Tiedän että tämä herättää kyllä keskustelua, mutta niin on tarkoituskin. Kunhan pysyy asiallisena.
Eli aina paasataan siitä kuinka koira ei saa joutua kiertoon ja koiralla pitää olla pysyvä koko elämän koti. Ja kasvattajat tietysti tästä ovat kaikkein tarkimpia. Sitten varsinaiseen kysymykseen:
MIKSI LÄHES KAIKKI KASVATTAJAT MYYVÄT AIKUISIA TAI NUORIA KOIRIA?
Ymmärrän kyllä että ei tilaa ole ja jos ei koira sitten osoitukaan niin lupaavaksi. Mutta millä ihmeellä kasvattajat moralisoi ihmisiä jotka paljon parempienkin syiden takia joutuu luopumaan koirasta? Ja se on ihan turha selittää että ne on niitä vastuuttomia huonoja kasvattajia. Satun tietämään paljon kasvattajia ja kyllä tämä on enemän sääntö kuin poikkeus.
Ja loppuun oma mielipiteeni:
Minulla on puolivuotiaana kasvattajalta tullut koira itsellä. Tietysti oli kasvattaminen ja laumaan sopeuttaminen hieman vaikeampaa, mutta nyt on kyllä ihan tyytyväinen oloonsa. Vaikka en kauheasti koiraohjelmien neuvoista kauheasti välitä, niin tämä cesar kyllä sanoo sen aina hyvin: koira elää hetkessä. Ja jos ihminenkin elää, eikä muistuta koiraa menneisyydestä kokoajan ja sääli niin ei koirakaan sitä murehdi.
Eli en syytä kasvattajia tai muita jotka joutuvat koirista luopumaan, päin vastoin, mielestäni asiasta tehdään aina liian iso numero. Mutta se että kyllä kasvattajien pitäisi vastuullisemmin miettiä sitä että pitävät sitten koiran loppuun asti vaikka ei muotovaliota tulisikaan. Koska yksityisillä ihmisillä syyt yleensä ovat vakavia, mutta kasvattajilla yleensä juuri se ettei ole tilaa tai ei näytäkkään niin lupaavalta.
Ugh! Olen puhunut=) Toivottavasti saadaan hyvä ja rakentava keskustelu asiasta.
Eli aina paasataan siitä kuinka koira ei saa joutua kiertoon ja koiralla pitää olla pysyvä koko elämän koti. Ja kasvattajat tietysti tästä ovat kaikkein tarkimpia. Sitten varsinaiseen kysymykseen:
MIKSI LÄHES KAIKKI KASVATTAJAT MYYVÄT AIKUISIA TAI NUORIA KOIRIA?
Ymmärrän kyllä että ei tilaa ole ja jos ei koira sitten osoitukaan niin lupaavaksi. Mutta millä ihmeellä kasvattajat moralisoi ihmisiä jotka paljon parempienkin syiden takia joutuu luopumaan koirasta? Ja se on ihan turha selittää että ne on niitä vastuuttomia huonoja kasvattajia. Satun tietämään paljon kasvattajia ja kyllä tämä on enemän sääntö kuin poikkeus.
Ja loppuun oma mielipiteeni:
Minulla on puolivuotiaana kasvattajalta tullut koira itsellä. Tietysti oli kasvattaminen ja laumaan sopeuttaminen hieman vaikeampaa, mutta nyt on kyllä ihan tyytyväinen oloonsa. Vaikka en kauheasti koiraohjelmien neuvoista kauheasti välitä, niin tämä cesar kyllä sanoo sen aina hyvin: koira elää hetkessä. Ja jos ihminenkin elää, eikä muistuta koiraa menneisyydestä kokoajan ja sääli niin ei koirakaan sitä murehdi.
Eli en syytä kasvattajia tai muita jotka joutuvat koirista luopumaan, päin vastoin, mielestäni asiasta tehdään aina liian iso numero. Mutta se että kyllä kasvattajien pitäisi vastuullisemmin miettiä sitä että pitävät sitten koiran loppuun asti vaikka ei muotovaliota tulisikaan. Koska yksityisillä ihmisillä syyt yleensä ovat vakavia, mutta kasvattajilla yleensä juuri se ettei ole tilaa tai ei näytäkkään niin lupaavalta.
