Oletko erakoitunu ?
Olen huomannu muutoksia itsessäni, en enään kaipa tai tahdo tutustua uusiin ihmisiin, en paljon entisiäkää ihmisiä jaksais tavata, koen ahdistavaksi, en jaksais järjestää enään suurempia juhlia ja tapaamisia, mitä tästä seuraa, erakoituminen luulen.
Olen huomannu muutoksia itsessäni, en enään kaipa tai tahdo tutustua uusiin ihmisiin, en paljon entisiäkää ihmisiä jaksais tavata, koen ahdistavaksi, en jaksais järjestää enään suurempia juhlia ja tapaamisia, mitä tästä seuraa, erakoituminen luulen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
tuntevani kaikki, tosi paljon on uusia tuttavia tullut viime vuosina,
kun kotityöt ovat nyt vähentyneet, ehdin olla muiden kanssa.
Kyllä se minusta on virkistävää ja kivaa.
ilmankos siellä haisi niin mädälle tänään-.
menit
joten; kun SINÄ kävit tänään ja haisi, siitä voit itse vetää johtopäätöksen.
itsekehu haisee, oikeessa on tuo toinen kirjoittaja. Minäki kävin Lötjösen kyläkaupassa ja kaikki 3 asiakasta tunsin.
Kävinhän siellä Stokkalla minäkin istumassa, kun siellä näkee tavallisia ihmisiä ja löytää aika helposti istuimen itselleen. Eipä ole monessa kaupassa istuimia niin hyvin kuin siellä Stocmannilla on.
Pyyhi märät korvantauksesi ja mene kasvamaan aikuiseksi.
Mainostajat ovat nopeita, alla oleva mainos ilmestyi juuri sopivaan aikaan. Vaikka kommentti hajusta olikin epäasiallinen:(
http://www.kapasity.fi/hajunpoisto/?gclid=CNTO7NOC-KYCFQmMzAodD32eGg
suorastaan lemusi. Mutta jos jostakin on hienoa tuntea olevansa Stokmannilla jotain upeeta muitten upeitten seurassa, niin suotakoon se silleraukalle.
En huomannut mitään kehumista.
Etköhän nyt ylireagoi:(
Jos et asu Hesassa, voi aina muuttaa sinne jos noin kateeksi käy.
Dementtia on mukava tauti, tule paljon uusia ystäviä, ,,,,,,,,,,,,,, ku ei muista ketä entiset on.
Aloin ajattelemaan omaa elämääni. Aika paljon samaa olen huomannut itsessänikin.
Eniten kaipaan omaa rauhaa, viihdyn parhaiten kotona, tai mökillä.
Jos jokin rikkoo auvoisen elämän järjestykseni tulen äreäksi ja häiriinnyn. Suunnittelen kesäisiä ystävien tapaamisia mökillä, sitten ajattelenkin että pyh, ei siitä ole kuin lisätöitä ja vaivaa.
En pidä erakoitumista pahana jos se on vapaaehtoista, eikä yksin olosta kärsi.
Kuitenkin minusta saa helposti lähestyttävän ja sosiaalisen kuvan kun tapaan tuttuja vaikkapa kauppareissulla.
Päivittäin harrastuksissa ja kaupungilla juostessani mielelläni tapaan ihmisiä, juttelen pinallisesti niitä näit, mutta jokin on tullu en kaipaa vieraita kotiin, tai vierailuja luokseni, mieluummin tapaan ulkona ihmisiä kuin kotona.
Koen kaiken tälläytymisen, kahvittelun, tarjoilut rasittaviksi, muistan ennen vanhaan ei vieraille tarjoilukaan, korkeintaan kahvit keitettiin ne "ryystettiin" sokeripala huulien välissä lautaselta.
En pidä tästä vanhentuvasta elämästä.
kulttuuri vallalla. Sehän helpottaa emännän osaa totaalisesti,
ei tarvitse passata, vaan istua ja osallistua keskusteluun.
Eikä se edellytä makeuksien syömistä! Kuka haluaa lihoa?
Ei kukaan.
