Mietin, mitähän sinulle kuuluu nainen. Onkohan viime ajat menneet kivasti. Tämä on tällaista "ääneen" mietiskelyä vain, ilman odotuksia, että juuri oikean silmiin osuisi. Lähinnä siksi ettei ole oikein ketään sellaista kenen kanssa tunneasioista voisin jutella. Pystyisin lähestymään sinua tekstarillakin, mutta me ei olla niin läheisissä väleissä, että tuosta vain voisin niin tehdä.
En tiedä mitä minusta ajattelet näinä päivinä, enkä oletakaan sinun viettävän aikaasi ajatellen minua siis, mutta olisi se hauska tietää mietteitäsi kuitenkin. Itsestäni voin todeta, että minun ajatukseni sinun suhteesi tiedätkin, melkein kaikki. Tiedät minun ihastuneen sinuun, sen kerroinkin. Mutta et kaikkea tiedä kuitenkaan. Kerran kun kävelimme sateessa, juttelimme samalla ja silmäilimme toisiamme. Kummallakaan ei ollut sateenvarjoa, eikä muutenkaan mitään siihen säähän sopivia varusteita. Minua eivät pisarat vaivanneet, sinua selvästi hieman vilusti. Aina minä sinua olin pitänyt erittäin puoleensavetävänä ja kauniina ja kiinnostavana ihmisenä, mutta tuolloin huomasin ajatuksissani muutakin. Mietin vain kuinka suloiselta sinä märissä hiuksissasi näytit ja kuinka haavoittuvaiselta syksyinen sade sai sinut tuntumaan. Kun katselin sinua kipittelemässä siinä, ajattelin vain kuinka olisin halunnut koskettaa sinua ja kaapata sinut minua vasten lämpimään. Silloin tajusin rakastuneeni..
Tiesin kuitenkin ettet tunne samoin, ainakaan yhtä paljon.
Sain ajatukseni ulos näin, on se tyhjää parempi. En elä missään haavemaailmassa jossa vain odottelisin häntä elämäni loppuun. Mutta voimakkaita tunteita hän sai aikaan. Kun mieleen tulee, hymyilen.
Saa kommentoida jos haluaa, mutta en vastaa mihinkään.
En tiedä mitä minusta ajattelet näinä päivinä, enkä oletakaan sinun viettävän aikaasi ajatellen minua siis, mutta olisi se hauska tietää mietteitäsi kuitenkin. Itsestäni voin todeta, että minun ajatukseni sinun suhteesi tiedätkin, melkein kaikki. Tiedät minun ihastuneen sinuun, sen kerroinkin. Mutta et kaikkea tiedä kuitenkaan. Kerran kun kävelimme sateessa, juttelimme samalla ja silmäilimme toisiamme. Kummallakaan ei ollut sateenvarjoa, eikä muutenkaan mitään siihen säähän sopivia varusteita. Minua eivät pisarat vaivanneet, sinua selvästi hieman vilusti. Aina minä sinua olin pitänyt erittäin puoleensavetävänä ja kauniina ja kiinnostavana ihmisenä, mutta tuolloin huomasin ajatuksissani muutakin. Mietin vain kuinka suloiselta sinä märissä hiuksissasi näytit ja kuinka haavoittuvaiselta syksyinen sade sai sinut tuntumaan. Kun katselin sinua kipittelemässä siinä, ajattelin vain kuinka olisin halunnut koskettaa sinua ja kaapata sinut minua vasten lämpimään. Silloin tajusin rakastuneeni..
Tiesin kuitenkin ettet tunne samoin, ainakaan yhtä paljon.
Sain ajatukseni ulos näin, on se tyhjää parempi. En elä missään haavemaailmassa jossa vain odottelisin häntä elämäni loppuun. Mutta voimakkaita tunteita hän sai aikaan. Kun mieleen tulee, hymyilen.
Saa kommentoida jos haluaa, mutta en vastaa mihinkään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuin että olisinpa tuo nainen!
koko teksti.
Niin, tiedän tunteesi, voisin sanoa itselleni käyneen juurikin noin, sateineen kaikkineen..
Tämä mies teki minuun jo aikoja sitten lähtemättömän vaikutuksen, ja rakkaus häneen oli säilynyt sydämessä, kerran se pääsi syksyllä salakavalan ihanasti yllättämään rajuudellaan, se tunne kaikkineen oli jotain niin suurta ja ihmeellistä, sellaista jota kuvaillaan täydellisyydeksi, rakkaus ja intohimo...tunteet jotka joskus oli pakko unohtaa, ei ne koskaan unohtuneet...
Se on jotain niin aitoa kun näkee ihmisen jota rakastaa sydämessään tietämättään, se tunne jonka näkee toisen katseesta myös, tieto siitä mitä katseeseen liittyy, mutta kuitenkin tilanteen arkuus..
kopsasit juurikin tekstisi? olisit voinu vielä jatkaa, että...kyyneleet valuivat poskilleni tuskaisesta ja arasta rakkaudestani, mutta luulit niitä varmaan vesipisaroiksi.