Ongelma on siis tuo otsikossa mainittu. Miehen vanhempi poika, 18-vuotias iltalukiolainen, käyttää alkoholia runsaasti ja usein, 2-4 päivänä viikossa. Lisäksi sairastaa vakavaa mielen sairautta. Kaikki rahat, mitä poika työttömyystukia saa, menee alkoholiin ja tupakkaan, sitten kun omaa rahaa ei ole, hän ottaa pikavippejä. Poika asuu vielä vuoroviikoin äidillään ja meillä.
Nyt on tilanne se, että meille on vauva tulossa ja pojan alkoholinkäyttö alkaa häiritä sekä mieheni että minun olemista ja elämää. Stressiä tilanteesta on muutenkin, mutta poika ei kaikesta puhumisesta ja vetoamisesta huolimatta osoita mitään merkkejä juomisen vähentämisestä vaan päinvastoin, ryyppykertojen väli tihenee ja kotiin örmytään umpikännissä. Edes mielen sairaus ja vahva psyykenlääkitys ei tunnu olevan pojalle järkevä syy olla juomatta, lääkkeet jää ottamatta ryypätessä. En haluaisi olla ilkeä isän uusi puoliso, mutta en näe tilanteeseen muuta ratkaisua kuin kieltää pojan tänne tulo kokonaan, mikäli hän ei kykene olemaan juomatta meillä ollessaan. Vauvan syntyessä en voi kuvitellakaan, että pienokaisen läheisyydessä asuisi kovaa vauhtia alkoholisoituva nuori. Asuntomme on kovin pieni eikä yöheräämisiltä välty pojan örmytessä kännissä yöllä kotiin, vauvan kanssa kun joutuuu muutenkin heräilemään. Pojan isäkään ei hyväksy alkoholinkäyttöä tuossa mittakaavassa. Omilleen muuttoa poika on pähkäillyt kyllä, mutta en usko eikä isäkään usko hänen pärjäävän omillaan ollenkaan sillä meillä ollessaankin on hyvin avuton kaiken suhteen. Eli siis asumisvaihtoehdoksi jäisi äidin luona asuminen. Pohdiskeltu on myös laitoshoidon mahdollisuutta, mutta vapaaehtoisesti poika ei sellaiseen mene eikä pakkohoitoon taida olla perusteita. Voi olla, että poika oireilee vauvan tuloa, mutta mitä tässä tilanteessa voi tehdä?
Olisin nyt kaivannut kokemuksia ja näkökulmia asiaan, jos jollakulla olisi omakohtaista kokemusta tai ASIALLISIA neuvoja tilanteeseemme. Asiallisia vastauksia pyydän, vaikka monilla tuntuu olevan hyvin kärkeviä mielipiteitä uusperheistä ja varsinkin uusperheen äitipuolista, jotka niin monen mielestä tuntuvat olevan syypäitä ongelmaan kuin ongelmaan.
Nyt on tilanne se, että meille on vauva tulossa ja pojan alkoholinkäyttö alkaa häiritä sekä mieheni että minun olemista ja elämää. Stressiä tilanteesta on muutenkin, mutta poika ei kaikesta puhumisesta ja vetoamisesta huolimatta osoita mitään merkkejä juomisen vähentämisestä vaan päinvastoin, ryyppykertojen väli tihenee ja kotiin örmytään umpikännissä. Edes mielen sairaus ja vahva psyykenlääkitys ei tunnu olevan pojalle järkevä syy olla juomatta, lääkkeet jää ottamatta ryypätessä. En haluaisi olla ilkeä isän uusi puoliso, mutta en näe tilanteeseen muuta ratkaisua kuin kieltää pojan tänne tulo kokonaan, mikäli hän ei kykene olemaan juomatta meillä ollessaan. Vauvan syntyessä en voi kuvitellakaan, että pienokaisen läheisyydessä asuisi kovaa vauhtia alkoholisoituva nuori. Asuntomme on kovin pieni eikä yöheräämisiltä välty pojan örmytessä kännissä yöllä kotiin, vauvan kanssa kun joutuuu muutenkin heräilemään. Pojan isäkään ei hyväksy alkoholinkäyttöä tuossa mittakaavassa. Omilleen muuttoa poika on pähkäillyt kyllä, mutta en usko eikä isäkään usko hänen pärjäävän omillaan ollenkaan sillä meillä ollessaankin on hyvin avuton kaiken suhteen. Eli siis asumisvaihtoehdoksi jäisi äidin luona asuminen. Pohdiskeltu on myös laitoshoidon mahdollisuutta, mutta vapaaehtoisesti poika ei sellaiseen mene eikä pakkohoitoon taida olla perusteita. Voi olla, että poika oireilee vauvan tuloa, mutta mitä tässä tilanteessa voi tehdä?
Olisin nyt kaivannut kokemuksia ja näkökulmia asiaan, jos jollakulla olisi omakohtaista kokemusta tai ASIALLISIA neuvoja tilanteeseemme. Asiallisia vastauksia pyydän, vaikka monilla tuntuu olevan hyvin kärkeviä mielipiteitä uusperheistä ja varsinkin uusperheen äitipuolista, jotka niin monen mielestä tuntuvat olevan syypäitä ongelmaan kuin ongelmaan.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Siis teillä on käsissä ongelmanninen nuori ja sun ratkasu olis jättää se ilman teidän/isän apua, näin karkeesti sanottuna. Vaikee on poikaa näkemättä oikeesti tietää kuinka vaikeesta tapauksesta on kyse tai minkä tyyppinen ihminen hän on. Nää kaikki vaikuttaa hirveesti siihen miten teijän kannattais toimia.
Onko pojalla itsetunto onglemia? Jos kyse on siitä niin kaipaa tunteen, että hän on yhtä hyvä ihminen kun muutki. Sillon liikan tiukat kuritoimenpiteet saattaa vain vaikeuttaa tilannetta.
Ihan sama oikeestaan mistä ongelmasta on kyse, kannattais ehkä korostaa sitä, että poika on rakastettu ja te kyllä autatte häntä. Ohjaatte löytämään omaa suuntaa elämässä. Tarjootte muuta tekemistä kun sitä ryypiskelyä. Isä voi vaikka lähteä pojan kanssa käymään jossain tapahtumassa. Masentuneelle tää on vaikeeta, koska elämässä ei tunnu olevan mitään järkeä. Toki pitää olla rajoja ja kuriaki, mutta miettikää tarkasti mikä on pojan taustalla oleva ongelma ja kokeilkaa, millanen toiminta teidän osalta saa parhaan vaikutuksen aikaan pojassa. Millon poika tuntuu hyvän tuuliselle, millon masentuneelle jne.
Onko pojalla kavereita, onko koulussa ollu joskus ongelmia, miten ihmissuhdetaidot muuten jne.? Näitä ongelmia on niin monenlaisia. Mielestäni väärä ratkasu on nyt uhkailla poikaa, mielummin tarjoatte vaihtoehtoja. Puhutte nätisti, että kun vauva on täällä niin pitää olla hiljaa ja rauhallisesti kun se nukkuu, ei saa vauvan nähden olla kovasti juovuksissa jne., mutta välttäkää ainakin alkuun syyttävää äänensävyä. Jos pojassa on yhtään inhimillisyyttä, niin luulisi hänen kuitenkin hiukan varovan vauvaa, kunhan se syntyy.
