Miksi rotukissojen kasvattaminen on niin vaikeaa? Et tuntis suvut, sairaudet ja genetiikan, kasvatussäännöt hallussa on myös... mutta mistä helkutista mä löydän kollin joka täyttää mun kriteerit?? Ja rahaakin menee niin hemmetisti!!
Joskus oikeesti tekis mieli vaan kasvattaa joku sekarotupentue ilman huolia vaan siks että pennut on ihania, miettimättä sitä kaikkea p***aa mikä kaatuu rotukissakasvattajan niskaan. Mut ei. Ei pysty luopumaan kasvatusperiaatteistaan.
Anteeksi vuodatus. Tekis mieli tietää onko kukaan muu ajatellut tällaisia! Jos ootte kasvattaneet pentuja onko ne rekisterissä vai ei ja miksi?
Joskus oikeesti tekis mieli vaan kasvattaa joku sekarotupentue ilman huolia vaan siks että pennut on ihania, miettimättä sitä kaikkea p***aa mikä kaatuu rotukissakasvattajan niskaan. Mut ei. Ei pysty luopumaan kasvatusperiaatteistaan.
Anteeksi vuodatus. Tekis mieli tietää onko kukaan muu ajatellut tällaisia! Jos ootte kasvattaneet pentuja onko ne rekisterissä vai ei ja miksi?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kasvattu on muutama pentue. Se mikä mua ottaa päähän on kollin löytyminen. Mitä ihmeellisimpiä ehtoja jotta kollia saisi käyttää siitokseen. Milloin saa rekisteröidä yhdelle pennulle jalostusoikeiden milloin ei sille ainoalleekkaan... Aivan älytöntä hommaa. Sitten ihmetellään kun populaatio on niin pieni ja sairautta siellä ja täällä. Jos pelätään että jostain kollista tulee tälläinen "siitosmatadori", niin eikö voisi sitten ihan vaan vaikka rajata rekisteröitävien pentueiden määrä esim. neljään.
Järjetöntä oman kollin suojelua, ettei vaan kukaan muu saa.
Koira puolella täysin tuntematon käsite on "ei kasvatukseen, kasvattajan päätös"
Kollin löytäminen on todella vaikeaa. Ei meidän rodussa edes ole niin paljon noita rajoitteita. Mut että löytäisi hyväsukuisen, erisukuisen, ihan hyvännäköisen kollin jota vielä sais käyttää niin ihan mahdotonta. Mä tiedän että mulla on aika tiukat kriteerit, mut kun tehdään jotain, tehdään se kunnolla ja rodun hyväksi. Siksi koko rotukissakasvatus on alkanut olla enemmän rasittavaa kuin mukavaa. Pentujen kehityksen seuraaminen on vaan niin ihanaa ja rotu niin ihana, että sitä jaksaa tehdä. Mutta miksi?
Tää on ihan kuin omasta näppiksestäni. Aivan uskomattomia ehtoja joillain, ja tämä kirjoittamasi on tuttua minunkin rodussani.
on puolensa. Osa noista rajoitteista voi olla lähtöisin esim. sen kollin ulkomaiselta kasvattajalta. Eli kollin kasvattaja on voinut rajoittaa käytön vain yhteen tai kahteen kasvattajaan, jolloin kukaan muu ei sitä käyttöönsä saa.
Jos kollilla olisi vaikka se 4 pentueen rajoitus, ei se takaa että juuri sinä sitä silloin voisit käyttää. Kasvattajalla saattaa olla itsellään sille ne 4 naarasta joille hän sen käyttää. Ei silloin kyseessä ole oman kollin suojelu, ettei muut sitä voi käyttää, vaan juuri sen siitosmatadoriuden estäminen sekä ehtojen täyttäminen.
Kollin omistaja saattaa myöskin katsoa, ettei joku pennuista ole riittävän tasokas jatkamaan sukua tai että sillä on jokin virhe jota ei haluta eteenpäin. Myöskin se, ettei kollin omistaja halua joidenkin kasvattajien saavan linjoja käyttöönsä, voi olla syynä. Näissä voi kyseessä olla sellainen kasvattaja, joka ei toimi kollin omistajan tietojen mukaan asiallisesti. Etukäteen tehtävä yhden pennun jalostuoikeuden määrittely kuulostaa omituiselta. Mutta edellä mainittu syy voisi silloin tulla kysymykseen. Eihän ole mitään järkeä, että kaikki rodun yksilöt olisivat yhden kollin jälkeläisiä tai muuten sukua keskenään.
Ikävä kyllä joillakin kasvattajilla ei ole kriteereitä sen suhteen, miten he kasvatustaan tekevät. Silloin kasvatuksessa painavat muut syyt, esim. kollin omistajan asumaläheisyys, jolloin kollin sukulaisuus ei paina vaa´assa.
Jos kasvattaa, tulee eteen jossakin vaiheessa sen oman kollin hankinta. Ei voi ajatella kasvattavansa vain toisten kasvattajien kollien kautta. Siksi kannattaa miettiä kollin hankintaa, joko Suomesta tai muualta, jos ehdot on liian kovat. Juuri pienissä populaatioissa riskit lisääntyy ja siksi olisi suotavaa, että jokainen kasvattaja toisi ulkomailta uutta verta mahdollisuuksien mukaan. Se, että joku tuo kun ei riitä tekemään populaatiosta laajempaa geeneiltään vaan tarvitaan yhteistyötä kasvattajien kesken.
olla helppoa tai halpaa? Olen itse kasvattanut jo 20 vuotta, eikä se niin ylivoimaista ole jos periaatteista haluaa pitää kiinni. Jos Suomesta ei kollia löydy, niin sitten etsit ulkomailta sopivan. En ole teettänyt ainuttakaan rekisteröimätöntä pentuetta.