Ugh! Olen puhunut=) Toivottavasti saadaan hyvä ja rakentava keskustelu asiasta.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Eihän se koira siitä kärsi jos vaihtaa hyvästä kodista toiseen hyvään kotiin, mutta olen aina ajatellut että kun kasvattajat painottavat tuota "ei kiertoon" -juttua, että he ajattelevat sitä ettei koiran tarvitsisi joutua huonoon kotiin ja kärsiä. Yleensä kasvattajat itse kokemuksellaan pystyvät valitsemaan ostajaksi koiraa hyvin hoitava ihmisen/perheen. Ei tämäkään aina niin ole, mutta mielestäni tuolla painottamisella koirien mahdollisuus joutua huonoon kotiin vähenisi, jos vaikka pennun ostanut ihminen palauttaa koiran kasvattajalle allergian vuoksi ja kasvattaja sitten etsii koiralle uuden kodin muistaen edelleen sen, että jos koirasta on luvattu huolehtia, koira on pääasia, sillä on oltava asiat hyvin ja jos ei ole, se on annettava jollekin joka voi koiralle hyvät olot antaa. Että vältetään sitten nämä ikävät otsikot eläinten rääkkäyksestä ja tappamisesta.
Itse jouduin hakemaan koiran pois ja aikuisena narttuna se ei tullut toimeen omien narttujeni kanssa. Oli pakko etsiä uusi koti.
johtuu yhtälailla ihmisten toimista perheessä. Minä olen joskus ihmetellyt miten helposti kasvattajat myyvät koiria perheeseen, jossa jo on koiria. Ei paljoa kysellä minkäluonteisia ne muut ovat, mitä niiden kanssa tehdään, miten ne mahtuu elämään, eikä oikein mitään.
Itse olen kyllä tarkka kelle myyn, mutta aina kaikki ei silti mene suunnitelmien mukaan.
Myyn myös perheeseen, joissa on ennestään koira, jos muilta osin asiat on kunnossa. Usein koirat hyväksyy uuteen laumaan sen pennun parhaiten ja siitä sujuvasti kasvaa uusi laumanjäsen. Näin meillä menee, nartut kuten urokset hyväksyy hyvin pennun laumaan ja vanhempana se on laumanjäsen siinä kuin muutkin.
Omat koirani hyväksyy hyvin myös aikuisia narttuja, mutta jos vieras narttu ei ole sosiaalinen vaan itse rähisee, niin kyllä omani osaa takaisin antaa.
Tämä koira jonka hain pois, ei tule toimeen toisten koirien kanssa. Siksi etsin sille uuden perheen, jossa saa olla ainut koira.
syyn, mutta silti en ymmärrä. Miten voi luopua rakkaasta koirasta, kyllä se pitää tiedostaa, ettei kaikista kasva huippuyksilöitä.
Niin, harva ostajakaan ajattelee pentua ostaessaan, että pidän tätä vähän aikaa ja pistän kiertoon. Useimmat ihmiset hankkivat koiran hyvässä uskossa siihen, että asiat menevät toivotulla tavalla. Elämä on kuitenkin yllättäviä käänteitä täynnä, eikä mistään tulevaisuuteen liittyvästä asiasta voi koskaan mennä takuuseen, koira voi sairastua, ihminen voi sairastua, voimat saattavat uupua, koulutus ei sujukkaan toivotulla tavalla, ehkä usko omiin kykyihin ja voimavaroihin ei vastannutkaan realiteetteja, taloudellinen tilanne tai muu elämäntilanne voi muuttua niin, että koirasta on luovuttava. Niinpä onkin kasvattajilta jo aika kova vaatimus tämä "ei kiertoon", se kun tosiaan ei yleensä ole se alkuperäinen tarkoitus koiran ostajalla.
