Eli meillä on sekarotuinen 1,5 vuotias dominoiva uros koira. Meitä häiritseviä ongelmia on ilmaantunut, eikä enää keksitä mitään mikä toimisi. Joten jos joku voisi vähän avittaa. :)
- Koiralla on "omimis" käyttäytymistä, eli omii oman peti paikan tai jonkun tavaran jota se ei saa ottaa. Jos yrittää ottaa pois se puree...
- Ihmisten kanssa toimiminen mietityttää. Koira on erittäin arka ihmisiä kohtaan ja nuuskii varovasti uusia henkilöitä, mutta jos ohitamme lenkillä ihmisiä (ihan sama onko nainen, mies, lapsi) haukkuu, rähisee ja vetää niitä kohti. Ristiriitainen juttu. Ollaan kokeiltu huomion saamista nameilla, lelulla yms. Cesar Millanin neuvojakin kokeiltu. Mutta ei olla onnistuttu kitkemään sitä käytöstä poissa.
- Sama juttu koirien kanssa. Ei ole ikinä kuitenkaan hyökännyt niiden kimppuun, vaan haluaa tutustua muihin. Samoja keinoja käytetty koirien ohittamiseenkin, mutta koirat kiinnostaa enemmän kuin mikään nami tai lelu.
-Lenkillä on myös välillä ongelmana se, että koira saattaa hyppiä ja näykkiä aika kovakouraisestikin kädestä eikä meinaa rauhoittua millään. Ja se on suuri ongelma kun koira on kuitenkin 25 kg.
Ollaan jo ennen pennun hankintaa mietitty että miten toimitaan koiran kanssa yms. Eli EMME ole ottaneet koiraa vain hetken mielijohteesta. Ja olemme myös jatkuvasti noudattaneet niitä, eli lipsumisia ei ole ollut. Ne keinot joita ollaan kokeiltu eivät vain ole toimineet. Kenelläkään samanlaisia ongelmia? Varsinkin lenkkikäyttäytymisen kanssa? Outoa ihmisille räyhäämistä? Kertokaa omia kokemuksia. :)
Hankala tapaus
43
1356
Vastaukset
- apinaQWQW
koira on johtajas.
sen pitäs mennä toisin päin jos et tiennyt?- Surupuserossa
TIEDÄN sen. ja sen takia oonkin täällä kyselemässä neuvoja jotta saisin ittelleni sitä johtajuutta...
- mkuyjmky
Mistä päättelet, että koirasi hihnassa haluaisi tutustua muihin koiriin? Kerro sen elekielestä ja miten itse toimit tilanteessa?
Peruskoiraetikettiin kuuluu, että hihnassa ei vieraita nuuhkita. Jos välillä olet sallinut ja välillä et, niin se hämmentää koiraa. Jos tilanteissa esiintyy ärinääkin, niin koirasi ei taatusti halua kohtaamista nenät vastakkain, olet tulkinnut sen väärin ja nyt se ärisee peloissaan, koska sinä et hoida tilannetta ja suojele sitä. Aloita nyt uusi elämä ja aloita väistämisellä.
Onko koira terve?- Surupuserossa
Kun toinen koira tulee vastaan kävellään koiran kanssa normaalisti eteenpäin. Kun yritän kävellä toisten koirien ohi, olen oman koiran ja ohitettavan koiran välissä. Koira yleensä jännittyy aluksi ja pysähtyy. Katsoo kuka eessäpäin on. Sitten menee maahan makaamaan. Kun koira on kohdalla alkaa rähisemään, tai sitten ei. Myönnän että itse jännityn ja stressaan ohitus tilanteita koska tunnen etten hallitse koiraa. Ja tiedän että se vaikuttaa koiraan. Ja kaikenmaailman kommentteja on tullut. Sen takia tarvitsen vinkkejä jotta tuntisin itteni varmemmaksi niissä tilanteissa. Joskus on ollut tilanteita joissa on mennyt tosi hyvin. Toinen koira rähissyt nenän eessä ja oma koira istunu vieressä nätisti. Ei ole näyttänyt mitään pelon merkkejä, vaan katsonut. Mutta näitä tapauksia on tosi harvoin... Ja siitä tiedän että haluaa toisiin tutustua, sillä se on tosi kiinnostunu muista. Ikinä ei ole yrittänyt purra toisia koiria tai tapellut. Koirapuistossa menee tosi hyvin kun ollaan siellä käyty. On ollut koiria joille on rähissyt mutta kuitenkin myöhemmin kun päässyt tutustumaan niin erittäin hyvin tullut toimeen. Tulee toimeen sekä uroksien että narttujen kanssa. Sillä ei ole väliä ainakaan vielä. Joten en usko että koira pelkää toisia koiria. Ja on erittäin terve. Turkki kiiltää ja rokotukset on kunnossa. :) Käytimme vasta eläinlääkärillä. Ja mielestäni koira saa nuuskia vieraita, mutta vain luvan kanssa. Olen antanut koiran tutustua toisiin jos on nätisti osannut olla. Ja antanut lopulta luvan tervehtiä. :)
- Surupuserossa
Surupuserossa kirjoitti:
Kun toinen koira tulee vastaan kävellään koiran kanssa normaalisti eteenpäin. Kun yritän kävellä toisten koirien ohi, olen oman koiran ja ohitettavan koiran välissä. Koira yleensä jännittyy aluksi ja pysähtyy. Katsoo kuka eessäpäin on. Sitten menee maahan makaamaan. Kun koira on kohdalla alkaa rähisemään, tai sitten ei. Myönnän että itse jännityn ja stressaan ohitus tilanteita koska tunnen etten hallitse koiraa. Ja tiedän että se vaikuttaa koiraan. Ja kaikenmaailman kommentteja on tullut. Sen takia tarvitsen vinkkejä jotta tuntisin itteni varmemmaksi niissä tilanteissa. Joskus on ollut tilanteita joissa on mennyt tosi hyvin. Toinen koira rähissyt nenän eessä ja oma koira istunu vieressä nätisti. Ei ole näyttänyt mitään pelon merkkejä, vaan katsonut. Mutta näitä tapauksia on tosi harvoin... Ja siitä tiedän että haluaa toisiin tutustua, sillä se on tosi kiinnostunu muista. Ikinä ei ole yrittänyt purra toisia koiria tai tapellut. Koirapuistossa menee tosi hyvin kun ollaan siellä käyty. On ollut koiria joille on rähissyt mutta kuitenkin myöhemmin kun päässyt tutustumaan niin erittäin hyvin tullut toimeen. Tulee toimeen sekä uroksien että narttujen kanssa. Sillä ei ole väliä ainakaan vielä. Joten en usko että koira pelkää toisia koiria. Ja on erittäin terve. Turkki kiiltää ja rokotukset on kunnossa. :) Käytimme vasta eläinlääkärillä. Ja mielestäni koira saa nuuskia vieraita, mutta vain luvan kanssa. Olen antanut koiran tutustua toisiin jos on nätisti osannut olla. Ja antanut lopulta luvan tervehtiä. :)
Ai niin, unohdin tämän. Koirassa on karjalankarhukoiraa ja lapinporokoiraa... Joten aika hankala pakkaus on luonteeltaan.
- karhunkainen
Surupuserossa kirjoitti:
Ai niin, unohdin tämän. Koirassa on karjalankarhukoiraa ja lapinporokoiraa... Joten aika hankala pakkaus on luonteeltaan.
Löysin niin paljon samaa käytöstä kun omastakin koirasta. Sun edellistä viestiä lukiessa aattelin kysästä että mitä rotuja löytyy, tässähän se selkis! :) Mun koirassa puolet karjalankarhukoiraa, toisesta puolikkaasta ei mitään tietoa.
Melkeen sanoisin, että lipsunut olet! Huomaamattas... Ihan samanlaisten ongelmien kanssa on painittu ja ihmetelty että mikä TAAS mättää! Ja jäljet johtaa omaan käytökseen!!!
