eli haluisin tietää, millainen käytäntö (oulaisessa ja oulussa varsinkin) on sairaaloissa, kun ollaan synnyttämässä sen suhteen, että missä sitä ollaan se koko aika? Tapahtuuko avautumisvaihe myös synnytyssalissa vai mennäänkö saliin vasta ponnistusvaiheen alettua? Jos nämä tapahtuu eri huoneissa, missä avautumisvaihe sitte on?
Entäs kun ollaan suunniteltu avokin kanssa silleen, että hän tulee olemaan koko ajan mukana avautumisvaiheessa, mutta ei tule ponnistusvaihetta katsomaan ollenkaan (minä en halua ja hänelle asia on silleen että voi tulla jos haluan mutta ei ole mikään pakko tulla), niin missä vaiheessa mies tulee sitten takaisin? Tai siis tarkoitan sitä, että haluan hänet kuitenkin takaisin luokseni heti kun vauva on synnytetty ja pahin "härdelli" on ohitse (synnytys ohi, ei pyöritä enää niin aktiivisesti siinä alapääni ympärillä eikä tarvitse jalat levällään siinä enää lösöttää ja paikat paljaana). Saanko itse päättää siitä ja pyytää jotakuta hakemaan miehen käytävältä? Aijotaan ottaa perhehuone (jos mahdollista) eli mieheni tulee olemaan kuitenkin sairaalassa koko ajan että ei ole poistumassa välillä mihinkään.
Mitenkä sitte synnytyksen jälkeen: annetaanko lapsi heti rinnalle? Ovatko hoitajat siinä heti pyörimässä/säätämässä vauvan asentoa ja häpläämässä muutenkin? (laittavat lapsen paidan alle ja "peittelevät" vauvan eivätkä anna mun itse tehdä tätä
?) Saako siinä olla ollenkaa rauhassa lapsen ja miehen kanssa ennenku päästää sitte omaan huoneeseen eli aika kauan joutuu katselemaan muita ihmisiä siinä ympärillä ja tunkemassa käsiään kohta rintoihini kun alkavat ohjastaa imetyksessä? Haluaisin hoitajien nimittäin mahdollisimman vähän puuttuvan tällaisiin jotka voisi mielestäni ihan itse tehdä.. tietysti jos ei oikein onnistu nii sittenhän minä pyydän apua mutta siis itse olisi iha jees saada yrittää eka. Kauanko synnytyssalissa ollaan (jos kaikki ok) ennenkuin pääsee siirtymään perhehuoneeseen/vuodeosastolle? Oon nyt rv 27 ja tietysti kiinnostaa kaikki tällasetki asiat jo =) kiitos kaikille jotka viitsii vastata! =)
Entäs kun ollaan suunniteltu avokin kanssa silleen, että hän tulee olemaan koko ajan mukana avautumisvaiheessa, mutta ei tule ponnistusvaihetta katsomaan ollenkaan (minä en halua ja hänelle asia on silleen että voi tulla jos haluan mutta ei ole mikään pakko tulla), niin missä vaiheessa mies tulee sitten takaisin? Tai siis tarkoitan sitä, että haluan hänet kuitenkin takaisin luokseni heti kun vauva on synnytetty ja pahin "härdelli" on ohitse (synnytys ohi, ei pyöritä enää niin aktiivisesti siinä alapääni ympärillä eikä tarvitse jalat levällään siinä enää lösöttää ja paikat paljaana). Saanko itse päättää siitä ja pyytää jotakuta hakemaan miehen käytävältä? Aijotaan ottaa perhehuone (jos mahdollista) eli mieheni tulee olemaan kuitenkin sairaalassa koko ajan että ei ole poistumassa välillä mihinkään.
Mitenkä sitte synnytyksen jälkeen: annetaanko lapsi heti rinnalle? Ovatko hoitajat siinä heti pyörimässä/säätämässä vauvan asentoa ja häpläämässä muutenkin? (laittavat lapsen paidan alle ja "peittelevät" vauvan eivätkä anna mun itse tehdä tätä
?) Saako siinä olla ollenkaa rauhassa lapsen ja miehen kanssa ennenku päästää sitte omaan huoneeseen eli aika kauan joutuu katselemaan muita ihmisiä siinä ympärillä ja tunkemassa käsiään kohta rintoihini kun alkavat ohjastaa imetyksessä? Haluaisin hoitajien nimittäin mahdollisimman vähän puuttuvan tällaisiin jotka voisi mielestäni ihan itse tehdä.. tietysti jos ei oikein onnistu nii sittenhän minä pyydän apua mutta siis itse olisi iha jees saada yrittää eka. Kauanko synnytyssalissa ollaan (jos kaikki ok) ennenkuin pääsee siirtymään perhehuoneeseen/vuodeosastolle? Oon nyt rv 27 ja tietysti kiinnostaa kaikki tällasetki asiat jo =) kiitos kaikille jotka viitsii vastata! =)
Vastaukset 32
Vanhimmat
vastaanottoon ja siellä tilanne tsekataan.. Sitten tilanteen mukaan: yleensä osastolle odottelemaan avaamisvaiheen etenemistä. Sitten kun tarvit esim. epiduraalia tai olet jo reilusti auennut siirrytään saliin. osastollakin saa kipulääkitystä (ja lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja) tarpeen mukaan, mutta puudutukset laitetaan sit salissa.