Hyväkuntoisena elämästä nauttii paljon enemmän.
muka onkin kahvin keitossa, eikä kotonakaan tarvitse tarjota mitään kahvin kanssa tai vaikka voileivän. Kahvilan kupin hinnalla saa paketin kahvia. Kotoisempaa ja rauhallisempaa jutella kotona kuin kahviloissa ja maksaa ne matkatkin, ei kaikki keskustassa asu.
enää kutsua vieraita kotiini, mieluimmin tapaan heidät ulkona. Huomaan olevani tyytyväinen omissa oloissani mutta onkin niin paljon omia harrastuksia ja tekemisiä ja aika kuluu liian nopeasti, myös väsyttää.
Aamu hommat ja hygiania vie aikaa. Miten ihmeessä ehti työhön ennenvanhaan.
Kyllä tunnen erakoituvani, varsinkin kun paluumuuttajana minulla ei ole sellaisia monen vuoden ystävyksiä.
Pari vuotta sitten kävin tanssimassa koska sitä olen harrastanut paljon, mutta lopetin kun en löytänyt tarpeeksi hyvää partneria.
Olen kyllä sosiaalinen ihminen toiselta puolelta, mutta nyt erakoitunut vanhentuessa.
Kaukaa tulevat vieraat täytyy "hyysätä " , ei pelkkä juttelu riitä, jotain tarvii tarjota, mikä ruoka olis hyvä, helppo ja ravitsevaa tarjota ?
Presidentti oli huolissaan suomen vanhusten erakoitumisesta, hyvä niin, asialle pitäis myös tehdä jotain, mutta mitä, olen selkeästi erakoitumassa.
Oliskohan Kataisella hyviä neuvoja, luulempa että kiristää mieluummin vanhusten sosiaali palveluista, kuin keksis jotain vanhusten hyväksi.
tarjoo mitä itsekkin syöt, laita pari pottua lisää kattilaan. Et kai itekkään hyysäystä odota, miksi luulet muitten odottavan ?
Minä teen karjalanpaistin edellisenä päivänä, se on hyvää lämmitettynäkin.
Keitän pottuja ja teen salaatin. Ostan pakaste karjalanpiirakoita, ovat helppoja ja nopeitä paistaa.
Jäätelöä jälkiruuaksi.
VAIKKA RIISIPUURO.ensimmäinen lautanen voisilmän kanssa,toinen sokerin ja kanelin,Kylläiseksi tuli itse ja ystävä.
Kai jotenki selviää jotain pientä tarjaa kotona ensin, sitten vie ravintolaan syömään kunnolla.
Osa meistä joutuu erakoitumaan tarpeettomuutensa takia. Onnea toivotan niille isoäideille ja isoisille, joilla on pieniä lastenlapsia antamasssa iloa ja tarpeellisuuden tuntua.
huomaan itsestäni, että en enää jaksa/halua ympärilleni useasti muita ihmisiä. Nautin yksinolosta, tietysti joudun tapaamaan muita ihmisiä, mutta en kaipaa heitä. Ja lapset, lastenlapset sekä lastenlapset ovat mukavia, kunhan eivät usein vieraile tai pyydä minua luokseen. Kyllä se niin on, että vanha ihminen jo kaipaa rauhaa ja omissa oloissaan olemista, seurustelua vain omien voimien mukaan.
kävi kotisairaanhoitaja tekemässä minusta ja kodistani inventaariota, kun nääs täytän 80v. Kyseltiin sairaudet mitä on elämässä ollut, lähipiiri olisko apua jos sairastun, minkälainen asunto, oma vai vuokra, onko portaita, hissi vai mitä. Sitten tulot, eläke ja pankkitili entäs menot nekin kartoitettiin. Onko mopo motsikka vai oma auto vai leasing. Niin ja tietty se konjamiini puoli miten paljo sitä menee, mites kaverit kätkö saluunassa kaljoilla, ostatko kotiin, mitä urheilua harrastat.