Esim. olet opettanut että menet ovista ite ensin. Jossain vaiheessa koira siirtyy kulkemaan sun kanssa yhtaikaa ovesta - et puutu siihen kun se kuitenkin tulee just karvan verran jäljessä. Seuraava askel onkin, että se puskee väkisin sun kanssa yhtaikaa ovesta. Samaan aikaan huomaat, että koiras menee sängylle vaikka hyvin tietää että se on kiellettyä. Sen jälkeen alkaa kadota pöydältä keksejä tai muuta herkkua vaikkei niitä pentuajan jälkeen oo rosvoillutkaan. Pitääkö erikseen vielä mainita nää hihnakäyttäytymisen ongelmat? ;)
Eli: kyseessä on niin itsenäinen rotu, että ei riitä että sille on kertaalleen opetettu talon tavat. Niitä pitää kerrata aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Ihan väsymiseen asti!!! Anna sille pikkusormi niin kohta se on vienyt koko käden!
Mun koira nyt nelivuotias ja pysyy hanskassa kun muistaa ite ettei anna piiruakaan periksi mistään! Sen pitää vaan jokaikinen päivä saada tietää, että siltä oikeesti vaaditaan niitä asioita joita on opetettu. Kaverit on joskus sanoneet, että saivartelen. No niin saivartelenkin koska mun on pakko! Joskus kun koira on lenkillä kaverin kanssa mikä antaa sen touhuta omiaan, esim rapsuttelee aina kun koira tulee sitä vaatimaan, saan kuulla miten hirvee lenkki on ollut kun koira ei kuuntele eikä tottele pätkääkään. Kun taas sellanen kaveri joka pitää kiinni säännöistä, selviää ilman ongelmia lenkillä.
Ihan ylpeänä oon kääntänyt asian näin, että mulla on niin fiksu koira että se löytää kaikki kurinpidolliset porsaanreiät ja osaa perhana vieköön vielä käyttää ne hyväkseen! :)
Tarkkaileppa siis omaa käytöstäs. Ainakin meillä hyvinkin pieni (omasta mielestä vähäpätöinen) lepsuilu saa ongelmia aikaan. Mitä kauemmin se kestää, sitä pahemmaksi muuttuu koiran käytös.
Ja lopuksi vielä: mun koira on oikee halinalle! Oma porukka saa vääntää sen vaikka solmuun, ikinä ei ärise eikä murise vaikka mitä tehtäis. Ruuan saat kaivaa suusta ulos (joskus ulkona on ollut pakko, kun ei tiedä mitä on suuhunsa napannut!) ilman vastaanpanemista. Komentamiseen riittää kuiskaus, ikinä en oo huutanut koiralle. Saati käyttäny voimakeinoja. Mut kyllä siellä sisällä lymyilee sellanen peto, että turvallisempaa kaikille kun en lipsu yhtään missään pelisäännöissä!!! - Surupuserossa
karhunkainen kirjoitti:
Löysin niin paljon samaa käytöstä kun omastakin koirasta. Sun edellistä viestiä lukiessa aattelin kysästä että mitä rotuja löytyy, tässähän se selkis! :) Mun koirassa puolet karjalankarhukoiraa, toisesta puolikkaasta ei mitään tietoa.
Melkeen sanoisin, että lipsunut olet! Huomaamattas... Ihan samanlaisten ongelmien kanssa on painittu ja ihmetelty että mikä TAAS mättää! Ja jäljet johtaa omaan käytökseen!!!
Esim. olet opettanut että menet ovista ite ensin. Jossain vaiheessa koira siirtyy kulkemaan sun kanssa yhtaikaa ovesta - et puutu siihen kun se kuitenkin tulee just karvan verran jäljessä. Seuraava askel onkin, että se puskee väkisin sun kanssa yhtaikaa ovesta. Samaan aikaan huomaat, että koiras menee sängylle vaikka hyvin tietää että se on kiellettyä. Sen jälkeen alkaa kadota pöydältä keksejä tai muuta herkkua vaikkei niitä pentuajan jälkeen oo rosvoillutkaan. Pitääkö erikseen vielä mainita nää hihnakäyttäytymisen ongelmat? ;)
Eli: kyseessä on niin itsenäinen rotu, että ei riitä että sille on kertaalleen opetettu talon tavat. Niitä pitää kerrata aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Ihan väsymiseen asti!!! Anna sille pikkusormi niin kohta se on vienyt koko käden!
Mun koira nyt nelivuotias ja pysyy hanskassa kun muistaa ite ettei anna piiruakaan periksi mistään! Sen pitää vaan jokaikinen päivä saada tietää, että siltä oikeesti vaaditaan niitä asioita joita on opetettu. Kaverit on joskus sanoneet, että saivartelen. No niin saivartelenkin koska mun on pakko! Joskus kun koira on lenkillä kaverin kanssa mikä antaa sen touhuta omiaan, esim rapsuttelee aina kun koira tulee sitä vaatimaan, saan kuulla miten hirvee lenkki on ollut kun koira ei kuuntele eikä tottele pätkääkään. Kun taas sellanen kaveri joka pitää kiinni säännöistä, selviää ilman ongelmia lenkillä.
Ihan ylpeänä oon kääntänyt asian näin, että mulla on niin fiksu koira että se löytää kaikki kurinpidolliset porsaanreiät ja osaa perhana vieköön vielä käyttää ne hyväkseen! :)
Tarkkaileppa siis omaa käytöstäs. Ainakin meillä hyvinkin pieni (omasta mielestä vähäpätöinen) lepsuilu saa ongelmia aikaan. Mitä kauemmin se kestää, sitä pahemmaksi muuttuu koiran käytös.
Ja lopuksi vielä: mun koira on oikee halinalle! Oma porukka saa vääntää sen vaikka solmuun, ikinä ei ärise eikä murise vaikka mitä tehtäis. Ruuan saat kaivaa suusta ulos (joskus ulkona on ollut pakko, kun ei tiedä mitä on suuhunsa napannut!) ilman vastaanpanemista. Komentamiseen riittää kuiskaus, ikinä en oo huutanut koiralle. Saati käyttäny voimakeinoja. Mut kyllä siellä sisällä lymyilee sellanen peto, että turvallisempaa kaikille kun en lipsu yhtään missään pelisäännöissä!!!Juu, pitää alkaa seuraamaan sitten enemmän josko olisin lipsunut jossain... Ja kiitos asiallisesta kommentista :) Kun näitä ei nii asiallisia on niin paljon yleensä. :(
- karhunkainen
Surupuserossa kirjoitti:
Juu, pitää alkaa seuraamaan sitten enemmän josko olisin lipsunut jossain... Ja kiitos asiallisesta kommentista :) Kun näitä ei nii asiallisia on niin paljon yleensä. :(
jos jaksaisit kertoa jatkossa mitä kuuluu. :)
Oot saanu niin paljon hyviä neuvoja, että mä uskon et teijän asiat paranee. Koirakouluttaja ei oo ollenkaan huono ajatus. Jos oot hiukkaakaan epävarma itestäs, niin suosittelen tosi lämpimästi. Teillä on asiat jo niin pitkällä ettet välttämäti yksin selvii. Yksistään toi, että et saa koiralta ottaa mitään pois, on sen luokan juttu ettei siihen oo oikoteitä. Koskaan ei sais omaa koiraa pelätä, kkk-n kohdalla vielä vähemmän! Se kyllä hoksaa jos sua pelottaa ottaa siltä pois, eikä sitten taatusti annakkaan.
Sitten kun (kouluttajan kanssa tai ilman) saatte asiat kondikseen, niin muista edelleen joka ikinen päivä, että mistään et lipsu!!! Ota alkuun vaikka joka päivä siltä kesken syömisen ruokakuppi pois ja palauta välittömästi. Eihän se saa alkaa syömään ilman lupaa? Meillä joutuu istumaan ensin, katsekontaktilla saa luvan syödä. Tää kaveri jolla on meijän koiran kanssa ongelmia lenkillä, törkkää koiralle ruuan nenän eteen sanaakaan sanomatta. Koira yleensä jopa kärkkyy nokka pitkänä ympärillä jo siinä vaiheessa kun se laittaa sapuskat lautaselle. Eli hän palkkaa kerjäämisen huomaamatta ite ollenkaan.
Sulla on fiksu koira, luota vaan enemmän ittees ja tee itestäs auktoriteetti koiralle. Helppo koira se ei tuu koskaan olemaan, älä tuudittaudu kertakoulutukseen.
Metsästysviettiä et pysty koskaan päihittämään, se on aina sua vahvempi. Mut turha sitäkään on vahvistaa. Skarppina sun pitää olla lenkillä aina. Seurata sun koiran eleitä ja pitää huoli että sä tiedät ennen koiraa mitä on vastaan tulossa ja osaat reagoida ajoissa. Yllätyksiä tulee silti!
