Luulen välillä tehneeni jotain, vaikka en olekaan tehnyt. Siis näen ihan silmissäni, että teinpäs minä! Yhtenä päivänä huomasin töissä, että eväitä ei löytynyt kassista. Ihmettelin tietenkin miten se on mahdollista, sillä "näin silmissäni" miten otin ne keittiönpöydältä ja laitoin laukkuuni. Oli vielä jotain "erikoisevästä". Kotiin mennessä totuus paljastui: siellähän ne oli pöydällä.
No, tuo esimerkki ei ollut kaikkein paras, sillä siitä voisi tehdä päätelmän, että rutiiniasioista ei aina muista, että tekikö sen vai ei. Mutta samaa luulottelua tapahtuu välillä myös ei-rutiininomaisissa, kertaluonteisissa tilanteissa. En ymmärrä, mistä se johtuu. Kuvittelenko asian mielessäni, ja sitten luulen tehneeni sen?
Mitenkä muut? Tapahtuuko samaa?
No, tuo esimerkki ei ollut kaikkein paras, sillä siitä voisi tehdä päätelmän, että rutiiniasioista ei aina muista, että tekikö sen vai ei. Mutta samaa luulottelua tapahtuu välillä myös ei-rutiininomaisissa, kertaluonteisissa tilanteissa. En ymmärrä, mistä se johtuu. Kuvittelenko asian mielessäni, ja sitten luulen tehneeni sen?
Mitenkä muut? Tapahtuuko samaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvin kerroit juttusi.Veikkaan ettet keskity viemään loppuun asti suorittamiasi asioita.Jäävät usein kesken.Ajatuksesi harhailevat jossain muualla.Sun täytyy skarpata itsesi suorittamaan työt loppuun asti,vaikka lupaamalla itsellesi että saat ajatella vasta muuta työn suoritettuasi.Olet varmaankin nopea ajatuksiltasi,teot eivät pysy perässä.Kerro,miten jatkossa menee.Saatko ajatuksiasi kuriin :))