SE vaan unohdettiin kysyä mitä mä ootan tulevaisuudelta ja miten aion elää olla ja missä asua jatkoaikaa. ja ja se kaverit onko niitä, vastasin ainakin silloin kun kaljakori kilisee polkupyörän sarvessa ja mun kotiin mennään puhumaan politiikkaa. Tuliko selväksi etten ole erakoitumassa vielä, bengaa on riittävästi, oon Alepan kanta kundi myös lähipubissa..
Aivan, jos olis pieniä lastenlapsia, mutta ku ei ole, lapsenlapseni ovat 20 -30v omat perheet ja kiireet heillä, yksi niistä pitäää yhteyttä aika hyvin toiset ei juurikaan muista.
Silloin kun he olivat pieniä sain onnekseni heitä hoivailla viikonloppuisin joskus viikollakin, se oli onnellista aikaa, nyt ei tarvitse kukaan, enemmänkin tunnen olevani riesa omien lasteni elämässä, vaikka en heitä juuri koskaan näekkää, heillä on paineita ajatellessaan mummia/vaaria yksinään ilman minkäänlaista apua, ilmeisesti alitajuisesti tetävät, että pitäs joskus käydä katsomassa, mutta ku ei, niin on huono omatunto, siitä tressi, näin luulen.
Äkki kuolema olis hyvä ratkaisu, niin meille vanhuksille kuin jälkeen jääville, vuosia laitoksessa viruminen on suuri kärsimys, niin vanhuksille kuin omaisille, emme valitettavasti tiedä kohtaloamme kuinka elämä päättyy.
Mitä etkös säkään onnistu niissä pitkäaikaissuhteissa, onko sama tauti ku hjalliksella? Ei ihme jos sua pelottaa vanhuus, älä hyvä immeinen toivo sitä äkkikuolemaa, jää vielä monia elämän iloja kokematta.
Mä käyn pubeissa ja niistä löytyy aina joku kaveri jos ei ole hyvin tarkkasilimäinen nii ainakin naapurimaan Olka-tyttö, se on niin ohut mutta pehmone. Tulee nii onnellinen olo kun yöllä hapuaa vierestä olkan kättä, se on sitä turvallisuuven tunnetta jota päivällinen siskokin asioita kysellessä tähdensi.
et tiedäkään, miten onnellinen saat olla, kun sinulla ei ole jälkeläisiä. Jos näissä "järissäni" olisin ollut nuorena, en olisi hankkinut yhtään ainokaista lasta. Mutta silti nyt, henkeni antaisin, jos voisin sillä tavoin joitain onnettomia auttaa, jotka jo nuoresta ovat joutuneet elämänsä menettämään paholaiselle, joka tarjoaa trippejä "onnellisuuteen" elämän tuskan kestämisessä. On niin paljon tuskaisia nuoria, jotka tuhoavat elämänsä ennenkuin se on edes alkanutkaan...eikä siltä tieltä ole paluuta.
Muistatteko minun kertoneen, että olen tavannut, nähnyt paholaisen, jonka silmien takana oli se ääretön pahuus. Sen olennon, en sano edes ihmisen, olen pystynyt "tappamaan" omasssa mielessäni, mutta millaista tuhoa se olento onkaan saanut aikaan muissa lähelleen joutuneissa, kaikki tuhoutuvat.
Enkä minä pysty kenelläkään avuksi olemaan...silläkö minä tämän paholaisen hävittäisin, että viha, jonka pystyin karkottamaan, palaisi, ja minä omakätisesti menisin sen pahuuden olennon hävittämään.
Tuolla toisaalla puhuttiin onnellisuudesta...voi,voi...vähästäkin löytyy onnellisuuden rippeitä teillä, olkaa onnellisia, ettette ole joutuneet tällaisen pahuuden kanssa tekemisiin.
Sellanen pitäski hirttää torille.
Eiköhän yli viidenkymmenen avioliitto vuotta pidettävän pitäkestoisena suhteena, loppua ei olisi koskaan tullu ellei kuolema olisi tullu väliin, " vain kuolema erottaa " sanotaan raamatussa.