Kunhan päätät, että sä olet se, joka päättää mitä tehdään vai tehdäänkö mitään ja toimit sen mukaan AINA, niin kyllä te pärjäätte! :)
Tsemppiä! - 4+16
karhunkainen kirjoitti:
Löysin niin paljon samaa käytöstä kun omastakin koirasta. Sun edellistä viestiä lukiessa aattelin kysästä että mitä rotuja löytyy, tässähän se selkis! :) Mun koirassa puolet karjalankarhukoiraa, toisesta puolikkaasta ei mitään tietoa.
Melkeen sanoisin, että lipsunut olet! Huomaamattas... Ihan samanlaisten ongelmien kanssa on painittu ja ihmetelty että mikä TAAS mättää! Ja jäljet johtaa omaan käytökseen!!!
Esim. olet opettanut että menet ovista ite ensin. Jossain vaiheessa koira siirtyy kulkemaan sun kanssa yhtaikaa ovesta - et puutu siihen kun se kuitenkin tulee just karvan verran jäljessä. Seuraava askel onkin, että se puskee väkisin sun kanssa yhtaikaa ovesta. Samaan aikaan huomaat, että koiras menee sängylle vaikka hyvin tietää että se on kiellettyä. Sen jälkeen alkaa kadota pöydältä keksejä tai muuta herkkua vaikkei niitä pentuajan jälkeen oo rosvoillutkaan. Pitääkö erikseen vielä mainita nää hihnakäyttäytymisen ongelmat? ;)
Eli: kyseessä on niin itsenäinen rotu, että ei riitä että sille on kertaalleen opetettu talon tavat. Niitä pitää kerrata aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Ihan väsymiseen asti!!! Anna sille pikkusormi niin kohta se on vienyt koko käden!
Mun koira nyt nelivuotias ja pysyy hanskassa kun muistaa ite ettei anna piiruakaan periksi mistään! Sen pitää vaan jokaikinen päivä saada tietää, että siltä oikeesti vaaditaan niitä asioita joita on opetettu. Kaverit on joskus sanoneet, että saivartelen. No niin saivartelenkin koska mun on pakko! Joskus kun koira on lenkillä kaverin kanssa mikä antaa sen touhuta omiaan, esim rapsuttelee aina kun koira tulee sitä vaatimaan, saan kuulla miten hirvee lenkki on ollut kun koira ei kuuntele eikä tottele pätkääkään. Kun taas sellanen kaveri joka pitää kiinni säännöistä, selviää ilman ongelmia lenkillä.
Ihan ylpeänä oon kääntänyt asian näin, että mulla on niin fiksu koira että se löytää kaikki kurinpidolliset porsaanreiät ja osaa perhana vieköön vielä käyttää ne hyväkseen! :)
Tarkkaileppa siis omaa käytöstäs. Ainakin meillä hyvinkin pieni (omasta mielestä vähäpätöinen) lepsuilu saa ongelmia aikaan. Mitä kauemmin se kestää, sitä pahemmaksi muuttuu koiran käytös.
Ja lopuksi vielä: mun koira on oikee halinalle! Oma porukka saa vääntää sen vaikka solmuun, ikinä ei ärise eikä murise vaikka mitä tehtäis. Ruuan saat kaivaa suusta ulos (joskus ulkona on ollut pakko, kun ei tiedä mitä on suuhunsa napannut!) ilman vastaanpanemista. Komentamiseen riittää kuiskaus, ikinä en oo huutanut koiralle. Saati käyttäny voimakeinoja. Mut kyllä siellä sisällä lymyilee sellanen peto, että turvallisempaa kaikille kun en lipsu yhtään missään pelisäännöissä!!!että ulkoilu menee loistavasti niin kauan ennen kuin se toinen koira tulee vastaan.
Ei vedetä, ei hypitä tai näykitä.
Mutta ne toiset koirat sitten taas...........huoh....... - 15+8
4+16 kirjoitti:
että ulkoilu menee loistavasti niin kauan ennen kuin se toinen koira tulee vastaan.
Ei vedetä, ei hypitä tai näykitä.
Mutta ne toiset koirat sitten taas...........huoh.......tämänhän piti olla tuolla vähän samalaisia otsikon alla. :)
- Surupuserossa
karhunkainen kirjoitti:
jos jaksaisit kertoa jatkossa mitä kuuluu. :)
Oot saanu niin paljon hyviä neuvoja, että mä uskon et teijän asiat paranee. Koirakouluttaja ei oo ollenkaan huono ajatus. Jos oot hiukkaakaan epävarma itestäs, niin suosittelen tosi lämpimästi. Teillä on asiat jo niin pitkällä ettet välttämäti yksin selvii. Yksistään toi, että et saa koiralta ottaa mitään pois, on sen luokan juttu ettei siihen oo oikoteitä. Koskaan ei sais omaa koiraa pelätä, kkk-n kohdalla vielä vähemmän! Se kyllä hoksaa jos sua pelottaa ottaa siltä pois, eikä sitten taatusti annakkaan.
Sitten kun (kouluttajan kanssa tai ilman) saatte asiat kondikseen, niin muista edelleen joka ikinen päivä, että mistään et lipsu!!! Ota alkuun vaikka joka päivä siltä kesken syömisen ruokakuppi pois ja palauta välittömästi. Eihän se saa alkaa syömään ilman lupaa? Meillä joutuu istumaan ensin, katsekontaktilla saa luvan syödä. Tää kaveri jolla on meijän koiran kanssa ongelmia lenkillä, törkkää koiralle ruuan nenän eteen sanaakaan sanomatta. Koira yleensä jopa kärkkyy nokka pitkänä ympärillä jo siinä vaiheessa kun se laittaa sapuskat lautaselle. Eli hän palkkaa kerjäämisen huomaamatta ite ollenkaan.
Sulla on fiksu koira, luota vaan enemmän ittees ja tee itestäs auktoriteetti koiralle. Helppo koira se ei tuu koskaan olemaan, älä tuudittaudu kertakoulutukseen.
Metsästysviettiä et pysty koskaan päihittämään, se on aina sua vahvempi. Mut turha sitäkään on vahvistaa. Skarppina sun pitää olla lenkillä aina. Seurata sun koiran eleitä ja pitää huoli että sä tiedät ennen koiraa mitä on vastaan tulossa ja osaat reagoida ajoissa. Yllätyksiä tulee silti!
Kunhan päätät, että sä olet se, joka päättää mitä tehdään vai tehdäänkö mitään ja toimit sen mukaan AINA, niin kyllä te pärjäätte! :)
Tsemppiä!Hei! Kävin täällä kattelemassa tätä kirjotustani pitkästä aikaa. :) Eli kerronpa vähän meijän tilanteesta. :) Ollaan edistytty ihmisten ohittamisen kanssa todella paljon. Harvoin enää haukkuu ihmisiä ohitettaessa. :) Koirien kanssa on vielä tekemistä mutta eiköhän sekin korjaannu. :) Omiminen on vähentynyt myös, yhtäkkiä loppui kuin seinään. Välillä saattaa tulla vielä pikku jaksoja jossa kokeilee, mutta menevät ohi. :) Ruuan kanssa koira on aina totellut melkein täydellisesti :) Ei syö ruokaa ilman lupaa ja pennusta asti on ollut juuri tuo "istu, katsekontakti, saa ottaa" käytäntö. Ei ota ruokaa jos itseltä vahingossa tippuu lattialle vaan yrittää omatoimisesti ottaa katsekontaktin että saako syödä vai eikö saa :) Ruoan takia ei ole ikinä näyttänyt hampaita tai murissut. :) Siinäpä lyhykäisesti edistymisestä. :)
Hyvää keväänjatkoa! :)
- voi äiti sentään
kiinnostunu muista."
Onko tuo tosissaan vastauksesi? Vai prpovóiletko? Tunnetko yhtään sitä koiraasi? Ootko kertaakaan katsonut sen ELEKIELTÄ?
Koirasi rähinä ym kertoo, että SE EI HALUA TUTUSTUA MUIHIN.
Olet ihan pihalla. Sinä olet nyt se ongelma. Koira ei luota sinuun.
