Oli toivottu lasta ja mitä minulle yhtäkkiä tapahtui, kun tulinkin raskaaksi. Tuntuu kuin mut olisi heitetty pimeään selliin lukkojen taakse loppuiäksi. Kuin kaikki maailmassa tapahtuvat asiat ei koskisi mua ollenkaan tai olisin kuollut pois. Tämä ahdistaa ja hämmentää, pää on aivan sekaisin.
Vai johtuuko se tunteesta, joka minulla on aikaisemmissa raskauksissa ollut. Olen yhtäkkiä vain vauvan asumus, en enää oma itseni. Ihmiset (tuntemattomatkin) tulevat kyselemään ja taputtelemaan mahaa. Kuin minulla ihmisenä ei olisi enää mitään merkitystä. Kaikki on kiellettyä tai vaarallista. Neuvovat mitä syön, miten liikun, mihin pukeudun. Lääkärit ronkkii ja miehet tuijottaa..
Eikä tämä ole ensimmäinen raskaus ja lapset ovat minulle kaikki kaikessa. Miksi sitten itse raskaus tuntuu tosi vaikealta. En halua tavata ketään, en nähdä ketään.. huoh.. se on mahdotonta, kun käyn töissäkin. Ja miehet.. ne on ihan punainen vaate. Heidän suusta en kestä kuulla mitään raskauteen liittyviä juttuja, ei ne siitä mitään ymmärräkään.
Ja vielä kaiken huipuksi pelkään, että kuolen tähän raskauteen tai synnytykseen ja lapseni jäävät vaille äitiä.
Olen vissiin tullut hulluksi? Ainakaan en tunne mitään iloa.. en kertakaikkiaan yhtään mitään muuta kuin ahdistusta ja pelkoa.
Vai johtuuko se tunteesta, joka minulla on aikaisemmissa raskauksissa ollut. Olen yhtäkkiä vain vauvan asumus, en enää oma itseni. Ihmiset (tuntemattomatkin) tulevat kyselemään ja taputtelemaan mahaa. Kuin minulla ihmisenä ei olisi enää mitään merkitystä. Kaikki on kiellettyä tai vaarallista. Neuvovat mitä syön, miten liikun, mihin pukeudun. Lääkärit ronkkii ja miehet tuijottaa..
Eikä tämä ole ensimmäinen raskaus ja lapset ovat minulle kaikki kaikessa. Miksi sitten itse raskaus tuntuu tosi vaikealta. En halua tavata ketään, en nähdä ketään.. huoh.. se on mahdotonta, kun käyn töissäkin. Ja miehet.. ne on ihan punainen vaate. Heidän suusta en kestä kuulla mitään raskauteen liittyviä juttuja, ei ne siitä mitään ymmärräkään.
Ja vielä kaiken huipuksi pelkään, että kuolen tähän raskauteen tai synnytykseen ja lapseni jäävät vaille äitiä.
Olen vissiin tullut hulluksi? Ainakaan en tunne mitään iloa.. en kertakaikkiaan yhtään mitään muuta kuin ahdistusta ja pelkoa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.