Avopuoliso kummiksi?

Me pyysimme kummeiksi sekä mieheni veljen vaimoineen, että oman veljeni tyttöystävänsä kanssa. ¨
Päätös on ollut hyvä oma veljeni ja hänen tyttöystävänsä olivat seurustelleet vasta reilun vuoden kun heidät pyysin, ja erosivat sen jälkeen, mutta tyttäreni paras kummi on tämä veljeni ex-tyttöystävä, hän pitää yhteyttä, ottaa tytärtäni yökylään ja kyselee kuulumisia. Että olen onnellinen, että pyysimme hänet myös kummiksi.

kai pyydetään juuri pariskuntaa kummiksi. Harvemmin vain toista puolskoa. Kukapa kenenkään eroja osaa ennustaa...

Me olemme ajatelleet kummiksi mieheni sisarta, mutta nyt olemme miettineet, pitäisikö myös sisaren avomies pyytää kummiksi. Ovat seurustelleet jo useamman vuoden, mutta ovat kuitenkin sen verran nuoria, että epäilyttää. Entä jos eroavat? Meneekö lapsella välit toiseen kummiinsa? (Siis todennäköisimmin sisaren avomieheen) Jos ei pyydetä avomiestä kummiksi, onko se jotenkin loukkaavaa? Toisaalta ei minunkaan mieheni ole kummipoikani kummi, mutta kummipoikani onkin syntynyt paljon ennen kuin aloin seurustella mieheni kanssa. Hankala tilanne... Ehkä kuitenkin päädymme pyytämään vain sisarta kummiksi..

Itse olen nähnyt juuri tämän tilanteen, että molemmat puolisot ovat kummeja ja eron sattuessa toinen kummi ei pidä enää yhteyttä kummilapseen, ei käy synttäreillä jne. Surullista lapsen kannalta.

Mitä sitten jos eroavat ja yhteys toiseen siksi katkeaa.... ? Mitä niin kauheaa siinä on. Eikö riitä että toinen on tällöin läsnä??? Vai ettei lapsi joudu vaan pettymään?? Lapsi joutuu pettymään moneen kertaan elämässään ja pettymykset vain opettaa elämästä itsestään. Joten turha ajatella noin pitkälle..

Kauheaa spekulointia yksien kummien valinta. Olkaa kiitollisia että teillä on jotain mistä valita. Kaikilla ei välttämättä ole sitäkään.

Meinaatko että ne naimisissa olevat eivät eroa? Jos tuolla ajattelumallilla lähtee liikkeelle niin parempi pyytää sitten ihan sinkkuja vaan kummeiksi.. Kannattaa myös ottaa huomioon, että kaikki eivät halua välttäättä koskaan naimisiin.

kummiltahan tuo avopuoliso vaikuttaisi!

Meillä on pyydetty pelkästään miestäni kummiksi. Asia ei minua harmita, mutta sen verran täytyy nyt kumminkin todeta että noissa miehissäkin on noita jörriköitä joilla ei merkkipäivien muistamiset ym. suhdetoiminta ihan luonnostaan kuitenkaan tule. Jotenka meilläkin se olen minä joka miettii synttärilahjat ja joululahjat, tai jopa käy ostamassa ja pakkailee kauniisti jos mies ei "ehdi"...

Valitettavasti kutakuinkin siihen se kummittelu sitten jääkin, ilmeisesti minun pitäisi olla kiinnostuneempi lapsista jos haluttaisiin nähdä kummilasta enemmän. Ts. minä sitten lapsen kanssa seurustelisin eikä lapsen kummi, ja minä pistäisin tapaamiset ja hoitamiset järjestymään. Siis jos verrataan suoraan siihen tosiasiaan että ne lahjat jäisi hommaamatta jos minä en huolehtisi.