Normaalisti sujuneen alatiesynnytyksen jälkeen ollaan vaan pari tuntia salissa seurannassa ennen osastolle siirtymistä. Ensi imetys tapahtuu jo salissa. Sitten saat kyllä halutessasi imetysohjausta myös siellä synnyttäneiden osastolla.(Toki saat opetella halutessasi sitä yksinkin). Itse asiassa aika kiireisiä ovat tuossa ohjauksessa ja sitä saa tosiaan usein itse pyytää- Perhehuoneita oulussa on tosi vaikea saada.
Itse olin sekä synnyttämättömien osastolla että synnytyksen jälkeen 3hengen huoneessa. Ja se synnytyksen jälkeinen (3vrk) oli kyllä elämäni kauhein kokemus.: esikoinen just syntynyt ja isä ei saanut olla yötä vieressä. Kauhea stressi ja ahdistus koti-ikävä. Olisin vaan halunnut olla rauhassa isän kanssa ja tutustua vaaviin ja opetella imetystä, mutta huone täynnä porukkaa.Koko ajan :( Heti helpottui elämä selvästi kun pääsi kotiin. :)
kukas siveydensipuli siellä kirjoittelee ? Voin luvata, että synnyttäessäsi mietit tasan viimeksi, että kuka sinne alapäähän kurkkii, vaikka ihan tuleva isäkin. Pyydä sammuttamaan valot toimituksen ajaksi, niin kuin kotona varmaankin teette ? Eikä se imetyksen alkuunlähtö ja oikean otteen löytyminen ole ihan niin yksinkertaista, kuin ensikertalainen saattaa olettaa. Huvittaa nämä "punastelijat" täällä, kyllä täytyy itserakkauden olla huipussaan, kun kuvittelee että alan ammattilaiset olisivat jotenkin erityisen kiinnostuneita ja ihmeissään juuri näiden naisten alapäistä tai rinnoista. Juba juu !
Hyvä sitä on jälkiviisaana alkaa kertomaan. En itsekkään ymmärrä miksi porukka tilannetta häpeää, mutta häpeääpä (pelkää) kuitenkin ja se on varmasti ihan yhtä todellista kuin sinulle se, että synnyttäessä ei paljoa kiinnosta kuka sinne alas kurkkii. Yhtä ivallisella tavallako vastaat omalle lapsellesikin, kun hän ehkä joskus kysyy jotain saman tapaista?
Kysehän on tilanteesta missä joku ei ole ikinä ollut, niin onko se joku ihme jos vähän jänskättää. Hyvin se mitä luultavimmin kuitenkin menee ja saattaa olla, että se isä tulee ihan ponnistukseenkin mukaan. Kun siellä salissa sitä jännittää ehkä vielä enemmän. Ei sitä ukkoa ole pakko jalkopäähän päästää.
Saanko kysyä, mikset halua lapsen isää mukaan ponnistukseen?
sori jos annoin ymmärtää vähä hassusti :DD en ujostele näyttää alakerran paikkoja miehelleni, en tosiaan! mutta siis jos paikat on iha sotkussa verestä yms ja tyylii napanuoran pätkä sieltä roikkuu niin ei ole kovin hemaiseva näky jota en todellakaan itse haluaisi nähä, joten miksi mieheni sen haluaisi nähdä tai miksi haluaisin mieheni näkevän sellaista näkyä? :D traumat kai siitä vaa jäisivät.. lääkäreillekään en tykkää esitellä paikkojani, mutta en ole siitä kieltäytymässäkään, että se siitä itsekkyydestä. Kiusalisiahan nuo sisätutkimuksetkin ovat, vaan minkäs voin. Sain sentään naisgynen, miehelle en olis menny sitte iha varmana. Eikä tämä johdu (niinku yllättävän monet kuvittelevat) siitä että tuntisin itseni/pilluni erikosiemmaksi kuin muiden ja että lääkärit saisivat siitä kiksejä, ehei, en vain tykkää esitellä. Miksi se on niin vaikea käsittää:D ?
