Itse ihastuin hänen kohteliaisuuteensa ja iloisuuteensa.
G: Mihin hänessä ihastuit ?
mies..
544063
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Huumorintaju ja syvä katse. Voi niitä silmiä. Keskustelutaito oli myös hieno juttu. Ja vaikka huumorintaju ja silmät sekä se hymy olivat loistavia niin, kun hän muuttui vakavaksi niin keskustelun aiheiltaan kuin ilmeiltään niin luoja! Se oli menoa. :)
Ensimmäisenä ihastuin hänen hymyynsä ja lämpimiin silmiinsä. Sitten hänen iloiseen, lähes äänettömään nauruunsa. Tutustuttamme lähemmin opin tuntemaan hänen älykkyytensä, rehtiytensä ja ihanan oudon huumorintajunsa, ja nyt... olen täysin myyty.
ensin hänen koko olemukseensa, miten hän kantoi kroppaansa, kun hänet ensi kertaa näin kävelevän ohitseni. Mahastani oikein otti, kun hän minun ohitseni käveli ja vilkaisi. Mustat pitkät hiukset, bändipaita, pilottilasit joista ei todellakaan nähnyt läpi, istahti parin metrin päähän minusta, melkein eteeni. Hän otti aurinkolasinsa pois ja näin hänen, todella tumman sinivihreät silmät, vuorattuna kajaalilla. Jäin vain tuijottamaan häntä. Hän katsoi minua, ja minä häntä. Aika tuntui ikuisuudelta. Käänsin katseeni pois ja purin huultani että en olisi hymyillyt. Olin ihastunut ensisilmäyksellä. Käveltiin yhdessä saliin, ja hän istui kaaaauas minusta. Opettaja huusi kaikki luokkalaiseni nimet ja siinä vaiheessa tajusin, että hän on meidän luokalla, koska yhtä matkaa käveltiin salin eteen. Aikaa kului ja kului ja ihastuin häneen enemmän ja enemmän. Aluksi me ei juteltu edes ollenkaan, huomenet ja heipat kyllä sanottiin. Sitten lokakuussa aloimme juttelemaan toisillemme enemmän ja enemmän. Meille kehittyi todella vahva ystävyys-suhde. Ihastuin myös hänen luonteenseensa, ja puhetapaan, jopa ääneen jolla hän puhuu minulle. Olen ihan myyty.. Mutta sisimmässäni piilee ajatus siitä, että hän ei tunne samoin. Olemme saman henkisiä ihmisiä ja tulemme juttuun toistemme kanssa erittäin hyvin..
Minä olen siis nainen ja ihastuin hevariin joka omistaa mustat hiukset ja hänellä on joka päivä kajaalia silmissä
Kaiketi koko pakkaukseen. Kun näin hänet ekan kerran olin naimissa ja aattelin että tuosta pitää pysyä kaukana ja niin tein.
Nyt en enää ole ja hitaasti ja varmasti hän minut hurmasi avoimuudellaan, kohteliaisuudellaan ja lopulta hän oli silmissäni upein mies mitä maa päällä kantaa!
Nyt olen kyllä ikäväkseni alkanut näkemään näitä ikäviäkin puolia, mutta kai se on ihan normaalia eihän kukaan täydellinen ole!
Tykkäsin hänestä heti ensi näkemällä. Se oli tilanteessa jossa tapasin muutaman tusinaa uutta ihmistä ja juuri hän liikautti jotain sisälläni tavalla jota en yhtään odottanut. Melkein kuin tunnistanut olisin hänet. Ei tapanani ole tunnistella tuntemattomia, eikä hän muistuta ketään tuttuani, edes itseäni, joten se oli tosi outoa.
Se oli oman aikansa vain sellaista mukavaa tunnetta hänen läsnäollessaan ja kaipuuta tutustua eli pientä tykkäämistä, mutta pihkaantuminen tapahtui sitä myötä kun koin miten mukavaa meillä on yhdessä, nauroimme kumpikin toistemme jutuille. Sitten vietiin jalat alta tältä naiselta kun hänen katseensa alkoi jäämään silmiini kiinni, sain nähdä tuon lämpimän, pehmoisen hymyn yhä useammin, äänensä särkyi kun puhui minulle, huiiiii... kaikenlaisia sitä tielle tuleekin kun vähiten odottaa!
hänen mustiin kihariin hiuksiin ja ruskeisiin nappisilmiin.
