Minulla todettiin vähän aikaa sitten II-tyypin kaksisuuntainen, jossa hypomania-vaiheet hyvin lieviä. Tämä siis psykiatrin suusta. Nyt sitten yritetään saada lääkitystä kuntoon, toistaiseksi hyvin huonolla menestyksellä.
Iltalääkkeenä olen kokeillut Ketipinoria ja nyt Olanzapin ratiopharmia. Molemmat tarkoitettu lähinnä tukemaan unta, mutta minulla ne vaikuttavat täysin päinvastaisesti, eli piristävästi. Mitä suurempi annos, sitä piristävämpi. Nukun nykyään huonommin kuin koskaan, viikon aikana jo kolme täysin unetonta yötä. Olen kaikkein virkeimmilläni 1-2 tunnin päästä siitä, kun olen ottanut psykoosilääkkeen. Ovatko psykoosilääkkeet välttämättömia bipon hoidossa? Sen lisäksi, että ne pahentavat unettomuutta, pelottaa niiden haittavaikutukset. Mitä vaihtoehtoja psykoosilääkkeille on? Siis sellaisia, joilla ei ole "aivoja pehmentävää" vaikutusta? Voiko psykoosilääkkeiden toimimattomuus olla merkki siitä, että en olekaan bipo?
Aamulääkkeenä minulla on Lamotrigin Orion. Sillä ei ilmeisesti ole kovin pahoja sivuvaikutuksia? Tarkoitan siis nimenomaan näitä "tyhmentäviä" vaikutuksia. Mikä olisi sopiva pari Lamotriginille, jos psykoosilääkkeet eivät sovi? Joku väsyttävä masennuslääke? Nukahtamislääke esim. 3-4 krt/vko, jos joka päivä on liikaa?
Kyselen näitä asioita siksikin, että psykiatrini menee vaihtoon, eli siirryn yksityiseltä julkiselle puolelle. Kokemukseni mukaan lääkärit antavat hyvin niukasti tietoa lääkkeistä, vaikka kysyisikin niistä suoraan. Haluaisin tietää, mihin lääkitykseen minun "kannattaa" suostua ja mihin ei. Ärsyttää, kun nyt on mennyt rahaa hukkaan jo kahteen sopimattomaan lääkkeeseen. Mikä olisi "kevyin" mahdollinen lääkitys lievälle bipolle, joka kärsii pahasta unettomuudesta? Viime viikkoina olen saanut parhaat unet, kun minulla ei ole ollut mitään muuta lääkitystä kuin Stilnoct 10 mg. Senkään avulla en nukahda nopeasti, mutta saan sentään n. 5-6 tunnin unet, mikä on minulle jo paljon.
Iltalääkkeenä olen kokeillut Ketipinoria ja nyt Olanzapin ratiopharmia. Molemmat tarkoitettu lähinnä tukemaan unta, mutta minulla ne vaikuttavat täysin päinvastaisesti, eli piristävästi. Mitä suurempi annos, sitä piristävämpi. Nukun nykyään huonommin kuin koskaan, viikon aikana jo kolme täysin unetonta yötä. Olen kaikkein virkeimmilläni 1-2 tunnin päästä siitä, kun olen ottanut psykoosilääkkeen. Ovatko psykoosilääkkeet välttämättömia bipon hoidossa? Sen lisäksi, että ne pahentavat unettomuutta, pelottaa niiden haittavaikutukset. Mitä vaihtoehtoja psykoosilääkkeille on? Siis sellaisia, joilla ei ole "aivoja pehmentävää" vaikutusta? Voiko psykoosilääkkeiden toimimattomuus olla merkki siitä, että en olekaan bipo?
Aamulääkkeenä minulla on Lamotrigin Orion. Sillä ei ilmeisesti ole kovin pahoja sivuvaikutuksia? Tarkoitan siis nimenomaan näitä "tyhmentäviä" vaikutuksia. Mikä olisi sopiva pari Lamotriginille, jos psykoosilääkkeet eivät sovi? Joku väsyttävä masennuslääke? Nukahtamislääke esim. 3-4 krt/vko, jos joka päivä on liikaa?
