koira juo vessanpöntöstä!

APTUS CALPHOSUM D jauhetta apteekista. Voi olla puutostila, joka johtuu ruoasta tai muusta mineraalien ja vitamiinien imeytymisongelmasta. Vaihda ruokamerkkiä.

Tai kivuille?

Veikkaisin, että niitä vaivaa LTK -syndrooma eli ns. lajityypillinen käytös.

Ja meidän ratkaisu tilanteeseen oli se, että loppupeleissä jätettiin en raikastimet pois, ja pyrittiin pitämään ovet kiinni, ja vetämään pönttö heti, mutta koskaan se ei loppunut. Hankimme sellaisen lapsilukonkin pöntön kanteen, mutta koira hajoitti sitten kannen kokonaan. Ei auttanut, vaikka yritettiinkin kaikkea mahdollista, ja raikasta vettä pidettiin myös pöntön vieressä vadissa. Ovea yritettiin lukita ulkoapäinkin, mutta lopputulos oli pilalle kynsitty ovi.

Meillä kyseinen koira tuli hiukan vanhempana jo, ja aika kyseenalaisesta paikasta. Epäilimme, että se oli joutunut olemaan nälässä/janossa jo synnyinkodissan, ja ongelma olisi alkanut jo sieltä. Koska sillä oli tullessaan joitain muitakin terveysongelmia, kuten ikävä loisongelma, ja myöhemmin kuulimme niitä olleen muillakin ko. paikan "kasvateilla".

Noh, koira eli hyvän ja pitkän elämän, vaikka se aika ajoin sinne pöntölle pääsikin. Joten ei se varmaan kovin vaarallistakaan ollut, koska eläinlääkärikin luonnehti sitä "harvinaisen terveeksi ja pitkäikäiseksi rotunsa edustajaksi".

Meillä vietti toimeliasta elämää, ja en usko sen kärsineen tekemisen puutteesta, eikä sijaistoiminto ongelmaakaan ollut. Mutta Lasten vaipat ja vessan pönttö, sekä kissanpaska hiekkalaatikosta vaan veti puoleensa. Likaiset vaatteet saatiin koulutuksen avulla pysymään kodinhoitohuoneessa, mutta roskiksia se kyllä dyykkasi, jos tilaisuuden vaan sai. Eli, elimme lopulta tilanteen mukan, ja pyrimme minimoimaan terveysriskit mm niin, että emme jättäneet koskaa roskiksi sen saataville, varsinkaan vaipparoskiksia. Kaapinovet olivat vaan hidaste, kaikki se halutessaan avasi. Laspsilukkovirityksistä huolimatta. Joten lopulta emme niitäkään enää käyttäneet. Kissanhiekka vaihdettiin pelletteihin, jotka eivät paakkuunnu suolistossa, ja kissan paskat korjattiin pois välittömästi. Hiekkalaatikko oli sijoitettu kylppäriin, ja ovi hakasella pikkuisen raollen, jotta kissoilla oli vapaa pääsy, mutta tässäkin koiran voimat osoittautuivat paremmiksi, eli se meni vaikka voimalla ovesta läpi. Siksipä rutiineiksi muodostuikin varovaisuus ja ennaltaehkäisy, rutiineiden avulla pyrittiin vähentämään tilaisuuksia (esimerkiksi ruokinta-ajoilla).

Koiramme suosikkeihin kuului mm. siivousämpäristäkin juominen, joten myrkkyjä meillä ei käytetty koskaan lattian pesuihin ja muihin. Jos joskus tarvisto tujumpaa ainetta, niin se otettiin suihkepullosta ja heti pestiin, ettei koira vaan juo sitä vettä. 14 vuotta meni, ja ongelma ei koskaan kokonaan poistunut. Vaikka asiaa oikeasti pyrittiin ratkaisemaan monin keinoin, ja eläinlääkäreidenkin avulla. Yksikään muista koiristamme ei ole samalla lailla käyttäytynyt, eikä ko. koira myöskään "opettanut" tapaa muille koirillemme. Silti se vain oli ja pysyi ongelmana sillä yhdellä yksilöllä. Kai se pöntön vesi sitten vaan oli parempaa kuin kupeista,