Äiti jamassa

Olen 24-vuotias äiti jolla on virkeä poika. Minulla on myös aviomies ja kaksi koiraa. Masennus/väsymys lähtivät liikkeelle jo synnytyssairaalasta. Piti lähteä tai ainakin se oli "hyvä" idea kotiuttavan kätilön mielestä. Olin aivan sekaisin, kun en ollut palautunut nukkumalla. Sairaalassa olin kolme yötä. pää meinasi levitä jo ensimmäisenä yönä kotona, josta alamäki jatkui kevääseen. Keväällä pääsin mielenterveyshoitajan juttusille. Aloin päästä yli ja tottua uuteen tilanteeseen.

Tunnen itseni voimattomaksi. Olen aloittanut työt joita teen kolmessavuorossa. Mieheni tekee kaksivuorotyötä joten yhteinen jaettu perhe-elämä on tiukilla. Kyse ei ole siitä että pitäisi aina olla yhdessä tai siitä etteikö tilanteeseen voisi tottua. Lähinnä siitä että minulle ei jää aikaa itselleni. En enää edes viitsi aloittaa mitään kotipuuhaa/ omaa juttua kun aikaa saattaa olla seuraavan kerran vasta kahden kuukauden päästä. Ja sitten olen vielä väsynyt fyysisesti raskaiden töiden ja kotitöiden takia. mikään ei huvita.

Syy miksi kirjoitan tänne on se että ehkä joku tietää tunteen ja ymmärtää. En ole enää kovinkaan rakentava äiti vaan lähinnä ärjyvä ja huonotapainen. Häpeän itseäni, häpeän haluani olla äiti, kun en sitäkään sitten jaksa. Minulla ei ole vertaistukea ja minun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Siksi kirjoitan ja ehkä saan jonkin vastauksenkin. kiitos.