Kyselen näitä asioita siksikin, että psykiatrini menee vaihtoon, eli siirryn yksityiseltä julkiselle puolelle. Kokemukseni mukaan lääkärit antavat hyvin niukasti tietoa lääkkeistä, vaikka kysyisikin niistä suoraan. Haluaisin tietää, mihin lääkitykseen minun "kannattaa" suostua ja mihin ei. Ärsyttää, kun nyt on mennyt rahaa hukkaan jo kahteen sopimattomaan lääkkeeseen. Mikä olisi "kevyin" mahdollinen lääkitys lievälle bipolle, joka kärsii pahasta unettomuudesta? Viime viikkoina olen saanut parhaat unet, kun minulla ei ole ollut mitään muuta lääkitystä kuin Stilnoct 10 mg. Senkään avulla en nukahda nopeasti, mutta saan sentään n. 5-6 tunnin unet, mikä on minulle jo paljon.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla todettiin v2009 2-tyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö, masennuspainotteinen, hypomaniat melko lieviä. Olen tässä vuoden aikana kokeillut monia lääkkeitä.Sopivaa neuroleptiä etsitään koko ajan...olen erittäin herkkä sivuvaikutuksille. Seroquel väsytti ja huimasi, apilyfy teki levottomaksi, risperdal tahmoi ajatukset ja muutenkaan en enää tunnistanut itseäni sen aikana, vei toimintakyvyn kokonaan.. unettomuutta minullakin paljon, nyt syön mirtatsapiiniä sekä Zeldoxia..vasta pari pv toi zeldox menny, vaikea sanoa kuinka auttaa..tuntuu kuitenkin että nämä kaikki neurolepti kokeilut ovat vieneet keskittymiskyvyn ja muistin ihan nolliin..pelottaa syödä lääkkeitä..työkykyinen en ole.. Lamictalia olen minäkin kokeillu mutta se se vasta tahmoikin ajatukset. Jos tämä Zeldox ei käy minulle, en suostu enää kokeilemaan mitään..aivot on jo ihan tohjona. Mirtatsapiini toimii hyvin unettomuuteen, se on väsyttävä masennuslääke.
Minun lääkitykseni bipoon on: Lamictal 150 100mg, abilify 7,5mg, setralin 150mg. Koska mullakin on todella vaikea nukkua otan pari tuntia ennen nukkumaan menoa circadin 2mg (melatoniini valmiste) ja nukkumaan mennessä tenox 20mg. Tällä nukun ihan hyvin. Suosittelen vaikeasti nukkuville melatoniini valmistetta tunnin/pari ennen nukkumaan menoa. Sanotaan että melatoniini ei ole oikeastaan lääke niinkuin noi muut, koska kroppasikin valmistaa sitä nukkumaan mennessä. Musta se on hyvä "lääke" ja eikä ole aiheuttanut mitään sivuvaikutuksia.
Jos psykoosilääkkeitä (kuten tuo abilify) käytetään ja ne piristävät on ne syytä ottaa aamulla, ei ennen nukkumaan menoa. Näin sanoi psykiatrini kun ensiksi otin abilifyä illalla. Nyt toimii kun otan sen aamulla.
Risperdalista kertoisin sen verran, että se ilmeisesti aiheutti vanhan äitini kuoleman. Kotiavustaja jostain syystä raportoi äidin masentuneen, jolloin lääkäri määräsi Risperdalia potilasta edes tapaamatta! Meidän omaisten mielestä äiti ei ollut masentunut, vaan elämäänsä tyytyväinen, ikäisekseen suht. reipas, lieviä muistihäiriöitä toki oli. Risperdalin myötä äiti muuttui itkuiseksi ja saamattomaksi. Masennuslääke siis toimi: äiti masentui!!! Seuraava vaihe oli, että jalat eivät kantaneet, äiti kaatuili ja joutui sairaalaan. Hänellä oli luonnostaankin alhainen verenpaine, mutta lääkitys vei sen vaarallisen alhaiseksi. Emme osanneet seurata äidin lääkityksiä. Luotimme, että ammattilaiset (lääkäri, kotisairaanhoitaja) osaavat asiansa. Vasta, kun äiti muuttui oudosti, aloimme ihmetellä, mikä tuo uusi lääke dosetissa oli. Masennuslääke? Ihmisellä, joka ei ollut masentunut? Äiti menehtyi pian sairaalaan jouduttuaan. Risperdalhan on oikeasti psykoosilääke. Sellaista kun ykskaks syötetään vanhukselle, niin ei ihme, että huonosti käy. Lääkäri pyysi kyllä jälkeen päin anteeksi, totesi tehneensä virheen...
Jos vanhus kuolee lääkkeisiin niin yhteiskunta säästää selvää rahaa.