Olinko se minä, Jorgo, Kreikan mies? Minula myös yhdistyneet kulmakarvat ja kihara musta voimakas häpykarvoitus!
Ja sinä olet idiootti. Ulkoisesti voit olla mitä tahansa mutta sisältä olet täyttä paskaa.
ihastuin hänen tyrmäävään seksikkyyteensä, keskustelutaitoon ja positiiviseen asenteeseen. Nyt ihastus on muuttunut jo rakastumiseksi, jotan rakastan kaikkea hänessä. mitä täällä teen.....
..hänen tosi tarttuvaan nauruun ja huumorintajuun...koko olemukseensa:) laulua en kuullut ikävä kyllä! Kunpa asuisi lähempänä että voisin kuulla niitä tarinoita ja nauruaan lisää,mutta kilometrejä on monta sataa välillämme:(
huumoriinsa ja hauskaan tapaan virnistää kertomiensa puujalkavitsien jälkeen. Ihastuin hänen lempeyteensä ja aitouteensa. n -> m
En kohta muista edes enää mihin ihastuin..
:D
silmiin, kasvoihin, koko olemukseen..ennen kaikkea älykkyyteensä.
Fiksuuteen ei oo mikään tavallinen nuori mies jonka mielestä viina ja pervot vitsit on parasta huvia :D
Ei oo mitään yhtä asiaa mihin olisin aikoinaan hänessä ihastunut. Hän oli kuin salama kirkkaalta taivaalta mikä iski suoraan sydämeen ja kovaa. Liiankin kovaa ja pysyvästi.
Oli hetki vain aikaa toimia ja sinä aikana hän ei ottanut minua lähelleen...tuli toinen ja nyt katselen kipu sydämessä häntä toisen kanssa.
Kaikkeen, rehellisesti sanottuna. Eniten iloiseen luonteeseen, kauniisiin piirteisiin sekä yhteisiin kiinnostuksemme kohteisiin. En ollut koskaan tavannut hänen kaltaistaan naista. Meinasin purskahtaa itkuun kun sain tietää ettei hänellä ole tunteita minua kohtaan, vaikka aluksi niin luulinkin. Vieläkin ajattelen häntä ajoittain, niin suurta ihastumista en ole koskaan elämässäni kokenut, enkä tule varmaan pian kokemaankaan. Tuntuu etten koskaan saa kokea niin mahtavan naisen läsnäoloa. Olemme vielä kyllä tuttavuksia, mutta juttelu hänen kanssaan ei tunnu enää samalta kuin ennen, koska tiedän että minä olen hänelle vain ilmaa... :,(
Olen niin ihastunut hänen koko olemukseensa: Kaunis ja luonteeltaan aivan ihana nainen/tyttö. Kaikki alkoi kun hän kerran tuli juttelemaan minulle. Ihastuin häneen saman tien ja tiesin haluavani hänet. Nyt kuitenkin tuntuu etten merkitse hänelle mitään. Se tuntuu todella pahalta ja on vaivannut minua pitkään. Ehkä joskus pääsen vielä yli hänestä. Hän vain tuntui niin siltä oikealta.
Hyvännäköinen mies, tietynlainen vakavuus ja myös huumori joka iskee samalla tavalla kuin omani.. Ilkikurisuus. Pukeutuminen. Ja se poikamainen olemus.. Seikkailee unissani harva se yö. Etäisyys jota pitää, ei kerro itsestään mitään, saa kiinnostumaan vielä enemmän. Ammattinsa puolesta totta kai tulee etäinen ollakin.. Onneksi minulla on kuvitelmani :).. ja se aika tulossa jolloin etäisyyttä ei enää tarvitse pitää ;)
Ensimmäisenä kiinnostuin pitkien syvällisten keskustelujen takia. Myöhemmin ihastuin iloiseen ja hupsuun olemukseen. Iloiseen tanssahtelemiseen lähes missä vain :D
hulluun huumorintajuun ja suloiseen tapaan selittää asioita:)
Nolottaa edes kirjoittaa mitään... Ja en ole kovin syvästi ihastunut, mutta jokin on pistänyt mieleni pikkuisen sekaisin, luultavasti hyvin harmittomasti kuitenkin.