En haluaisi itse olla näkemässä koko juttua, ei ole yhtään hienoa katseltavaa, joten en halua ketää katsomaan minua kun olen siinä kunnossa. Minusta tuntuu parhaalta, että mies tulee vasta kun vauva on turvallisesti sylissäni, ja eikö sen kuulu olla niin että synnyttäjän kuuluu tuntea olonsa mahd. hyväksi.
Imetyksen käyntiin lähtö voi onnistua multa itseltäninkin ja siksi haluan kokeilla sitä iha ite. Ei mulla oo mitään kuvitelmia, enkä tajua miksi olen nyt iha hirveä kun en haluaisi hoitajie siihe jeesaa vastaku sille on oikeasti tarve..
että voit saada mieskätilön synnytykseesi? Onko moinen tullut mieleesi? Ja siellä ei sitten ole mikään valintatilaisuus, vaan se hoitaa joka on vuorossa. Meillä kahdesti sattunut oikein mukava mieskätilö.
"Sain sentään naisgynen, miehelle en olis menny sitte iha varmana" ....
tiedän että se on mahdollista enkä ole aikeissakaan vaatia naiskätilöä. Mutta sisätutkimuksissa kun kerran mulle on annettu mahollisuus valita mies tai nainen niin miksi ihmeessä en olisi käyttänyt hyödykseni sitä että saan mieluummin sen kumpi tuntuu vähemmän epämiellyttävältä :D
siis jos sattuu olemaan mieskätilö paikalla niin tietysti suostun sitten siihen enkä ala vastaan vänkää.. en ihan niin typerä kuitenkaan ole.
sitten sen sisätutkimuksenkin. Vaan senhän jo tiesitkin.
tarkoitinkin näitä sisätutkimuksia jotka tehdään jo aikaisemmin raskauden aikana, enkä näitä mitkä tehdään synnytyksen yhteydessä.
nyt jotenki ihmiset ymmärtänyt väärin montaki asiaa. en varmaa osaa selittää tarpeeks hyvi tai jotain.
Minulla oli mies synnytyksessä mukana koko ajan, mutta ei käynyt alapäähän kurkkimassa missään vaiheessa, vaikka kätilö yritti häntä kyllä houkutella kun vauva oli juuri tulossa. Muutenkin mies jännitti, että pysyykö synnytyksen ajan pyörtymättä niin ei halunnut katsoa vauvan tuloa. Itse sitä arastelin ennen synnytystä myös, mutta kun tilanne oli käsillä niin ei olisi ollut mitään väliä vaikka olisi mennytkin katsomaan.
Mies oli myös hyvänä apuna synnytyksessä kun oli säätämässä sänkyn asentoa ym. Ja tietysti oli minulle suurena tukena, ettei tarvinnut "yksin" kokea sitä kaikkea.
on hienoa että te jotka haluatte miehenne mukaan synnytykseen ja miehennekin sitä haluavat ja saatte näin yhteisen hienon kokemuksen :)
en vain itse henkilökohtaisesti tunne tarvetta saada miestä mukaan. Eikä hänelläkään mikään hinku ole, on sanonut että voisi ihan hyvin tulla, mutta ei ole yhtään pettynyt siihen etten minä halua häntä sinne. Voihan olla että tilanne muuttuu ja haluankin hänet paikalle ja siksi hienoa tietää että mies tulee jos vain minä niin haluan. Mutta erittäin hienoo myös se että hän ymmärtää miksi en halua häntä sinne eikä ole sinne hinkumassakaan.
Ymmärrän hyvin touko´11:n pointin, minäkään en halua miestäni sinne pällistelemään, kun värkki valskaa verta, limaa ja ties mitä visvaa. Enkä tosiaan halua, että siinä syntymän hetkellä ukko päättää alkaa voida pahoin, kyselee typeriä tai - mikä ehkä pahinta - lohkaisee jonkun "helvetin hauskan" kaskun. Miksi ihmeessä ne ukot pitäisi sinne synnytyssaliin roudata? Koko tapa on verrattain uusi ja aina siihen liitetään jotain mystistä hölynpölyä "syntymän ihmeestä" ja "isä-lapsi-suhteen kehittymisestä". Kehittäköön ja ihmetelköön sitten kun mullakin on mielessä joku muu kuin hengissä selviäminen... Onneksi mies on samaa mieltä ja suorastaan helpottunut siitä, että saa mennä käytävään hermoilemaan siksi aikaa kun minä leikin kohtauksia Manaajasta synnytyssalin puolella.
