En ole juhlaihmisiä, asun yksin ja sukulaiset asuvat kaukana emmekä kyläile keskenämme. En aio viettää tulevia 50-vuotispäiviäni, pitääkö tuosta jotenkin ilmoittaa? En odota lahjoja, mutta mitä jos niitä jostakin tulee - riittääkö kiitos tai kiitoskortti vai pitääkö lahjoihin muulla tavoin reagoida? En oikeastaan edes voi järjestää mitään kahvikekkereitä kun asun pienessä asunnossa eikä rahaakaan tällaisiin ole.
50-vuotispäivien juhlimatta jättäminen?
ei juhlivaa sorttia
155876
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Lehti-ilmoitus on yleisesti "hyväksytty" tapa ilmoittaa asiasta, tosin facebook varmaan syrjäyttää senkin.
Mikäköhän lehti se voisi olla, jos suku on hajallaan pitkin Suomea?
Kiitos riittää. Tuskin kovin moni sukulainen edes muistaa jos ette pahemmin yhteyttä pidä. Jos he vielä asuvat kaukana niin eivät varmasti lähde yllätysvierailullekaan! Mutta jos joku lähettää kortin tai lahjan niin kohteliasta on vaikka soittaa ja kiittää. Kiitoskortti lähetetään yleensä jos on ollut juhlat.
Jos jostakin syystä tuntuu hankalalle soittaa niin varmaan voi myös laittaa kiitoksen postitse menemään, kiitos kuin kiitos?
Juu, tietysti käy myös postitse! Ihan yhtä pätevä kiitos se on kuin soittamallakin.
Multimediaviestissä vaan joku kuva ittestä kukkamerenkeskellä taikka omista elukoista, maisema, lapsuusmuisto, upea tarjoilupöytä,.. kiitos hoituu helposti!
Koska tapojen mukaan viisikymppisille saa tulla kutsumatta naapurit ja kylänmiehet ja muut kynnelle kykenevät. Voi tulla yllätys jos alkaa väkeä tulemaan oven täydeltä, eikä ole varautunut mitenkään. Muihin juhliin ei mennä kutsumatta, mutta jostain syystä tämä on poikkeus.
Ole ihan normaalisti.
Kaikkein tyhmimpiä ovat mielestäni ilmoitukset: En juhli. Ja sitten lasketaan, että kuka kuitenkin lähetti onnittelun ja kuka ei. Kuka sitten kuitenkin tuli käymään puolen vuoden sisällä ja onnitteli, ja kuka ei.
Vieraita tulee aina tai sitten ei.
Ei sinun mitään ihmeitä tarvitse järjestää. Mutta jos joku nyt päivänäsi sattuu käymään tai siinä lähipäivinä, niin mikset voisi tarjota kaffetta kuten muulloinkin tai sitten et?
Vaikka aloittaja viettänee seuraavaksi 62 vuotispäivänsä, jos Jumala suo ja elämme, niin yhtenä vaihtoehtona on lähteä matkalle merkkipäiväänsä ”pakoon”. Tosin aloittajan kuvaamassa tilanteessa ainakin pidemmät matkat taitavat olla poissuljettuja? Itse menisin mukavaan pieneen seurakuntaan ja kertoisin tilaisuuden alussa pastorille kahden kesken merkkipäivästäni, niin saattaisin saada mukavaa huomiota vähän vieraammiltakin onnittelijoilta kirkkokahvien lomassa. Samalla sinkkustatuskin tulisi esille muiden uskovien sinkkujen suhteen ja … no hyvää syntymäpäivää itse kullekin!
5-kymppisellä on helppo. Kymppi pari lisää niin jo seurakunnan pappikin ovella kolkuttaa! Kunnastakin saatettaan ja kyllä kiinnostutaan vihdoin sinusta, etenkin jos sinulla ei ole lähiomaisia perillisinä.'
Näin raadollista se tosi elämä on.
Nyt tuntuu taas oikein mukavalta olla köyhä :)
Ei tarvitse kiusaantua "muistajista". Kun itse täytin 50 v. en kutsunut kuin muutaman ihmisen ja vain muutama myös tuli. Heille riitti omatekemät leivonnaiset pienellä pudjetilla.
Lehdessä ilmoittelijat ovat mielestäni olleet aina julkisuushakuisia hössöjä. Kuka nyt edes muistaa nykyään kenekään merkkipäiviä. Varsinkaan jos ihminen muuten pitää matalaa profiilia eikä rieku piireissä.
Joku tuolla edellä kirjoitti:
"...tapojen mukaan viisikymppisille saa tulla kutsumatta naapurit ja kylänmiehet ja muut kynnelle kykenevät."
Ei tuollaista tapaa ole missään olemassa. Kutsumatta ja pyytämättä kotiin änkeävät, tarjoiluja kärkkyvät vieraat voi vastaanottaa aamutakissa, hiukset pystyssä ja linttanat aamutossut jalassa, kertoa heränneensä nokosilta ja ihmetellä tulijoille, mitä varten he tähän aikaan ovikelloa rämpyttävät.
50-vuotispäivä on elämän virstapylväs, jota on totuttu juhlimaan tavallista laajemmin. Silloin tulevat niin tutut kuin sukulaisetkin sankoin joukoin onnittelemaan. Vieraisilla piipahtavat sekä työtoverit ja esimiehet että niiden yhteisöjen edustajat, joiden jäsen juhlittu on. Päivänsankaria tervehditään onnittelupuhein, joihin tämä lyhyesti vastaa. Monet juhlivat myöhempiäkin kymmeniä, joskin useilla on tapana ainakin vanhemmiten olla merkkipäiväänsä paossa matkoilla.
Syntymäpäiville ei kutsuta, varsinkaan, jos siitä lehdessä ilmoitetaan. Salassa juhlaansa viettävä voi halutessaan myös kieltää tiedon julkistamisen. Juhlan kunniaksi tarjottavalle lounaalle, päivälliselle tai illalliselle postitetaan kuitenkin kutsukortit.
Jos tiedät sukulaisissasi jonkun joka pitää muihin enemmän yhteyttä, niin kerro hänelle että et pidä juhlia, kyllä hän varmaan tiedottaa toisillekin. Itse tein niin jo hyvissä ajoin ja ilmoitin olevani muualla merkkipäivän aikaan.
Minulla ei ollut varaa juhlia järjestää eikä tilaakaan, joten en halunnut sukulaisia ovelleni, kun eivät muutenkaan pidä yhteyttä.
Täytin 50 vuotta toukokuussa 10 vuotta sitten. Ei minulle tullut mieleenkään ilmoitella kenellekään mitään – miksi ihmeessä olisikaan?
Lähdin vaimoni kanssa kahdestaan kauas mökille, korpikuusten katveeseen. Mukaan hyvää ruokaa ja juomaa.
Oli oikein onnistunut juhlapäivä, keväisestä luonnosta, eväistä ja oman kullan läheisyydestä nauttien!
Tiedossani ei ole, että kukaan olisi käynyt kaupunkiasunnolla soittelemassa ovikelloa.
Sama juttu on edessäni nyt parin kuukauden päästä, täyttäessäni 60 vuotta. En juhli, en ilmoittele missään enkä minnekään, en varaa minkäänlaista vierasvaraa kotiin mahdollisten yllätysvieraiden johdosta enkä varsinkaan ota vastaan mitään kukkia saati lahjoja. Jos joku on tarpeeksi mäntti tullakseen yllättäen soittelemaan ovikelloa, saa varautua siihen, ettei ovi avaudukaan.
Minulla on täysi oikeus viettää merkkipäiväni ihan omassa rauhassani.