Vastaa nyt edes tuohon yhteen kysymykseen, niin saadaan vähän tuietoa kuinka pihalla todella olet?- Surupuserossa
Kummasti se kuitenkin aina innossaan vetää niitä kohti ja kun nuuskimaan on päästy niin leikki alkaa. Koirakavereita sillä kyllä riittää. Ja kyllä, olen katsonut elekieltä.
- hei vaan ja onnea
Surupuserossa kirjoitti:
Kummasti se kuitenkin aina innossaan vetää niitä kohti ja kun nuuskimaan on päästy niin leikki alkaa. Koirakavereita sillä kyllä riittää. Ja kyllä, olen katsonut elekieltä.
Vai onko vetäminen elekieltä? Mikä se ongelmasi olikaan. Ja päästät sen siis vetämällä vastaantulevien luo? Voi äiti auta lastasi, jolla on ongelmia.
- ystäväruuduntältäpuo
hei vaan ja onnea kirjoitti:
Vai onko vetäminen elekieltä? Mikä se ongelmasi olikaan. Ja päästät sen siis vetämällä vastaantulevien luo? Voi äiti auta lastasi, jolla on ongelmia.
Jos sinulla ei ole jotakin TODELLA järisyttävää uutta annettavaa tähän keskusteluun, voisit pitää näppisi irti näppäimistöltä. Tässä ulkopuolinenkin tuntee jo myötähäpeää puolestasi. Dille!!!
- Surupuserossa
hei vaan ja onnea kirjoitti:
Vai onko vetäminen elekieltä? Mikä se ongelmasi olikaan. Ja päästät sen siis vetämällä vastaantulevien luo? Voi äiti auta lastasi, jolla on ongelmia.
En enää ymmärrä... Nautitko oikeasti siitä että aiheutat pahaa mieltä? Ja turha sanoa että nyt menee oikeasta aiheesta muualle. Tiiän sen ittekki. Pakko vaan sanoa tää. Et pysty auttamaan tuollasella hyökkäävällä ja syyttävällä lähestymistavalla KETÄÄN. En todellakaan kiellä sitä, että ongelma on mussa ja mielestäni asiat pitää sanoa niinkuin ne on. Mutta tuo tyyli jolla tuot ne esille ei aiheuta kun vaan ärtymystä ja pahaa mieltä. Viesteissäsi oot ilmottanut että " et osaa mitään" ja lannistat heti alkuun, sehän antaa lisää intoa yrittämiseen. Katso itteäs peiliin ennenkun tuut enää kommentoimaan tänne. Niitä todellisia ongelmia taitaa olla ihan jollain muulla...
- oomijj
kommentoidaan teidän omaa osuuttanne asiaan.
- Surupuserossa
Niinkuin edellisessä viestissäni sanoin, saa ja pitääkin sanoa asiat suoraan. Mutta jos syyttämällä aletaan asioita kertomaan, niin onhan se aika loukkaavaa. Ja olen sanonut monta kertaa että tiedän että se johtuu ittestäni. Tiedän että itse olen syyllinen siihen. Joten ei tarvitse siitä kokoajan muistuttaa.
- ihmettelen hh
Miten se ilmenee? Jos koira nylkyttää tai ärähtää muille, niin se tekee sen yleensä epävarmuuttaan. Ei siksi, että olisi dominoiva.
Kannattaisi nyt ihan oikeasti vastailla edes muutamiin edellä esitettyihin kysymyksiin, sillä jos koiraa pidetään muuna kuin mitä se on, niin metsään menee.
Mikä logiikka on päästää koira välillä vastaantulijoiden iholle, välillä ei? Ei kohti vetäminen ja hännänheilutus todellakaan tarkoita aina iloa vastaantulijaa kohtaan.
Mutta minäkään en puutu tähän ketjuun enempää. Näemmä tämäkin ketju on niitä, joissa aloittaja hyväksyy vain itsensä kanssa samaa linjaa olevat vastaukset.
Toivotaan koiran vuoksi, että apu löytyy.- Koirajärvi
Sinä kirjotat: "Mutta minäkään en puutu tähän ketjuun enempää. Näemmä tämäkin ketju on niitä, joissa aloittaja hyväksyy vain itsensä kanssa samaa linjaa olevat vastaukset."
Nämäkö ovat mielestäsi asiallisia vastauksia joihin alottajan olisi pitänyt vain nöyrästi nyökytellä ja kiittää neuvoista:
"apinaQWQW 12.2.2011 16:35
koira on johtajas.
sen pitäs mennä toisin päin jos et tiennyt?"
" "Ja siitä tiedän että haluaa toisiin tutustua, sillä se on tosi
voi äiti sentään 13.2.2011 09:05
kiinnostunu muista."
Onko tuo tosissaan vastauksesi? Vai prpovóiletko? Tunnetko yhtään sitä koiraasi? Ootko kertaakaan katsonut sen ELEKIELTÄ?
Koirasi rähinä ym kertoo, että SE EI HALUA TUTUSTUA MUIHIN.
Olet ihan pihalla. Sinä olet nyt se ongelma. Koira ei luota sinuun.
Vastaa nyt edes tuohon yhteen kysymykseen, niin saadaan vähän tuietoa kuinka pihalla todella olet? "
"Mutta et viitsi siitä kertoa?
hei vaan ja onnea 13.2.2011 13:47
Vai onko vetäminen elekieltä? Mikä se ongelmasi olikaan. Ja päästät sen siis vetämällä vastaantulevien luo? Voi äiti auta lastasi, jolla on ongelmia."
Paljonko omassa vastauksessasi annoit neuvoja? Minä en löytänyt ainuttakaan. Ainoastaan moitteen aloittajalle sekä pari toteamusta ja kysymystä.
Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Kun joku kysyy neuvoa ja rehellisesti kertoo tilanteestaan niin saa noin käsittämättömiä vastauksia ja vielä moitteet päälle ettei vastaukset kelpaa!!! Neljätoista kommenttia aloittajalle, niistä KOLME asiallisia vastauksia!!!
Ihme, että täällä kukaan enää viitsii kysyä yhtään mitään kun vastaukset on tuota tasoa. Mikäli oma tietämys tai ulosanti ei riitä asiallisiin vastauksiin, niin olisi kenties parempi jättää kokonaan vastaamatta kuin tuoda oma tyhmyytensä kaiken kansan luettavaksi typerillä kommenteilla.
Toivon todella niin aloittajan kuin koirankin vuoksi että apu löytyy jostain muualta kuin täältä sekopäiden seasta!
Näemmä sinäkin luet tätä ketjua hyväksymällä vain ne kommentit jotka ovat kanssasi samalla linjalla. Säälittävää...
- Koiran ehdoilla
"- Koiralla on "omimis" käyttäytymistä, eli omii oman peti paikan tai jonkun tavaran jota se ei saa ottaa. Jos yrittää ottaa pois se puree... "
Onko koiralle opetettu irti-käskyä? Toisessa keskusteluketjussa muistaakseni kerroin miten palkitsemalla voi opettaa irti-käskyn, tässä lyhennelmä. Otetaan jokin koiran lelu/luu (ei kannata aloittaa siitä rakkaimmasta lelusta) ja annetaan lelu koiralle. Odotetaan koiran edessä istuen tms. eleettä ja sanomatta mitään, ja heti kun koira irrottaa lelusta hetkeksikin, heitetään nami tai toinen lelu koiralle. Eli opetetaan koiralle, että irrottamalla omasta lelusta/luusta, se saa palkan. Sitten voi alkaa sheippaamaan tätä käytöstä, eli odotetaan että koira vetää päätään lelusta pois enemmän ja enemmän ennen kuin palkataan. Sitten kun koira selvästi tajuaa mitä siltä halutaan, voidaan alkaa sanomaan "irti" tai "jätä" tms. kun se irrottaa ja taas palkataan. Tarpeeksi monen toiston jälkeen koira oppii käskyn, ja kun koira hallitsee tämän, voi tehdä niin että treenaa sillä luulla/lelulla mikä koiralla sillä hetkellä on niin että sanoo "irti", ottaa lelun pois ja antaa heti takaisin, eli sama lelu toimii myös palkkana.