Ja kyllä, esikoinen tulossa täälläkin. Mielestäni on vain parasta suhtautua tilanteeseen etukäteen realistisesti eikä maalailla kuvia hieman punehtuvista poskista ja hiljakseen valuvasta hikikarpalosta otsalla, kun synnytys kuitenkin on rujoa ja raadollista puuhaa. Anteeksi, että haluan säilyttää liitossani edes jotain omaa, edes yhden naisten ikiaikaisen tarinan näinä aikoina, kun kaikki pitäisi jakaa.
ketään ehditä höösätä,aikuisia kun olette niin varmaan ymmärrätte myös suomea? Eli turha sunnitella etukäteen, voipo käydä niin että tulee hätäsektio ja kukas silloin ennättää isää pyyteleen ja ei pyyteleen? Kyllä salista saa poistua ja tulla takas miten kukin isä parhaimpana pitää. Tutkitaan ja sitten hutkitaan jos on tarvetta ja saliin kun on kunnolla käynnissä. 2 h tarkkaillaan ja veks. Vauva salissa rinnalle ja alat imettämään, neuvoja saa kun pyytää. Osastolla vähän perhehuoneita,joten valmistaudu jakamaan huoneesti toisten äitien ja vauvojen kanssa,saat esimakua huonosti nukutuista öistä. Itse itkin kun hyeena kun miehen piti lähteä pois. Kamala,kuhistuttava paikka koko osasto. Ei ainakaan äiti myönteinen. Heti pois kun mahdollista
Kyllä mun kokemuksella kaikki miesgynegologit on olleet todella paljon helläkätisempiä ja varovaisempia kuin naiset!
tottakai tiedän että aina ei mene niinkuin suunnitellaan! ärsyttävää kun näillä palstoilla törmää valitettavan usein äiteihin jotka pitävät ensi kertalaista täys ääliönä. Pitäisi monta sivua kirjottaa jos pitää kaikki tuoda esille!
esimerkiksi: aivan kuin olisin sellaisella asenteella että olen aivan ymmälläni jos ei saadakaan perhehuoneita. Ja huonostinukutuista öistä on kokemusta vaikkei omista lapsista- sisaruksista nimittäin (nuorin on nyt kolme) ei TIETENKÄÄN sama asia kuin oma lapsi mutta kyllä siinä nyt käsityksen saa kun kotona asuin vielä ja oli vauva huutamassa öisin nii ei sitä nukkunut kukaa muukaan siinä talossa.
Että en minä kuvittele synnytystapahtumaa mitenkään ruusuiseksi ja helpoksi ja vaikka mitä, mutta saaha sitä nyt kysellä asioista mitkä kiinnostavat ja saahan sitä kertoa miten haluaisi tiettyjen asioiden menevän. ei se tarkoita että oletan kaiken menevän niin. Tseh..
oulussa siis ilmeisesti huonosti saa perhehuoneita. Oulainen tässä luultavasti onkin se paikka mihin menen synnyttämään, lähempänäkin on ja suurin osa täältä siellä käy synnyttään.
Toista kätilöä, jos kokee ettei asiat nyt onnistu juuri tämän henkilön kanssa. Ja tämä toive myös pyritään toteuttamaan, mikäli olosuhteet sen sallivat. Asiakas se potilaskin on jopa julkisessa terveydenhuollossa.
"että voit saada mieskätilön synnytykseesi? Onko moinen tullut mieleesi? Ja siellä ei sitten ole mikään valintatilaisuus, vaan se hoitaa joka on vuorossa. Meillä kahdesti sattunut oikein mukava mieskätilö."
Itellä ihan sama kokemus. Tosin on mulle sattunut oikein hyviä naislääkäreitäkin, että ei yleistämään varmaan pääse, mutta sanotaanko näin, että mun kokemus on se, ettei mieslääkäri ole koskaan satuttanut tutkiessaan, mutta naislääkäri on.
Synnytyksen jälkeen saatat olla sen verran väsynyt, että et jaksa sitä lasta edes rinnalle nostaa!
Ponnistusvaiheessa et välttämättä ehdi miettimään, montako ihmistä paikalla on ja missä päässä sänkyä.
Mutta kyllä siitä synnyttämisestä on ihmiset ennenkin selvinneet, ainakin kaikki esiäitisi, koska muuten et olisi tätä lukemassa.
Itselle miehen läsnä olo oli helpotus ponnistaessa, kun tarrtti tukea ja kannustutsta tutulta henkilöltä, ja sai ihan rauhassa puristaa vaikka toisen kättä ja ties että se ei miestä satu läeskään niin paljoo kun luulisi. Mulle nostivat vauvan heti synnyttyä rinnalle pikkasen taisivat pyyhkiä ensin... eikä mies katellu alapäähän ilman mun lupaa, en vain ymmärrä miten joku voi selvitä niistä ponnistus kivuista ilman tuttua ja turvalllsitaa tukijaa??