Täreintä olisi nyt ensin, että mietitte, mistä pojan ongelmakäytös johtuu. Ennen vauvan syntymää te voitte vielä kohdistaa täyden energianne pojan elämän pelastamiseen.
Jotenkin arvasin että tässä ruvetaan syyllistämään just mua, kuinka julkeaa olikaan mun esittää vaihtoehto, että ongelmallisesti käyttäytyvä täysi-ikäinen joutuisikin ehkä muuttamaan äitinsä luokse!
Ollaan kyllä kokeiltu jo kaikkea keskustelusta lähtien eikä mikään tunnu auttavan. Poika vaan myöntää että näin ne asiat on ja lupaa olla juomatta. Lupaukset vain eivät koskaan toteudu. Mielen sairaudessa ei ole kyse masennuksesta vaan skitsofreniasta, johon vahvat psykoosilääkkeet. Pojalla ei ole todellisuudentajua ja siksi emme häntä mielellään olekaan pois ajamassa, mutta vauvaperheeseen vaan EI kuulu alkoholinkäyttö. (Tämä on kyllä selvitetty pojalle ja hän on sanonut ymmärtävänsä asian.) Vauvan läheisyydessä ei vain varota HIUKAN vaan torjuttavissa olevia vaaratilanteita EI SAA päästä tapahtumaan. Koska muuta ratkaisua tilanteeseen ei ole löytynyt, siksi kerroin, etten näe muuta vaihtoehtoa kuin pojan poismuutto. Heitteille hän ei jäisi, eikä ilman isänsä tukea vaan äidin luokse asumaan vain. Poika saisi tietysti olla täällä jos kykenee olemaan juomatta. Kaikkea muuta tekemistä kyllä on tarjolla, hän käy mm. pajatoiminnassa päivisin mutta mitenkäs estät poikaa lähtemästä juomaan kun hän "karkaa" salaa yöllä muiden nukkuessa?
Pojalla on kavereita, mutta kyseenalaista seuraa se tuntuu olevan. Kaveripiiri houkuttelee juomaan ja mitä ilmeisimmin käyttävät myös rahallisesti hyväkseen. Poika ottaa pikavippejä siis luottotiedottomille kavereilleen myös. Myös tästä kaveri- ja vippiasiasta ollaan puhuttu pojalle, ettei antaisi ihmisten käyttää hyväkseen itseään, mutta hän haluaa tehdä oman päänsä mukaan vaikka on selvästi jo ongelmissa. Täysi-ikäistä kun on aika vaikea mennä estämään. Huolemme ollaan ilmaistu kyllä mielestäni tehokkaasti. Nähdäkseni poika kokee, että nyt kun hän on täysi-ikäinen, hän saa ja hänen PITÄÄ tehdä kaikkea, mitä täysi-ikäisenä saa tehdä. Uhkailua ei olla käytetty eikä pojalle todellakaan olla sanottu, että pitää muuttaa pois. Tässä vasta mietittiin näitä asioita. Paras ratkaisu pojan kannalta olisi varmaankin se, että poika jatkaisi asumista kuten ennenkin ja hänelle saataisiin edunvalvoja tms, joka pitäisi pojan raha-asiat hyppysissään niin, ettei kukaan pääse käyttämään poikaa hyväkseen ja alkoholinkäyttö pysyisi suht kontrollissa. En vain tiedä mistä tällaisia edunvalvojia saa ja kuinka sellainen täysi-ikäiselle voidaan edes saada? En usko, että poika vapaaehtoisesti tällaiseen ratkaisuun suostuu.
Pojan elämänsuunnan muuttamiseksi käytetään energiaa koko ajan, mutta odottavana äitinä minun prioriteettini on kuitenkin tulevassa vauvassa ja hänen tulevien elinolojensa turvallisuuden maksimointi. Jatkuva stressi asiasta, johon ei tunnu tulevan muutosta, ei ole hyväksi minulle eikä varsinkaan vauvalle. Ei millään pahalla, mutta tuo vastauksesi ei nyt kovin paljoa auttanut. Sinulla ei ehkä ole kokemusta vastaavasta tilanteesta eikä ehkä omiakaan lapsia? Arvailen vain, en tarkoita loukata.
Ei ollut tarkoitus sinua syyttää. Kerroin vaan mille ehdotuksesi kuullostaa muiden korvaan. Sehän kuullostaa sille, että haluatte asettaa vauvan pojan edelle tärkeydessä. Ainakin poika sen varmasti näin kokee. Ymmärrän kyllä että teillä on keinot lopussa.
Miksi ajattelet ettei minulla ole kokemusta vastaavasta tilanteesta? Ei tietenkään samasta koska täällä kyseessä on vaikea masennus, ei kavereita, juopottelua jne. Kyllä munki tekee välillä mieli luovuttaa, kun tuntuu ettei mikään toimi, mutta kun toinen on kuitenkin niin rakas. Niin ja odottava äitihän olen minäkin.
Kuten sanoin tälläiset tilanteet ovat vaikeita ja pelkän yhden kertomuksen perusteella, ilman että poikaa itse näkee, on mahdotona sanoa mistä on kyse. Syitä käytökseen voi olla niin monia. Yritin vain tarjota erillaisia vaihtoehtoja toimia. Nuo pikavipitkin ovat kyllä tosi kurja juttu, eikään teidän hallinnassa.
Ajatteletko pojan olevan niin vaarallinen vauvan turvallisuuden kannalta kun annat ymmärtää? Onko riehumista ja väkivaltaisuutta siis esiintynyt tai syytä olettaa?
Tuo täysi-ikäisyyden tuoma ongelma on todellinen. Ilman pojan suostumusta on vaikeaa häntä auttaa. Kuten meidänkin tilanteessa: Jos toinen ei halua niin keinot on vähissä. Kyllähän minä sen tiedän, meillä kun poika on 27 v.
Haluan puuttua yhteen kommentiisi vähän: "Pojan elämänsuunnan muuttamiseksi käytetään energiaa koko ajan, mutta odottavana äitinä minun prioriteettini on kuitenkin tulevassa vauvassa ja hänen tulevien elinolojensa turvallisuuden maksimointi." Isällehän molemmat ovat hänen lapsiaan, ei vaan toinen. Kuten sinä rakastat lastasi/lapsiasi, sinun miehesi myös rakastaa tätä poikaa. Hänkin vaan väsyy raskaaseen taakkan, muttei tarkoitta, ettei rakastaisi. Tottakai tarvitset nyt silti enemmän energiaa itseesi ja vauvaasi.
yxmuzin kommenttikin on mielestäni hyvä. Tilanne on raskas, mutta nuoren ihmisen elämän puolesta kannattaa taistella, eikä antaa sen valua hukkaan.
