Invalidisoiva päänsärky

Noin monessa vuodessa olet varmaan ehtinyt kokeilla vaikka mitä. Tuntuu vaikealta ehdottaa mitään, kun lääkäritkään eivät ole löytäneet ratkaisua.

Sinulla on varmaan kuukautiset alkaneet samoihin aikoihin kuin päänsärytkin. Hormonit voivat olla särkyjen ylläpitäjä.

Murrosikä kaikkine mullistuksineen on myös rankkaa aikaa. Itsetunnon kanssa on melkoista tasapainoilua ja vanhemmistakin pitäisi irtautua, alkaa kasvaa aikuiseksi. Terapeutin kanssa voisit miettiä psyykkisiä syitä tilanteeseen

Onko sinulla kokeiltu masennuslääkitystä? Osalla ihmisistä se vähentää kipuja.

Oletko kokeillut akupunktiota, vyöhyketerapiaa, reikiä, shindoa? Sieltä voisi löytyä helpotusta.

Kevyt liikunta voisi auttaa. Ei rajusti vaan sietokyvyn mukaan.

Ruokavalio voisi auttaa. Monenlaisia kokeiluja voisi tehdä. Laktoosi-intoleranssi ja keliakia kannattaisi sulkea pois. Ruokien lisäaineissa voi myös olla jotain, joka aiheuttaa kipua.

Minulla on lähes vastaava tilanne tai ainakin niin, että lähes joka päivä särkee päätäni. Pahimmillaan, kun päänsärky riehui, heräsin aamuisin jo anivarhain ja suurin toive oli, että ehtisin vessaan oksentamaan ajoissa. Olen myös kokeillut kaikki mahdolliset lääkkeet. Migreenilääkkeet eivät auttaneet yhtikäs mitään.

Joskus harvoin olen saanut estettyä säryn tulon ajoissa, kun olen ottanut oikein hevoskuurin särkylääkkeitä hyvissä ajoin, kun ei särky ole vielä päässyt kunnolla jyskyttämään.

Nyt olen onneksi eläkkeellä, joten ei tarvitse enää stressata siitä, jaksaako töissä.

Minulla on perussairaus, jota on joku neurologi epäillyt päänsärkyni syyksi, toinen taas kielsi asian. Päätäni on kuvattu useampaan kertaan, muttei mitään ylimääräistä ole löytynyt.
Hiljattain sain poskiontelotulehduksen ja kasvoni kuvattiin. Yllätys oli, että jotkut tiehyet olivat niin tukkoon turvonneet, etteivät ne edes näkyneet kuvissa. Sain kortisonisuihkeen ja antibioottikuurin. Lääkäri sanoi, että ehkä olisi aiheellista, että käyttäisin kortisonisuihketta jatkuvasti. Nyt sain kuukauden kuurin. Päänsärky on hieman helpottanut tuon lääkityksen myötä. Mutta kyllä se olikin vielä normaalia helvetillisempää poskiontelotulehduksen aikana.

Lääkärit eivät kovin vakavasti tunnu ottavan pitkäaikaista päänsärkyä. Moni tuntuu ajattelevan, että onhan minulla itsellänikin silloin tällöin (krapula-aamuina) ollut vähän kolotusta. He eivät ymmärrä, ettei tämä ole mitään pientä kolotusta, vaan täysin sietämätöntä särkyä, joka kuten kuvasit, vaikeuttaa ja estää normaalin elämän.

Itse olen epäillyt välillä hampaita, korvia, kaularankaa... milloin mitäkin. Mutta kun mikään ei auta!

Kokemuksia sietämättömistä kivuista on liikaakin.
Vuosien ja vuosien ajalta.
Sietämättömät kivut ovat olleet yläleuan ja takaraivon alueilla.
Myös tässäkin tapauksessa ponnistelu, rasitus, esim lenkkeily pahensivat kipuja!

Mitään syytä kipuihin ei tässäkään tapauksessa löytynyt.
Vain pillereitä pillereiden perään määrättiin.
No, joskus UKW:tä ja hierontaa.
Olin pyytänyt myös purennan tasapainon tarkastusta, koska tuntui, että sillä kipeällä puolella olisi korotusta.
Mutta kerrottiin vain, että on hyvin hoidetut hampaat, eikä niissä ole mitään vikaa!
Kivuista sai kulkea valittamassa ja kertomassa sekä asiantuntijoilta apua kyselemässä vuosia toistensa perään, eikä mitään syytä kipuihin eikä apua löytynyt.
Pillerireseptejä kyllä kirjoiteltiin kiitettävästi.