Itse aloitin niin päin, että ensin oli kolli ja sille hankittiin naaras - ulkomailta - kun Suomesta ei sopivaa löytynyt. Näistä jätettiin itselle naaras jolle käytettiin ulkomailta tuotettua urosta. Välillä käytettiin Suomalaisia kolleja ja taas hankittiin ulkoa tarpeen mukaan joko naaras tai uros. Välillä hankittiin Suomesta käyttönaaras jne.
Nykyään kasvattaminen on helppoa, koska netin välityksellä sopivien kumppaneiden etsiminen on paljon helpompaa kuin ennen. Mieti aikaa jolloin nettiä ei ollut, vain kirjeet ja puhelinyhteydet. Silloinkin tuotiin Suomeen ulkomailta käyttökissoja, ja jouduttiinpa joskus jopa pitämään niitä karanteenissa useita viikkoja. Silloin oikeastaan ainoat tavat löytää rodun kasvattajia olivat näyttelyt (ei ollut kotisivuja joista etsiä). Sekä rotulehdet (myös ulkomaiset) joista saattoi löytää mielenkiintoisen kasvattajan tai kissan. Ulkomailla ei käyty näyttelyissä niin paljon kuin nykyään, jolloin näkee paikan päällä kasvattajien tuotoksia ja voi keskustella heidän kanssaan.
Halpaa tämä harrastus ei todellakaan ole, eikä sen ole tarkoitus elättää kasvattajaa. Työssä on käytävä jos aikoo kasvattaa, sillä rahaa palaa kiitettävästi. Kissat kun vaativat ylläpitonsa myös silloin kun ne eivät pentuja tee.
sen nyt helppa ja halpaa tartte olla, mutta rajansa kaikella! Kun harrastus muuttuu lähinnä ahdistavaksi kaikkien ongelmien takia, mikä järki siinä on? Tietenkin olisi mahdollista lopettaa kokonaan kasvatus, mutta toisaalta taas se on niin tärkeä osa elämää tällä hetkellä. Siksi pohdiskelen. Rahanmeno ei ole se suurin ongelma, vaikkei mulla tällä hetkellä ihan ulkomailta ole varaa kollia tuoda. Olen kyllä hyväksynyt sen että tähän menee paljon enemmän rahaa kuin tästä saa.
.. ainakin tässä rodussa kaikki erisukuiset on jo tuotu, eli siellä pyörii suvuissa ihan samat kissat kuin täälläkin. Yritin tuossa syksyllä löytää kollia ulkomailta ja sekin osoittautui aika mahdottomaksi.
ole silloin ylipäätään sen kasvatuksen suhteen, eikä vain sen kollin löytymisen suhteen? Miksi käyttää edes kotimaisia kolleja, jos kerran sillä ei saada sukulaisuuden suhteen mitään poikkeavaa. Eikö kyseessä silloin ole vain määrän lisääminen? Rodun kannalta sillä määrän lisäämisellä itsessään ei ole mitään lisäarvoa.
Kannattaisi todellakin miettiä kasvatuksen tavoitteita uusiksi jos tilanne on noin huono. Tai sitten pyrkiä saamaan erikoislupa käyttää toista rotua lisäämään geenipooliin uutta verta. Tämä tosin on pitkä tie, mutta ellei asiaan puututa ajoissa, on koko rodun terveys vaakalaudalla.
Tämä on joidenkin rotujen kohdalla ikävä totuus, mutta pistämällä pää pensaaseen ja tuottamalla lisää samansukuisia kissoja, ei tilanne paremmaksi muutu. Pentujen teettäminen ei ole kasvatuksen päätavoite, vaan rodun jalostaminen ja sen terveyden sekä geenipoolin laajuuden ylläpitäminen tai jopa parantaminen.
Sattuuko joku tietämään, että miten siis tämä koko homma menee tässä pentujen teossa?
Minulla on ragdoll- kolli, jonka olen ostanut rekisteröitynä ja lemmikkitasoisena ollessani 18 vuotta vanha. Nykyään fiksumpana ihmettelen, miksi en ole ottanut asioista selvää poikaani hankkiessani JA miksi ihmeessä suostuin / he suostuivat antamaan kissan parkkipaikalla minulle, he näkivät minua tosiaan sen 15 min ja antoivat katin, lähdin kotiin ja paperit tulivat vuoden päästä kissan saamisesta. Okei, olen hyväksynyt jo sinisilmäisyyteni että ei siitä sen enempää, mutta miten se määritellään että kenen kanssa tuo katti saa tehdä pentuja ja kuinka paljon?
Sinä saat määritellä asian ihan itse. Sinunhan kissa on.
Onneksi mä voin omalla kollillani teettää pentuja, niinkuin tykkään. Tosin ei mulla pentuja ole ollut, mutta mahdollista on käyttää, jos sopiva kisuli neito löytyy.