Edelleen suosittelen miettimmään ihan perimmäistä syytä tähän käytökseen. Miksi poika käyttäytyy näin? Hän on kuitenkin vasta 18 ja vaikka itse luulee olevansa aikuinen, te tiedätte, ettei hän todellisuudessa sitä ole muuten kuin lain edessä.
Sanoit että olette kokeilleet kaikkea? Siinä tapauksessa neuvoni ovat varmaan turhia, mutta sanon kuitenkin.
Mielenterveydeltään järkkynyt ihminen on sairas ja valitettavan usein altis voimakkaalle päihteidenkäytölle. Siinä missä terve ihminen pystyy ehkä jossain vaiheessa tajuamaan tekonsa seuraukset, ei mielisairas täysin pysty. Riski siihen, että asiat menevät vaikeammiksi on suuri. Oletteko olleet yhteyksissä pojan hoitavaan tahoon? Kuinka hänen koulunsa sujuu? Jos sekin jää hoitamatta ja päihteidenkäyttö on noin voimakasta, voisitte koettaa neuvotella hänelle ehkä jopa tahdosta riippumatonta hoitoa? Hyvä asia on se, että koska hänellä kerran on lääkitys, niin hänellä on JO hoitokontakti, mikä on sekin aika paljon. Mikäli teitä ei suostuta ottamaan vakavasti hoitavan tahon puolelta, niin siinä tapauksessa voisitte kysellä neuvoja esim. Omaiset mielenterveystyön tukena -liittoon http://www.omaisten.org/ tai muuhun vastaavaan, josta saisitte vinkkejä.
Eikä ehkä kannata pojan selän takana toimia, vaan sanotte hänelle reilusti että tässä ovat nyt nämä syyt, joiden takia toimimme nyt näin. Piste. Että ette vaan voi olla sivustakatsojina tässä touhussa enää.
NÄILLÄ MIEHEN UUSILLA NAISILLA OLE MUUTA TEKEMISTÄ KUN POHTIA TOISTEN IHMISTEN ASIOITA?
Luulisi että he keskittyvät omiin asioihin, eikä ala heti arvostelemaan toisten elämää.
Ei millään palstalla yksi ryhmä mollaa ketään näin pahasti kuin täällä! Tää on niin ala-arvoista toimitaa, ja kun kyseessä on vielä naisihmiset!!!!
Mikä pakko on alkaa suhteeseen ihmisen kanssa jolla on lapsia?
Vai onko se ihan harkittua ja tähdennettyä, että pitää hankkitua perheellisen miehen seuraan, jotta voi itse päteä? Tai itse niin luulla että pätee?
lapsi on täysi ikäinen!!!! Ei luulisi kuuluvan sulle! Ei kuuluisi muutenkaan vaikkei oisikaan, lapsi ei ole sinun.
ota lääkkeesi ja rauhotu...
..kun samassa taloudessa asutaan ja pojan kaikki ruoka- ja asumiskulut maksetaan yhteisestä pussista, siis minäkin maksan vaikken hänen huoltajansa ole. Eikä ainoastaan vain rahallisista syistä, vaan kun asutaan YHTEISESSÄ taloudessa, noudatetaan myös YHTEISIÄ sääntöjä. Ei yksikään ihminen, vaikka kuinka täysi-ikäinen onkin, saa terrorisoida muita kanssaeläjiä.
Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että tämä tilanne on oikeasti vaikea ja pulmallinen myös miehelleni, pojan ISÄLLE, enkä todellakaan yksin valita aiheesta?
Mitään pätemisen tarvetta tässä ei ole. Jos sinä et sitä kykene ymmärtämään niin melkoisen pieni ja rajallinen on sinun ajatuskuplasi.
Mitä se sinua riepoo?Sulje kone tai ole lukematta,jos noin raskaaksi menee.
että hän iltalukiolainen, saa työttömyystukea ja vielä on pajatoiminassa mukana??.
(missään iltalukiolaiset ei saa työttömyystukea), kuulostaa myös oudolta että hän päivällä pajatoiminassa illat lukiossa sairastaa skitsofreniaa ja ryyppää yöt, kyllä menee jo yli ja mikäli todella tuo sairaus takana niin hoitavan lääkärin juttusille ja paperit vetämään tukiasuntoa varten y.m.
Muutenkin häntä hoitavalta taholta saa kyllä apua.
että koko aloitusviesti on häirintyneen ihmisen provoilua.
Siis poika on iltalukiossa, joka EI ole päätoimista opiskelua, on työkkärin kirjoilla, tyttömyyden keston ja työttömien pajatoiminnan perusteella saa työttömyyskorvausta. Pitääkö skannata työmarkkinatukipäätös sulle? Vai onko niin vaikee uskoo? Iltalukiolaiset ei saa opintotukea, koska se ei ole päötoimista opiskelua. Silloin on mahdollisuus työmarkkinatukeen jos on ollut riittävän kauan työmarkkinoilla (odotusaika 5kk). Tuo pajatoiminta jopa nostaa tukea viitisen euroa per päivä. Se kun on työllistymiseen tähtäävää ja työkykyä ylläpitävää toimintaa, ihan kaupungin ja työkkärin keskenänsä sopima juttu ymmärtääkseni.
hyvä kuulla edes pojan isän mielipide, hänen omasta mielipiteestään puhumattakaan.
Lapsia syntyy monenlaisiin perheisiin ja sukuihin. Teidän tuleva lapsenne saa sellaiset elämän eväät kuin saa. Voihan olla, että mielenterveyden ongelmat ja taipumus alkoholismiin periytyvät hänellekin. Et kai toivo, että joku uusi ihminen hylkäisi hänet silloin?
juoppo ja kohta on hänen äitinsä hullu! Näitä ei vaan jaksa.
Kyllä edunvalvoja voi olla täysi-ikäiselläkin. Soitto oman kunnan sosiaalitoimeen, niin sieltä se kerä alkaa aukeamaan.
Naapurissani asuu yksin 20 vuotias masennuksesta kärsivä poika, jonka lähipiiri on "hylännyt" täysin. On sairaslomalla ollut jo niin pitkään, että jatkaa varmaan sairaseläkkeellä. Edunvalvoja käy ehkä kerran kuussa, muita ei käy. Äitinsä ja isänsä ovat eronneet, eipä näy kumpaakaan kyläilemässä, koskaan. Kaverit ovat kaikonneet, kukin kerrallaan, oiskelemaan, töihin, parisuhteeseen. Vain tämä on yksin. Ai, niin käyhän siellä, ambulanssi säännöllisin väliajoin estämässä poikaa kuolemasta.
Mistäkö tiedän? Siitä, että minä käyn siellä. Huolissani olen, vaikken ole edes sukua. Ja olen raskaana, ja minulla on 3 pientä lasta tässä ennestäänkin. En silti voi jättää ketään tuohon tilaan. Lapsillenikin haluan antaa mallin, että kanssaihmisistä pidetään huolta oli mikä oli.
Haluatko siä ap. antaa lapsellesi mallin, että jos elämä ei kannakaan, niin sinulta tai isältä on turha tukea ja turvaa hakea?