Hän on mukava, jotenkin söpö luonteeltaan ja herkän oloinen, voi olla sitäkin että on vain hieman ujo. Sosiaalinen silti. Fiksu. Ja ihan syötävän hyvännäköinen!!!
Ulkonäkö siis ihastuttaa eniten hänessä. Ihanat punertavat hiukset, komeat kasvot ja sexy kroppa (näkisinpä ilman paitaa... oh my god!). Haluaisin kosketella niitä hartioita... Tuntuu että hän ei itse edes tajua miten hot hän on, vaatimaton tyyppi tietyllä tavalla, vaikken tunnekaan tarpeeksi hyvin että voisin tietää varmasti. Jos hän olisi oikeasti itsevarma machoilija joka pyörittelee monia naisia, kupla puhkeaisi ja kiinnostukseni lopahtaisi.
Olisi kiva tietää mitä lie ajattelisi jos tajuaisi että katson häntä tällä tavalla.. Sen ajatteleminen on aika kuumottavaa. Toivottavasti selviän luontevasti tilanteissa hänen kanssaan, niin ettei kukaan arvaisi mitään. En halua hänen tietävän, vaikka haluaisin ;)
ihanaan ääneen, partaveden tuoksuun, intensiiviseen katseeseen, herkkyyteen ja kunnollisuuteen, hauskoihin juttuihin ja upeaan hymyyn
Ihastuin naisena miehen kookkaaseen ja pitkään,harteikkaaseen olemukseen..ja tummansinisiin silmiin..ihanan matala puheääni..ja huumorintajuinen sekä rehellinen luonne..no aviopuolison hänestä sain ja kunnollisen perheenisän..vieläkin rulettaa vaikka yli 20v ollaan yhdessä oltukin..
Ihastuin hänen ulkonäköönsä, persoonaan ja ylipäätään hänen asenteeseen elämää kohtaan, silmiin, itsevarmuuteen sekä periaatteisiin. Hän on unelma
Olin ollut kyseisen miehen kanssa samassa työpaikassa noin 5 vuotta. Työpaikka on aika iso, joten emme koskaan olleet sanoneet toisillemme mitään. Tunsimme toisemme vain ulkonäöltä ja "tiedostimme" toistemme olemassaolon kun joskus näimme toisemme.
Sitten eräänä päivänä kun olimme samassa paikassa syömästä lounasta me vain jotenkin huomasimme toisemme. Siis ensimmäistä kertaa taisimme KATSOA toisiimme, emme vain NÄHDÄ toisemme ja katseessa olikin sitten jotenkin ihan uskomaton kemia. Oudoin koskaan kokemani juttu se.
Ihastuin, ehkä ei voi sanoa ensisilmäyksellä, mutta siitä monen sekunnin katseesta lähtien välittömästi. Hän tunsi minusta samoin. Ihastuin hänen seksikkääseen katseensa, jossa jokin veti minua puoleensa ihan hurjasti, vaaleisiin hiuksiin ja komeaan pitkään vartaloon. Kesti useita kuukausia ennen kuin juttu sitten siirtyi noista ihanista katseista eteenpäin ja treffeillä rakastuin hänen ystävällisyyteensä ja siihen kuinka hänen kanssaan keskusteleminen tuntui maailman luonnollisimmalta asialta oli kyse sitten vakavemmista asioista tai kevyestä flirtistä. Hän oli samaan aikaan jotenkin sekä suloisen ujo että todella seksikäs. Polveni sai veteläksi erityisesti se kuinka hän istuessaan nojasi käteensä ja katsoi pää hieman painuksissa kulmiensa yli pieni hymy kasvoillaan. Se saa nytkin perhosia vatsaani!
Hänen kanssaan voin rennosti olla oma itseni ja keskustelumme soljuu pehmeästi vakavammista aiheista jaettuun huumorintajuun ja tapa jolla hän katsoo minua. Ensisuudelmamme oli täynnä unelmaa ja rakkautta, en ole koskaan kokenut ketään toista yhtä lähellä. Olen aivan ihastunut, vaikka tutustuminen vasta alussa.
