Vittumaisia ihmisiä, jotka haluavatkin olla yksin.
Kaikkiin on vaikea tutustua.
Ei kiinnosta, sori, on usein kuultu vastaus suomalaisissa baareissa.
Ollaan mieluimmin yksin, kuin tutustuttaisiin muihin ihmisiin.
Ylpeys ja ennakkoluulot.
Kavereiden kanssa mennään ulos.
Tuntemattomat saavat ollakin yksin.
Tälläista tämä on täällä pohjolan perukoilla.
Kaikkiin on vaikea tutustua.
Ei kiinnosta, sori, on usein kuultu vastaus suomalaisissa baareissa.
Ollaan mieluimmin yksin, kuin tutustuttaisiin muihin ihmisiin.
Ylpeys ja ennakkoluulot.
Kavereiden kanssa mennään ulos.
Tuntemattomat saavat ollakin yksin.
Tälläista tämä on täällä pohjolan perukoilla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä pahaa on siinä, että haluaa olla yksin?
Itse olen huomannut, että porukat eivät halua olla, kuin sen oman piirinsä kanssa. Joskus olen yrittänytkin sanoa jotain pikkuista jollekin, niin sitä suurin piirtein tuijotetaan, että "mikäs vittu tuo on?", ja painutaan takaisin omaan rinkiin. Tuntuu, että kaikilla on se oma porukka, johon muilla ei ole asiaa.
Minä kyllä tykkään olla tässä maassa! :)
Onhan täällä hyvin paljon asioita jotka ovat hyvin paljolti perseestä, mutta mielummin minä annan osani yhteiselomme parantamiseksi kuin häivyn täältä tai alan hyväksikäyttää sitä häikäilemättä. Koti tämä on. Aika turvallinen on oloni.
Sosiaalisuus ja puhekultuuri ovat täällä erilaiset kuin etelässä, maa on pitkä, väkeä vähän, paljon autiota metsää, isoissa kaupungeissa asuttu vasta hetki, todella isoja kaupunkeja ole koko maassa yhtään, ei olla totuttu jakamaan asioita ventovieraiden kanssa, ollaan arkoja, hyvä kun osataan asua kerrostalossa ongelmitta, eikä small talk luista aina edes nuorilta jotka on matkustellu maailmalla koko elämänsä.
Ihan samanlaisten yksinäisyysongelmien kanssa saa tapella missä tahansa maassa, missä tahansa kulttuurissa, missä tahansa iässä, millä tahansa selityksillä ympäristöään arvostellen. Joku antaa periksi jo muutamasta torjumisesta, toinen ei koskaan. Joku pitää ketä vaan puolituttuakin ystävänään, toinen taas valikoi ystävänsä huomattavasti tarkemmin. Joku etsii ystävää baareista, toinen kaikkialta muualta mutta ei sieltä. Joku tutustuu hetkessä ja alkaa pitämään yhteyttä heti, toiselta vie viikkoja ennen kuin se edes tajuaa toisen ihmisen tarvitsevan just hänen seuraansa. Jollekin riittää ystävältä pelkät juoruilu/shoppilu/seksipalvelut, toinen etsii ystävyydestä aivan erilaista syvyyttä.
on aitojen tunteiden häpeäminen ja kätkeminen. Se alkaa jo pienestä pitäen, opittu malli kotoa. Koulussa lapset alkavat olemaan teennäisiä ollakseen sosiaalisia ja saadakseen kavereita. Varsinkin yläasteella... Trendit revitään telkkarista ym.lta, jotta on in.
Jos on erilainen, muut karsastavat.
Mitä baareihin tulee, niin mielelläni tutustuisin uusiin ihmisiin, jos heillä olisi muutakin elämää kuin pelkkä ryyppääminen, seksi ja elokuvat!!!!! Miehet on liikkeellä vain pilluhaukkoina ja naiset on tosi pinnallisia. Itse en ainakaan helposti tutustu uusiin ihmiin vaikka periaatteessa haluaisin.
niin paljon on totta useimmissa mielipiteissänne,peräänkuulutan kuinka ihmiset koskaan voi muodostaa rakentavan parisuhteen kun tunteita peitellään ja ilmapiiri on sulkeutunut ketä kunnioitetaan siinä ilmapiirissä?ja todellakin totta on on niin helppo sanoa toiselle mene sinne ja sinne asia erikseen päästetäänkö sisälle?tuntuu vaan oudolta että ihmiset jotka ennen asui maaseudulla olivat auttavaisia huomaavaisia yks kaks muuttuu päinvastaisiksi vaan sen takia että miljöö muuttuu sehän ratkaisee mitä ihmisen sisällä on eikö?voimattomaksi itsenikin tunnen silti uskon että itsensä kannalta on parempi olla aito itselleen valitettavasti avoimet eivät voi vaikuttaa sulkeutuneisiin eikä myöskään päinvastoin kuka keksisi keinon millä avata nämä sulkeutuneet purkit?
Voitko mainita esimerkin jostain muusta maasta, jossa asiat on paremmin? Jos tuntuu siltä, että itsellä menee huonommin kuin muilla, ja siksi ottaa asenteen, että kaikki muut on vittumaisia ihmisiä, niin miten koskaan voikaan tutustua niihin vähemmän vittumaisiin ihmisiin, joita Suomestakin löytyy?