En ollut edes aikonut ottaa pojan äitiä puheeksi, mutta nyt kun mainitsit, niin mielestäni pojan äiti on ihan normaali ja myös hyvin huolissaan pojastaan.
pistäisin pojan pihalle. Ei ole mielestäni julmaa, jos aikuinen ihminen laitetaan muuttamaan pois kun ei osaa käyttäytyä. Eihän tuollainen käytös anna hyviä eväitä vauvalle ollenkaan. Mielestäni uhkaus on ihan reilu keino. Jos et paranna tapoja, muutat pois. On teidän oikeus ja velvollisuu selvittää teidän talouden säännöt ja myöskin järjestää asiat niin, että vauvallanne on mahdollisuus hyvään kasvuun kotonansa.
Meillä on vähän samanoloinen tilanne. Miehen poika mettelöi agressiivisesti. Huutaa, räyhää, kiroilee, käyttäytyy suuttuessaan agressiivisesti. Jos tätä tapahtuu vielä vauvan synnyttyä hän saa luvan muuttaa äitinsä luokse. Minä en suostu lastani kasvattamaan sellaisen isoveljen mallin kanssa samassa taloudessa.
Haluan antaa vauvalleni rauhallisen kodin. Jos tämän talouden sääntöjä ei totella, sitten muutetaan pois! Niin se vain menee. Ei vauvan elämälle täydy huonompia lähtkohtia antaa siksi, että poika ei halua käyttäytyä niin, että ottaa jokaisen kodin jäsenen huomioon. Jokaisella on oikeus omassa kodissa rauhaan ja rentoon ilmapiiriin. Ei ole kellään mistään syystä oikeutta viedä sitä keneltäkään pois.
Ja kun vauva huutaa ja rettelli, pistäkää se pihalle!
ole pakko katsella aikuista juoppoa kodissanne, ja tuo vuoroviiko systeemi kuuluu alaikäisille lapsille.
Poika tarvii koulupsygolokin käyntejä ja lääkityksen tarkistusta , tuon ikäisen pitää ottaa jo vastuu itsestään.
Jokin työpaikkakin olis hyvä, että hän sais jotain muutakin tekemistä iltakoulun lisäksi.
Omilleen muutto vois kans tehä hyvää, sitä on jotain tuettua asumista vaikeissa tilanteissa oleville nuorille aikuisille.No sillä on armeja vuoden parin päästä, tuskin se sielläkään pärjää, kun sitä pidetään tuolaasena pikkivauvana.
Jos te kaikki paapotte ja passaatte poikaa niin se vielä 30 vuotiaanakin on vuoroviikottain juopottelemassa teillä ja tuskin käy kouluaan loppuun ja jokin ammattikin pitäs saada.
Teidän pitää nyt pysäyttää pojan touhut ja antaa sen ruveta itsenäistymään tai muuten se syrjäytyy ja olkaa kokopäiväseksi juopoksi.
Skitsofreniasta kärsivälle tarjoat psykologia :D Ja että armeijaan otetaan tuota tautia sairastava..
Jätä neuvomatta,jos ei oikeasti osaa!
sanotaan, että poika on skitsofreniaa rairastava, alkoholismia hän sairastaa ja jotain masennusta.
Ap.n toisessa viestissä hän kertoo pojan sairaudesta.
...........................
ainaskaan jaksa kaikkea lukea yleensä vastaan ekaan kirjoitukseen.
Silloin ei voi vastata niin kaikkitietävästi,jos ei vaivaudu lukemaan yksityiskohtia.
vuosien takaa samantapaisen uusperhekuvion. Vauvan synnyttyä "hulttiopoikaa" alettiin yrmiä, ja hän päätyi itsemurhaan. Koko muu perhe, mukaan luettuna silloin vielä syntymätön kuopus, oireilevat tapausta tänäkin päivänä.
Jestas,miten täällä hyökätään.Mun mielestä täysi-ikäinen kantaa vastuun itsestään aika pitkälle.Herää kysymys,että ovatko vanhemmat puuttuneet juomiseen ja mielenterveysongelmiin ollekaan aikaisemmin vai vasta nytkö kaikki heräävät?Kundi tarvii apua eli hoitoa,terapiaa tms.Tukiasunto voisi olla hyvä paikka.Enpä kyllä itsekkään ottaisi kotiini juoppoa örveltämään.Niin kauan kun viina maistuisi ei kotiin olisi asiaa,yksinkertaista ja helppoa.Nyt pitäisi jutella myös äidin kanssa ja ilmoittaa hänelle,että alkavat isiän kanssa järkätä pojan asioita.Sun ei tuollaisesta tarvitse murhetta kantaa.Mä vaan mietin,että miksi jeppe juo?
Skitsofrenia ei ole mielenterveysongelma. Se on sairaus.
Jättäisitkö syöpäsairaan heitteille?
Tiesin tämän aiheen aloittaessani, että pyynnöistäni huolimatta saan hyökkäyksiä osakseni ja syyttelyä että puutun liikaa toisten asioihin... Kuitenkin kun perheenä, vaikkakin uusiosellaisena eletään, on tilanne saatava toimivaksi kaikkien hyvinvoinnin kannalta. Runsas alkoholinkäyttö ei yhtään paranna pojan mielenterveyttä.
Olen samaa mieltä, että täysi-ikäisen pitäisi kyetä ottamaan vastuu itsestään ja teoistaan, mutta skitsofrenia sekoittaa todellisuudentajun siinä määrin ettei poika siihen kykene - vielä ainakaan. Juominen alkoi enenevässä määrin pojan täytettyä 18 eli puolisen vuotta sitten. Äitinsä ja isänsä kyllä puhuttelevat poikaa juomisesta mutta ei näytä juttelut ja puhuttelut toimivan - poika vastaa joko vaan "joojoo" tai ei yhtään mitään. Ei siis puhu ongelmistaan, tunteistaan, ei oikein mistään vaikka ystävällisesti kyselisi. Pojalla on hoitokontakti avopuolella, mutta mielestäni se ei ole lähimainkaan riittävä. Skitsofreniadiagnoosi ja mielenterveysongelmat yleensäkin olivat tulleet täytenä yllätyksenä vanhemmille. Nyt ollaan yritetty olla mahdollisimman paljon pojan kanssa tekemisissä, vaikkei puhetta tuliskaan, niin tehdään edes yhdessä jotain. Olen pähkäillyt tilannetta paljon ja luulen, että poika juo saadakseen huomiota, vaikkakin sitten negatiivista sellaista. Ainakin eilinen ilta ja tämä päivä on mennyt hienosti, poika ei ole lähtenyt juopottelemaan. Joka tapauksessa ei nyt olla ajamassa poikaa tästä asunnosta ulos, mutta jos tilanne kärjistyy, voidaan joutua sitäkin vielä harkitsemaan uudelleen. Vuoroviikkosysteemiä arvostelleelle vastaan vain, että minun ja mieheni mielenterveyden kannalta siitä pidetään kiinni niin kauan kuin poika kotona asuu. Puhetta on ollut myös nimellisestä korvauksesta siitä, että kotona asuu ja saa ruuan. Ei jäisi niin paljon rahaa ryyppäämiseen. Tästäkin varmaan saan kovat syyllistelyt joltakulta, ettäs kehtaankin ottaa esille asian, että täysi-ikäinen joutuisi kotona asumisesta jotain maksamaan!
