… enää millään tavoin mahdollinen, kun suomalaiselle naiselle ei kelpaa mikään muu kuin Gambialainen köyhä kadunmies naisen täysin hallitsemana ”seksileluna”, Tom Cruisen kaltainen kiiltokuva ”näyttelyesineeksi” tai ”valtaa” (naisen muihin naisiin nähden erityisasemaan nostava) naiselle tuova, huippu-urheilijan vartalon omaava ja ministeritason palkkaa nauttiva julkimo. (Mieluummin tietenkin vielä naisen tahtoa sekä pienemmätkin toiveet toteuttava vallankäyttäjä!).
Niin ja eihän toki sovi unohtaa niitä moniongelmaisia ja päihderiippuvaisia reppanoita (erityishuomion näyttävät naisten taholta ansaitsevan myös vankiloissamme istuvat väkivaltarikolliset), joiden läheisyyttä suomalainen nainen näyttää erityisesti kaipaavan!
Joka tapauksessa totuus on se, että suomalainen nainen valitsee miehen nykyään aivan samoin kuin Roomalaiset ylimystönaiset aikoinaan, siis suoraan ”orjina torilta viihdykkeekseen ostaen” (nykyään vain netistä ”valiten”), yrittämättäkään tutustua mieheen tuntevana ihmisenä jos miehen ulkoinen olemus ei naista itseään miellytä.
Ehkäpä edelliset ovatkin ne syyt, miksi tuhannet lapset joutuvat vuosittain kokemaan henkistä väkivaltaa, kun heidän vanhempansa käyttävät heitä ”aseinaan”, taistellessaan itsekeskeisin päämäärin eri oikeusasteissamme huoltajuuksista (tälläkin hetkellä noin 2000 pariskuntaa on riitauttanut avioeronsa).
Aina siis kun ihminen tuntevana ihmisenä hänen ulkoisen olemuksensa sisällä unohdetaan, uskoisin maailmaltakin löytyvän lukuisia esimerkkejä siitä mihin edellä kuvaamani narsismin ja sovinismin muodot johtavat?
Nämä mietteeni mm. huolesta monien lasten inhimillisen elämän vuoksi (koska heidän kokemansa väkivalta näkyy ehkäpä vasta vuosia myöhemmin eri ongelmina) sekä siksi, että itse olen kokenut nyt hyvin monta kertaa sen, miten jo valokuvani on saanut naiset ”sylkemään kasvoilleni” ”tuomiten” minut, yrittämättäkään minuun mitenkään tuntevana ihmisenä tutustua.
Jos siis kunnioitan naista erittäin monin tavoin tuntevana ihmisenä lähelläni, ollen valmis hänelle lämmön, läheisyyden ja turvallisen kumppanuuden lahjoittamaan, en mielestäni ansaitse tulla kohdelluksi suomalaisen naisen taholta huonommin kuin ”kulkukoira” Venäjällä.
Niin ja eihän toki sovi unohtaa niitä moniongelmaisia ja päihderiippuvaisia reppanoita (erityishuomion näyttävät naisten taholta ansaitsevan myös vankiloissamme istuvat väkivaltarikolliset), joiden läheisyyttä suomalainen nainen näyttää erityisesti kaipaavan!
Joka tapauksessa totuus on se, että suomalainen nainen valitsee miehen nykyään aivan samoin kuin Roomalaiset ylimystönaiset aikoinaan, siis suoraan ”orjina torilta viihdykkeekseen ostaen” (nykyään vain netistä ”valiten”), yrittämättäkään tutustua mieheen tuntevana ihmisenä jos miehen ulkoinen olemus ei naista itseään miellytä.
Ehkäpä edelliset ovatkin ne syyt, miksi tuhannet lapset joutuvat vuosittain kokemaan henkistä väkivaltaa, kun heidän vanhempansa käyttävät heitä ”aseinaan”, taistellessaan itsekeskeisin päämäärin eri oikeusasteissamme huoltajuuksista (tälläkin hetkellä noin 2000 pariskuntaa on riitauttanut avioeronsa).
Aina siis kun ihminen tuntevana ihmisenä hänen ulkoisen olemuksensa sisällä unohdetaan, uskoisin maailmaltakin löytyvän lukuisia esimerkkejä siitä mihin edellä kuvaamani narsismin ja sovinismin muodot johtavat?
Nämä mietteeni mm. huolesta monien lasten inhimillisen elämän vuoksi (koska heidän kokemansa väkivalta näkyy ehkäpä vasta vuosia myöhemmin eri ongelmina) sekä siksi, että itse olen kokenut nyt hyvin monta kertaa sen, miten jo valokuvani on saanut naiset ”sylkemään kasvoilleni” ”tuomiten” minut, yrittämättäkään minuun mitenkään tuntevana ihmisenä tutustua.
Jos siis kunnioitan naista erittäin monin tavoin tuntevana ihmisenä lähelläni, ollen valmis hänelle lämmön, läheisyyden ja turvallisen kumppanuuden lahjoittamaan, en mielestäni ansaitse tulla kohdelluksi suomalaisen naisen taholta huonommin kuin ”kulkukoira” Venäjällä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hyvin yleisellä tasolla olet oikeassa, kumppania valitaan nykyisin kuin ennen leluja kaupan leluhyllyltä. Mä haluun tuon, mutta en tuota. Siihen en pysty enempää sanomaan, en puolustelemaan tai tuomitsemaan, asia vaan on niin, ettei inhimilliset arvot enää ole arvoja lainkaan. Ennen riitti kiinnostumiseen nätit silmät tai kiva hymy tai miellyttävä ääni. Nykyään ihmiset eivät edes pääse näihin kriittisiin pisteisiin saakka, kun netistä valikoidaan.