...ovat tietenkin erakoitumisen suurimpia syitä.
Alzheimer sulkee hänet unohduksen syliin.Itsestäni huomaan,en naura samoille asiolle ja leffoille,kuin aikaisemmin.Hesarista ensimäisenä luen kuolinilmoituset ja sen jälkeen ruokamaailman ja kotimaan uutiset.
Kaiketi olemme menossa kohti ikuisuuden lumoavaa maailmaa.En anna periksi niikauan kuin henki pihisee olen osa tätä luomakuntaa Ama ajatuksia sähkökatkon jälkeen
Kyllähän tämä surfailu lisää yksinäisyyttä. Täällähän tosin tapaa ihmisä, mutta ei todellisesti. Kuitenkin voi sanoa, että jotkut ärsyttävät, jotkut miellyttävät. Joku tuntuu älynlahjoiltaan yksinkertaiselta, joku taas nokkelalta. Joku on luontaantyöntävä, joku kiinnostava.
Käytännössä tämä on jonkinlainen yksinäisyyden korvike. Tämä on asia, josta on syytä varoitaa. Onhan tässä viime aikoina nähty, miten vakavasti jotkut ovat ottaneet sen, mitä on tänne kirjoitettu, kun on lakimiehen ja valtioneuvoston puoleen käännytty.
Niille on kaikesta huolimatta paikallaan sanoa: älkää ottako tänne kirjoitettua aina vakavasti.
taivaan tuuliin,kun tolla sähköyhtiöllä virranjakeluun tuli katkos.Ja minä olen se joka perään lakiteitse ollako vaiko ei olla.Kuinka voin olla yhtäaikaa poissa ja samalla läsnä.
Ei tämä ensimmäinen kerta ole,kun palstaa lakimiesten kustannuksella puhdistetaan.
Näillä häiriköillä useampia koneita ja sieltä suolletaan tekstiä eetteriin milloin milläkin nicillä.
Minulla vain tämä yksi pöytäkone ja hyvin olen saanut itseni estraadille.
Mistäs ne eristäytyneet erakot tulivat sitten ennen tietokone aikakautta?
Näkisin sen olevan luonne kysymys, en ole huomannut itsessäni tietokone tuttavuuksista huolimatta, etä vieroksuisin ihmisiä.
Naaparit tulevat vartavasten juttelemaan, lapsensa ikkunani alle huutelemaan:) työhuoneessa, kun maalaustelineeni luona olen.
No, samassa kaupassa en aina käy, mutta juttua siellä jonkun tutun kanssa saatetaan pikaisesti vaihtaa.
Sukuun en kovin tiiviisti näköetäisyydeltä ole yhteydessä. Facebookin kautta näen ja kuulen tarpeeksi elämästään.
Ja viikottaiset puhelut ajavat saman asian.
Vanhimman tyttöni kanssa ollaan paljolti samalla aaltopitudella, joten sillä rintamalla soitellaan kun on jotakin ratkiriemukasta jolle saadaan nauraa yhdessä:D Samoin murheissa, on kypsin lapsissa.
Paljon kokenut elämässään kuuntelijana, ja kantaa ottavana.
Siitähän elämäni on hyvä, että voin tehdä mieleni mukaan, olenko kotona jos nautin siitä, vaikken edes nauttisi niin päätän sen vapaaehtoisesti!
Talvet koen enemmän hiljaiselona, mutta viihdyn itsenikin kanssa, ja ajauksieni. Netissä niitä saa jakaa muiden kanssa:D
Kiitos siitä teillekin:D
Ettekö pidä edes yhdestä mieleisestä harrastustoiminnasta kiinni, jotta se ei estäisi tyystin erakoitumista.
En minäkään enää halua mitään kutsuja pitää sen kummemmin ruuan kanssa tai ilman, eikä aina huvita edes kahvillekaan ketään kutsua. Lapseni ja lastenlapseni ovat kyllä tervetulleita käymään ja joskus vierailen heidän luonaan. Mutta mielelläni minäkin olen rauhassa kotonani; katson TV:tä, kuuntelen radiota, roikun täällä netissä, luen, harrastan ristikoita ja puuhailen kaikkia kotihommia ja nautin olostani.
