen, sotien yms. merkitys sille yhteiskunnalle joka ihmiskunnasta on muodostunut. Mikä on olemassaoloni merkitys ja tarkoitus, pitäisikö vain siirtää perimäänsä eteenpäin ja yrittää nauttia ohimenevästä hetkestään olemassaolossa mahdollisimman paljon, vai onko jotain muuta olemassa - jotain suurempaa?
En tahdo jumittaa itseäni kehäpäätelmiin enkä yleisiin mielipiteisiin, toisaalta minun täytyy kehittää rohkeutta uskaltaa harkita epäsuosittuja näkemyksiä jos ne vaikuttavat perustelluilta.
Olen tullut, mm. sellaiseen johtopäätökseen että lähitulevaisuudessa ihmiskunnalle poikkeuksellinen vauraus ja elintaso joka joissakin osissa maailmaa on saavutettu - tulee huononemaan merkittävästi, pohdin asioita täällä aloittamassani ketjussa: http://keskustelu.suomi24.fi/node/9617735
Vaikkakin talouden heikkeneminen on surullista niin samalla se on toisaalta vapauttavaa, en tunne enää niin suurta syyllisyyttä siitä että olen työtön tällä hetkellä, tietenkin pyrin hakemaan töitä edelleen mutta ymmärrän että olen myös jossain määrin olosuhteiden armoilla. Lisäksi mahdollisesti vaikeista ajoista on luultavasti helpompi selvitä kun ei ole perhettä ja lapsia joista pitäisi huolehtia, minulla on siis paremmat mahdollisuudet huolehtia itsestäni ja lähimmäisistäni mahdollisen yhteiskunnallisen kuohunnan aikana jota jo ilmenee mm. egyptissä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mä melkein toivon että tulisi jokin yhteiskunnallinen kaaos. Tietysti se tarkoittaisi turvattomuutta ja monella tapaa huonoja juttuja, mutta ehkä silloin ihmiset uskaltaisivat elää vapaammin ja enemmän hetkessä. Lähimmäisillä olisi enemmän merkitystä.
Jep, mitä järkeä on siinä että kaikki ihmiset kilpaa rakentavat "tuotteita" joista suurinta osaa kukaan ei edes tarvitse, ja samalla vähät välittävät muista ihmisistä jotka tarvitsisivat heidän huomiotaan, läsnäoloaan, arvostustaan ja rakkauttaan.
Ainakin itsestäni voin sanoa että periaatteessa tarvitsen vain "kohtuullisen" määrän aineellista, eli ruokaa ja paikan jossa nukkua turvallisesti - mutta melkein kaikki tärkeä mitä näiden lisäksi todella tarvitsen liittyy toisiin ihmisiin, siihen että joku välittäisi...
Vaikka olisi maailman rikkain ihminen, mutta kukaan ei rakasta sinua eikä tahdä viettää aikaa kanssasi niin ei se pidemmän päälle kovin syvää onnellisuutta antaisi.
Mikseivät suomalaiset tee mitään. Suomalaisia kusetetaan ja nöyryytetään systemaattisesti, koska hallituksella jne ei pelkoa mistään kansannoususta ole. Toisin sanoen läski kansamme makaa sohvilla lisäainemössöään mutustaen ja korkeintaan paskantaa housuunsa, jos televisiosta tulee jotakin pahoja uutisia.
Voisi elämä tässä maassakin olla parempaa, jos ihmiset osallistuisivat edes mielenosoituksiin. Mutta ei.
Mutta onko mielenosoittajilla jotain salatietoa siitä, kuinka tästä löyhkäävästä tunkiosta tehtäisiin yhteiskunta, jossa edes suurin osa ihmisistä voisi viihtyä? Epäilemättä mielenosoittajien joukossa on usein valistuneita ja vilpittömiä ihmisiä jotka puhtain sydämin seuraavat vain omantuntonsa ääntä, mutta suurin osa on lampaita jotka vain seuraavat johtajaa. Lampaille tärkeintä on haalia lisää lampaita, sillä mitä suurempi joukko huutaa aatteen puolesta, sitä oikeammalta tuo aate vaikuttaa eikä pientä mieltä tarvitse rasittaa kysymyksillä oikeasta ja väärästä. Ja kun aate vaikuttaa jo melkein Jumalan sanalta, aletaan kaivaa esiin kiviä ja polttopulloja ja ihmiset taantuvat eläimiksi eikä ihmishengellä ole sen enempää arvoa kuin koiran hengellä - kuten ei itse asiassa pitäisikään olla, eikä koko tapahtumainkulku tarkemmin ajatellen kuulosta lainkaan epätoivottavalta.
Barrikadeille siis, toverit! Vapahtakaamme tämä Suomemme maa kapitalismin ja poliittisten pelailijoiden ikeestä. Tulkoon anarkia, ihana anarkia, sillä mikä tahansa on parempaa kuin nykytila.
Yhteiskunnallisiin uudistajiin tepsii pakkohoito, sinne päätyy jos vastustaa hallitusta.
"Mä melkein toivon että tulisi jokin yhteiskunnallinen kaaos. Tietysti se tarkoittaisi turvattomuutta ja monella tapaa huonoja juttuja, mutta ehkä silloin ihmiset uskaltaisivat elää vapaammin ja enemmän hetkessä. Lähimmäisillä olisi enemmän merkitystä."
Se ei olisi todellakaan herkkua monillekkaan yksinäisille. Tilanne pahentuisi entisestään ja entistä harvempi heistäkään välittäisi.
"Hetkessä eläminen" ei ole myöskään synonyymi toisista välittämiselle. Se on synonyymi omille mielihaluille.