Ihastuin häneen ensi näkemältä. Ulkoiseen olemukseensa, pähkinän ruskean ja tuhkan värin sekaiseen pörröiseen tukkaansa, iloisiin kasvoihin ja hymyyn - mystisiin silmiin, joiden katseen kohtaessa murenee pieninkin epäilys ihastuksestani häneen. Ihastuin hänen ystävällisyyteen, mystisyyteen, rauhallisuuteen... Rauhoittavaan, pehmeään ääneen. Ihastuin samankaltaisuuksiimme. Ihastuin hänen runoihin rakkaudesta, kauniisiin kitaransäveliin elämän naisesta. Ihastuin silloin ensi näkemältä - vaan nyt ihastun häneen päivä päivältä enemmän, kun kohtaan hänet - ja etenkin hänen syvän, tutkivan katseensa.
Luoja tietää, onko meillä yhteistä tietä... Vaan sitä toivon, enemmän, kuin mitään muuta! Olet ihana.
En alkuun mihinkään... mies naapurista... ihan ok, ei muuta ! . Mutta sitten puskan takaa, tyyli millä osoitti maskuliinisuutensa ja tiettyä röhkeyttä jota yhtä aikaa inhosin ja sitten taas toisaalta ihmettelin ??? Joku vain marssii paikalle lasien ja skumpan kanssa ja otta tilan ja tilanteen HALTUUN... ja minä OLEN aina ollut se joka hallitsee tilanteen. Toisaalta sen itsevarmuuden takana on herkkyys, luovuus ja kauneuden kaipuu ja mies sanoo ja näyttää sen... WAU jA HALOO! No... odottamaton aina ihastuttuvaa... ja minä taas kuljen järjellä edelleen...eli HALLITSIN tilanteen kai... ,)
http://youtu.be/utsuVyuZRJk
Ihastuin hänen (miehen) rauhalliseen olemukseensa ja siihen ääneen...sitä olis kuunnellu enemmänkin
sain "sähköiskun" hui, se oli vähän pelottavaa. Ajan kanssa ihastuin, rakastuin häneen. Olemukseen, herkkyyteen, ujouteen, ärtymykseen, ääneen...kaikkeen hänessä. En usko koskaan kohtaavani toista hänenlaistaan...sielunkumppani:)
juuri näin minäkin voin sanoa omasta ihastuksestani :)
Sama mulla, ihastuin heti ensinäkemältä. Hänellä oli ihana, matala, miehekäs ääni ja kiva olemus, samanlainen huumorintaju ja katse, johon en alkuaikoina uskaltanut vastata, ujo kun olen. Myös minä ihastuin ajan kanssa tosissani. Rakastumaan en ehtinyt, kun jokaviikkoiset tapaamiset loppuivat. Ajattelen, että hän olisi ollut mulle myös sielunkumppani. En ihastu useasti enkä ole hänen jälkeensä ihastunut ollenkaan.
Hänessä (eli eräässä miehessä) ihastuin ihaniin ruskeisiin silmiin ja iloiseen olemukseen. Ja onhan hän muutenkin söpö/komea, ei sitä voi kieltää. Minusta oli mukava kuunnella hänen hassuja juttuja.. Keinuhevosista ja kaikesta.. :)
Ja ihastuksesta on kyse.. Ei mistään exästä. Exät kuuluu menneisyyteen (joita minulla ei ole kuin 1)..
Ps. Se viimeisin lähettämäni tekstiviesti ei pitänyt paikkaansa. Minua vain suututti jotenkin.. Tänne ilmestyi samana päivänä melkein heti viestin lähettämisen jälkeen jotain ihmejuttuja ja ajattelin niiden olleen sinulta. En tiedä sit olenko oikeassa..
t. se nainen jolta on vain 3 aloitusta näillä palstoilla joista kaikki tuolla Järki ja tunteet-palstalla (viimeisin menossa jo 4. sivulla).
Ja pidän minä hänestä edelleenkin.. Ei ole muita miehiä ollut mielessäkään. En ihastu kovin helposti ja toisekseen hän taisi tehdä pesän sydämeeni..
Harmittaisi jos tämä jäisi tähän.. Mut mielummin unohdan hänet jos tunteet ovat yksipuoliset. Koska pidemmän päälle se ei tee hyvää..