Lenkillä, kaupassa ja vaikka kahvilassa taikka 'kaljalla' voin sitten tavata tuttujani ja ystäviäni ja puhella niitä näitä. - Mutta se yksi oma harrastustoiminta on piristävä, estää erakoitumisen ja pitää minut ulkomaailmassa kiinni. Se harrastus voi olla ihan mikät tahansa kullekin ominainen ja iloa tuottava asia.
Mua pitää hengissä jokapäiväiset uinti reissut, tietenkin kulutan aikaani kaupoissa, pelaan hedelmäpelejä, yksin viihdyn kotona, joskus kaipaan puhekaveria, soitan silloin jollekki, minulla on myös ystävä joka soittaa ainaki kerranviikossa kuulumisia, en silti pidä vanhuudesta, olen kyllästyny elämään, tänään mietin kauppunkireisullani että pääki taitaa pikkuhiljaa tulla höperöksi, sen verran tyhmästi kyselin laskun perään, heh, vanhuus ei ole hauskaa. Siivoaminen on alkanu tuntua työläältä, viikonloppuna tulee harvinaisia vieraita, pitäs jotain tarjota, ja siivotakki pitää, mistä saisi mukavaa siivous apua, mullaki pieni eläke, kuulun köyhyysrajan alapuolelle eläkkeen pienuuden vuoksi.
ja laskua tarkistaa. Monesti kassa ei huomaa alennuksia tai tarjous ei olekaan syötetty laskukoneen muistiin. Kyllä sitä voi tarkkana olla 'markoistaan' varsinkin, kun se eläkekorotus jäi niin jälkeen ruuan hinnannousuista.
Ja toisekseen, minä en ole koskaan tykännyt siivoamisesta; se on aina tylsää ja työlästä. Yritän siivoilla noin pikkuhiljaa, ettei kaikki paikat tursota tavaraa ja näytä sotkuiselta.
Ei se vanhuus aina niin hauskaa ole, mutta ota huumori mukaan niin joskus hymyilee vaikka itselleen.
Ja vaikka minä olen vanha nainen, niin meikkaan itseäni (maltillisesti) ja puen ainakin omasta mielestäni nätisti ja asiallisesti. Käytän hyvälle tuoksuvaa 'ryppyrasvaa' ja katson itseäni peilistä ilman rillejä (näyttääpä tulos oikeastaan aika hyvältä).
Ja jutellaan tuttujen kanssa mukavia.
Sehän siinä harmitti ku olin itse väärässä, ajattelin että nyt viiraa päässäki ku en huomannu, puhelin lasku oli mielestäni liian suuri, mutta selvisi että siinä olikin molempien puhelimien puhelut yhdessä.
En pidä vanhaksi tulemisesta, asiat tökkii aina vaan pahemmin, ei auta kuin sopeutua tilanteeseen.
Erakoitunut kai ollaan. Puhekumppanina tässä on enimmäkseen itsensä kanssa, yksinpuhuminen sujuu hyvin.
Erakoita täällä huomaa olevan. Eräille erakoituneille on täällä ominaista nopea ja yllättävä ärtyminen ja sen huomaa ärtymistä puheenvuorossa. Juuri eräs keskustelukumppani oli muka "taliaivo"!
Tuo reagoiminen ärsyyntymisellä on minusta tempperamentti kysymys.
On hitaasti reagoivia ja nopeasti syttyviä! Mitään varsinaisen erakoitumisen kanssa en siinä koe.
En yhtään pidä ihmeenä , että reagoi. Itsekin saatan tyhmään kysymykseen vastata "ota selvää itse! Tai provoiluihin paiskata,pain. hev. pers.:D-- Tervettä se minusta on!
Yleensä sitä kuitenkin pyrkii, niin täällä, kuin realielämässäkin käyttäytymään maltillisesti:D
mikäs määrittelijä sinä olet !Jos tällä iällä ei osaa edes kirjoituspalstalla pitää suutaan pienemmällä, se jos mikä on tyhmyyttä, vaikka jollain temperamentilla sitä selität. Rääpit joka asiaa kuin olisit kaikkien alojen asiantuntia.
