Tuolla alempana joku jo kertoi, että Hankintamies toistaa vuosittain itseään. Se on totta ja tarkoituskin. Metsätkin junnaavat samaa rataa vuodesta toiseen...
Ja siinä on sitten onkin. Evoluutio metsässä ei ole muokannut tuottokiertoa kvarttaalitalouden mukaiseksi. Huomioon pitää ottaa se koko 70-100 vuotta, jonka metsän kierto kestää. Ja onko metsän kierto taipunut edes em. 70-100 vuoden kiertoon, joka viittaa päätehakkuulliseen menettelyyn. Luonnon päätehakkuuksi voitaneen tulkita esim. metsäpalot, mutta onko niitäkään ollut mainitsemisen arvoista määrää?
Joten tämän päivän tuottokiertoajatteluunkin pitää lisätä esim. muutaman vuoden paljastila ja sitten 30 vuoden ruoho-, pensas- ja pensasmäntyvaihe. Jolloin tuottokierroksi tulee 100-130 vuotta.
PUUN HINNAN RATKAISEVUUS
Älkää nyt hyvät ihmiset ajatelko niin, että kun 70-100 vuoden tuottokierron lopussa tulee aika päättää hakkuuasiat niin katsomalla taulukosta hankinta- ja kantohinnan ero niin päätös on siinä. Se päätös on ainoa aktiviteetti mitä metsänomistajan tarvitsee tehdä ja rahat kilahtaa tilille täysimääräisenä.
Em. tavalla ajatteleville luonto opettaa ja kostaa julmasti tehdyt virheet, leväperäisyydet ja laiminlyönnit. Päätekaupan yhteydessä ETUKÄTEEN luonto antaa kavalalla tavalla illuusion suuresta metsätuotosta ja huolettomasta taloudellisesta tulevaisuudesta. Keskivertopulliaiselle totuus paljustuu MYÖHEMMIN. Kun
MHY ja muu metsämafia on ottanut omansa päältä niin sitten alkaa totuus selvitä. Rahaa ei paljon jäänytkään metsätilille kun muutaman vuoden kuluessa tehdään kaikki mafian vaatimat uudistusjutut. Ja useissa tapauksissa tili on heti aluksi tyhjä.
Siinä sitä sitten kitketään seuraavat vuosikymmenet ruohoa ja istutellaan uudelleen pieniä ansiotuloja käyttäen. Virhe koskettaa kahta sukupolvea vähintään.
Puusta saatu hinta on vain yksi yksittäinen tekijä laskettaessa metsän tuottoa.
Ja siinä on sitten onkin. Evoluutio metsässä ei ole muokannut tuottokiertoa kvarttaalitalouden mukaiseksi. Huomioon pitää ottaa se koko 70-100 vuotta, jonka metsän kierto kestää. Ja onko metsän kierto taipunut edes em. 70-100 vuoden kiertoon, joka viittaa päätehakkuulliseen menettelyyn. Luonnon päätehakkuuksi voitaneen tulkita esim. metsäpalot, mutta onko niitäkään ollut mainitsemisen arvoista määrää?
Joten tämän päivän tuottokiertoajatteluunkin pitää lisätä esim. muutaman vuoden paljastila ja sitten 30 vuoden ruoho-, pensas- ja pensasmäntyvaihe. Jolloin tuottokierroksi tulee 100-130 vuotta.
PUUN HINNAN RATKAISEVUUS
Älkää nyt hyvät ihmiset ajatelko niin, että kun 70-100 vuoden tuottokierron lopussa tulee aika päättää hakkuuasiat niin katsomalla taulukosta hankinta- ja kantohinnan ero niin päätös on siinä. Se päätös on ainoa aktiviteetti mitä metsänomistajan tarvitsee tehdä ja rahat kilahtaa tilille täysimääräisenä.
Em. tavalla ajatteleville luonto opettaa ja kostaa julmasti tehdyt virheet, leväperäisyydet ja laiminlyönnit. Päätekaupan yhteydessä ETUKÄTEEN luonto antaa kavalalla tavalla illuusion suuresta metsätuotosta ja huolettomasta taloudellisesta tulevaisuudesta. Keskivertopulliaiselle totuus paljustuu MYÖHEMMIN. Kun
MHY ja muu metsämafia on ottanut omansa päältä niin sitten alkaa totuus selvitä. Rahaa ei paljon jäänytkään metsätilille kun muutaman vuoden kuluessa tehdään kaikki mafian vaatimat uudistusjutut. Ja useissa tapauksissa tili on heti aluksi tyhjä.
Siinä sitä sitten kitketään seuraavat vuosikymmenet ruohoa ja istutellaan uudelleen pieniä ansiotuloja käyttäen. Virhe koskettaa kahta sukupolvea vähintään.
Puusta saatu hinta on vain yksi yksittäinen tekijä laskettaessa metsän tuottoa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi Hankintamies puhut koko ajan päätehakkuusta? Ei metsän tuottoa lasketa pelkästään siitä mitä on tilillä päätehakkuun jälkeen, tehtiin se sitten hankinta- tai pystykaupalla. Metsäsukkessio Suomessa on 150-200 vuotta riippuen maantietellisestä sijainnista, olettaen että metsä hoitaa itse itsensä. Päätehakkuu, millä kauppatavalla se tehdään ei määrää metsän tuottoa eikä tulevaisuutta. Tänä päivänä kanto- ja hankintahinnan erotus on suurin piirten /- 0. Kannattaako alkaa tekemään työtä ilmaiseksi, se on ainoa päätös jonka joutuu tekemään.
Hankintamiehen kertomuksesta ei täysin selviä se puhuuko hän nyt päätehakkuun tekemisestä pysty- vai hankintakauppana vai yrittääkö puolustaa jatkuvaa kasvatusta. Millä tavalla tulevaisuus olisi huolettomampi jos päätehakkuun tekee hankintana?
Olisi hyvä jos Hankintamies puhuisi jatkossa jaksollisesta ja jatkuvasta kasvatuksesta sotkematta siihen eri puukauppamuotoja, jos tarkoitus siis on puolustaa jatkuvaa kasvatusta. Päätehakkuun tekemistä hankintahakkuuna on turha puolustella koska siinä ei ole mitään järkeä. Harvennushakkuu tai hakkuu jossa tukkipuun määrä on vähäinen, hankintahakkuu on harkinnan arvoinen vaihtoehto jos metsänomistaja on kykenevä sen itse tekemään.
On se vaan niin mukavaa kun puukaupparahat kilahtaa tilille. Ei siinä olla köyhiä eikä kippeitä eikä ajatella tuottokiertoja. Elämästä ja rahasta pitää osata nauttia silloin kun sitä tulee. Sinunlaiset keskivertopulliaiset laskee risu risulta jos sais muutaman sentin enemmän, siihen se elämä sitten valuu.