Omatoimisesti poika on puhunut poismuuttamisesta silloin tällöin, on kuulemma hakenut asuntoa. On myös kertonut muuttavansa johonkin jätkäkommuuniin, jossa mitä ilmeisemmin on näitä hulttioita enemmänkin. En näe sitä mitenkään toimivana, järkevänä ratkaisuna. Yritämme puhua häntä tästä vaihtoehdosta pois. Ehkäpä se olikin vain jotain uhkailua, että kiinnittäisimme häneen huomiota.
Kaikesta syyttelystä ja hyökkäyksistä huolimatta tämän keskustelun aloittaminen on saanut ajatukset virtaamaan uusia reittejä ja myös erittäin hyviä neuvoja on tullut vastauksina. Kiitos niistä.
asioita, kun vieras ihminen alkaa väkisinpuuttumaan toisten asioihin! Mitä enemmän kokkeja sen pahempaa on soppa!
Enkä jaksa ymmärtää täinä vieraita ihmisiä, jotka täällä juoruavat toisten lasten asioita. Miä en ikinä voisi niin tehdä.
Onneksi ei tarvi, koska meillä on asiat niin hyvin samoin ystävillä, että ei tarvi haukkua ketään.
"On myös kertonut muuttavansa johonkin jätkäkommuuniin, jossa mitä ilmeisemmin on näitä hulttioita enemmänkin."
No jos nuo pojan uudet kaverit houkuttelevat poikaa joka toinen päivä juomaan niin mitäs heistä sitten pitäisi ajatella sinun mielestäsi? Tai jos poika ottaa pikavippejä heidän puolestaan, näillä kommuunipojilla kun ei ole luottotiedot tallella enää? Kunnollisia Suomen kansalaisia siis? Ja miksi oletat, että olen avoimesti pojalle paheksunut hänen kavereitaan? Ollaan puhuttu siitä, ettei kaikkiin houkutuksiin aina tarvitse mennä mukaan eikä tarvitse ottaa pikavippejä toisille eikä varsinkaan antaa toisten käyttää hyväkseen! Mitäpä jos lukisit kaikki viestini alusta lähtien.
Pelkoa pojan sairautta kohtaan ei ole. Toistan jälleen kerran, kun yhteisessä taloudessa asutaan, toimitaan yhteisten sääntöjen mukaan. Miksi pojalla olisi nuoruutensa varjolla oikeus olla häiriöksi toisille asukeille? Kenellekään, ei varsinkaan skitsofreenikolle ole hyväksi juoda useana päivänä viikossa itseään ihan pihalle varsinkin kun samalla unohtaa lääkkeensä! Eihän siitä lääkityksestä ole hyötyä jos se katkeaa useana päivänä viikossa! Lääkityksen tarkoituksena lienee pitää oireet kurissa, hoitaa sairautta, eikö? Hoitotasapainoon ei selkeästi olla vielä päästy sillä pojalla näkyy oireita edelleen ja mielestäni siinä tilanteessa alkoholinkäyttö horjuttaa mahdollisesti hyvällä alulla olevaa hoitoa jo aika lailla. Mitä tuohon hoitopalaveriin yhdessä menemiseen tulee, sitä on yritetty kyllä niin että isänsä menisi mukaan mutta poika ei sitä halua. Alkoholistiksi en ole poikaa haukkunut, sanoin häntä hyvää vauhtia alkoholisoitumassa olevaksi. Vähän eri asia vielä kuin alkoholisti. Alkoholia käytettäessä niitä vaaratilanteita TULEE ilman väkivallan uhkaakin. Tosin poika on kyllä osoittanut väkivaltaa veljeään kohtaan, mutta sekin on varmaan mielestäsi normaalia tuossa iässä muksia ja haukkua nuorempaansa? Vähän tulee näistä vastauksista sellainen tunne, että kaikki pitäisi vaan sallia eikä mitään rajoja pidä asettaa.
No niin, minä olen nyt ruotinut tätä asiaa aivan tarpeeksi julkisesti ja tämä keskustelu loppuu osaltani tähän. Mitään rakentavaa ei ole enää tähän keskusteluun tullut.
Mielestäsikö en saisi samassa taloudessa asuvana puuttua mihinkään miehen lapsia koskeviin asioihin? Minullako ei ole minkäänlaista sananvaltaa tässä taloudessa? Että minun tulisi vain olla hiljaa ja huolehtia omista asioistani? Eikö pojan asioiden vatvominen kerro kenellekään siitä, että välitän minäkin tästä pojasta vaikka huolta ja eripuraa aiheuttaakin? Oliskohan mun perimmäinen tarkoitus kuitenkin se, että saadaan tää tilanne kaikkia tyydyttäväksi?
mä oon pahoillani et oot vammainen
...mielestäni kahdenksantoistavuotias ei ole enää sen ikäinen, että kaveriporukka vetää väkisin pojan mukaansa pahoille teille, vaan poika on täysin kykenevä päättämään itse siitä, lähteekö ravintolaan vai ei. Eli mitään mileipidettä hänen ystävistään ei tarvitse edes esittää, eikä se nuoruuden holtittomuus rahankäytön suhteen vielä kerro mitään siitä, mikä näiden nuorten elämäntilanne on 10-vuoden kluluttua, joten mitäpä sitä arvioimaan ovatko kunnollisia vai ei. Nuoria toki ovat, ja heiltä puuttuu aimo annos vanhuuden viisautta. Kantapään kautta sitä yleensä tuossa iässä opitaan, eikä vanhemmat voi oikein estääkkään aikuisia lapsiaan tekemästä virheitä. Voi toki pitää huolen siitä, että tietävät luottotiedottomuuden haittapuolista mm. vuokra-asunnon haun suhteen. Päätökset tekee kuitenkin nuori aikuinen itse. Schitsofrenia ei tee ketään tyhmäksi, ja tekstissäsi ei ilmene, että pojalla olisi luottotiedot menneet tai olisi joutunut juoppoputkaan tai rähissyt nakkikioskilla puukon kanssa. Mikään ei viittaa siihen, ettei poika kykenisi itse huolehtimaan itsestään ja telkemään hyviä ratkaisuja itsensä suhteen, ja olisi niin holhonnan ja valvomisen tarpeessa. Sellaista ihmelääkettä ei löydy, että schitsofrenian saisi edes täysin oireettomaksi. Hoitokielteiset tapaukset elävät keskuudessamme oireittensa kanssa, mutta eivät ole vaaraksi kenellekkään. Psykoosissa tosin hakeutuvat itse hoitoon tai joku passittaa heidät hoitoon.