Vasta aikojen kuluttua satuin hammaslääkärille, joka havaitsi takahampaiden virhekontaktit, juuri kipeällä puolella. Olikohan tämä edellisiä hiukan tarkkanäköisempi?
Ko. kahden virheellisissä kontakteissa olleiden, amalgaamilla paikattujen hampaiden hermot olivat tietenkin ärsyyntyneet, ja tulehtuneet virheellisistä kontakteista ja ylirasituksesta.
Aikojen kuluessa löytyi myös haljenneita, amalgaamilla paikattuja taka hampaita, galvanismi, se kovin kiistelty elohopea ongelma ym. ym.
Vieläkään kipu, jomotus ei ole kokonaan poistunut ko. leukaluun ja takaraivon alueelta, mutta on jo siedettävällä tasolla.
Kovin vaikeita ongelmia tuntuvat olevan asiantuntijoiden havaita, vaikka asiakaskin esittää niistä epäilyksensä!

Onko sinulla näitä amalgaamipaikkoja?

Mulla on krooninen migreeni. Ennen lääkitystä tilanne oli mahdoton. Nyt estolääkityksen kanssa tilanne samankaltainen kuin sulla. Jos rasitan itseäni fyysisesti, henkisesti tai älyllisesti (esim. syvällisen aineiston lukeminen), viimeistään pari tuntia myöhemmin iskee päänsärky, joka vaivaa koko loppupäivän. Epäilen, että se liittyy ehkä pulssin kiihtymiseen, tai verenpaineen nousemiseen.

tämä on tehokas apu.osta e-epaa sinkkiä b-vitamiinia vahvinta,ja vielä mangneessumia alkuun 2 taplettia 350mg,ja sinkkiä 45mg pari viikkoa,sen jälkeen ohjeiden mukaan.
näillä on jokainen saanut avun migreeniin,joille olen tämän ohjeen antanut,siitä huono kun on säännöllisesti syötävä. vävyllä oli tosi paha migreeni,aurat silmissä ja kova kipu,näistä sai avun,säryt ollut pois vuosia..
kirjoittele auttaako.
home taloja pitää välttää,se on mahdoton ,ei juuri ole puhtaita asuntoja.

Melkeimpä juuri tuossa samassa iässä itselläni on ollut samanlainen tilanne.Jatkuva päänsärky. Tutkittu minua on paljon. Tehty jopa välillä epilepsiadiagnoosi. Tämänhetkinen diagnoosi on basilaarimigreeni.
Elämääni se on rajoittanut hyvin paljon.
En oikein koskaan ole voinut elää täysipainoista elämää.Olen töissäkin ollut 30-kymmentä vuotta,mutta aina olen tuntenut itseni jotenkin huonommaksi vaivani kanssa.Lääkkeitä on kokeiltu jos jonkinlaisia. Aina on sairas olo ja ei voi panostaa työhönsä,niinkuin haluaisi. Ei ole ollut voimia pyrkiä ammateissa eteenpäin. Sitä on varmaan tulkittu laiskuudeksi ja saamattomuudeksi,vaikka se on johtunut juuri tästä sairaudesta.
Vanhempana olen hyväksynyt tilanteeni. Työn kannalta vain hankala tilanne,koska migreenistä ei voi päästä eläkkeellekkään. Nyt vanhempana olen usein ajatellut,jos elämäni olisin saanut elää ihan terveenä.
En voi koskaan suunnitella tai sopia mitään asioita etukäteen,koska en tiedä olenko siinä kunnossa sovitulla hetkellä. En suunnittele,enkä sovi tapaamisia. Elän päivä kerrallaan ja niinkuin se itselleni sopii.

Aloittajalle (ja muillekin): tekstisi oli kuin minun kirjoittamani, ja olen saman ikäinen kuin sinä. Olen myös havainnut saman. Lääkärit ja ihmiset, jotka eivät tästä vaivasta kärsi, eivät ota migreeniä vakavasti. Olen huomannut, että minut on leimattu laiskaksi, yliherkäksi, ongelmaiseksi tai vaikeaksi ihmiseksi. Tuntuu siltä, että asialle ei vain kertakaikkisesti osata tehdä mitään. Kaikkea voi kokeilla, mutta minulla ei ainakaan ole varaa käydä akupunktiossa tai luontaishoidoissa opiskelijana.

