Itsellänitilanne missä Pitäisi mennä muutaman päivän johtaja koulutukseen, niin miten kestää sen aiheuttamaa jännitystä näin etukäteen ja sitten myös koulutuksen aikana?
Olen ollut aikanani todella masentunut ja jännitän tilanteita joissa olen huomion keskipisteenä ja tämämenneisyyteni on jättänyt aika huonon itseluottamuksen myös vanhemmallekin iälle, vaikka muuten olen selättänyt kaikki "oikeat" ongelmat.
Olen siis työssäni mielestäni hyvä, jonka seurauksena minut on työssäni laitettu johtamiskoulutukseen, mutta stressaan asiaa paljon luonteeni takia. Koulutukseen on n. 1kk:n päästä ja stressaan jo nyt tosi paljon asiaa, saatikka mitä sejännitys sitten on koulutuksessa.
Haluaisin kyllä ottaa lisää vastuuta työssäni,kun sitä vielä oikein tarjotaan mutta pelkään, että onko minusta siihen?
Onko mitään konsteja käsitellä tätä asiaa(en jaksaisi stressata ainakaan ennakkoon näin paljoa) ja miten sitten koulutuksessa pidän itseni kasassa?
Vai pitäisikö kieltäytyä koko koulutuksesta/pienestä esimies asemasta?
Olen ollut aikanani todella masentunut ja jännitän tilanteita joissa olen huomion keskipisteenä ja tämämenneisyyteni on jättänyt aika huonon itseluottamuksen myös vanhemmallekin iälle, vaikka muuten olen selättänyt kaikki "oikeat" ongelmat.
Olen siis työssäni mielestäni hyvä, jonka seurauksena minut on työssäni laitettu johtamiskoulutukseen, mutta stressaan asiaa paljon luonteeni takia. Koulutukseen on n. 1kk:n päästä ja stressaan jo nyt tosi paljon asiaa, saatikka mitä sejännitys sitten on koulutuksessa.
Haluaisin kyllä ottaa lisää vastuuta työssäni,kun sitä vielä oikein tarjotaan mutta pelkään, että onko minusta siihen?
Onko mitään konsteja käsitellä tätä asiaa(en jaksaisi stressata ainakaan ennakkoon näin paljoa) ja miten sitten koulutuksessa pidän itseni kasassa?
Vai pitäisikö kieltäytyä koko koulutuksesta/pienestä esimies asemasta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä ainakaan anna periksi pelolle ja jättäydy pois kurssilta! Se vain pahentaa oloasi ja alentaa itseluottamustasi. Pelot tulee kohdata, jotta ne pilkkoutuvat pienemmiksi ja tunne korvautuu järjellisillä selityksillä. Pelko ja jännitys eivät myöskään ole mikään luonteenpiirre. Ne ovat opittuja/omaksuttuja tapoja tuntea ja sitten ajatella tietyllä kaavalla (itseä alentaen). Eroon niistä pääsee (kuten kaikista mielen rajoitteista) treenaamalla ja keräämällä uusia kokemuksia vanhojen ennakkoluulojen ja kuvitelmien kumoamiseksi, sekä tukemalla itseä positiivisin ajatuksin, sen sijaan että mollaisi itseään.
Otan esimerkin: Palaverissa on tärkeää keskittyä itse asiaan jota on muille selvittämässä, sillä sitä vartenhan palavereja pidetään! Keskittymisen takaa jo se, että joutuu painimaan saman aiheen parinssa etukäteen valmistellessaan käsiteltävien asioiden esittelylistaa yms. Huonosti valmistautunut palaverin vetäjä on turhauttava, kuten voit kuvitella... "Öö hetkinen, mihkäs mä ne paperit taas, ai niin ja piti äsken sanoo, jo ennen sitä taulokkuoa minne sekin nyt hävis, että tota...." *huoh*
Itselle jo tutuksi tullutta asiaa muille selvittäessä unohtaa itsensä hyvinkin helposti. Kun asia vie mukanaan ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä mahdollisuuttakaan tutkia enää itseä tai mittailla muiden katseita ym. hölynpölyä, koska on tärkeämpää saada viesti perille mahdollisimman selkeästi tai asia käsiteltyä niin että kaikkien mielipide tuli kuultua ym ym. Tälleen niitä turhia pelkoja voi järkeistää itselleen. Pelkkä tunteen ruokkiminen ei auta muuta kuin paniikin kokemisessa.
Johtajakoulutuksessakin tärkeintä on keskittyä oleelliseen. Mikä se tulevan tehtävän merkitys on koko yrityksen hierarkiassa ja miten sen homman parhaiten toteuttaa, jotta olisi mahd. toimiva linkki siinä työnantajan ja alaisten välillä tai alaisten ohjaajana tai ryhmänvetäjänä jne. Hetken päästä ei enää jaksa kiinnostua muusta kuin asioista, koska (riippuen tehtävästä) niitä on niin hitosti hallittavana.
Uskallanpa väittää, että koulutuksen aikana sä opit unohtamaan itsesi ja omat nykyiset heikkoutesi ja saat aivan uutta puhtia ja tarkoitusta työhösi, alat ymmärtää koko yrityspolitiikkaakin laajemmin kuin nyt.
Pyri jo koulutuksen aikana opettelemaan tukemaan itse itseäsi, tsemppaamaan itseäsi ja uskomaan omiin kykyihisi. Ole rohkeasti luova, älä pelkkä passiivinen ruikuttaja. Anna ittellesi anteeksi menneet koska nehän on jo mennyttä! Ne eivät pääse enää vaikuttamaan sun nykyiseen fiilikseen itsestäsi, koska sä olet mennyt eteenpäin ja nyt ihan eri ihminen kuin joskus ennen.
Näin ajatellen se mörkö kutistuu, menettää otteensa susta ja jää lopulta kyydistä. ;)
Kiitos hyvistä vinkeistä.
Oli oikeesti hyviä neuvoja.
Päätin tuossa eräänä aamuna,et perkele nyt otan itseäni niskasta kiinni ja yritän ainakin parhaani koulutuksessa ja olen aktiivinen, jos mieltäni jokin kysymys painaa, niin kysyn ja en halua olla se passiivinen ruikuttaja(porukassa oli yksi passiivinen ruikuttaja, ei kiva asenne) yms yms ja todella hyvinhän se on minulla mennyt. Asioista otin hiukan selvää ennen tapahtumaa jotta tiedot paremmalla pohjalla ja reipas asenne muutenkin mukana.
Tänäänkin koulutuksessa pääsin esitelmöimään tulevasta toimen kuvastani, joka meni mielestäni todella hyvin, vaikka oman vuoron odotus sydämmen tykytyksiä vähäntoikin ja pikkasen kädet tärisi fläppitaululle(ei pahasti), mut silti ei mitään suurempia ongelmia.
Tästä on hyvä jatkaa, koulutus jatkuu silloin tällöin kevään aikana ja pidän saman boogien päällä jatkossakin...