Itse huomasin miehen ennen kuin aloin hänestä tiiviimmin ja syvemmin kiinnostumaan. Ihmettelin hänen maalaisjärkeään, tasaisenoloista luonnetta, sitten hoksasin hänet mieleltään ja ruumiiltaan terveeksi, valtaisia poikkeama niihin joiden seurassa olin viettänyt aikaani. Aloin kuuntelemaan miehen juttuja, ja pikkuhiljaa hakeuduin entistä useammin hänen seuraansa, koska hän kaikessa tavallisuudessaan vaikutti erittäin erikoiselta, erityiseltä. Vähitellen meille muotoitui kahden aikuisen välinen rakkaussuhde, jossa ei niinkään ulkoiset seikat ole päävetovoimana.
Lähde, jätä netti kumppanin etsimisvälineenä. En osaa sanoa, mistä sinun pitäisi häntä etsiä, mutta sen osaan sanoa, että elämä on netin ulkopuolella, siellä missä oikeasti kokee, tuntee ja aistii. Täällä netissä on varmaankin tuhansia yksinäisiä, parisuhdetta kaipaavia, mutta jos ei uskaltaudu tämän sinertävän hehkun ulkopuolelle ei voi oikeastaan saavuttaa edes sen vertaa mitä realielämässä.
Sun pitäisi saada ap ensin omat mt-ongelmasi hoidettua. Olen alan ammattilainen (ja mies) joten tiedän mistä puhun kun huomaan sinun olevan paranoidinen, viettävän liikaa aikaa netissä ja luoneen oman vääristyneen sisäisen maailmasi virtuaalimaailmasta valikoimiesi ärsykkeiden perusteella. Sinä et elä tosielämää vaan olet luonut satunnaisten pettymystesi tueksi mielikuvitusmaailman. Suosittelen sinulle vähemmän nettiä ja elokuvia ja enemmän tosielämää. Opiskelu- tai työpaikka voisi olla kohdallasi hyvä asia. Lisäksi olisi ap hyvä juttu sinulle kiinnittää huomiota ikäisiisi ja tavallisen näköisiin naisiin nuorten ja kauniiden sijasta. On hyvä valita ns. oman tasoisensa näköinen kumppani, se on molemmille osapuolille järkevintä. Tsemppiä.
Ensiksikin en tiedä keneksi "ap:ksi" minut kuvittelet ja koska en ole tämä "ap", ymmärtänet varmasti muultakin tekstiltäsi "pohjan pois putoavan"!
Olen muuten ollut jo pitkään vakituisessa työsuhteessa ja työni on sellaista joka varmasti pitää minut kiinni arjen elävässä todellisuudessa. Työssäni koen, näen ja tunnen miltei päivittäin elämän todellisuuden ympärilläni, tavaten vieläpä hyvin monenlaisia ihmisiä. Näin vuorotyöstäni johtuen minulla ei ole edes mahdollisuutta elää tuota mainitsemaasi ”vääristynyttä virtuaalimaailmaa”.
Ihan vain noin sinulle viestiksi elämäsi jatkoa ajatellen, kun psykiatrian puolen ammattilainen olet.
Erehdyit kuvittelemaan minut selvästikin henkilöksi joka en ole ja teit minusta näin yksin kirjoittamani perusteella tietyt johtopäätökset, minua siis mitenkään ihmisenä kohtaamatta tai tuntematta. Ehkäpä sinun on nyt hyvä miettiä, toimitko samoin työssäsi henkisesti sairaiden ihmisten auttajana, siis jo valmiiksi tuomiten, tehden ihmisestä ”diagnoosin” häntä edes kohtaamatta (perustason tutkintosi ei muuten edes tähän riitä!) ja ennen muuta käyttäen ammattiasi, esittäen näin muille lukijoille ”fiksumpaa kuin todellisuudessa olet”?
Ensimmäinen asia muuten joka psykiatrisen hoitotyön opinnoissa opetetaan, on mahdollisimman hyvä potilaan, asukkaan tai asiakkaan monipuolinen holistisuuden eli kokonaisuuden hallinta / ymmärtäminen. Somaattisella puolella haava tai tietty sairaus on paljon helpompi hoitaa, kun ihmisen mielenterveyteen liittyvät ongelmat ja tämä sinun mielenterveystyön ammattilaisena pitäisi halliten ymmärtää. Jos siis ”lokeroit” ja tuomiset ihmisen häntä edes näkemättä, lienee sinun hyvä miettiä niitä eettisiä ja moraalisia arvoja jolla työtäsi teet!
Toimit muuten nyt aivan samoin kuin niin monet AMK:sta valmistuvat sairaanhoitajat, jotka kuvittelevat ensimmäiseen työpaikkaansa tullessaan hallitsevan kaiken työssään, esim. psykiatrisessa hoitotyössä tietävänsä erehtymättä miten eri tavalla henkisesti sairaiden ihmisten kanssa tulee toimia.