"Mutta kyllä siitä synnyttämisestä on ihmiset ennenkin selvinneet, ainakin kaikki esiäitisi, koska muuten et olisi tätä lukemassa. "
No mietipä uudelleen:
eihän se elämänjatkuvuus siihen lopu vaikka äiti kuolisi synnytykseen? jos lapsi eläisi, saisi aikanaan lapsen mutta kuolisi synnytykseen- ja taas hänen lapsensa saisi aikanaan lapsen jne...... :)
toi miehen läsnäolo synnytyksessä asia:
on hienoa jos joillekin siitä on apua, mutta itse en osaa kuvitella että hän olisi paikalla. eikä johdu miehestä itsestään, hän olisi varmasti loistava tuki jos sellaisen haluaisin. Olen vain aina ollut tätä mieltä, sitä ei tiedä jos mieli muuttuu itse paikan päällä. paljon olen kuullut myös sellaisia kokemuksia kavereilta jotka juuri ovat itsekin halunneet että mies ei ole paikalla. yhdellä mies oli paikalla ensin mutta kaveri käski ulos koska alkoi ahdistaa että mies pökrää sinne tai jotain :D
ja toi että ei ajattele ketä siellä pyörii ja missä päässä ei pidä aina paikkansa. näkee sitte mite itse ajattelee tilanteessa!
joulukuussa ystäväni oli synnyttämässä oys:ssa, synnytyssalit olivat niin ylibuukattuja että ensin sai odotella osastolla ja sitten synnytysvastaanoton käytävällä kun ei mahtunut saleihin. ei saanut sen vuoksi saada mitään puudutuksia (epiduraali/spinaali, mitä oli itse toivonut) kun ei päässyt saliin! Kaverilla jäi tästä hieman paha maku suuhun, ensisynnyttäjäkin oli vielä.
Tää on musta järkkyä, että on nii vähän huoneita synnytykseen että melkein käytävälle joutuu synnyttämään! Ompa tätini joutunut siellä synnyttämään jossain liinavaatevarastossa, kun silloinkaan ei ollut päässyt saliin.
Ja on todella hyvä tuuri, jos pääsee perhehuoneeseen. Niitä taitaa olla 2-3 kappaletta koko sairaalassa. Ja nyt joulukuussa synnyttänyt kaverini jakoi perhehuoneen toisen äidin kanssa, perhehuoneet oli otettu tavallisiksi huoneiksi kun oli niin paljon äitejä ja lapsia.
"helposti" oulaisessa saa perhehuoneen? Kokemuksien perusteella osaako kukaan sanoa? :)
oulaskankaallakin vain 2 perhehuonetta, eli aika hyvä tuuri pitää olla jos sen sattuu saamaan. niitähän ei varata etukäteen, saat vain jos sattuu sopivalla hetkellä olemaan vapaana. ja ovat tositosi suosittuja!
tuosta oyssistä kommenttia sen verran että juu tiedän useammankin tapauksen kun äiti on kärvistellyt avautumisvaiheen jossain käytävällä ja viime hetkellä pukattu saliin ponnistamaan. Ja tosiaan käytävälle niitä epiduraaleja ei jaella!
Korjataanpas ensin pieni äidinkielellisesti virheellinen sanan muotoilu. Eli OULAISISSA ei Oulaisessa... Oulaskankaalla perhehuoneita on kaksi, kuin edellä mainittiin ja suosittuja ovat. Ohjeistuksen mukaan huoneisiin ei saa tulla kuin lapsen isä, muut vieraat tavataan osasto 1:n aulassa. Kun synnytys hyvin käynnissä mennään saliin ja kun synnytys on ohi vauvan saa rinnalle, tietenkin siinä samalla kätilön työhön kuuluu varmistaa vauvan vointi ja kunto sekä sivusta seurailla että vauvan vointi pysyy hyvänä. Vauvan kanssa saa rauhassa ihmetellä ja tutustella ja apua saa tarvittaessa niin imetykseen kuin muuhunkin. Jossain vaiheessa salissa vauva sitten kylvetetään, mittaillaan jne. ja sitten vauvan saa uudelleen syliin. Seurannan jälkeen siirrytään osastolle. Tietenkin jokainen kätilö on erilainen työtavoiltaan, olemmehan yksilöitä.