Jos diagnoosi on tullut täysin yllätyksenä vanhemmille, ei voi kuin arvailla, millainen shokki se pojalle itselleen on ollut. Luonnollinen reaktio on kieltää se mielesstään ja yrittää elää samalla tavalla kuin muutkin nuoret. Voiko häntä tästä moittiakkaan?
Jotta ihminen luokiteltaisiin väkivaltaongelmaiseksi, tästä löytyy viitteitä agressiivisesta käytöksestä myös hieman laaja-alaisemmin. Jos meidät luokiteltasiin aggressivisiksi väkivaltaisiksi yksilöiksi sen perusteella, että olemme omien sisarusten kanssa tapelleet , olisimme kaikki syyllisiä. Sisarusten kanssahan lapset nimenomaan sitä sosiaalista käyttäytmistä opettelevat, ja tottakai vanhempien on puuttuttava niihin tappeluihin, mutta aggressiivisuudesta se ei vielä kerro mitään.
En edelleenkään ymmärrä mitä sinä pelkäät että tapahtuu vauvan syntymän jälkeen, kun mitään viitteitä ei tekstissäsi löydy, että mitään vaaratilanteita olisi tapahtunut ennen diagnoosia, tai nyt sen jälkeenkään. Tottakai se, että juopottelu pilaa lääkityksen tehon huolestuttaa sinua, mutta poika ei ole sen vaarallisempi, vaikka lääkitys ei olisikaan kohdillaan, ja kokonaan oireettomaksi häntä tuskin saadaankaan lääkkeillä. On myös lukuisia ennemerkkejä olemassa millä tunnistaa sen, onko psyykoosi iskemässä päälle, ja silloin on toki aihetta saada poika hoitoon, jottei psykoosi pitkity. En vain ymmärrä pelkojasi, sillä minun käsitykseni mukaan pelkäät jotain, jota ei tule tapahtumaan, sillä tarkoituksenne ei vissiin olekkaan jättää vauvaa pojan kanssa kahden, ja jos jompikumpi teistä on aina paikalla, niin mikä on sellainen vaaratilanne josta te ettet aikuisina selviäisi?
ainakaan en hyökkää, vaan kerron yhden tositapauksen, jossa kuvio oli samantapainen. Niitähän täällä pyydettiin.
Ethän myöskään haukkuisi lastesi isää täällä julkisesti?Minä en ikinä voisi niin tehdä.
ja ketä? ei ap mun mielestä haukkunu sitä poikaa. Sinähän oot tietty kaikkia muita parempi, eiksni? Ja lukiko tossa jossain, että ap:llä on lapsia sen pojan isän kans? Ei, vaan hän odottaa vasta.
....minusta tuntuu nyt vähän siltä, että ylireagoit ehkä hieman käsillä olevaan tilanteeseen. Schitsofrenikoita ei hoideta laitoksissa, eikä suurin osa heistä ole vaaraksi kenellekkään. (tästä löytyy ihan tilastoja, etteivät ole väkivaltaisia tai vaarallisia) Suuri osa käy töissä ja kykenee sangen normaaliin elämään. Vaarana on se, että mikäli tuota hoitokielteisyyttä ilmenee juuri sen sairaudentunnottomuuden takia, psykoosin mahdollisuus voi johtaa siihen, että hoitojakso osastolla on tarpeen. Onko poika sairaudentunnoton ja tästä syystä hoitokielteinen, vai syökö lääkityksensa muuten "kiltisti" noita juopotteluja lukuunottamatta, jolloin lääkitys unohtuu? Tuettua asumista on ainakin tarjolla schitsofreenikoille. Asuvat soluissa ja hoitosuhde lääkityksineen pysyy kunnossa. On eräänlainen läpikulkupaikka, sillä suurin osa muuttaa sieltä sitten omaan asuntoon kuitenkin jossain vaiheessa. Lähipiirissäni on useampi schitsofreniaa sairastava, eikä yksikään heistä ole koskaan ollut väkivaltainen tai vaaraksi omille läheisilleen, ei edes psykoosissa. Ongelmana lienee se suhteen ylläpito niihin tapauksiin jotka ovat hoitokielteisiä ja tuppaavat eristäytymään siinä vaiheessa kun sairauden oireet pahenevat. Kun pahin on ohi, palaavat taas takaisin ihmisten pariin. Omillaan pärjäävät kyllä kaikki, omissa asunnoissaan, ja kykenevät tekemään töitäkin ja opiskelemaan, ainakin ajoittain.
Itse nuoruuttani muistellen juhlimme sangen railakaasti mekin, asuessamme vielä kotona, ja niin myös minä tulin humalassa kotiin äitini herättäen viikonlopun bailausten jälkeen, ja kävimme myös välillä keskiviikkoisin juhlimassa. Ei äitini koskaan sen perusteella ollut minua pihalle heittämässä. Nuoret on nuoria, ja niinhän se minullekkin sitten valkeni jossain vaiheessa, ettei se neliveto päällä kotiin ilmaantuminen ehkä ollutkaan kovin kiva juttu äitilleni tai minulle, ja muutin omaan asuntoon, jonne oli helpompi ryömiä kotiin kapakkaillan jälkeen. Eipä rahankäyttönikään kovin terveellä pohjalla ollut, mutta kummasti sitä oppi raha käsittelemään sitten, kun asui omillaan, ja piti omasta vuokrastasta pitää huoli.
Tekstissäsi ei missään ilmene, että poika käyttäytyisi väkivaltaisesti tai olisi epämiellyttävä muuten kun sillä, että herättää teidät yöllä. Kahden vauvan kokemuksella voin sanoa, että mitään hiljaiseloa en ole vauvojen nukkuessa harrastanut, ja hyvin ovat nukkuneet vaikka sterkoissa olisi musiikki soinut, olisin imuroinut tai joku olisi kotiin tullut. Eli pienet eivät kaikki kovin herkästi äänistä herää. Eli minun arvioni mukaan teillä on ainakin kaksi vuotta aikaa odottaa että poika itse haluaa aikuistua, ja muuttaa omaan asuntoon ilman, että teidän vauva kärsii yhtään mistään. Harvapa 18-vuotaan vanhempi välttyy siltä, että se kotona asuva aikuinen lapsi tulee kovaäänisesti yöllä kotiin.
Luulenpa että mikäli vanhemmat rupeavat nyt kovin hanakasti muuttamaan asumisjärjestelyjä he tekevät enemmän hallaa tälle pojalle. Alkoholista valittaminen ei sekään johda mihinkään, sillä mitäpä ne nuoret aikuiset tekevät muuta kun bailaavat? Ainakin pääkaupunkiseudulla se on vapaa-ajanviettopuuha numero yksi vielä monta vuotta eteenpäin nuorten aikuisten piirissä, ja sieltä ravintolastahan se oma muru sitten löytyy, jonka jälkeen siirrytään seurustelemaan, avoliittoon jne.