Tuollainen kaiken oman paskansa selittely muka hyväksi ( "terveeksi") inhottaa!
Tosi sairas tyyppi.
Oman poikansakin kanssa tappeli eilen.
Yksi syy on selvinnyt täällä. Tämä koskee niitä, jotka istuvat päivittäin tuntikausia tietokoneen ääressä.
Niistä monista tulee kärttyisiä ja epäluuloisia, kuten täälläkin on todettu. Ei tarvitse muuta kuin katsella tätäkin ketjua. Ei täällä edes huumoria voi juuri viljellä.
Ei muilla palstoilla tuollaista ole. Tuosta ei höppänyys ole kaukana.
Ikävää todeta miten tuo ihmispolo rapistuu ja tulee päivä päivältä kärttyisämmäksi, eikä loppu taida tulla ennen kuin sormet jäykistyy.
Olen nyt availlut muutamia ketjuja, eilinen ilta on ollut hyvin aktiivista, oma pahoinvointi kohdistetaan tuntemattomaan, kirjoitetaan aivan käsittämätöntä.
Näin yleiskatsauksen jälkeen ei taida olla huumori ihminen, totiselta pohjalta tekee itsensä täysin naurettavaksi, on varmasti erakoitumisen ensiaskel istua netissä ympäri vrkauden.
Voisitko u-atu näyttää tien kohti parempaa tulevaisuutta. Mitä ja miten pitäisi elää ja olla ettei leimauduttaisi mainitsemanlaisiksi henkilöiksi. Kuule hyvä u-atu nyt on hyvät neuvot tarpeen kun miltei horiskon oloisiksi kirjoittajia moitiskelet.
Herään aamuisin jo klo 7 aikoihin, koneelle tietty aamulla lukemaan päivän aviiseja ja uustisia eri sivuilta.
Muuten MTV3 uutissivuilla on viimeistä tietoa samoin HS sivuilla. Kun avaa TV sieltä tulevat samat uutiset puolentunnin välein, ei muuta kun ämyreistä musaa ja jutustelua eri asemilta kuuntelemaan. Päivän tapahtumissa ajan tasalla pysyminen se, se mukavasti rassaa korvien välistä pururataa niin ei mainitsemasi "höppänyys" pääse lähellekään.
Ole hyvä u-atu ja kerro minkälainen palsta olisi tasokas ja sinun mieleisesi. Muiden henkilöiden tapoja emme voi muuttaa, muutos on tapahduttava itsessämme suvaitsevampaan suuntaan. Parempi seurata tiedotusvälineiden ja netin palstoja kun happaman näköisenä pyöritellä peukaloita naamalla apaattinen ilme.
Kertokaa nyt hyvät ystävät miten pitäisi olla ja elää, arvostelijoiden juttuja lukiessa tulee mieleen nyt on hyvät neuvot tarpeen!
miksi palkita nuo provoilijat kiinnittämällä huomiota. Mikä siinä on , että haukkumisketjut saa väen liikkeelle, kuka täällä enää viitsii vainaa nähdä aloituksiin !
Noille kanoille riittää, kun saavat uuden kirjavan höyhenen ihmetellä, siinähän tuollaisten aika kuluu! Saavat sanoa sitä hyi hyi mielinmäärin!
On tää kyllä hiukan erikoista ollut viime päivinä, 'understatement' tuo todellakin!
En usko että muilla palstoilla ois tällaista, en ole ehtinyt käydä juurikaan.
Mutta 'normaalien' kanssa on kiva olla vuorovaikutuksessa tällainen 'myöhään herännytkin'.
Sairaiden itsensä esilläpitoHALU on niin suurta, että se hautaa alleen kaiken.
En viitsi enää aloituksia tehdä, antaa olla.
Onkohan aloittajalla tietoa paljonkin suomalaisten vanhusten erakoitumisesta, tai vertaustietoa muista maista?