Kuten sanottu, asia ei minua harmita ja mielenosoituksesta ei ole kyse, että tapailu olisi siksi harvinaista. Aina vaan tuntuu jotakin muuta tekemistä löytyvän ja en kai sitten vaan kunnolla huonoa omaatuntoakaan tunne kun en kerran itse ole virallisesti kummi eikä asia pitäisi minua mitenkään koskea. Eikö nyt kumminkin niitä kummeja voi olla vaikka kuinka paljon? Ei varmaankaan ole haittaa jos joukon jatkona olisi "ihana ihminen joka pitää lapsista ja on ollut kiinnostunut raskaudestasi". Varsinkin jos sattuu että se yhteydenpito lapseen siinäkin perheessä kaatuisi kuitenkin naisen harteille. Kuten ketjussakin mainittu, niistä eroista nyt ei ikinä voi kumminkaan tietää ja siitä mitä sitten tapahtuu tai on tapahtumatta....

Vaikuttaa siltä, että tämä suhde ei tule kestämään koko elämää ja sitten kysymykseksi jää, haluaako tämä mahdollinen kummi ja haluatteko te olla kummin kanssa tekemisissä, joka ei sitten enää ole sitä ns. melkein sukua, vaan onkin nyt sukulaisen exä.

On taas ateistien lapsilla ja vanhemmilla helpompaa, kun ei tarvitse tällaisia asioita miettiä... ;)

Älkää ihmeessä suostuko miksikään kummeiksi. Kummijuttu on kirkon perseestä oleviä jäänteitä. Joudutte hoitamaan vielä toisten kakaroita. Joka joulu ja syntymäpäivä täytyy lähetellä jollekkin lapselle lahjoja ihan vaan velvollisuudesta ja joku sukulainen on aina vittuilemassa..että et ole tehnyt sitä ja tätä. Erotkaa kirkosta niin teitä ei voi valita kummiksi. Pääsette siististi eroon tällaisesta tilanteesta. Voitte reippaasti sanoa Maija tädille, että voi, voi...olisin niin mielellään tullut kummiksi, mutta en kuulu kirkkoon. Säästytte koko kummipaskasta....ja vielä säästyy rahat kirjollisverosta...

Itse ajattelisin, että voisin pyytää kummiksi sellaista "puolisoa", johon uskoisin säilyvän yhteyden toisten erosta huolimatta. Esimerkiksi veljeni vaimo on sellainen ihminen... eivät onneksi ole ainakaan tähän hätään eroamassa, mutta jos vaikka eroavaisivatkin, niin olisin varmasti tähän ihmiseen yhteydessä tulevaisuudessakin, koska hänestä on tullut kuin sisko minulle ja heidän lapsensa ovat minulla tärkeitä ja minä heille. Toisen veljen avovaimo olisikin sitten vähän suurempi kysymysmerkki, olisiko hän ihminen johon voisi säilyttää luontevasti yhteyden mahdollisen eron jälkeen... en tiedä, vielä.

No joo, varmaan jo myöhäistä, mutta kerron kuitenkin oman näkemykseni. Pojallamme on kaksi kummia ja kaksi "avec"-kummia, jotka ovat vaan kummeja, koska sattuvat seurustelemaan kummien kanssa. Toinen kummi on koulukaverini ja toinen on mieheni veli. Ajattelin, että heistä ei varmaan mitään haittaakaan tule olemaan ja jos eroavat jossain vaiheessa, heiltä emme odota yhteydenpitoa, mutta heidän itsensä niin halutessaan se voi aivan hyvin myös jatkua.

Toisesta "avec"-kummista en edes pidä pätkääkään enkä kunnioita hänen elämäntapaansa, mutta hän selkeästi todellakin rakastaa lastamme ja on ottanut tehtävän vastaan suurena kunniana. Mikäs siinä sitten! Toinen"avec" on osoittautunut aivan loistavaksi kummisedäksi (emme olleet edes tavanneet häntä etukäteen kuin kerran ohimennen) ja on todellakin myös iloinen tehtävästään kummina ja tykkää lapsestamme aivan mahdottomasti.

Itse vähän epäröin alussa, mutta nyt 2,5 vuoden ajan olen ollut tyytyväinen tähän. Aika näyttää miten heidän suhteet kestää, mutta se ei ole meidän asia. Ja tämäkin kummi, josta en oikein pidä... sanotaan näin, että erilaisuus on rikkaus, kunhan kyse ei ole sellaisista ominaisuuksista, jotka voisivat haitata lasta millään lailla. Ja tässä ei ole kyse sellaisista asioista.

Laspsellani on hyvät kummit, kaikki 4.