Tuo hihnakäyttäytyminen ihmisten/koirien/ulkoiluttajien kanssa on vähän isompi ongelma siinä mielessä että on vaikea antaa mitään yhtä neuvoa millä saataisiin ongelman korjattua. Ensimmäinen ajatus tuosta ihmisille räyhäämisestä on se, että kuten sanoit, koira pelkää ja siksi käyttäytyy niin. Ottaen tämän huomioon, en usko että koira on dominoiva kuten sanoit alussa. No, itse asiassa en usko dominanssijuttuihin muutenkaan, on olemassa vain opittua käytöstä, ja se on joko huonoa tai hyvää meidän näkökulmasta mutta koiran näkökulmasta se käyttäytyy aina niin kuin on sille kannattavaa eli saavuttaakseen jotain. Kun ymmärretään mitä koira toiminnallaan saavuttaa, voidaan alkaa kouluttamaan koiraa siitä käytöksestä pois. Ulkoilutilanteet ovat selvästikin koiralle stressaavia, ja siitä kertoo tuo kävelyttäjän näykkiminen ja hyppiminen, koira purkaa stressiään siihen mikä on lähimpänä. Miten yleensä ollaan käyttäydytty ihmisten/koirien ohitustilanteissa? Onko annettu pakotteita, minkälainen panta koiralla on? Sitä ajan takaa, että onko kuristuspannalla/hihnapakotteilla tehty ohituksista koiralle epämiellyttäviä tai kivuliaita kokemuksia? Nameilla palkkaamista suosittelen, mutta siinä tilanteessa täytyy hallita tilanne niin että ollaan tarpeeksi kaukana häiriöstä (ihmiset/toiset koirat) että saadaan koira esimerkiksi istumaan, tulemaan vierelle tai ottamaan kontaktin ja siitä palkataan. Eli opetetaan koiralle uusi käyttäytymismalli ohitustilanteisiin, ja vasta kun koira osaa sen kauempana, voidaan harjoitella lähempää ohittamista.
Suosittelisin lämpimästi jotain paikallista koirakoulua tai mahdollisesti ongelmakoirankouluttajaa - en sillä, että mielestäni teillä kauhean suuri ongelma olisi mutta ongelmakoirankouluttajalta saa jakamattoman huomion (toisin kuin suuressa ryhmässä jollain kurssilla) ja he ovat myös usein ammattitaitoisia ja kokemusta samankaltaisista tapauksista varmasti löytyy. Kannattaa katsoa, jos näiltä listoilta löytyisi teitä lähellä olevia koirakouluja/kouluttajia:
http://www.elainkouluttajat.net/index.php?option=com_content&task=view&id=15&Itemid=35
http://www.elainkoulutuskeskus.fi/Palvelut/index.php?option=com_virtuemart&Itemid=4
Täällä on lisäksi neuvoja miten tunnistaa hyvän koirankouluttajan:
http://www.elaintenkouluttajat.com/pdf/hyvakouluttaja.pdf Tuosta nyt paistaa yhtä suurta sijaistoimintaa koiran käyttäytyminen...
Koiran kanssa on oltu todennäköisesti melkoisen epäloogisia (koiran näkökulmasta).Kirjoituksesta ei selviä,ONKO asioita koiralle kunnolla pennusta opetettu,vai onko koira itse opetellut toimimansa mallit...
Koiralle ei ole "omimiskäytöstä",vaan opittua toimintaa,joko itse opittua tai opetettua,ja se toimii sen mukaan.
Samoin koiralla ei ole ristiriitaista toimintaa,vaan koira toimii loogisesti.Ihminen taas saattaa käyttäytyä hyvinkin ristiriitaisesti,ja epäloogisesti,josta usein saa alkuunsa osaltaan myös koiran käytöshäiriöt.
Tuossa on jo sen verran pelkästään hieman koiran käyttäytymisoppi hakusessa,että suosittelisin minä myös ottamaan yhteyttä ihan alan ammattilaiseen tai kokeneeseen harrastajaan.Saapi sitten juuri passelit ohjeet ja ihan perusjutuista lähtien,niin eiköhän homma tule kuntoon :)- hismastersvoice
on että noihin nyt ei välttämättä mitään koni... siis koiratohtoreita ja muita poppamiehiä tarvita. Kyseessä on ihan normaali vähän kakara karhukoira. Ja karhunkainen tuossa taisi kertoa kokemastaan miltei kaiken mistä siinä on kyse. Puolitoistavuotias karhukoirauros on vähän penska vielä ja rauhoittuu nuo lenkkeilyörvellykset kahden ikävuoden korvilla. Näin tapahtui omalla Pystykorva-kkk-mixillä. Mutta sitä ennen on hyvä olla käskykannan asennettu koiran selkäytimeen, niin että siitä ei turhaan poikkeilla oikealle eikä vasemmalle.
Tärkeintä on pitää nyt vaan kiinni turvallisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeistä seikoista: Siitä että Seis!-käskyä totellaan, odota-käskyä totellaan, istu-käskyä totellaan, maahan-käskyä totellaan(vaikka olisi kuinka vastenmielistä). Että tiedetään millä puolella tietä kuljetaan ja kun puoli on määrätty, siltä ei poiketa(ei, vaikka olisi kymmenen hirveä toisella puolella).
Kun näkee että ihminen lähestyy, ennakoi sen ja ottaa koiran sivulle lyhyelle hihnalle, sama koirien kanssa.
Tuohon omimispuremiseen vinkki: Kun jotain pitää ottaa, ja koira on hälväsemässä, välitön ja nopea ote niskavilloista, lyhyt, tiukka puhuttelu "muista että tämä käsi ruokkii sinut", sen jälkeen välitön tyylinvaihto ja äänensävy mairean makeaksi että itseäkin ällöttää "älä sei haukkusei viissi, sil vaik se o makean lihaisa niin siitä on enemp hyötyä sulle kun se o mulla" ja rapsutuksia ja silityksiä päälle. Ja sitten jos omiminen tapahtuu vain passiivisena vastarintana(jotain suussa), niin silloin hajuvesipurkki nokan alle ja johan irtoaa.
Toinen vinkki lenkillä riehumiseen: Ota matkalle mukaan risa hanska, sukka tai lelu ja heitä se kauas ja anna koiran hakea se(edellyttää fleksiä, parimetrisen kanssa ei paljon iloa ole). Näin harhautat koirasi riehumasta. Samoin namien heittely pitkälle harhauttaa kummasti. Ja tästä tulee myöhemmin koiran elämässä tapa, eli tulee itse pyytämään namia jolloin on hyvä hetki aina kerrata opittuja käskysanoja ennen heltymistä.
Sitten vielä pari yleisvinkkiä jotka opittu kantapään kautta:
Nuori salskea adoniskoira kun lipittää naarashunajaa se on sama kuin ihmislapsi vetää juhannusnamijuomaa, eli aiheuttaa turhaa nokkapokkaa toisia urhoja kohtaan. Joten kieltolaki päälle.
Lenkit aina eri aikaan, ettei tule sisäistä kelloa tyyliin: jippii, kello löi jo kuusi haukun lenkki alkoi juuri.
Lisäksi jos päivittäinen lenkkeilymäärä jää(kuten talvella usein) alle kolmen tunnin ja alle viiden kilsan, niin se aiheutta myös painetta haukun pienessä päässä joka purkautuu ulos päästessä. Joten ilmojen salliessa mars mäjelle.
Ja vaikka kuinka olisi koira kettumaisella päällä ja itseä hatuttaa naapurin vesipää Ville, niin tilanteessa kuin tilanteessa tulisi olla jäätävän rauhallinen kuin toteemipaalu. - hisblastervoice
hismastersvoice kirjoitti:
on että noihin nyt ei välttämättä mitään koni... siis koiratohtoreita ja muita poppamiehiä tarvita. Kyseessä on ihan normaali vähän kakara karhukoira. Ja karhunkainen tuossa taisi kertoa kokemastaan miltei kaiken mistä siinä on kyse. Puolitoistavuotias karhukoirauros on vähän penska vielä ja rauhoittuu nuo lenkkeilyörvellykset kahden ikävuoden korvilla. Näin tapahtui omalla Pystykorva-kkk-mixillä. Mutta sitä ennen on hyvä olla käskykannan asennettu koiran selkäytimeen, niin että siitä ei turhaan poikkeilla oikealle eikä vasemmalle.
Tärkeintä on pitää nyt vaan kiinni turvallisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeistä seikoista: Siitä että Seis!-käskyä totellaan, odota-käskyä totellaan, istu-käskyä totellaan, maahan-käskyä totellaan(vaikka olisi kuinka vastenmielistä). Että tiedetään millä puolella tietä kuljetaan ja kun puoli on määrätty, siltä ei poiketa(ei, vaikka olisi kymmenen hirveä toisella puolella).