Sairaudestaan ja rilluitteluistaan huolimatta tämä poika on täysin normaali osa perhettänne ja tulevan lapsenne isoveli. Antakaa hänen olla isoveli lapsellenne, ja antakaa hänelle mahdollisuus kasvaa aikuisuuteen oivaltamalla itse, ettei se humalassa kotiin tulo enää kovin siistiä hänelle itsellekkään ole sen jälkeen kun talossanne asuu myös se pikkusisko/pikkuveli. Tämä isoveljeksi ryhtyminen voi olla käänteentekevä asia pojan elämässä, ja mikäli hänet nyt sinun pelkojesi takia ajetaan pois, jotain kovinkin tärkeää voi olla tapahtumatta aikustumisen saralla. Jokaisella nuorella on jossain vaiheessa tarve päästä kokeilemaan omaa, itsenäistä elämää ja teillä vuoroviikoin asuva poika ei ole poikkeava, jos on itsekkin jo siitä jo haaveillut. Vanhempien pitää toki tehdä hänelle selväksi, että mikäli hän haluaa omilleen, se tuki ja turva löytyy edelleen omista vanhemmista, ja että he ovat valmiita auttamaan vaikkapa kalustehankinnoissa jne.
Kehoitan sinua tutstumaan materiaaliin kyseisestä sairaudesta jotta ymmärtäisit mistä on kyse. Pahimmat pelot karisevat mitä enemmän siitä tiedät. Kesytä mörkö nimeltä pelko. Pojan railakkaaseen yöelämään suhtautukaa samalla tavalla kun kyseessä olisi yhteinen lapsenne joka tulee örveltäen kotiin. Vanhemmat pitävät kodin oven auki lapsilleen vaikka paheksuvat sitä juopottelua. Sääntöjä voi toki talossa pitää, ettei siellä juopotella mutta pidetään ovi auki. Kyseessä ei kuitenkaan ole alkoholisti, vaan nuori aikuinen joka opiskelee parasta aikaa elämänkoulussa.
2-4 kertaa viikossa juopottelua ei ole mitään pientä tissuttelua. Kun tähän yhdistetään psyykenlääkkeet, tilanne on mielenkiintoinen. Ongelma ei ihan pieneltä tunnu.
Avaajan tilannetta ihmettelen jossain määrin. Hän lienee kuitenkin nähnyt tilanteen kehittymisen, mutta on siitä huolimatta katsonut järkeväksi kasvattaa perhettä tilanteessa, joka ei hallussa ole. Tämä on juuri sitä irrationaalista toimintaa, jonka kaltaista on vaikea ymmärtää. Jos lapsia hankkii, kotipesän pitää olla kunnossa. Nyt ei näin näyttäisi olevan.
Täysi-ikäinen ihminen on kotona asuessaan aina hieman vaikessa tilanteessa. Toisaalta, hän on PERIAATTEESSA vastuussa itse itsestään. Toisaalta, hän on muiden nurkissa pyörimässä. Ilmiselvää on se, että täysi-ikäisyydestään huolimatta pojan pitäisi noudattaa käyttäytymisensä suhteen pelisääntöjä, jotka lienette sopineet? Jos näin ei ole tehty, ihmettelen TAAS suuresti. Ehkäpä juopottelukin vähenisi, jos alkaisitte periä pojalta jonkinlaista vuokraa tai omaa osuutta ruokarahoista? Jos ihminen haluaa kantaa vastuun itsestään ja on siis täysi-ikäinen, hän toimikoon sen mukaisesti. Tosin epäilen, että isälle moinen ei käy...
Nosferatun ymmärryskyky näyttää olevan suurehko. Jos jouku pysyvämmin juopottelee jo 18 vuoden iässä esim. sen 4 kertaa viikossa, riskit ovat olemassa. Aikaa tähän ilmeisesti on, jos vain iltalukio hupia rajoittaa. Tilanne muuttunee jossakin vaiheessa, kun poika aloittaa jatko-opinnot. Armeijakin voisi poikaa kasvattaa, mutta sairaus voi olla este sille. Luulen näin olevan.
Isän toiminta on taas tässäkin tilanteessa jotensakin "munatonta". Uudelle vaimolle kyetään vatsa pystyyn järjestämään, mutta oman pojan suhteen touhu on surkeahkoa. Näitä tapauksia Nyky-Suomessa riittää.
...isä sekä isosisko kantaa samaa diagnoosia, joten olen lähietäisyydeltä nähnyt, miten omaiset ja sairastunut itse reagoi diagnoosiin. Vanhemmat todellakin ryhtyvät holhoaviksi ja kohtelevat sairastunutta kuin imbesilliä diagnoosin jälkeen, vaikka eivät samaan ole syyllistynyt ennen diagnoosia. Sairastuneelle tästä vanhempien holhoustarpeesta tulee riippakivi. Pelko sairautta kohtaan, jota ei voi ymmärtää, vie voiton omaisista, ja sairautta nähdään siellä, missä sitä ei välttämättä ole, sen lisäksi että diagnoosin saanutta ruvetaan pelkäämään. Ap:n tapauksessa diagnoosi on tullut täytenä yllätyksenä vanhemmille, joten kovin vakavista oireista ei voi olla kyse, jos ne ovat jääneet molemmalta vanhemmalta huomaamatta. Poika itse on hakeutunut hoitoon oireittensa takia, joten täysin sairaudentunnoton hän ei voi olla. Ja vanhemmat miettivät pojalle laitoshoitoa, hyvä jumala sentään, vaikka eivät ole edes oireita ennen diagnoosia huomanneet! Pelkäävät kuollakseen mitä tämä sairaus tuo tullessaan, mutta kaikki naamioidaan nyt peloksi pojan alkoholinkäyttöä kohtaan. Se vie aikaa, todella paljon aikaa omaisilta, ennen kun saavat itsensä miettimään tapahtunutta realistisesti ja voittavat omat pelkonsa, ja kykenevät suhtautumaan omaan lapseensa samalla tavalla kuin ennen diagnoosia.
Täysi-ikäisen baila,baila-kaudesta vielä sen verran, että allekirjoittanut istui baarissa ylioppilaskirjoitustensa kaikki välipäivät ja suoriutui kuitenkin kirjoituksista loistavin arvosanoin. Remuporukassamme oli useampi luottotietonsa menettänyt, vaan niin se oppi oli ainakin minulle kotoa annettu, ettei niillä omilla luottotiedoilla kannata pelleillä, ja tähän päivään mennessä ei luottotiedoissani ole merkin merkkiä ollut, vaikka muuan holtiton kaveri jätti minun kirjastokortillani lainaamansa materiaalit palauttamatta, ja lasku omasta tyhmyydestäni jäi minun maksettavaksi. Kantapään kautta, ja sen jälkeenpä ei kukaan kortillani lainannutkaan, vaikka myöhemmin vielä kerran jouduin oman ex-mieheni holtittomasta rahankäytöstä kärsimään ison laskun muodossa. Moni nuoruusvuosien aikana taloutensa ryssinyt kaveri kantoi vastuunsa aikuisena, ja maksoi kiltisti ulosottovelkansa, ja elävät täysin normaalia perhe-elämää ilman ulosottovelkaa.