Yleensä kasvattajilla myynnissä olevat aikuiset koirat ovat erilaisista syistä kasvattajille palautuneita koiria. Monet kasvattajathan lisäävät kauppasopimukseen pykälän, joka kieltää koiran myymisen eteenpäin ilman kasvattajan suostumusta. Monet kasvattajat haluavatkin etsiä itse koiralle uuden perheen. On toki kasvattajia, jotka myyvät itsellään olleita aikuisia koiria, myöskin eri syistä. Onko sitten syynä raha tai jokin muu resurssien puute, sinänsä samantekevää. Sillä ihmisiä ovat kasvattajatkin ja kovin kirjavaa sakkia, ihanne olisi, jos ihmiset osaisivat antaa armon käydä oikeudesta ja pidättäytyisi tuomitsemasta ainakaan suoralta kädeltä omien oletusten pohjalta. Ihaninta olisi, jos me ihmiset osaisimme armahtaa toisiamme joka tapauksessa, nähdä toisen epätäydellisyydessä ennenkaikkea se oma epätäydellisyytemme.
Hyvää päivänjatkoa kaikille. Tasapuolisesti.
koirista, jotka eivät sovelukkaan jalostukseen ja siksi ne laitetaan eteenpäin. Kummallista minusta on se, että sitten kohta hankitaan uusi koira tilalle. Ei siis voi olla kyse jaksamisesta, rahapulasta, aikapulasta tms.
Eli tätä juuri tarkoitin. Se on tietysti hienoa että kasvattajat haluavat hakea hyvän uuden kodin. Mutta kyllä tässä tarkoitin ihan niitä koiria jotka kasvattaja on päättänyt itse pitää. Ja syynä lähes aina tila tai että koirasta ei tullutkaan huippuvaliota. Ja tosiaan sitten seuraavasta pentueesta taas kuitenkin päätetään ottaa yksi pentu. Tämä on minusta kasvattajien puolelta kaksinaamaista toimintaa.
Jos peräkkäin sattuu esim. 4 nartun kohdalla, ettei sovi esim.terveyden takia jalostukseen, niin väitätkö että 5 narttu ruokitaan, rokotetaan ja ulkoilutetaan ( muuta tekemistä) samaan rahaan ja aikaan?
Jos esim. rotuna on energinen saksanpaimenkoira.
ja merkitystä kuin olla jalostuskäytössä? Eikö niiden pitäisi olla perheenjäseniä myös kasvattajalle?
Samaa mieltä. Ja yleensäkin ihmettelen sitä, että koiria arvostellaan täysin typerin perustein, kuten ulkoiset olemukset, väri, merkit jne. Näyttelyissä niitä arvostellaan ja se sitten määrää koiran arvon ja sen pentujen hinnan. Ja joo joo, kyllä näyttelyissä mitataan luonnettakin, mutta silti: jos koiralla on vaikka hamman vinossa, on se täysin "arvoton".
Käyttökoirien kohdalla arvostelu on hieman fiksumpaa, sillä koiraa arvioidaan sen taitojen, eikä ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Huolestuttavaa sen sijaan on metsästyskoirien osalta ne "vahingot," mitä metsällä tapahtuu, jos koira ei osoittautunutkaan hyväksi metsästyskoiraksi. Vakuutuksesta kun saa metsällä kuollesta koirasta korvaukset. Tähän verrattuna koiran pois antaminen on hyvä vaihtoehto.
Toki metsällä tapahtuu paljon oikeitakin vahinkoja, enkä nyt halua pahoittaa yleistämällä kenenkään mieltä, joka on karvaisen ystävänsä menettänyt.
Joo, niin pitäisi, mutta koiran kasvatus on bisnes siinä missä muutkin. Eurot niillä on silmissä. Miksi muuten kukaan edes olisi kasvattaja? Miksi kukaan haluaisi tuottaa pentuja pentujen perään ja luopua niistä ihan huvikseen? Tottakai raha siinä puhuu.
No täytyypä sanoa,että itsellänikin jotain tuntumaa on myös siihen kasvatuspuoleen...
Ja täytyypi sanoa sen perusteella,että ainakin pääasiassa tuntemiin kasvattajiin ei päde,ja vähäisemmässä määrässä noita ylipäätään tiedän.Ja niissä kaikissa tapauksissa joissa koiria urakalla lähtee, on kyse kasvattajista,joilla koiria on sitten reilummin,eikä koirat ihan perheenjäseninä/harrastuskaverina päätarkoituksenaan erikoisemmin ole pääasiassa,vaan jossain ihan muussa tarkoituksessa...