Kun näkee että ihminen lähestyy, ennakoi sen ja ottaa koiran sivulle lyhyelle hihnalle, sama koirien kanssa.
Tuohon omimispuremiseen vinkki: Kun jotain pitää ottaa, ja koira on hälväsemässä, välitön ja nopea ote niskavilloista, lyhyt, tiukka puhuttelu "muista että tämä käsi ruokkii sinut", sen jälkeen välitön tyylinvaihto ja äänensävy mairean makeaksi että itseäkin ällöttää "älä sei haukkusei viissi, sil vaik se o makean lihaisa niin siitä on enemp hyötyä sulle kun se o mulla" ja rapsutuksia ja silityksiä päälle. Ja sitten jos omiminen tapahtuu vain passiivisena vastarintana(jotain suussa), niin silloin hajuvesipurkki nokan alle ja johan irtoaa.
Toinen vinkki lenkillä riehumiseen: Ota matkalle mukaan risa hanska, sukka tai lelu ja heitä se kauas ja anna koiran hakea se(edellyttää fleksiä, parimetrisen kanssa ei paljon iloa ole). Näin harhautat koirasi riehumasta. Samoin namien heittely pitkälle harhauttaa kummasti. Ja tästä tulee myöhemmin koiran elämässä tapa, eli tulee itse pyytämään namia jolloin on hyvä hetki aina kerrata opittuja käskysanoja ennen heltymistä.
Sitten vielä pari yleisvinkkiä jotka opittu kantapään kautta:
Nuori salskea adoniskoira kun lipittää naarashunajaa se on sama kuin ihmislapsi vetää juhannusnamijuomaa, eli aiheuttaa turhaa nokkapokkaa toisia urhoja kohtaan. Joten kieltolaki päälle.
Lenkit aina eri aikaan, ettei tule sisäistä kelloa tyyliin: jippii, kello löi jo kuusi haukun lenkki alkoi juuri.
Lisäksi jos päivittäinen lenkkeilymäärä jää(kuten talvella usein) alle kolmen tunnin ja alle viiden kilsan, niin se aiheutta myös painetta haukun pienessä päässä joka purkautuu ulos päästessä. Joten ilmojen salliessa mars mäjelle.
Ja vaikka kuinka olisi koira kettumaisella päällä ja itseä hatuttaa naapurin vesipää Ville, niin tilanteessa kuin tilanteessa tulisi olla jäätävän rauhallinen kuin toteemipaalu.taitaa olla maaninen jakso meneillään. Ota lääke niin helpottaa. Teinihöpinää
- bahahaha
hisblastervoice kirjoitti:
taitaa olla maaninen jakso meneillään. Ota lääke niin helpottaa. Teinihöpinää
Kaikkea se lentävä mielikuvitus teettää.
- mirkkukokki
hismastersvoice kirjoitti:
on että noihin nyt ei välttämättä mitään koni... siis koiratohtoreita ja muita poppamiehiä tarvita. Kyseessä on ihan normaali vähän kakara karhukoira. Ja karhunkainen tuossa taisi kertoa kokemastaan miltei kaiken mistä siinä on kyse. Puolitoistavuotias karhukoirauros on vähän penska vielä ja rauhoittuu nuo lenkkeilyörvellykset kahden ikävuoden korvilla. Näin tapahtui omalla Pystykorva-kkk-mixillä. Mutta sitä ennen on hyvä olla käskykannan asennettu koiran selkäytimeen, niin että siitä ei turhaan poikkeilla oikealle eikä vasemmalle.
Tärkeintä on pitää nyt vaan kiinni turvallisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeistä seikoista: Siitä että Seis!-käskyä totellaan, odota-käskyä totellaan, istu-käskyä totellaan, maahan-käskyä totellaan(vaikka olisi kuinka vastenmielistä). Että tiedetään millä puolella tietä kuljetaan ja kun puoli on määrätty, siltä ei poiketa(ei, vaikka olisi kymmenen hirveä toisella puolella).
Kun näkee että ihminen lähestyy, ennakoi sen ja ottaa koiran sivulle lyhyelle hihnalle, sama koirien kanssa.
Tuohon omimispuremiseen vinkki: Kun jotain pitää ottaa, ja koira on hälväsemässä, välitön ja nopea ote niskavilloista, lyhyt, tiukka puhuttelu "muista että tämä käsi ruokkii sinut", sen jälkeen välitön tyylinvaihto ja äänensävy mairean makeaksi että itseäkin ällöttää "älä sei haukkusei viissi, sil vaik se o makean lihaisa niin siitä on enemp hyötyä sulle kun se o mulla" ja rapsutuksia ja silityksiä päälle. Ja sitten jos omiminen tapahtuu vain passiivisena vastarintana(jotain suussa), niin silloin hajuvesipurkki nokan alle ja johan irtoaa.
Toinen vinkki lenkillä riehumiseen: Ota matkalle mukaan risa hanska, sukka tai lelu ja heitä se kauas ja anna koiran hakea se(edellyttää fleksiä, parimetrisen kanssa ei paljon iloa ole). Näin harhautat koirasi riehumasta. Samoin namien heittely pitkälle harhauttaa kummasti. Ja tästä tulee myöhemmin koiran elämässä tapa, eli tulee itse pyytämään namia jolloin on hyvä hetki aina kerrata opittuja käskysanoja ennen heltymistä.
Sitten vielä pari yleisvinkkiä jotka opittu kantapään kautta:
Nuori salskea adoniskoira kun lipittää naarashunajaa se on sama kuin ihmislapsi vetää juhannusnamijuomaa, eli aiheuttaa turhaa nokkapokkaa toisia urhoja kohtaan. Joten kieltolaki päälle.
Lenkit aina eri aikaan, ettei tule sisäistä kelloa tyyliin: jippii, kello löi jo kuusi haukun lenkki alkoi juuri.
Lisäksi jos päivittäinen lenkkeilymäärä jää(kuten talvella usein) alle kolmen tunnin ja alle viiden kilsan, niin se aiheutta myös painetta haukun pienessä päässä joka purkautuu ulos päästessä. Joten ilmojen salliessa mars mäjelle.
Ja vaikka kuinka olisi koira kettumaisella päällä ja itseä hatuttaa naapurin vesipää Ville, niin tilanteessa kuin tilanteessa tulisi olla jäätävän rauhallinen kuin toteemipaalu.Päivän paras. Heitä sukka jos on flexi heheh.
- koirankouluttaja
mirkkukokki kirjoitti:
Päivän paras. Heitä sukka jos on flexi heheh.
Mitä nyt muutamaan yhdyn ja en..
Koirasi menee makaamaan maahan? koiranhan ei koskaan saisi päästää maahan makaamaan koiran vastaantullessa. Itsellä iso 45kg koira, jos se alkaisi vetämään koiran perään niin olisin pulassa itseni ollessa alle 10kg sitä painavampi.. ainakun koirasi menee maahan, käske sitä nousemaan. odota kunnes vastaantuleva koira ohittaa sinut. Jos koiran korvat menevät luimulle kun vastaan tulee ihmisiä/koiria, kiellä jo ennenkun tilanne saapuu. näillä lenkin pitäisi onnistua.
Omimiseen, ota lelu, näytä sille, mutta älä anna, ota toinen lelu ja namu, anna koiralle toinen leluista ja näytä toista, käske " irti" ja jos koira tiputtaa lelun/antaa ottaa, kun lelu on kädessä, ota uusi lelu, anna, käske irrottamaan, anna toinen lelu jne. namu aluksi on parempi kuin toinen lelu. tajuaa palkinnan eikä vaihtoa.
oma koirani osaa purra lelua ja päästäää irti käskettäessä. osaa hakea myös kaukosäätimen ( hehe) kannattaa siis ehdottomasti irti käsky opettaa. ja sinun käden kautta lelu, niin se tajuaa ettei lelu ole hänen vaan sinun. - Hismastersvoice
koirankouluttaja kirjoitti:
Mitä nyt muutamaan yhdyn ja en..
Koirasi menee makaamaan maahan? koiranhan ei koskaan saisi päästää maahan makaamaan koiran vastaantullessa. Itsellä iso 45kg koira, jos se alkaisi vetämään koiran perään niin olisin pulassa itseni ollessa alle 10kg sitä painavampi.. ainakun koirasi menee maahan, käske sitä nousemaan. odota kunnes vastaantuleva koira ohittaa sinut. Jos koiran korvat menevät luimulle kun vastaan tulee ihmisiä/koiria, kiellä jo ennenkun tilanne saapuu. näillä lenkin pitäisi onnistua.