Vauvan syntymän jälkeen niin sinä kuin tuore isäkin olette niin vauvan lumoissa ettei alapään kunnosta ja siivosta ole tietoakaan ja pitäähän se istukkakin synnyttää.
tiesin ettei voi etukäteen varata. Onpa huono kun siellä OULAISISSAkin on niin vähän huoneita.. noh täytyy toivoa ettei ole hirmuinen tungos siellä sitten :D mielumminhan sitä kuka vain nimittäin sen perhehuoneen "ottaisi". ei oo kiva jos miehen pitää lähtee yöksi pois. Noh, jos ei ole vapaina niin sitten ei ole.
Hmm tuntuu hassulta ajatella ettei muka välittäisi mitä alhaalla tapahtuu vaikka kuinka olisi vauva siinä, mutta täytyy kai se uskoo kokeneita :D tai ainakin olla tietoinen että näin voi käydä itsellenikin, joka ei tosiaan olisi yhtään minua ettei kiinnostaisi miltä näyttää kenenkin silmien edessä! Mutta en pidä mahdottomana kun kerran niin moni niin sanoo.
Kiitoksia kuitenkin perhehuoneita yms koskevien kysymyksieni vastaamisista! =)
Tähänkin keskusteluun on tullut kommentteja isän läsnäolosta synnytyssalissa. Ymmärrän että on niitä, jotka kokee olevansa jotenkin "alakynnessä" siinä MAHDOLLISESTI huutavana ja itkuisena, sitten verisenä ja väsyneenä. Kaippa se mies on sentään sen värkin jo nähnyt... :)
Mutta omalta kohdalta toisin esiin sen pontin, mikä merkitys on sillä että mies todella näkee mihin nainen synnyttäessä joutuu. Meillä se ei traumatisoinut (uusi vauvakin sai alkunsa muutaman kk:n päästä synnytyksestä) vaan päinvastoin. Synnytyksen näkeminen lisäsi miehen kunnioitusta ja arvostusta koko hommaa ja naista kohtaan. Ei - ainakaan ääneen - valitettu kuinka ei heti seksi maita tai paikat ei ole heti kahden viikon päästä entisellään. Sen sijaan mies ymmärtää nämä automaattisesti, kun on nähnyt kuinka veri lentää ja paikkoja kursitaan kokoon (näin suoraan sanottuna).
Juu ja kokemus yhdisti, mies toi turvaa läsnäolollaan ponnistusvaiheessa jne. eli nämä mitä on edelläkin esiin tuotu.
Synnytysosaston työntekijöissä on porukkaa moneen lähtöön, niin kuin kaikissa ammateissa. Imetysohjauskin vaihtelee työntekijän mukaan, joku kysyy luvan ennen kuin "tulee iholle", joku vain nappaa rinnasta kiinni. Ja vaikken minäkään halua noin yleisesti vieraita ihmisiä itseäni käpälöimään, en tosipaikan tullen kärsinyt ohjaustilanteista - vaikka sitten rintaan vaan käytiin kiinni pahemmin kyselemättä. Koin että ohjaus on niin tärkeää, jotta homma lähtee sujumaan heti oikein. Mulla näet meni rinnanpäät rikki jo synnärillä, joten oikea imetysote oli mielestäni tärkeämpi kuin se, tarttuuko joku vieras kysymättä lupaa rintaani.
Ensinnäkin yritin lueskella vastauksistasi, miksi et halua kumppaniasi paikalle kaikkein tärkeimmälle hetkelle. Muistutan sinua siitä, että ei hänen tarvitse sinne alapäähän katsella... Ja siinä kätilöiden ym, häärätessä kaipaat taatusti juuri niitä hänen tuttuja silmiään rauhoittamaan tilannetta, juuri lapsen synnyttyäkin. Kuka muuten kokee ne kyyneleet kanssasi, kuulee sen ihmeellisen ensimmäisen itkun jne... Mieti vielä, ota mies mukaan ponnistusvaiheeseen. Suosittelen.
Avautumisvaiheessa kannattaa olla kotona.:) Kun sitten supistuksia on tosi tiuhaa tai on jokin muu syy, lähdette synnärille. Siellä katsotaan kätilön vastaanotossa alapäähän, että paljonko olet auki. Tilanteesta riippuen menette joko synnytyssaliin, takaisin kotiin tai osastolle odottelemaan. Synnytyssalissa ollaan siis siinä vaiheessa, kun avautuminen etenee mukavasti. Siellä synnytyssalissa ollaan avautumisvaiheessa pääasiassa miehen kanssa kaksistaan. Kätilöillä ei ole aikaa olla seuraa pitämättä, yleensä.