Minulla migreeni alkoi jo lapsena, mutta sitä ei vaan tunnistettu silloin, enkä tietysti itse ymmärtänyt mistä huono olo johtuu. Huvipuistolaitteet, juokseminen, hyppynarulla hyppinen ja kaikenlainen kieppuminen (karusellit, kieppitangot) laukaisivat migreenin. Vanhempani olivat sitä mieltä, että lapsella ei voi särkeä päätä, ja minut leimattiin vaikeaksi ja oikuttelevaksi lapseksi, ja sainkin monesti selkääni tästä huonosta käytöksestä. Ala-asteella jo opin varomaan ja jättäydyin tietyistä leikeistä pois, ja migreeni rauhottui. Yläaste sujui hyvin, mutta lukiossa migreeni alkoi taas vaivata, onneksi kuitenkin muutaman viikon välein. Oikeastaan vaiva alkoi vasta viimeisenä vuonna, kun stressasin arvosanoista ja jatko-opinnoista.

Opiskeluajan ensimmäiset vuodet sujuivat hyvin, ilman migreeniä, mutta sitten sain sellaisen seinänaapurin, joka metelöi 5 yönä viikossa enkä saanut ollenkaan nukuttua. Olin todella stressaantunut, kun yritin käydä töissä ja opiskella samalla, ja migreeni lähti aivan käsistä. En saanut yhden vuoden aikana mitään kursseja kasaan, sillä minulla oli koko ajan migreeni. Kävin pään magneettikuvauksessa ja purenta on tarkastettu, kaikki ok.

Nyt viimeiset vuodet ovatkin olleet juuri kuvailemiasi. Pärjään ilman särkyä, kunhan en vain tee mitään. Jos yritän opiskella, ajatustyö laukaisee migreenin. Pari tuntia päivässä on maksimiaika, ja opiskeluni etenevätkin todella hitaasti. Samoin kaikki fyysinen ponnistelu laukaisee migreenin, jopa reipas kävely. Jos näen tai kuulen jotain kuohuttavaa, saan heti migreenin. Aamuisin en voi lähteä kiireellä mihinkään, koska päätäni särkee joka aamu ja jos yritän toimia nopeasti särky pahenee migreeniksi. Joudun siis varaamaan aikaa paljon aamutoimiin, koska joudun yleensä odottamaan aamulla n.tunnin että särky alkaa mennä taka-alalle ja sitten alan pikkuhiljaa tehdä aamutoimia. Kuukautisten aikaan minulla on joka päivä kunnon migreeni. Unirytmi minulla pitää olla todella säännöllinen. Jos yhtään on yövalvomista tai huonosti nukuttuja öitä, on yleensä tiedossa migreeni seuraavana päivänä. Sama pätee pieneenkin määrään alkoholia.

Migreeni on vaikuttanut kielteisesti ihmissuhteisiini. Erään ystävän kanssa meillä meni välit poikki, kun jouduin kerran perumaan tapaamisen migreenin takia. Hän ei uskonut että päänsärky voi olla niin kovaa, vaan ajatteli minun tehneen hänelle oharit. Huomaan myös muiden kavereiden ajattelevan minun olevan liian varovainen, kun en aina uskalla ottaa alkoholia jos migreeni on ollut erityisen paha viime aikoina, tai uskalla aina tehdä kaikkea. Myös orastavat parisuhteet ovat hiipuneet migreenin takia, kun miesten on ollut vaikea ymmärtää (enkä syytä heitä), miksi joudun koko ajan varomaan enkä halua tehdä aina kaikkea, tai jaksa olla liikenteessä koko ajan. Olen monesti miettinytkin, että vaikka löytäisin parisuhteen, onko minusta miksikään perheenäidiksi, kun tuntuu etten voi tehdä mitään ja joudun lepäämään ja varomaan koko ajan. Työelämään siirtyminen myös huolettaa, sillä epäilen vahvasti jaksanko tehdä klo:8-16 töitä joka arkipäivä, tai villiintyykö migreeni täysin tällaisissa oloissa.

Kiitos kun olette jakaneet kokemuksianne. Itselläni migreeni ei ole onneksi noin elämä rajoittava koko ajan, mutta aina toisinaan on jaksoja - lähinnä kun elämä on muutenkin stressaavaa - joina migreeni hallitsee kaikkea tekemistä. Meni taas koko viikonloppu kituessa ja viime viikolla oli ehkä yksi normaali päivä. Harmittaa. Olisi parempaakin tekemistä kuin maata pimeässä ja yrittää nukahtaa, että kipu ei tuntuisi.

Ja tosiaan, kun ei se pelkkä migreeni , vaan migreenin pelko. En uskalla saunoa, en ota alkoholia ( no, ei suuren suuri menetys), matkustaminen pelottaa. Välttelen meluisia paikkoja, kirkkaita valoja, voimakkaita hajuja, monia ruoka-aineita. Valvominen ei käy.

Itsekin olen opiskelija ja huolettaa, miten työelämässä selviän.