Vanhemmiten ihminen kaipaa hiljaisuutta vain läheisiin pidetään yhteyttä.
Näin kylmän ja lumisen talven ansiosta monikin joutuu olosuhteiden pakosta eristäytymään, jo kauppareissuihinkin on saatava apua, matka on pitkät ja kulkeeko aivan syrjäseuduille montakaan linja-autovuoroa.
Viikon ja kahdenkin ruokakassien kantamiseen ei riitä voimat pakkassäässä.
Siksi niitä vanhuksia kerätään johonkin yhteismajoitukseen harvaan asutuilla seuduilla, ja nyt on ollut vielä sähkökatkoksia talven mittaan useitakin.
Tietysti on EUn alueella paljonkin vielä maita joissa vanhukset hoidetaan lasten perheissä, ei ole vanhuksille tarkoitettuja asuntoja, paitsi jos sairastuu hakeudutaan hoitoon.
Muistan ajan jolloin erästä mummoa pidettiin kiertopalkintona 4v jaksoissa, poikien perheet vuorottelivat hänen hoidossa, kun ei halunnut mennä kunnalliskotiin, silloin ei tunnettu vielä vanhushoitoa siinä määrin että olisi ollut palvelutaloja.
Kaupunkioloissa ei nuoremmatkaan ole edes seinäntakanaapurien kanssa missään tekemisissä, tuskin edes tuntevat heidät, tämä eristäytyminen on kaupungeissa siis jo nuoremmissakin sukupolvissa.
Pientalo alueilla on asia toisin, on lumityöt, pihansiivoukset, keväiset istutukset ja paljon muuta siellä elää vielä naapuruus apu ja tunnetaan kaikki.
Tasokas olisi palsta, jolla ei olisi kärttyisiä ja epäluuloisia vanhuksia eikä höppänöitäkään.
Minkäs teet, kun niitä ei voi millään välttää. Paranisi palsta, jos niitä ei olisi täällä.
Huumorin viljelijät ja leikinlaskijat ovat palstan parasta antia!
niin tiedetään kestä diggaat ja koitetaan sitten matkia.
Kun on tottunut yhdessäasumiseen elämänsä aikana aina,
niin nykyisin, vaikka joka päivä tapaa muita ihmisiä eri harrastuksissa,
vierailuilla, synttäreillä kuitenkin sitten ovat nämä hetket kotona,
jotka ovat silti yksinäisiä.
Niihin voisi keskustelupalsta tuoda seuraa, ,utta jos on luettava esim.
suomalaisten halventamista koko ajan, se ei tunnukaan edes siedettävältä,
vielä vähemmän mahdollista, että voisi viihtyä.
Tulee paha olo, joka voi ahdistaa todella pahasti.
Mitähän pitäisi tehdä?
Miulla ainaki on hauskaa, kaikki te olette mahottoman mukavia, ei suostuta erakoitumaan vielä, jaksellaan.
melkein joka kylällä jotain on .vaikka kansalais opistoon,tai päivä tansseihin. kansan kahvilohin,niitä eri nimillä eri paikka kunnilla on mummon kammaria..soroppia.j.n.e.piristy .älä rahojasi säästä.
ja kävisinkin yli 80v äitini luona, mutta hän ei selvästikkään halua, että liian usein pidän yhteyttä.
Aikuisena ei aina kaipaa omien lapsien seuraa vaan muita ihmisiä, siksi on turha syyllistää siitä, ettei soita omille vanhemmiilleen koko ajan.
Minä ainakin nautin omassa rauhassa olemisest, enkä tunne olevani erakko, aina voi mennä ihmisten sekaan kauppakeskuksiin, mutta minulle riittää kotona oleminen, kun aurinko paistaa suoraan kotiini,on rauhallista ja saan lukea jotain mielenkiintoista ja olla vaan.
kärttyseksi kun vanhenee, jotenkin tylyjä ikäihmiset, kun lapsia kiukutellaan ja vaaditaan huomiota.Kuka sellasten kanssa jaksaa olla?