Ne ihme kirjoitukset näillä sivuilla lisättynä siihen harmitukseen ettei hän aina vastannut tekstiviesteihini.. Olivat syynä siihen viimeisimpään tekstiiviestiin.
Harmittaa sekin..
Ja se ettei olla törmätty missään.. Viimeisimmän kerran näin hänet vuosi sitten koulun pihalla.
Ps. Enkä sit liity tämän palstan muihin ketjuihin mitenkään.. En ole kirjoittanut kuin tähän nämä 3 kommenttia tänään.
Olen sellaista miettinyt et jos hänellä on joku toinen nainen mielessä.. Ihan senkin perusteella mitä kerran näin. Mut en sit tiedä tulkitsinko tilanteen oikein..
Mut mielessäni hän on.. Ja tietty toivoisin et minäkin hänen mielessään..
Mukavaa päivää hänelle jos sattuu lukemaan tämän.. :)
Ps. Tuo oli sit ensimmäinen viesti minulta näille palstoille tänään. Eli en liity tuohon viereiseen ketjuun mitenkään.
Vaan ei hän taida näitä sivuja lueskella.. Mut toivon kuitenkin sellaisia mukavia ajatuksia hänelle.. Ja et tämä vielä selviäisi jotenkin ja oltaisiin ystäviä.. Siis siinä tapauksessa jos hän niin haluaa.
En ole kirjoitellut muualle kuin tähän ketjuun nämä 3 kommenttia tänään. Eikä ole tarkoituskaan kirjoitella enempää.
Ps. Tuolla Ikävä-palstalla jotkut höpisee Facebookissa kirjoittelusta. No minullahan ei ole edes profiilia luotuna sinne joten.. Mut hänen suhteen tämä maininta oli ihan turha. Kyllä hän sen itsekin tietää..
Ajatus tähän päivään..
Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa.
Älä kulje perässäni, en ehkä johda.
Kulje rinnallani ja ole ystäväni.
Onhan tuo ehkä vähän turhankin tuttu ajatelma mut sopii hyvin tähän tilanteeseen ja minuun ainakin. Uskoisin et häneenkin.
Ps. Ja varmasti näyttää hassulta nämä lisäyksen lisäykset mutta olkoon..
Ja tämä on eka kommenttini näille palstoille tänään ja ainoaksi myös jää. Ehkä illalla laitan jotain tänne jos olen laittaakseni. Saa nähdä..
Tuo on kaunis ajatelma. Tosin olisi kannattanut laittaa se lainausmerkkeihin, koska se ei ole omasi :)
Täällä on hyvä purkaa mieltään. Saa vapaasti suoltaa niitä positiivisia sekä joskus myös negatiivisia ajatuksiaan. Parempi purkaa kuin pitää sisällään.
Mielentilasi on nyt selvästi taas positiivinen. Toivottavasti säilytät tuon vireen. Ehdotan, että et laita hänelle enää viestejä, koska vastaamattomuus saa sinut aina niin tolaltasi. Varmaan olet itsekin sitä mieltä, että tuo hyvä olo on paljon mukavampi olotila kuin se viha ja kiukku, eikö?
Voimia päivääsi!
Vastaanpa kun kerran satun olemaan tässä koneella nyt..
Niin.. Ehkäpä.. Ei vain tullut mieleeni..
Aika vähän minä tänne olen ajatuksiani enää kirjoitellut. Elämä on kuitenkin muualla kuin näillä palstoilla.
No kyllä tämä positiivinen fiilis on ollut jo hyvän aikaa. Entisestä asunnosta muutettuani ja samalla päästyäni eroon vuokraemännästä (vanhasta outoudesta) helpottui elämäni kummasti. Olen hyväksynyt tilanteen.. Ja elämä jatkuu, kävi miten kävi.. Toivoisin kuitenkin ystävyytemme säilyvän.
Ehdota vain.. Mut teen niin kuin parhaakseni näen. ;)
Eli todennäkäisesti viestittelen hänelle vielä jossain vaiheessa..
Ajatukseni menee siis sellaiselle J**alle (4-kirj. miehelle) Mi**alta (n).
