Näin kaupassa Me Naiset-lehdessä otsikon: "Iina Kuustonen: "Olen kääntänyt yksinäisyyteni voimaksi"
Mietin: "Mielenkiintoista! Iina Kuustonen on kärsinyt yksinäisyydestä. Se onnellinen ja menestyvä nuori nainen siinä Putous- viihdeohjelmassa. Hänhän taitaa olla hieman monimutkaisempi persoona kuin mitä ensivaikutelma antaa ymmärtää. Onkohan hänellä ollut myös mielenterveysongelmia?"
Noh, en ostanut lehteä, mutta löytyipähän tuo netistäkin. Tälläistä se Iina huastelloo:
"Elämääni on aina leimannut pohjaton yksinäisyyden tunne."
Yksinäisyyden tunne.
Tunne........
Niinhän siinä taas kävi, että kyseessä oli vain tyhjänpäiväistä sanahelinää ja huomiohakuisuutta.
Se, että noin onnellinen, itsetunnoltaan vahva, hyvän perhetaustan omaava, verkostoitunut, kaunis, pärjäävä ja menestyvä ihminen edes käyttää sanaa "yksinäisyys" kuvaillessaan itseään, on kuin verbaalinen keskisormi kaikille niille, jotka kärsivät lamaannuttavasta, elämänlaatua huomattavasti laskevasta yksinäisyydestä, ja sen monista sivuvaikutuksista. Hieman sama kuin menisin Afrikan nälkää näkeville ihmisille ilmoittamaan, että pääsin yli eilisen makkarakastikkeen aiheuttamasta ummetuksesta.
Jokainen ihminen tuntee olonsa oman nahkansa sisällä yksinäiseksi. Kuuluu ihmisen perusolemukseen. Täysin naurettavaa alkaa siitä tekemään naistenlehdissä jotain numeroa. Monimutkaisen persoonan sijaan otsikon takaa löytyi itsekeskeisyyttä ja suhteellisuudentajun puutetta.
Noh, eipä tässä mitään. Tämän tyyppiset lehdethän perustuvat pitkälti kuuluisuuksien tyhjänpäiväisiiin toteamuksiin.
Mietin: "Mielenkiintoista! Iina Kuustonen on kärsinyt yksinäisyydestä. Se onnellinen ja menestyvä nuori nainen siinä Putous- viihdeohjelmassa. Hänhän taitaa olla hieman monimutkaisempi persoona kuin mitä ensivaikutelma antaa ymmärtää. Onkohan hänellä ollut myös mielenterveysongelmia?"
Noh, en ostanut lehteä, mutta löytyipähän tuo netistäkin. Tälläistä se Iina huastelloo:
"Elämääni on aina leimannut pohjaton yksinäisyyden tunne."
Yksinäisyyden tunne.
Tunne........
Niinhän siinä taas kävi, että kyseessä oli vain tyhjänpäiväistä sanahelinää ja huomiohakuisuutta.
Se, että noin onnellinen, itsetunnoltaan vahva, hyvän perhetaustan omaava, verkostoitunut, kaunis, pärjäävä ja menestyvä ihminen edes käyttää sanaa "yksinäisyys" kuvaillessaan itseään, on kuin verbaalinen keskisormi kaikille niille, jotka kärsivät lamaannuttavasta, elämänlaatua huomattavasti laskevasta yksinäisyydestä, ja sen monista sivuvaikutuksista. Hieman sama kuin menisin Afrikan nälkää näkeville ihmisille ilmoittamaan, että pääsin yli eilisen makkarakastikkeen aiheuttamasta ummetuksesta.
Jokainen ihminen tuntee olonsa oman nahkansa sisällä yksinäiseksi. Kuuluu ihmisen perusolemukseen. Täysin naurettavaa alkaa siitä tekemään naistenlehdissä jotain numeroa. Monimutkaisen persoonan sijaan otsikon takaa löytyi itsekeskeisyyttä ja suhteellisuudentajun puutetta.
Noh, eipä tässä mitään. Tämän tyyppiset lehdethän perustuvat pitkälti kuuluisuuksien tyhjänpäiväisiiin toteamuksiin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Joo-o. Tuohon perään se kuuluisa kommentti miten kukaan ei ymmärrä häntä jne.
Juuri sellaista surkuttelua joka kuuluu vain niille, jotka eivät tiedä oikeasta yksinäisyydestä mitään.
