Erosin lapseni isästä lapsen ollessa 2v. Minun oli pakko lähteä suhteesta pois, lapsen isällä on kaksisuuntainen mielialahäiriö jota hän ei suostu hoitamaan. Lapsen isä suostui yksinhuoltajuuteen, se oli minun mielestäni parempi vaihtoehto hänen sairautensa takia. Teimme sopimuksen että lapsi menee isänsä luokse joka toinen viikonloppu. Aluksi kaikki meni hyvin suht koht hyvin. Lapsen isä asui oman äitinsä luona lapsen kanssa. Sitten hän alkoi seurustelemaan uuden naisen kanssa ja muutti hänen kanssaan yhteen asuntoon jossa ei ollut tilaa lapselle, lapsi oli viisi vuotias, hän nukkui retkisängyssä koska heillä oli iso koira joka voi mennä nukkumaan lapsen päälle jne (lapsen isän omien sanojen mukaan)... Kerran tyttöystävän ollessa reissussa jätti lapsen yksin ja lähti ryyppäämään, soitti sitten minulle ja pyysi minua sinne, menin sinne yöksi ja otin häneltä seuraavana päivänä lapsen pois. Viime kesänä oli todella uhkaava tilanne, lapsen isällä ja tyttöystävällä oli jokin kriisi ja minun piti hakea lapsi sieltä pois koska tyttöystävä uhkaili lasta fyysisellä väkivallalla, sanoin lapsen isälle ettei tämä henkilö mene enää lähellekkään lasta. Lapsen isä seurustelee edelleenkin tämän tytön kanssa joten tein hänelle selväksi ettei lapsi mene sinne enää. Lastenvalvojalle varasin ajan muttei isä tullut sinne ollenkaan. Kerran hän on soittanut minulle kännissä ja oli tunkemassa minun kotiini yöksi, en päästänyt mutta lapsen asioista ei halua edes puhua, aivan kuin häntä ei kiinnostaisi. Tein päätöksen etten ota mitään yhteyttä häneen, hän saa ottaa yhteyttä minuun kun alkaa kiinnostamaan! Nyt lapsi joka on jo 6 vuotias kyselee isästään päivittäin, olen sanonut hänelle että isä on kipeänä, ettei sinne voi mennä muttei sekään kauaa mene läpi, mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Miten kertoa lapselle että isä ottaa yhteyttä meihin sitten kun kiinnostaa lasta nähdä? Lapsen isän sukulaisiin minulla on hyvät välit ja he näkevätkin lasta useasti mutta mielestäni aikuisen ihmisen pitää itse ottaa vastuu omista tekemisistään eikä se että minä otan yhteyttä lapsen isään hänen sukulaisien kautta (minulla ei ole edes hänen puhelinnumeroaan enää kun vaihtelee sitä kokoajan)!!
Apua, mitäs nyt?!
Yksihuoltaja
3417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sehän on ihan totta, että isä on kipeä, jos hänellä on mielenterveysongelmia. Pitäisi sen siis mennä lapselle läpi siinä missä aikuisellekin. Kerro lapselle tuo. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että anna vain olla ja odota isän yhteydenottoa. Jos hän joskus saa sairautensa hallintaan, niin ehkä hän ottaa yhteyttä. Siihen asti kuulostaa liian vaaralliselta.
6 vuotias on vielä lapsi mutta ei mikään tyhmä. Kerrot minkälaisesta sairaudesta on kyse ja että isä kyllä välittää ja tykkää sinusta mutta ei toistaiseksi voi nähdä. Älä missään tapauksessa sano että isä ottaa yhteyttä kun kiinnostaa nähdä, lapsi vielä luulee että vika on hänessä, sano että isä ottaa yhteyttä kun voi paremmin ja siihen voi mennä aikaa. Pahinta on antaa lapsen ymmärtää että toinen ei välitä hänestä, vaikka se olisi totuuskin, ja antaa lapsen ymmärtää että isän voi nähdä lähiaikoina koska silloinhan se odotus ja kysely ei lopu ollenkaan.
Ja tottahan on että aikuisen pitäisi ite ottaa tekemisistään vastuu, mutta tässä tapauksessa ei taida niin käydä joten parasta on hyväksyä tosia-asia että olet yksinhuoltaja etkä saa mitään tukea lapsen kasvatukseen isältä. En kyllä ymmärrä miksi oletat että sun pitäisi pitää yhteyttä lapsen isään?
Tiedän että 6 vuotias on vielä lapsi muttei ole tyhmä, olenkin sanonut että isä on kipeänä ja että hän soittaa sitten kun voi paremmin, en missään nimessä koskaan sanoisi ettei isä lapsesta välitä, enhän voi sanoa sellaista mikä ei ole totta. Isä kyllä välittää lapsestaan muttei voi sairautensa takia näyttää sitä ja koska ei ole sairaudentuntoinen sille sairaudelle ei voi tehdä mitään niin kauan kuin hän itse ei halua apua! Mietin vain miten kertoa lapselle että isä on henkisesti sairas ja paranemisessa voi mennä kauan.
Olen ollut yksinhuoltaja lapsen kanssa jo kauan ja me pärjäämme loistavasti lapsen kanssa, haluaisin vain että hän tuntisi myöskin oman isänsä! Minä olen ennen ottanut yhteyttä ensin isään kun on ollut näitä taukoja mutta tuntuu ettei asiat siitä korjaannu ja pelkään ettei isä tule ikinä ottamaan yhteyttä minuun lapsen asioissa ja lapseni jää kokonaan ilman isää niinkuin hänen oma isänsäkin on aikoineen jäänyt.