Kumpikin omaiseni ovat sairaudentunnottomia ja hoitokielteisiä, ja eivät syö lääkkeitä, mutta asuvat omillaan. Molemmat omalaatuisia persoonia, ja huippuälykkäitä, ja makselevat vuokransa ajallaan niinkuin muutkin itsenäiset ihmiset. Ei ulosottovelkaa eikä alko-ongelmaa, eivätkä ole väkivaltaisia saatika omista rikosrekisteriä. Meille omaisille tietysti aiheuttavat aika-ajoin huolestumista siinä vaiheessa kun eristäytyvät omiin oloihinsa ja yhteydenpito jää. Mutta takaisin palaavat aina.
Itse olen todella kiitollinen siitä, että elämäni on ollut juuri sellaista kuin se on ollut. Ilman kokemuksiani en olisi se ihminen, joka tänä päivänä olen.
Minä en kyllä iloisella mielin ota vastaan örveltäviä nuoriani ja pidä sitä ihan normaalina ja ok käyttäytymisenä ja muka asiaankuuluvana.Olisiko sinusta ihan hieno juttu että pikkulapsi ihan pienestä oppii elämän realiteetit,eli kotiin tullaan örveltäen useammankin kerran viikossa?Eikä kai sekään sitten vauvaa ja pikkulasta haittaisi vaikka isä ja äitikin örveltäisivät siinä joukon jatkona,kun onhan sekin aika yleistä perheissä,vai?
no,olen ehkä väärä ihminen kommentoimaan,mutta minulla olikin sellaiset vanhemmat,että niitä ei kotona kännissä nähnyt.Eivätkä olisi katselleet meitä lapsiakaan örveltäen kotiin tulossa.Mutta se olikin meidän perhe.
...eroaa aikalailla vanhempi-lapsisuhteesta, vanhemmillahan on kasvatusvastuu, ja heidän örveltämisensä humalassa jättää luonnollisesti lapseen jälkiä mm. turvattomuutena ja vanhempien remuaminen humalassa vahingoittaa aina lasta, tavalla tai toisella, sillä lapsen koko elämä roikkuu näiden vanhempien varassa, onhan hän heistä riippuvainen . Sisarussuhdetta taas leimaa parhaimmassa tapauksessa sisarusten välinen ymmärrys ja salaliitto omia vanhempia kohtaan, jossa vanhempi sisarus jakaa kokemuksiaan nuorempien sisarustensa kanssa. Näitä kahta suhdetta ei voi verrata suoraan toisiinsa.
Enpä usko että kukaan vanhempi avosylin niitä örveltäviä lapsiaan, tai aikuisia lapsiaan vastaanottaa, mutta harvapa heitä pihallekkaan heittää, tai kieltää kotiin tulemasta humalassa.
Ennen kuin vanhemmat ongelmat ovat selvitettyinä.
Mitä vittua teet uutta kakaraa jos entistäkään ei hoideta?
että pitäisi oottaa niin kauan kun 18v poika on selvinnyt alkoholismistaan? Voihan olla ettei koskaan raitistu, kaikkia ongelmia ei voi vanhemmat ratkaista lasten puolesta. Minusta alkoholismi on itse aiheutettu olotila, ei oikea sairaus. Se juo joka haluaa juoda.
Ymmärrän tilanteesi. Tuntuu, että vaihtoehdot ovat vähissä. Olen seurannut vähän vastaavassa tilanteessa olevan yksinhuoltajaäidin taistelua. Poika ei ollut terve syntyessään. Kun hän täytti 18 ja tutustui alkoholiin, tilanne meni nopeasti huonoksi. Terveet kaverit käyttivät häntä hyväksi. Sitten kun hänestä ei enää hyödytty mitenkään, hänet jätettiin porukoista pois.
Kuinka poika on selvittänyt ottamansa pikavipit ? Vippien saanti loppuu, kun luottotiedot menevät.
Mielen sairasus ja alkoholi ovat hankala yhdistelmä etenkin jos sairaus vaikuttaa kontrollin katoamiseen. Olette hankalassa tilanteessa. Pojan käytös sotkee jo nyt elämäänne. Lähtisin purkamaan asiaa ottamalla yhteyttä poikaa nyt hoitavaan tahoon ja kertoisin tilanteesta. He ovat vaitiolovelvollisia ja eivät saa kertoa mitään pojan asioista, mutta voivat kuunnella mitä teillä on kerrottavaa.
On mahdollista, että teille tulee tilanne eteen, että teidän on nostettava kädet pystyyn pojan suhteen. Pojan on muutettava omilleen. Jos 18 -vuotias juo itsensä 2-4 kertaa viikossa vahvaan humalaan, se ei ole normaalitilanne. Todennäköiseti pojalla on taipumus alkoholisoitua. Vauvaperhe ei ole sille oikea paikka.
Joo siis mun mielestä se on ehdoton juttu, että vauvan tai lapsen kodissa ei alkoholilla läträtä. Ei vanhemmat eikä täysikäiset saati alaikäiset muutkaan. Onko siis niin, että poika aidosti ei voi suostua siihen, että kun lapsi syntyy niin ryyppäilyt jää teidän päässä väliin? Eli jos tarkotus ryypätä niin sen hoitaa muualla ollessaan. Voi harmi siinä tapauksessa, vähän huolettaa miten pojan käy jos muita ongelmia ja se alkoholi on noin pakkorako. Tottakai on täysiö-ikäinen, mutta esimerkiksi neljä päivää viikosta kännissä on kyllä hälyyttävää. Etenkin tuollaisessa tapauksessa, kun mielensairaus. :( Itse yrittäisin tukea ja ehdottomasti puhuisin sen puolesta, että poika jatkaisi joka toinen vko, mutta tosiaan teillä ollessa ehdottomasti selvinpäin. Mielestäni lapsen ei tarvitse kännäilyjä todistaa, edes vauvana kun tiedä miten rankaksi se vauva-arki vanhemmillekin muodostuu.
Oletteko keskustelleet ja hyvissä väleissä pojan äidin kanssa. Kyllä tuossa nyt menee oikeasti ihan liian lujaa. Vaihtoehtoina totaalihylkäys tai tilanteen jatkuminen ennallaan ryyppäilyneen eivät ole hyviä. Onko sinulla ja pojalla millaiset välit? Saako poika muutakin tukea kuin lääkityksen eli käykö esim. psykologilla tmv?
Se on ikävää,ettei mielisairaita enää hoideta sairaaloissa vaan he ovat täällä muiden joukossa sekoilemassa.Kyllä ennen oli hyvin asiat kun heidät laitettiin sairaaloihin.Kuka heidän lääkeiden ottamista vahtii? Voivat ottaa tai jättää ottamatta.Mun mielestä sairaat kuuluu laitoksiin.Jos ei kykene tekemään työtä ja vuosia pitää nappeja syödä niin olisi parempi olla kaltaistensa seurassa.Sitten kun vedetään viinaa ja lääkkeitä niin voi aivoissa tapahtua mitä vaan,sehän on välillä nähty.
se mielisairaala olisi just sulle ainoa oikea paikka