Yhtään pienkasvattajaa en tiedä moista esineellistämistä harrastavan.
Ja yleensä jotkut pienkasvattajat tuppaavat sitä moralisointia harrastamaan,tosin en sitä moralisoinniksi kutsuisi,koska he itse oikeasti haluavat koirilleen myös oman aatteensa mukaan hyvät ja pysyvät kodit,jossa ei koiraa pidetä minään kertakäyttötavarana.
Ihan asennekysymys.Itse en osta,enkä myy kasvattajille tai harrastajille,joille lähtökohtana ei ole,että kun se koira otetaan,niin se loppuun asti pidetään.
Se sitten,jos jotain pakottavaa tarvetta tulee,kuten terveydellisesti ei pystytä pitämään,on sitten ihan eri juttu.Samoin on ihan eri asia se,että kasvattaja voi ja ottaakin jos koirasta joudutaan luopumaan,sen ensin ehkä itselleen,kunnes uusi hyvä koti löydetään.
Nyt täytyy kyllä rehellisesti tunnustaa olevani sellainen, joka parhaillaan harkitsee yhdestä melkein vuoden ikäisestä nartusta luopumista.
Syy: lievä epilepsia ja tästä syystä koira on kelvoton jalostukseen.
Ensimmäiset, lemmikiksi hankitut koirat toki saavat olla loppuikänsä ja tulevat aina olemaan erityisasemassa tämän jo pentuna saamansa mammankulta statuksen takia. Jalostuskäyttöön hankittuihin ei taas ole luotu sellaista samanlaista sidettä kuin näihin vanhuksiin, vaan ne on jätetty kotiin vain ja ainoastaan jalostuskäytön vuoksi. Toki niitäkin kohdellaan hyvin, rapsutellaan, sylitellään ja pidetään hyvänä aivan kuin muitakin, mutta se suhde niihin vain on erilainen.
Lisäksi on ajateltava sitä, mikä on järkevä määrä pitää koiria. Jos aion jatkaa kasvattamista, minun on mietittävä ns. turhista koirista luopumista ja tehtävä tilaa uusille jalostuskoirille mikäli aion sellaisia kotonani pitää.
Sijoituskoirilla olen päässyt hyvin pitkälle, tuo lievää epilepsiaa sairastava on ensimmäinen kotona asuva ex-jalostuskoira josta luopumista harkitsen.
Kerroit " lievää " epilepsiaa sairastava on saatava pois käsistä ,kun sitä ei voi jakostukseen käyttää !!Sanompa vain sen verran opiksi ja ohjeeksi : kasvatustyösi on kovin lyhytjännitteistä. Nyt kelailet koko koiran suvun ja la luovut niistä kaikista ,kun epilepsiakin kulkee joissain rodussa suvuttain.Tässä tulee esille se mistä kaikesta kasvattaja joutuu luopumaan , jos sattuu yhtään koko rotua ajattelemaan ,se on toinen juttu sitten jos meinaa vaan itsensä elättää sillä toiminnalla. Noinkin alussa oleva homma on vielä halpa purkaa ,mutta vuosikymmenien varrella saat tehdä vielä isojakin taloudellisia uhrauksia ja miettiä asioita uuteen lähtöön monta kertaa.Jokainen ostaa sen ensimmäisen siitosnarttunsa ja silloin tarttis olla perillä koko rodusta ja kaukaa.Siitosnarttu HYVÄ on koko kennelin "peruskivi"
"Jos aion jatkaa kasvattamista..." Noh,noinhan se menee silloin kun koirat on esineitä,ja käyttöhyödykkeitä.
Silloin kun koirien pääasiallinen tarkoitus on olla muuta kuin tuo,niin "turhista koirista" ei luovuta.
Pienellä koiramäärälläkin pystyy aivan mainiosti kasvattamaan,ja sitä tukemaan tarvittaessa on aikoinaan keksitty sijoituskoirajärjestelmä...
Määrähän ei korvaa laatua... ;)
Mulla on hyvä siitosuros joka on kennelin peruskivi.
5 sukupolvi tämän uroksen linjaa täytti juuri 7 viikkoa.
Epileptikko on vierasta linjaa, jätin kotiin kun en löytänyt sille sopivaa sijoituskotia. Liian arvokas sijoitettavaksi. No, sitten puhkesi epilepsia ja se oli siinä.