Omimiseen, ota lelu, näytä sille, mutta älä anna, ota toinen lelu ja namu, anna koiralle toinen leluista ja näytä toista, käske " irti" ja jos koira tiputtaa lelun/antaa ottaa, kun lelu on kädessä, ota uusi lelu, anna, käske irrottamaan, anna toinen lelu jne. namu aluksi on parempi kuin toinen lelu. tajuaa palkinnan eikä vaihtoa.
oma koirani osaa purra lelua ja päästäää irti käskettäessä. osaa hakea myös kaukosäätimen ( hehe) kannattaa siis ehdottomasti irti käsky opettaa. ja sinun käden kautta lelu, niin se tajuaa ettei lelu ole hänen vaan sinun.niin ihanat piiperöt taas yöllä olleet asialla ;D Huomaa, että noista kenelläkään ole ollut metsästävää koiraa, tokko ensinkään koiraa. Nuo mitä tuossa edellisessä mainitsin, on kaikki kantapään kautta hankittuja, ei mistään koirakirjasta luettua. Eikä kukaan muu ollut vielä tuonut esiin noita näkökulmia.
Ensinnäkin tuo fleksi, kkk oli mikä mixi tahansa, on niin itsenäinen että vaatii tilansa eikä "suostu" kulkemaan aivan vierellä kuin poikkeuksellisissa tapauksissa, kuten ohituksissa. Itse en ainakaan voi muuta kuin sääliä niitä koiria joiden omistajat eivät koiriaan kouluta liikennevarmoiksi että voisivat kuljettaa koiraansa fleksillä. Ei ole koiran elämää kulkea koko elämänsä 2 metrin hihnassa. Metsästyskoiraa ei ole asiaa päästää irti ainakaan metsästysajan ulkopuolelta(kuten ei muutakaan koiraa), ellei halua sitten noutaa sitä naapuripitäjästä tai rankkurilta asti.
Muutenkin nuo mainitut kohdat ja vinkit oli sellaisia jotka tehoavat kun tavanomaiset koirakirjan temput on käytetty, tai ei ole vielä sisäistetty mutta on kiire saada jotain aikaan(kuten iPhone suusta). En siis tarkoituksella tuonut esiin niitä asioita joita muut olivat jo pinnalle nostaneet.
Tuosta äänenkäytöstä olisin voinut vielä sanoa ensimmäisessä vähän enemmän että aloittajan tapauksessa kannattaa kiinnittää todella paljon huomiota siihen miten koiralle puhuu. Ohituksista pääsee parhaiten tulokseen, kun aloittaa jo kaukaa valmistella koiraa siihen että ohi mennään rauhallisesti ja haukkumatta. Äänensävy mahdollisimman maireaksi ja taso kuiskaavaksi. Se on vaikea löytää alussa oikea sävy, mutta kun sen kerran on löytänyt niin sillä kannattaa jatkaa. Meillä vieläkin joskus homma repeää siihen että käyttää väärää sävyä. Tai aloittaa puhumisen liian myöhään. Ei merkitystä sillä mitä koiralle höpisee, vaan että pitää turpamoottorin koko ohituksen ajan päällä.
Mutta aloittajan kannattaa nyt vain rauhassa odottaa tuota koiran 2-vuotispäivää. Vähän sen jälkeen nuo pahimmat sekoilut on luultavasti ohi. Ja eräänä päivänä huomaa omistavansa kaikin puolin kiltin ja mahtavan hyvätapaisen haukun. Kunhan siihen saakka opettaa noita hyviä tapoja eikä luovuta. - perheen isä
Hismastersvoice kirjoitti:
niin ihanat piiperöt taas yöllä olleet asialla ;D Huomaa, että noista kenelläkään ole ollut metsästävää koiraa, tokko ensinkään koiraa. Nuo mitä tuossa edellisessä mainitsin, on kaikki kantapään kautta hankittuja, ei mistään koirakirjasta luettua. Eikä kukaan muu ollut vielä tuonut esiin noita näkökulmia.
Ensinnäkin tuo fleksi, kkk oli mikä mixi tahansa, on niin itsenäinen että vaatii tilansa eikä "suostu" kulkemaan aivan vierellä kuin poikkeuksellisissa tapauksissa, kuten ohituksissa. Itse en ainakaan voi muuta kuin sääliä niitä koiria joiden omistajat eivät koiriaan kouluta liikennevarmoiksi että voisivat kuljettaa koiraansa fleksillä. Ei ole koiran elämää kulkea koko elämänsä 2 metrin hihnassa. Metsästyskoiraa ei ole asiaa päästää irti ainakaan metsästysajan ulkopuolelta(kuten ei muutakaan koiraa), ellei halua sitten noutaa sitä naapuripitäjästä tai rankkurilta asti.
Muutenkin nuo mainitut kohdat ja vinkit oli sellaisia jotka tehoavat kun tavanomaiset koirakirjan temput on käytetty, tai ei ole vielä sisäistetty mutta on kiire saada jotain aikaan(kuten iPhone suusta). En siis tarkoituksella tuonut esiin niitä asioita joita muut olivat jo pinnalle nostaneet.
Tuosta äänenkäytöstä olisin voinut vielä sanoa ensimmäisessä vähän enemmän että aloittajan tapauksessa kannattaa kiinnittää todella paljon huomiota siihen miten koiralle puhuu. Ohituksista pääsee parhaiten tulokseen, kun aloittaa jo kaukaa valmistella koiraa siihen että ohi mennään rauhallisesti ja haukkumatta. Äänensävy mahdollisimman maireaksi ja taso kuiskaavaksi. Se on vaikea löytää alussa oikea sävy, mutta kun sen kerran on löytänyt niin sillä kannattaa jatkaa. Meillä vieläkin joskus homma repeää siihen että käyttää väärää sävyä. Tai aloittaa puhumisen liian myöhään. Ei merkitystä sillä mitä koiralle höpisee, vaan että pitää turpamoottorin koko ohituksen ajan päällä.
Mutta aloittajan kannattaa nyt vain rauhassa odottaa tuota koiran 2-vuotispäivää. Vähän sen jälkeen nuo pahimmat sekoilut on luultavasti ohi. Ja eräänä päivänä huomaa omistavansa kaikin puolin kiltin ja mahtavan hyvätapaisen haukun. Kunhan siihen saakka opettaa noita hyviä tapoja eikä luovuta.Metsästyskoirilla on tietyt erityispiirteet, jotka on hyvä tunnistaa, niin helpottuu tuo arjen pyörittäminen.
- perheen isä
perheen isä kirjoitti:
Metsästyskoirilla on tietyt erityispiirteet, jotka on hyvä tunnistaa, niin helpottuu tuo arjen pyörittäminen.
Meillä on maalla vanhemmilla yksi pystykorva 11v. yksi karjalankarhukoira 14v. ja kaksi ajokoiraa.
Pystärit ei ole ollut remmissä vuosiin, mutta näissäkin oli pentuaikana hyvin erillaista käytöstä.
Pystykorva oli muuten helppo hihnassa, mutta "ilmoitti" sekä uskoi mahdollista kieltoa.
kkk oli kaikkea muuta. Toimiva koira omistajalleen, mutta muille sokea. Toimi hyvin vanhuksen kanssa ja ilman sitä oli aika "itsenäinen" eikä paljon muita kaivannut seurakseen, vaikka maatilalla muitten seurassa onkin. kkk on kiinnostunut ketä milloinkin on mökillä eli seuraa tapahtumia, mutta hyvän matkan päästä . Käy moikkaamassa ja häviää samantien. Pystis on taas enemmän seurankipeä. kkk on ihanne koira oikeissa olosuhteissa, mutta varsin työläs sen ulkopuolella. Se näillä koirilla on ero (meidän koirilla), että jostain syystä kkk ei turhia hauku, mutta pystäri senkin edestä ja pakenee jos uhka on todellinen, kkk ei koskaan. Varsinainen fantom. tulee silloin kun sitä vähiten odottaa ja ei ole paikalla kun sitä tarvitsee.