Tämä on muuten juttu jonka vuoksi en kutsu itseäni yksinäiseksi vaikka sellaiseksi voisi tulkita asiaa. Tiedän että on olemassa ihmisiä jotka ovat oikeasti syvästi yksinäisiä ihan konkreettisella tasolla.
Hävettäisi sen vuoksi väittää itseään yksinäiseksi vaikka aika paljon yksin aikaa vietänkin. Toisaalta tuo tunne yksinäisyydestä on tuttu. Mutta pois se minusta että alkaisin siitä avautumaan tai varsinkaan sitten jos olisin menestynyt ihmisten ympäröimä ihminen.
Niinhän sitä sanotaan että "kaikki ovat lopulta yksin".
Eipä sinänsä, tottahan se on. Kaikilla ei toki ole alun pitäenkään samanlaisia mahdollisuuksia, mutta monet voivat huonoistakin mahdollisuuksista pärjätä paremmin kuin toiset paremmista ja toisinpäin. Paljolti juuri riippuu siitä että miten asiansa saa järjestettyä.
Ihmisiin tutustuminen paremmin on toki myös oma hommansa ja se vaatii työtä niiltäkin joille se on luontevaa ja joilla on paljon ihmisiä ympärillä mutta toki vielä enemmän niiltä joilla ei ole ketään.
En nyt lähtisi kuitenkaan kovasti kritisoimaan sitä, jos joku tuntee itsensä yksinäiseksi - eihän tunteille sinäänsä mitään voi. Omalta kohdaltani voin sanoa, että tuo yksinäisyyden tunne johtuu kyvyttömyydestä (uskalluksesta?) olla läsnä tilanteissa sekä sosiaalisesta harjaantumattomuudesta. Tarkoitan, että itse tunnen helposti itseni yksinäisemmäksi hieman vieraassa seurassa kuin ollessani oikeasti yksin. Oma ongelmani on, etten osaa päästää ihmisiä oikeasti lähelleni mutta en nyt ala tässä vuodattamaan (koska ymmärrän, että on myös tätä kouraisevampaa oikeaa yksinäisyyttä ja että tuollaisesta tunteesta "valittaminen" voi olla myös itsekeskeisyyttä).
Itse olen myös menestyvä, kaunis, fiksu, pärjäävä ja upea kaikinpuolin, mutta syystä tai toisesta tunnen itseni yksinäiseksi. Tai en mitään tunne, vaan olen. Ei minulle kukaan soita ja pyydä menoon mukaan. Olenkin miettinyt, että lihavat ja rumat, naimissa olevat ja ikävät ihmiset pelkäävät kaunista ja fiksua naista.
Tuollaisilla yksinäisyyttään valittavilla naisilla on kuitenkin lähes poikkeuksetta kuitenkin miesystävä? Kai siis sinullakin on? Kai se nyt vähän yksinäisyyttä lievittää?
Rakastan kyllä, mutten saa vastarakkautta! :(
Jos rakastat jotakuta, mikset selvitä olisiko hän kiinnostunut sinusta. Vai selvititkö, ja hän ilmaisi, että ei ole kiinnostunut sinusta? Vai onko mainitsemasi rakastaminen jokin yleinen tunnetila, joka ei kohdistu kehenkään erityiseen?
Hän oli kiinnostunut, jopa ihastunut, mutta jäi silti perheensä luokse jättäen minut yksin.
erossa varatuista.
Vai pelottaako että vien miehesi?
Mielestäni sillä ei ole mitään merkitystä onko varattu vai ei, se ei tunnepuolella merkitse mitään. Mielestäni rakkaus on tärkein asia mitä pitää yksinäisten hakea, ja silloin jos se osuu kohdalle niin siihen pitää tarttua, on kyseessä sitten varattu henkilö tai ei. Ja varattukin henkilö voi olla yksinäinen, etenkin jos varatun henkilön suhde on alkanut rakoilla tai muuttunut rakkaudettomuudeksi.
Biologia viimekädessä määrää enemmän kuin moraaliset ajatukset, se on pelkkää valheellista puhetta parisuhteen vaalimisesta viimeiseen asti. Jos on onneton niin suhdetta on turha vaalia ja jatkaa, parempi mennä eteenpäin. On asia mikä tahansa, suhde, raha, talous, politiikka, työ, siis mikä tahansa, niin aina joku ottaa nokkiinsa ja joku hyötyy ja saa hyvän mielen. Asioilla on aina kaksi kääntöpuolta. Yksinäisenä asioilla on vain yksi puoli. Ei ole riitoja, ei ole iloisia hetkiä yhdessä rakkaan kanssa, niistä kaikista jää paitsi. On vain ahdistusta, masennusta, surua. Mielestäni on hyvä että jos vaan uskaltaa tarttua hetkeen ja tilaisuuteen, niin siihen tartutaan. Koska hetkeen tarttujat saavat ainakin sen hetken ajan olla onnellisia ja tuntea itsensä tärkeiksi, erityisiksi, etenkin normaaliksi. Se on tärkeää.