"Mikseivät suomalaiset tee mitään. Suomalaisia kusetetaan ja nöyryytetään systemaattisesti, koska hallituksella jne ei pelkoa mistään kansannoususta ole. Toisin sanoen läski kansamme makaa sohvilla lisäainemössöään mutustaen ja korkeintaan paskantaa housuunsa, jos televisiosta tulee jotakin pahoja uutisia.
Voisi elämä tässä maassakin olla parempaa, jos ihmiset osallistuisivat edes mielenosoituksiin. Mutta ei. "
Eli siis Suomessa asiat ovat hyvin mutta ne voisivat olla vielä paremmin jos rettelöitäisiin kaduilla?
Suomessa asiat ovat yleisesti ottaen sen verran hyvin että harva haluaa/jaksaa mennä bariikaadeille. Suomessa ei tietysti tuohon helposti ryhdyttäisikään mutta kyllä se mitta jossakin vaiheessa täyttyisi jos asiat menisivät "tarpeeksi pitkälle". Egyptissähän tilanne on mennyt vuosikymmeniä huonommaksi ja huonommaksi, joten jossakin vaiheessa pinna on palanut.
Egyptin kohdallakin on toki se tuttu vaara mikä yleensä liittyy tuommoisiin tilanteisiin että kun virheitä toistetaan tarpeeksi pitkään niin lopulta löytyy myös niitä vaarallisempia ongenonkijoita, jotka pyrkivät käyttämään massaa omien tarkoitusperiensä toteuttamiseen.
Jos nykyisinkin sanotaan olevan huonoimmassa asemassa perheettömien miesten, niin mitenkäs tilanne sitten muuttuisi paremmaksi tulevaisuudessa?
Vaikka uhkakuvasi ovatkin ihan todellisuuskelpoisia, niin maailmassa on peloteltu ihmisiä ties millä uhkuvilla aikaisemminkin jo aivan historiasta lähtien kun on uhkailtu milloin jumalapelolla ja milloin taivas putoaa niskaan ja nykyisin taas on median luomat massapeloitteet joita toistetaan joka puolella maailmaa kun ne on ensin saatu liikkeelle jonkin tahon toimesta. Erikoistahan tuossa on se miten maailmaan tuntuu mahtuvan kerralla vain 1 asia jota pelätään. Tuohon lienee syynä se että liian moni peloite sumentaisi liikaa ihmisten ajatuksia ja niitä ei jaksettaisi ottaa silloin tarpeeksi vakavasti.
Egyptin tilanne on aika huono esimerkki, koska ongelmat ovat sisäisiä; eivät ulkoisia. Kuitenkin vastaavilla esimerkeillä ihmisillä pelotellaan vuosi toisensa jälkeen. Yleensä pahimmat kauhuskenaariot vedetään hieman irrallisestikin muista yhteyksistä yhdistäen ne uhkakuviin.
"Mikä on olemassaoloni merkitys ja tarkoitus, pitäisikö vain siirtää perimäänsä eteenpäin ja yrittää nauttia ohimenevästä hetkestään olemassaolossa mahdollisimman paljon, vai onko jotain muuta olemassa - jotain suurempaa?"
Maailma on yksittäisen ihmisen kannalta aika yksinkertainen paikka. Pohjimmiltaan voidaan ajatella ettei kukaan ihminen ole samanlainen kuin toinen, mutta sitten taas yhteiskunnan taholta kaikki ihmiset ovat korvattavissa.
Ääripäät jäävät mieleen eli joko on tarpeeksi hyvä tai tarpeeksi paha ihminen niin heistä jää muisto myös myöhemmille polville. Ihmiset toki pyrkivät arvostamaan vain niitä hyviä ihmisiä, mutta pohjimmiltaan kummatkin tuntuvat täyttävän sen kriteerin eli jätetään muisto omasta olemassa olostaan. Siihen paljolti perustuu juuri tuo perimän siirtäminenkin vaikka toki sillä on merkitystä selviytymisenkin kannalta.
On vaikeaa kuvitella mitään suurempaa merkitystä yksittäisen ihmisen kannalta, vaikka suurena massana tuo merkitys tulisikin. Eli nostaisin melkeimpä sen "elämästä nauttimisen" tärkeimmäksi asiaksi. Pohjimmiltaan myös asioiden pohtiminen ei muuta maailmaa paremmaksi eli järkevämpää on sitten tehdä asioille jotakin.
Kumppanin löytyminen on tosiaan monille se suurin päämäärä. Monillahan tuo toki liittyy juuri tuohon perimä-ajatteluun mutta siihen on toki muitakin motivaatioita. Pohjimmiltaan kun ihminen on varsin yksin maailmassa, jos ei ole muita. Joillekin tuo toki sopii, mutta valtaosa kuitenkin ihmisistä haluaa että on niitä muitakin tyyppejä. Kumppania läheisempää ihmistä on vaikeaa löytää tai sitten pitää olla todella hyviä ystäviä/sukulaisia. Toki elämästä voi nauttia ilman kumppaniakin, mutta asioiden tekeminen itsekseen ja niistä nauttiminen on usein vaikeampaa kuin jonkun kanssa jonka kanssa voi jakaa kyseisen tilanteen.
...kumppanin, joka jakaisi elämääsi kanssasi - sen verran olen sinun erittäin hyvää kirjoitustaitoasi ihaillut myös muilla palstoilla.
Tarvitset kumppaniksesi ihmisen, joka kuuntelee sinua.
Mutta oletko koskaan ajatellut, että myös tuleva kumppanisi tahtoisi, että sinä kuuntelisit myös häntä?
Nimittäin viittaan tuohon edelliseen lauseeseen, että oletko puhelias muutoinkin, vaiko vain hiljaa sisäisesti ajattelet noin monisäikeisesti kuten kirjoittelet?