Mukavaa päivänjatkoa sinullekin! :)
Ja eikun ulos aurinkoon.. Ainoat kommenttini näille palstoille on tässä ketjussa tämän päivän osalta. Saa nähdä jääkö myös ainoiksi.. Ainakin iltaan saakka.
Miksi viestittelet miehelle, jolta et saa vastakaikua? Minusta se ei ole sinun parhaaksesi laisinkaan. Mieshän ei selvästikään välitä. Irrottautuminen on selvästikin sinulle vaikeaa.
Tosiaankin. Nyt sinne aurinkoon :)
Niin.. Vastaanpa nyt kuitenkin kun kerran huomasin tuon kommenttisi...
Ai en saa vastakaikua? Miten niin? Minulla on kuitenkin vähän toisenlainen tunne asiasta.. Tosin et kyllä ymmärtänyt selvästikään tuota edellistä kommenttiani. Etkä kyllä niitä aikaisempiaan. Siinä laittamassani ystävyysaforismissakin on jo se sanoma. Jos luetun ymmärtää, ei kysele tuollaisia. Mut ei voi mitään.. En voi auttaa.
Mutta päivänjatkoja. Takaisin aurinkoon..
Ps. Tässä ketjussa on minun ainoat kommentit näille palstoille tänään.
Heti kun sinulle kirjoittaa, ettei mies välitä, niin sävysi muuttuu. Aikaisemminhan nimenomaan olet kirjoittanut, että et pysty pelkkään ystävyyteen. Mielesi muuttuu koko ajan.
No saatko vastakaikua? Sehän on hienoa, jos saat. Olet kirjoittanut, ettet ole nähnyt miestä vuoteen, eikä hän vastaa viesteihisi. Olet myös kirjoittanut, ettei hänelle sopinut ehdottamasi tapaaminen. Näihin kirjoituksiisi perustan olettamukseni, ettei hän ole kiinnostunut sinusta.
En minä ole avun tarpeessa. Enkä liioin väitä, että sinäkään olet. Näin ulkopuolisen silmin olet vaan sokeasti rakastunut mieheen, joka ei rakasta sinua. Sorry, jos et pidä tästä, mitä kirjoitan. Totuus voi joskus sattua.
Mikä ihmeen jankuttaja sinöä oikein olet? Et taida ymmärtää lukemaasi..
No, edelleenkin.. En voi auttaa.
Ja muuten.. Hyvät jatkot! :)
Minun ainoat kommentit tänään näille palstoille on tässä ketjussa.
Olet nainen, jota erkkikään ei ymmärrä ;) Kerropa, mitä en ymmärtänyt. Mitä siis jankutan?
Pyysinkö apuasi? En. Minulla on kaikki hyvin. Minä rakastan ja minua rakastetaan.
Sinä se sijaan olet jättänyt hyvästit niin "Juhallesi" kuin näille palstoillekin ties kuinka monta kertaa. Ymmärrätkö itsekään, kuinka ailahtelevaiselta kuulostat. Välillä kirjoituksesi ovat aivan hirveää luettavaa, niin täynnä vihaa ja katkeruutta.
Minusta sinä olet se, joka ei nyt aivan ymmärrä. Ystävät pitävät toisiinsa yhteyttä vastavuoroisesti. Jos tätä vastavuoroisuutta ei ole, ei ole tunteitakaan.
Hyvät jatkot! Kai ymmärrä mitä se tarkoittaa? Keskustelu päättynyt (sinun kanssa). Eikä minulla enää muutenkaan mitään lisättävää tähän ketjuun noiden edellisten kommenttieni lisäksi (jotka muuten on ainoat näille palstoille tänään edelleenkin minulta). Siinä oli tärkeimmät.
Ja nyt ulos piristymään..
luonne, toisten ihmiseten kanssa toimeentuleminen, tietynlainen itsevarmuus ja vakaus. ulkonäkö sit siinä kaupanpäälle :)
Kasvonpiirteisiin, blondeihin hiuksiin, siihen että hän on kiinnostunut samoista asiosta kun mä ja käsi- ja rintakarvoihin (puhun siis miehestä xD)
Hymyyn, valloittavaan sellaiseen ja katseeseen. Katse saa minut aina, vaikkakin harvoin näemme, aivan hämilleen. Ja onhan hän komea.