EVVK. Siitä vaan ei tule kenellekään hyvä mieli.
Niinhän saattaa hyvinkin olla. Uskon sen. Monella miehellä iso kynnys lähestyä todella kaunista ja menestyvää naista. Itselläni on sisko joka on vähän samanlaisessa tilanteessa. Hän tuskailee monesti, että onko hänessä joku idiootti magneetti, vai miksi kunnollisia miehiä ei tunnu löytyvän. Asiasta olemme keskustelleet useammankin kerran. Hänen kokemuksensa mukaan ne miehet jotka uskaltavat lähestyä ovat useimmiten(tai siis ainakin kuvittelevat olevansa) maailman lahjoja naisille. Oikeita Alfa-uroksia.
Paljastuvat useimmiten lähinnä narsismia liippaavaksi itsetietoisiksi p..askiaisiksi. Onko asialle tehtävissä jotain ?, En osaa sanoa. Jos todella olet luonnostaan upean kaunis ja pukeudut huolitellusti, niin kynnyshän voi olla korkea. Mitäs jos, ihan ajatusleikkina, seuraavan kerran kun menet viihteelle, et pukeutuisikaan aivan niin tip top, vaan olet hieman "tavallisempi". Hankala selittää, tarkoitan että tietoisesti madallat kynnystä hieman.
Sitten tietysti voit olla itse aktiivisempi, mennä juttelemaan. Seurailet tilannetta ja katselet ympärillesi. Kyllähän niitä miehiä siellä on. Mitä mieltä itse olet, onko sinulla vaatimustaso korkealla. Heh.
Voi se tietysti olla mahdollista tuntea olevansa yksinäinen, vaikka sosiaalista elämää olisikin. Sama kuin rikas (esimerkiksi omaisuus 2 miljoonaa) voi tuntea olevansa köyhä, koska on ihmisiä joiden omaisuus on vielä huomattavasti suurempi. Totta kai se silti ottaa päähän ihmisiä, joilla ei ole oikeasti käytännössä ainuttakaan sosiaalista kontaktia, sitä en kiellä. Luonnollinen reaktiohan se on. Mutta ei me täällä voiteta mitään kilpailemalla sillä kuka on yksinäisin.
"Voi se tietysti olla mahdollista tuntea olevansa yksinäinen, vaikka sosiaalista elämää olisikin."
Totta kai on mahdollista. Siitähän Iina Kuustosen kohdalla on nimenomaan kyse. En ole kieltänyt yksinäisyyden tunteen olemassaoloa. Kyseenalaistan sen perustelut.
Pointtini on, että Iinan kärsimä "yksinäisyys" johtuu perspektiivin ahtaudesta, ei realiteeteista. Jos Iina viitsisi laajentaa perspektiiviään, ymmärtäisi hän varmasti, että hänen yksinäisyyden tunteessaan ei ole kyse yksinäisyydestä, vaan normaalista ihmisluontoon kuuluvasta kaipauksesta saada seuraa ja hyväksyntää. Tämä kaipaus löytyy lähes jokaiselta ihmislajin edustajalta (oli sitten sata tai nolla sosiaalista kontaktia), eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä yksinäisyyden kanssa. Siinä ei ole mitään mainitsemisen arvoista.
Ahtaasta perspektiivistä johtuvasta "yksinäisyydestä" on helppo päästä eroon. Realiteeteistä johtuvasta yksinäisyydestä ei niinkään.
Jos Iina Kuustosta voisi hyvällä omatunnolla kutsua yksinäiseksi, voisi ketä tahansa kutsua yksinäiseksi. Koko sana menettäisi merkityksensä.
"Mutta ei me täällä voiteta mitään kilpailemalla sillä kuka on yksinäisin."
Kuka on kilpaillut?
Hyvin haettu viittaavuudet; mutta näkisin itse, että ainoastaan ihanteet - siis etsimisen kohteet - saisivat olla merkitykseltään rajattuja.
Vähän sama kun tulisin tänne sanomaan,että rumat ja onnettomat, itseensä tyytymättömät naiset haukkuvat ylivertaisen kauniita naisia............