Tutustuin yli 2 vuotta sitten ihmiseen, jollaista en voinut kuvitella olevan olemassakaan. Ennen tätä miestä ja rakkautta olin hempukka, joka piti hauskaa ilman omantunnontuskia. En edes uskonut rakkauteen.
Kun se sitten kolahti, niin se kolahti kunnolla. En ole tarvinnut mitään muuta, kuin tämän ihmisen rinnalleni. Hän on ollut paras ystäväni, avopuolisoni, rakastajani, treenikaverini jne. Rakastan häntä enemmän kuin elämää itseään.
Nyt tämä mies haluaa lopettaa suhteemme. Vaikka on monesti sanonut rakastavansa minua, niin nyt se on kuulemma loppu.
Minusta tuntuu että kuolen tähän tuskaan. En jaksa mitään, sattuu koko ajan, en halua syödä enkä tehdä mitään. Kuihdun pois henkisesti ja fyysisesti. Tukehdun rakkauteeni, jota hän ei enää halua.
Meillä on koti, joka tuntuu ensimmäisen kerran elämässä minunkin kodiltani. Joka päivä näiden yli 2 vuoden aikana olen rakastunut tähän mieheen uudestaan ja minun on hyvä olla hänen kanssaan. Nyt joudun lähtemään kodistani ja opetella elämään ilman tätä miestä. En ole enää mikään teini, joka huomenna rakastuisi uudestaan samalla tavalla. Tämä mies oli se elämäni puuttuva pala.
En vain selviä tästä millään. Sattuu niin paljon. Tuntuu että kuolen..
Kun se sitten kolahti, niin se kolahti kunnolla. En ole tarvinnut mitään muuta, kuin tämän ihmisen rinnalleni. Hän on ollut paras ystäväni, avopuolisoni, rakastajani, treenikaverini jne. Rakastan häntä enemmän kuin elämää itseään.
Nyt tämä mies haluaa lopettaa suhteemme. Vaikka on monesti sanonut rakastavansa minua, niin nyt se on kuulemma loppu.
Minusta tuntuu että kuolen tähän tuskaan. En jaksa mitään, sattuu koko ajan, en halua syödä enkä tehdä mitään. Kuihdun pois henkisesti ja fyysisesti. Tukehdun rakkauteeni, jota hän ei enää halua.
Meillä on koti, joka tuntuu ensimmäisen kerran elämässä minunkin kodiltani. Joka päivä näiden yli 2 vuoden aikana olen rakastunut tähän mieheen uudestaan ja minun on hyvä olla hänen kanssaan. Nyt joudun lähtemään kodistani ja opetella elämään ilman tätä miestä. En ole enää mikään teini, joka huomenna rakastuisi uudestaan samalla tavalla. Tämä mies oli se elämäni puuttuva pala.
En vain selviä tästä millään. Sattuu niin paljon. Tuntuu että kuolen..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koita jaksaa. Itke niin että saat nukuttua. Näin se aika kuluu ja sitten eräänä päivänä et itke enää niin montaa tuntia. Aika parantaa, usko pois. Jos tuntuu liian raskaalta, pyydä apua.
Olen niin pahoillani puolestasi...
Voimia! Koeta jaksaa. Tämä ei tällä hetkellä varmasti yhtään lohduta, mutta aika auttaa.
Surutyö on tehtävä, mutta joskus helpottaa. Älä jää yksin, puhu asiasta ja itke kun siltä tuntuu.
Kaikkea hyvää Sinulle!
Tiedän että se sattuu niin paljon. Kunpa voisin sanoa jotain mikä auttaisi siihen tuskaan. Itse käyn läpi saman. Tilannetta vaikeuttaa se että odotan lasta kihlatulleni tai kait se sitten nykyään on ex-kihlattu.
Voimia sinulle!
sinulla, koska se on tullut sinulle yllätyksenä ja arvaamatta. Sitä on vaikea sanoa miksi rakkaus on häneltä loppunut, yleisin syy on toinen nainen, mutta oli se mikä tahansa tuskin se oloasi helpottaisi. Hyvä ystävä jolle voi kertoa tuskaansa olisi nyt kullan arvoinen, toivottavasti silulta sellainen löytyy.
Toki onhan mahdollista, että miehesi hetken mietittyään iksinään, saattaa tulla katumapäälle ja haluaa yrittää uudestaan.
Sureminen kuuluu elämään, ystävät sekä sellaiset harrastukset, jotka saavat sinut keskittymään harrastukseen, tuovat hieman lohtua surkeuteen.
Aika ja mahdollinen uusi suhde, vasta kääntävät viisarin taas plussan puolelle.
ei sitä voi perustella mitenkään et sattuu, tai ei tartte ettii syitä. Rakkaus on vakava leikki, ja kun siihen ryhtyy on kestettävä seuraukset. SE ettei voi elää ilman toista, tai se että itkee vaan että sielu repeää, on mullekki tuttua "on tässäkin vaiheessa vielä samaan henkilöön". Se on ollut mulle tuskaisaa. Olen vain turtunut kaikesta ja elän nyt elämääni, kuitenkin onnellisena. Ajattelitko että, susta ei voi enää tulla mitään ku tää mies lähtee..sä oot ollu enneki semmonen , ainaki mitä mää luin et ettet tienny mitä rakkaus on. On ällöttävää suositella korviketta, mutta ihan oikeesti, jos oot vähänki sellasta tyyppiä niin kokeile...korviketta.
Korviketta ei taida olla olemassakaan.
Olen ollut sitä tyyppiä, että siirryin surutta seuraavaan, kun edellinen katoaa.
Nyt en voi korvata enää tätä ihmistä. Häntä ja hänen läheisyyttään ei voi kukaan korvata. Ei ole mitään "laastaria".
Sisälläni on jokin reikä, mitä ei voi paikata millään. Olin päättänyt, etten koskaan laita itseäni peliin. Nyt kun laitoin itseni peliin ja luotin elämäni tähän suhteeseen tuntuu, että mulle ei jää enää mitään, kun tämä suhde lakkaa olemasta. Sisimpäni meni hänen mukanaan..
En osaa edes itkeä enää, on niin tyhjä olo. En tiedä mitä elämäni on. Menetin ystävän, kumppanin..kaiken.
Haluan vain sanoa että olen syvästi pahoillani... Sinä menetät nyt jotain suurta, mutta jonakin päivänä huomaat että se mikä ei tapa, se vahvistaa. ja kuje pää pystyssä sillä myös miehesi kokee suuren menetyksen, ei taida tietää mitä heittää hukkaan! Toivon sulle paljon onnea ja iloista kesää, anna elämän viedä.