Armenialaisten kansanmurha

Vuonna 1856 lännen painostus pakotti ottomaanihallinnon lakkautta­maan dhimman, jonka alai­suudessa imperiumin ei-muslimialamaiset oli­vat joutuneet työskentele­mään. Tämä tarjosi enti­sille dhimmeille siihen asti tuntemattoman mahdollisuuden sosiaaliselle ja henkilökohtaiselle kehittymiselle, mutta se myös lietsoi mielipahaa oikeaoppisissa musli­meissa, joiden mielestä tämä rikkoi shariaa ja Allahin muslimeille anta­maa ylivertai­suuden asemaa suh­teessa vääräus­koisiin.

1800-luvun loppupuolella jännitteet imperiumin eurooppalaisten alamais­ten keskuudessa pur­kautuivat avoimiksi, kun ottomaanihallinto v. 1876 joukko­murhasi 30 000 bulgaria­laista väit­täen näiden kapinoi­neen otto­maanihallitusta vas­taan. Bulgarian itsenäistymiseen johtaneen län­nen väliintulon jälkeen ot­tomaanihal­linto ja sen muslimialamaiset hermostui­vat yhä enemmän toisten ei-muslimiryhmien pyrkimyksistä saavuttaa itsenäi­syys.

Tällaisen ilmapiirin vallitessa tapahtui v. 1896 armenialaisten kansan­murhan ensi vaihe, jonka yhteydessä tapettiin noin 250 000 armenia­laista. Sekä siviilit että sotilashenkilöt ottivat osaa joukkoteurastukseen. Mutta 1890-luvun verilöyly oli vasta alku­soittoa vuoden 1915 paljon laa­jemmalle joukkomurhalle, joka vaati noin 1,5 mil­joonan ihmisen hengen. Vaikka monet te­kijät olivat myötävaikuttamassa teu­rastukseen, ei ole väärin sanoa, että joukkomurhissa ei ollut kyse mis­tään muusta kuin jihadista ar­menialai­sia vastaan, joilla ei ollut enää dhimman tarjoamaa suojaa. Kun Otto­maanien im­periumi v. 1914 liittyi mukaan ensimmäisen maailmansodan tais­teluihin keskusvaltojen puolella, julistettiin virallinen kristinuskon­vastainen jihad.

Kristinuskonvastainen jihad kulminoitui v. 1922 Smyrnassa Välimeren ranni­kolla, jossa turkki­laisten armeija joukkomurhasi 150 000 kreikka­laista kristittyä liit­toutuneiden sota-alusten vä­linpitämättömien silmien alla. Kaiken kaikkiaan vuosina 1896–1923 noin 2,5 miljoonaa kris­tittyä tapettiin ensimmäi­sessä mo­dernin ajan kan­sanmurhassa, minkä Tur­kin hallitus on kiistä­nyt tä­hän päivään asti.

ikos inhimillisyyden vastaan.

viha ihmisen suuntaan syntyperän perusteella - se on rasismi.
genosiidi on väkivalta kansan suuntaan sekä koko kansanmurha.
Maailman tietyin ja suurin kansanmurha on armenialaisten kansanmurha vuonna 1915-1923.
Suomi ei koskaan tunnustaa armenialaisten kansanmurha,koska Suomi pelkää ja monet muut maat pelkäävät tunnustaa sitä.
Kansanmurhan uhrien muistopäivä on 24 huhtikuu. Se on tärkeä päivä monissa maissa,mutta Suomessa se on tavallinen päivä.
Luulen,että ennen kaikkea syntyy vastenmielisyys toisenlaisen henkilön syntyperän perusteella,sitten syntyy viha koko hänen kansan suuntaan.
Jokaisella fasistilla , rasistilla ja nasistilla on yhteinen pääpiirre sekä päämäärä .Pääpiirre on vihamielisyys ihmisen kohtaan ja päämäärä on rikos inhimillisyyden vastaan.
Itse olen sitä vastaan. Todella kaikki ihmisia ovat yhdenvertaisia ja tasoarvoisia ihmis-perustuslain mukaan.
aggressiivisuus ja viha ovat vaan ihmisen luonnon heikkouden ilmet
Me inhoamme toisia vaan tietämättömyyden vuoksi ja tyhmyyttään.

Useat Euroopan maat (mm. Hollanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Ranska, Saksa, Sveitsi ja Belgia) ovat virallisesti myöntäneet kansanmurhan tapahtuneen. Suomi ei kuulu näiden maiden joukkoon.

Häpeä Suomelle, suuri häpeä ! Silti Suomi esiintyy suurena ihmisoikeuksien esitaistelijana mm. yrittäessään saada rangaistuksia Unkarille.

USAn rohkea veto tuo toivoa, että rosvoileva Turkki saataisiin ruotuun.

Me turkkilaiset emme ole rasisti aina olla rasisti ala puhu rasisti mitä meidän asia. Kuka tappaa ketään?

Ismail on Egyptin haagar Esau ja Ismail . Abrahamin orjan poika itään . Ei kuulu länteen.

Armenialaisten joukkotuhoaminen oli normaalia islamilaista kulttuuria.