Myös ponnistuksen saatatte aloitella ihan kaksistaan, siis hiljalleen. Sitten kun vauva on syntynyt, hänet nostetaan rinnalle. Apuja et saa, jos et halua. Mutta itselläni aikain kädetkin niin tärisi sen pienen ihmeen nähdesssäni, että en uskaltanut ilman apua edes liikuttaa lasta.
Yleensä isä kylvettää vauvan siinä vaiheessa, kun sinä synnytät istukan ja mahdolliset tikit laitetaan. Syntymän jälkeen olette synnytyssalissa noin kaksi tuntia. Teille tuodaan kuivaa voileipää, teetä ja kahvia.:)
Tämän jälkeen teidät siirretään osastolle. Perhehuonetta saa toivoa, mutta harva sitä saa. Tuurilla voi olla vapaana. Itse en saanut edes huonepaikkaa heti! Olin ensimmäisen päivän käytävällä vauvan kanssa, kun Oulussa on niin paljon ruuhkaa. Vähän siis mäihästä kiinni, minkä verran isä voi laitoksella olla. Yleensä siellä tuntee olonsa aika yksinäiseksi ja haluaa pian kotiin... Mutta turvallisempaa tietysti sinniä muutama päivä, että lapsella on varmasti kaikki hyvin.
En haluaisi itse olla katsomassa synnyttämistä joten en halua ketään tuttua katsomaan omaanikaan.. Jotenki nii kiusallista aatella itteni siinä puuskuttamassa ja ähkimässä ja ties mite hikisenä ja mies katselee vieressä. Siis että ei mua vaivaa se että hän sinne alas kurkkisi, tuskin ees haluaisi nähdä kun sieltä pää pilkottaa :D en mä ujostele miestäni tai mitään, mut en vain tykkää ajatuksesta tuosta tilasta. Esimerkiksi kun mies haluu lääkärikäynneille mukaan (joka mulle täysin ok juttu koska meidän lastahan tässä odotetaa ja häntä varten lääkäri tutkii) niin sisätutkimuksien ajan TOOOOSI kiusallinen olo on ku mies paikalla, vaikka ei katsokaan meihin päin. Inhoon sisätutkimusta muutenki vaikka ei satu, on vaa epämiellyttävä tilanne. Onneks ei sentää oo mies lääkäri, phuuh kuolisin siihen paikkaan.. (joo synnytyksessä voi olla mies lekuri tiedän enkä aijo valittaakaan, vaikka asiasta en pidä)
Ja jooh kuullut olen ettei sitä mieti siinä miltä näyttää, ei varmaa mietikää mutta entäs jälkeen päin sitten? Mulla vaa sen verra huono itsetunto et en tykkää olla tuijotettavana jos näytän siltä että olisin synnyttämässä, jota todella siinä olen tekemässä. Tärkeintähä se on miehelle se lapsen näkemine, mulle kans, että ku vauva syntyny nii sitte ukko saa rynnistää sisään saliin minun puolestani.
Mun äiti synnyttäny 7 lasta, kaikki Oulaisissa ja joka kerta saanut perhehuoneen. Hyvä tuuri ollu ilmeisesti, kävis mullaki :D (vuosina -89, -91, -92, -94,-03,-06 ja -07)
Mulla oli Oulussa synnytyksessä ulkomaalaistaustainen mieslääkäri, oli muuten aivan todella hyvä lääkäri! Ei olisi tullut mieleenkään, että käskisin oman mieheni pois synnytyssalista, mutta sitten toinen mies siellä kaivelee alapäätäni niillä lääkärivälineillä. Mulle on ihan sama, mitä sukupuolta sairaalahenkilökunta on, tärkeintä on heidän ammattitaitonsa. Mun synnytyksessä oli mukana opiskelijoitakin, joista osa luonnollisesti miehiä. Oulu on yliopistosairaala, jossa opiskelijat ovat paljon mukana hoitotoimenpiteissä. Ei mua haitannut ja opiskelijat saa käskeä pois jos alkaa ahdistaa. Ei ahdistanut. Niitten kans oli mukava jutella silloin, kun ei ollut supistuskipua. Mulle oli suurta apua, kun mies oli mukana koko synnytyksen ajan. Hän ei hylkää tiukankaan paikan tullen, vaikka meno olisi kuinka hurjaa.
Mulle sattui ihanat kätilöt OYS:ssa. Siinä synnytyksessä on vaan kiitollinen, kun hoitajat ovat läsnä ja sua varten ja mulla oli sellaiset kätilöt, jotka kyllä teki kaikkensa, että mun oli hyvä olla ja kaikki sujui. Toinen koko ajan huolehti, että saan tarvittavaa kivunlievitystä ym. Toinen auttoi vauvan rinnalle ja sain vauvan heti siihen kun se vaan oli mahdollista. Ei siinä ole mitään outoa, että auttavat imetyksen alkuun. Se imetys onkin vaikeampaa kuin etukäteen edes osaa kuvitella. Niin moni luulee, että se on vaan rinta suuhun ja siinä se on.
