Kun illasta/yöstä meen lepäilee sänkyy ja koittamaan että uni tulis nii rupee päässä kuulumaan jotai puhetta, ihan kuin ois telkkari sillee päällä pienellä äänellä. En saa sanoista selvää yhtään mutta jotai palpatusta sielt kuuluu.. Ei tätä enne oo ollu.
Skitsofreniaa?
hilu.
7509
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensin josko se kuuluisi naapurista , olisiko hammaspaikka syynä tai vaihtamalla nukkumispaikkaa.
Kannattaa sit ottaa yhteyttä lääkäriin jos ei ulkoista syytä äänille löydy.
Mulla sama juttu! Minulla ei ole diagnosoitu mitään mielenterveysongelmaa, enkä ole apua sellaisiiin hakenut.
Oman diagnoosini mukaan sairastan kuitenkin keskivaikeaa masennusta ja estynyttä persoonallisuutta lapsudestani johtuen. En ole uskaltanut koskaan kertoa näistä kenellekään- en sukulaisille,enkä terveydenhuoltohenkilöstölle.
10 vuotta sitten se alkoi. Olin hyvin väsynyt ja menin nukkumaan. Ennen kuin nukahdin ihmettelin mistä tuollainen surina/humina kuuluu. Menin parvekkeelle katsomaan humiseeko ulkona jokin- ei. Kuuntelin patterit- humisevatko ne- eivät humisseet jne... Laitoin korvatulpat päähän kun menin uudelleen nukkumaan ja tajusin,että outo,metallinen humina kuuluukin omasta päästäni! Pelästyin todellakin ja yritin nukahtaa vaan nopeasti, ja onnistuinkin.
Vuosiin ei vastaavaa tapahtunut, kunnes muutama vuosi sitten se taas alkoi. Äänet kuuluvat silloin kun olen erittäin väsynyt ennen nukkumaan menoa, tai muuten henkisesti rasittunut päivän aikana.
Nyt en enää pelkää, kun tiedän, että se on vain ääntä pääni sisältä. Viimeksi viikko sitten kuului ihan kuin olisi soitettu isoja urkuja yhtä säveltä koko ajan. Ei siis mitään melodiaa, vaan ihan kuin joku olisi painanut samaa sointua lakaamatta. Joskus kuulen mukamas naapurista kolinaa tai puhetta. Kaikki nämä äänet tulevat silloin kun laitan korvatulpat päähäni kun menen nukkumaan. Kun otan tulpat pois ja kuuntelen, niin huomaan ettei mitään oikeasti kuulu. Vuorotyöni takia en osaa enää nukkua ilman korvatulppia.
Joskus kuuluu kissan naukumista, joskus musiikkia.
Ainoa mikä tässä pelottaa on se,että ääniä alkaa kuulumaan päivälläkin. Silloin voi olla vaikeaa peitellä niitä, koska niihin voi vaikka reagoida, esim jos sanoo ajattelematta,että toi on kiva biisi- vaikka toiset ei kuule mitään! Silloin mielenterveysongelmanikin paljastuisi ja se olisi elämäni loppu. Olen sinnitellyt ja selviytynyt elämäni läpi masennukseni ja ihmispelkoini/-vihani kanssa. En halua rasittaa ketään ongelmillani ja nyt jos paljastuu mitä pääni sisällä oikeasti on, romahtaisin häpeästä. Onko tämä alkua romahdukselleni? Jos olen selvinnyt tähän keski-ikään asti, niin miksi alan murenemaan nyt kun elämä alkaa pikkuhiljaa helpottamaan?
Et ole selvästi nukkunut tarpeeksi. Luultavasti johtuu siitä että prosessoit päässä paljon asioita. Yritä jutella läheisille ongelmistasi tai jos ei ole luotettavia läheisiä niin avaudu suomi24 palstalla.
Mulla oli ihan sama homma, jonka yhdistin juurikin yliväsyneisyyteen ja selkeä tekijä: nukahtamislääkkeet. Alkuun itsekin pelkäsin, että olenkohan oikeasti ihan sekoamassa, kun päässä kuuluu mitäänsanomatonta torihälinää ja edes sekuntia myöhemmin ei edes enää muista, mitä puhetta oli kuullut. Joskus myös erinäisiä lauseita, mitkä tavallaan kuullostaa lähinnä omilta ajatuksiltani, mutta joissa ei ole mitään perää tilanteisiin nähden, välttämättä.
Myöskin dissosaatio-oireisiin tuo kuulunee.
Itselläin dissosiaatiot olleet hyvin vahvana PTSD:n jälkeen.. Hermoston ylivirittyneisyyttä siis lienee?
(Ja tämä melkoisen jännä pätkä: 18.9.2006 uutisoitiin, että ihmiset, jotka kuulevat ääniä päässä, ovatkin normaaleja. Tämä kiehtova ilmiö on ollut laajan tutkimuksen kohteena viime vuodet. Hollantilainen tutkimusryhmä oli päätynyt tulokseen, että joka 25. ihminen kuulee ääniä päässään. Australialaiset arvioivat että heitä olisi jopa 10%. Useimmat vaivasta kärsivät eivät hae siihen apua, vaan sopeutuvat elämään ilmiön kanssa..)
http://teknokekko.vuodatus.net/blog/303937
Tiedäppä tuota sitten, mitä se hulluus tahi normaalius on. Jokatapauksessa pelko on se, mikä saa meidät reagoimaan.
Oma kokemus jota hieman säikähdin. Oli talviloma tässä taannoin ja näin lomaakin toista
viikkoa ja tissuttelin alkkoholia oli risteilyä ja muuta. Vkon verran tissuteltua enempi ja vähempi
kului aika. No stoppi tuli paripäivää ennen töihin menoa. No sitten alkoi juuri vastaavanlaiset harhat jotka tuntuvat todella todelta ja ei "epäilystäkään" ettei totta. Omat ajatukset kuului äänipuheena oikeasta korvasta myös kaikki lukemani teksti. Pidin tipatonta useamman viikon kaikki katosi oireet siis. Ikinä en
halua moista enään.. liika oli näköjään liikaa..
Delirium tremensiin kuuluu harha-aistimukset ja n.s. pikku-ukkojen näkeminen,sehän tiedetään. Itse olen kuitenkin absolutisti, joten k.o.tilasta eivät äänien kuulemiseni ole johtuneet.
Voihan se olla,että tulevat helpommin kun olen stressaantunut. Tällä hetkellä työni on kiireistä,tarkkuutta vaativaa ja jatkuvan sosiaalisen rasituksen alaisena olemista. Olenkin harkinnut tässä,että vaihdan vaatimattomampiin tehtäviin. Tämä oli unelma-ammattini,mutta näköjään en ollut sen unelman mitainen ihminen.
Mulla on sillai hassusti, että välillä päässä alkaa kuulumaan lausahduksia, välillä pidempiäkin keskusteluja. Välillä myös tunnistan niistä äänistä jotain elokuvarepliikkejäkin. En itse niitä suunnittele, vaan ne tulee jostain alitajunnan syövereistä ja niillä on eri ihmisten ääniä. Olen kuitenkin ohittanut ne pääasiassa olankohautuksella. Tiedän, että ne ovat vain oman mieleni tuotosta. Joskus on ollut toki hieman heikompia hetkiä, ja silloin nuo äänetkin pahentavat ahdistustilaa. Ainakin itseni kohdalla kyseessä taitaa olla vain vikkelä alitajunta. :) Monesti toki kyseisinä hetkinä on univelkaa tai muuten ahdistunut tai heikko olo.