Jotta voisin jättää kotiin lupaavan urospennun tuosta 7 viikkoa täyttäneestä pentueesta, on luovuttava jostain ja se on nyt todennäköisesti tuo narttu.
Ehkä parempi tuolle koirallekin, että pääsee kotiin jossa on ainokainen ja huomion keskipiste.
Niin, ihannemaailmassa kaikki kasvattaisivat vain lemmikkikoirillaan.
Jäinpä miettimään "vierasta" linjaa ? Jos olet käyttänyt nartullesi vierasta urosta ei se linja siitä vieraaksi muutu,koska omasta kasvatista on kyse kun sen kerran kotiin jätit .Ei uros yksinään jälkeläisiä jätä ,siinä on oma narttusi ollut mukana.Epilepsia voi olla narttusikin vika ,se ei vaan ole oman uroksesi kanssa tullut esiin.Piti muutakin sanomani mutta olkoon,itse tekemisensä edestään löytää.Olisi hyvä pitää ainakin yksi "epäonni" kotona ,jos ei muuten niin itselle muistin virkistämiseksi.Enkä ymmärtänyt lainkaan että siitoskoiraan suhde on erilainen kuin lemmikkiin.On siinä urassa kaivamista noilla eväillä.Rodusta riippumatta luonnekin on jalostuksessa sellainen asia,johon kannattais paneutua,eikä sitä koiraansa opi tuntemaan ellei siihen ole kunnon suhde.
Eipä siihen varsinaista ihannemaailmaa tarvitse edes.Se on vaan halusta kiinni,ja miten koiriin haluaa suhtautua.
Itse tuossa tilanteessa sijoittaisin uroksen vastuulliseen paikkaan, ja pitäisin sen epileptikon,koska eipä tulisi mieleen myydä sairasta koiraa,tosin ylipäätään.Epileptikolle ei välttämättä ole hyvää se elämänmuutos.
Ei koiran tarvi mikään keskipiste ylipäätään olla,hyvä koiran elämä se on tärkein ylipäätään.
Jos ei sitä pysty koirille tarjoamaan ylipäätään,niin sitten jo koirien määrä on liikaa yleisestikkin ottaen...
Taitaa ed. kirjoittaja kasvatuspuuhissaan olla kanssa pitkänlinjan ihminen , kuten itsekkin olen. Onhan näitä yrittäjiä nähty matkalla moneksi ,harvemmat jää koukkuun vuosikymmeniksi. Alkajille haluan antaa ohjeeksi : puuhun noustaan tyvestä ,latvassa on tuulista
ketjun alkaja halusi yleistää :kaikki kasv...myy aikuisia.Se nyt ei pidä paikkaansa,mutta ei aloitus silti tuulesta ollut,vielähän Suomessa on suuria kasvattajia ,joiden yhteydessä on sitten muutakin toimintaa , kuten vaikka koirahoitola.Siinä harrastetaan kasvatustoimintaa joka ei täytä omia ehtojani sille työlle.Nämä koirat ovat perheen ulkopuolella kasvaneita,ei välttämättä koskaan ihmisten asuttamassa tilassa käyneetkään,niillä on omat tilat ja ainoa ihmiskontakti voi olla ruokkimisen ja siivouksen yhteydessä.Sekä tarhaan että sisälle pääsy on päivän toiminnat. Siellä on tilaa jättää kasvamaan koiria enemmänkin itselle , tyylillä jos ei siitä mitään tule,myyn sitten pois.Tai vaihtoehtona teetän sillä yhdet pennut ja sitten se saa lähteä perheeseen.Sitä minä kyllä jaksan ihmetellä , mistä näitä perheitä riittää ? Saattaahan se olla hinta , mutta se työ mikä siinä on kun opetat aikuisen koiran vaikkapa sisäsiistiksi ja paljon muuta.Mahtaa olla hankalaa.
Jospas tuo vieraslinjainen koira onkin ostettu muualta. Vaikka tuonti esimerkiksi
Ei se tullut mieleen?
Hyvin näyttää juttu luistavan kun pikkusen heittää väliin provoilua.
Jatkakaa, lisään kohta vettä myllyyn.