Mulla vähän haittasi se kauhea hyysääminen. Oli toki hienoa, että hoitajat olivat minua auttamassa, mutta olin suunnilleen samoilla linjoilla kuin aloittaja ennen synnyttämistä, ja oikeastaan samoilla linjoilla pysyin myös koko synnytyksen ajan- ja synnytyksen jälkeen. Mua ahdisti kun hoitajat alkoivat imettämään minun lastani minun tissilläni, eikä tullut mieleen kysyä, haluaisinko itse kenties kokeilla. No, sanoin siinä jotain että "saanko itse kokeilla..?" sitten vasta olivat silleen joo tietty. Ja mulla lähti ihan hyvin imetys alkuun ihan omin avuin.
Minullakaan ei ollut mies mukana ponnistusvaiheessa. Sairaalalla oli koko ajan (paitsi ei öitä koska ei saatu perhehuonetta..) ja kun lapsi oli rinnallani, pyysin miestä paikalla ja kohta hoitaja kävi hänet sisään vinkkaamassa, kun oli aikaa niin tehdä (aika pian kyllä haki). Molemmat ollaan tyytyväisiä, että näin tehtiin. Mulle oli synnytys helpompi kun sai tehdä niinkuin alkunperin fiilikset ohjasi, eli ettei mies ole mukana. Oli se synnyttäminen toki "kauheaa", tai siis sattuuhan se, mutta kyllä minulle oli paikalla olevasta henkilökunnasta ihan tarpeeksi tukea/apua. Ja kun tiesin että mies ei ole kaukana, vaan oven toisella puolen, niin oli helpottavaa kun tiesi että hän voi tulla paikalle jos vain niin haluaisin.
Mieslääkäristä: mulla olin kans mies. ja ei, en tykännyt. mies ei ollut katsomassa näitäkään tutkimuksia, koska olisi ollut liian kiusallista. Itsestä tuntui niin pahalta olla levät levällään mieslääkärille, mutta ei auttanut. Älkää nyt hyökätkö kaikki joilla ei ole mitään ongelmia siinä että on mieslääkäri, hieno homma, kaikille se ei vain ole OK.
Että suosittelen aloittajaa tekee niinkuin itsestään tuntuu parhaalta. Kannattaa sanoo etukäteen, että haluaa itse kokeilla imetystä yms, eiväthän hoitajat voi ajatuksia lukea. Sinä synnytät eli tärkeintä että sinusta tuntuu parhaalta!
Edelliselle: joo oon aatellutkin että mennään sen mukaan miltä tuntuu. Siis että onko mies mukana ponnistusvaiheessa vai ei.
Mua inhottaa sisätutkimus muutenkin, vaikka mulla on ollutkin nainen aina (onneksi!!) niin voin vain kuvitella jos olisi mies.. varmaa alkaisin itkemään siinä ja jäisi kauheat traumat enkä enää ikinä haluaisi uudestaan raskaaksi, vaikka lapsia haluaisinkin ainakin kaksi ja ensimmäinen vasta tulossa.. Mä en tosiaa ymmärrä miks monet tulee hirnumaan heti jos joku ei halua mieslääkäriä. Miks on niin vaikea käsittää, että kaikille ei ole ok että mies tutkii alapäätä tai rintoja, olipa se nytte sitte kuinka vain lääkäri! Ihminen se on siinä kuin opettajat, poliisit, rakennusmiehet sun muut. Oma mies ainoo jolle tahtoo itsensä paljastaa. En minäkään tykkäisi jos mieheni alapäätä tutkisi joku vieras nainen, vaikka olisi kuinka lääkäri. Kyse ei ole mustasukkaisuudesta, se ei vain tunnu oikealta, vaan todella, todella väärältä.
Sama jos minä ja muut jotka samaa mieltä kanssani emme valita naisille ja hämmästele sitä että heille se on täysin OK nii miksi heidän pitää meille tulla kiihkoamaan ihan ihme juttuja (kuten "ei se teidän pillu ole sen kummempi kuin muillakaa, ei se lääkäri siitä kiksejä saakaan" ja tällaisestä ei siis todellakaan ole kysymys)
Pitää muistaa esittää kaikki toiveet heti kun vain voi, eli perhehuone jos mahdollista ja itse sitä imetystä yrittää eka ja sitte vasta apuja jos tarve vaatii.