Työläitä koiria, mutta oikeissa käsissä ei mahdottomia. Hieman tukkapystyssä, kun ajattelee vielä näitä pystis mixejä. Mahtaa olla työläitä, mutta koiria muiden joukossa, kun huomioi niiden erityispiirteet. hismastersvoice kirjoitti:
on että noihin nyt ei välttämättä mitään koni... siis koiratohtoreita ja muita poppamiehiä tarvita. Kyseessä on ihan normaali vähän kakara karhukoira. Ja karhunkainen tuossa taisi kertoa kokemastaan miltei kaiken mistä siinä on kyse. Puolitoistavuotias karhukoirauros on vähän penska vielä ja rauhoittuu nuo lenkkeilyörvellykset kahden ikävuoden korvilla. Näin tapahtui omalla Pystykorva-kkk-mixillä. Mutta sitä ennen on hyvä olla käskykannan asennettu koiran selkäytimeen, niin että siitä ei turhaan poikkeilla oikealle eikä vasemmalle.
Tärkeintä on pitää nyt vaan kiinni turvallisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeistä seikoista: Siitä että Seis!-käskyä totellaan, odota-käskyä totellaan, istu-käskyä totellaan, maahan-käskyä totellaan(vaikka olisi kuinka vastenmielistä). Että tiedetään millä puolella tietä kuljetaan ja kun puoli on määrätty, siltä ei poiketa(ei, vaikka olisi kymmenen hirveä toisella puolella).
Kun näkee että ihminen lähestyy, ennakoi sen ja ottaa koiran sivulle lyhyelle hihnalle, sama koirien kanssa.
Tuohon omimispuremiseen vinkki: Kun jotain pitää ottaa, ja koira on hälväsemässä, välitön ja nopea ote niskavilloista, lyhyt, tiukka puhuttelu "muista että tämä käsi ruokkii sinut", sen jälkeen välitön tyylinvaihto ja äänensävy mairean makeaksi että itseäkin ällöttää "älä sei haukkusei viissi, sil vaik se o makean lihaisa niin siitä on enemp hyötyä sulle kun se o mulla" ja rapsutuksia ja silityksiä päälle. Ja sitten jos omiminen tapahtuu vain passiivisena vastarintana(jotain suussa), niin silloin hajuvesipurkki nokan alle ja johan irtoaa.
Toinen vinkki lenkillä riehumiseen: Ota matkalle mukaan risa hanska, sukka tai lelu ja heitä se kauas ja anna koiran hakea se(edellyttää fleksiä, parimetrisen kanssa ei paljon iloa ole). Näin harhautat koirasi riehumasta. Samoin namien heittely pitkälle harhauttaa kummasti. Ja tästä tulee myöhemmin koiran elämässä tapa, eli tulee itse pyytämään namia jolloin on hyvä hetki aina kerrata opittuja käskysanoja ennen heltymistä.
Sitten vielä pari yleisvinkkiä jotka opittu kantapään kautta:
Nuori salskea adoniskoira kun lipittää naarashunajaa se on sama kuin ihmislapsi vetää juhannusnamijuomaa, eli aiheuttaa turhaa nokkapokkaa toisia urhoja kohtaan. Joten kieltolaki päälle.
Lenkit aina eri aikaan, ettei tule sisäistä kelloa tyyliin: jippii, kello löi jo kuusi haukun lenkki alkoi juuri.
Lisäksi jos päivittäinen lenkkeilymäärä jää(kuten talvella usein) alle kolmen tunnin ja alle viiden kilsan, niin se aiheutta myös painetta haukun pienessä päässä joka purkautuu ulos päästessä. Joten ilmojen salliessa mars mäjelle.
Ja vaikka kuinka olisi koira kettumaisella päällä ja itseä hatuttaa naapurin vesipää Ville, niin tilanteessa kuin tilanteessa tulisi olla jäätävän rauhallinen kuin toteemipaalu.No enpä minäkään usko,että konitohtoreita tai poppamiehiä tarvitaan.Ne voi olla taas paremmat johonkin muuhun juttuun...
Mutta jos kirjoituksesta paistaa,että koira on aika pihalla omistajan suhteen ja omistajakin vähän hakusessa koiran käyttäytymiseen suhteen ylipäätään (sorry,ei pahalla tämä),ja kyseessä ei ihan mikään kääpiökoira,niin minusta se on sen mallin yhtälö,että parhaiten ja varmiten tulee ratkaistua,kun joku pätevä siinä auttaa.
Ettei sitten jokusen vuoden päästä yhä edelleen tarvi ihmetellä ja odotella,että johko sitten jokusen ajan päästä kumminkin helpottaa...
Yleensä kun on monesta ongelmasta kyse,niin se saattaapi kertoa,että kokonaisuus ei ole ihan balanssissa.Ja se on siksikin hyvä tsekkauttaa ja saada nimenomaan kuntoon,ettei sitten joidenkin mahdollisten kuntoon saattamisten jälkeen ole jo seuraavat propleemat ovella kolkuttelemassa...- perheen isä
molossi kirjoitti:
No enpä minäkään usko,että konitohtoreita tai poppamiehiä tarvitaan.Ne voi olla taas paremmat johonkin muuhun juttuun...
Mutta jos kirjoituksesta paistaa,että koira on aika pihalla omistajan suhteen ja omistajakin vähän hakusessa koiran käyttäytymiseen suhteen ylipäätään (sorry,ei pahalla tämä),ja kyseessä ei ihan mikään kääpiökoira,niin minusta se on sen mallin yhtälö,että parhaiten ja varmiten tulee ratkaistua,kun joku pätevä siinä auttaa.
Ettei sitten jokusen vuoden päästä yhä edelleen tarvi ihmetellä ja odotella,että johko sitten jokusen ajan päästä kumminkin helpottaa...
Yleensä kun on monesta ongelmasta kyse,niin se saattaapi kertoa,että kokonaisuus ei ole ihan balanssissa.Ja se on siksikin hyvä tsekkauttaa ja saada nimenomaan kuntoon,ettei sitten joidenkin mahdollisten kuntoon saattamisten jälkeen ole jo seuraavat propleemat ovella kolkuttelemassa...Kannattaa pyytää jotain kokemutta tai ammatti auttajaa katsomaan asioiden kokonaistilanne. jos tarve on suuri tai akuutti. Parempi se kun pitkittynyt ongelma.
- Surupuserossa
perheen isä kirjoitti:
Kannattaa pyytää jotain kokemutta tai ammatti auttajaa katsomaan asioiden kokonaistilanne. jos tarve on suuri tai akuutti. Parempi se kun pitkittynyt ongelma.
Isot kiitokset neuvoista :)
- ......
Oli ihan pakko vastata, kun tuli oma edesmennyt koira mieleen, juurikin tuollainen samanlainen sekoitus. Oli ulkonäöltään kuin kkk, samoin hyvin pitkälti luonteeltaan. Kova metsästysvietti, ei paimentanut, vain ne muutamat omat ihmiset joista piti ja joiden seuraan hakeutui, muut olivat kuin ilmaa.. Perheen isän Fantom-kuvaus oli aika osuva :)
Dominoivaksi en koiraasi sanoisi, ennemminkin hieman epävarmaksi ja hämmentyneeksi nuorukaiseksi jolla taitaa murrosiän viime metrit ja epävarmuus teitä kohtaan painaa päälle. Unohda kuitenkin ylipäänsä tuollainen luokittelu siitä mitä ja millainen koira on, tärkeintä on tiedostaa mahdolliset ongelmakohdat, niiden syyt ja se mitet ne korjataan.
Omimiskäyttäytymiseen on tullut hyviä vinkkejä, ei siitä enempää. Lenkillä on ihan turha antaa koiran tutustua ja jäädä ihmisiä nuuskimaan. Keskittykää vain harjoittelemaan ohittamista, aluksi tarpeeksi suurella välimatkalla, jotta koira ei reagoi. Kotona kun tutustutatte koiraa ihmisiin tehkää se koiran ehdoilla. Vieraat eivät katso koiraa, eivät puhu sille, eivät koske siihen. Koira saa kaikessa rauhassa tulla omassa tahdissaan (sitten kun on valmis, ei siis pakoteta tai kutsuta) nuuskimaan, vieläkään kukaan ei huomioi sitä. Paitsi te omistajina voitte kehua rauhallisesti koiraa kun se käyttäytyy hyvin ja rauhallisesti. Kun koira on haistellut vieraita ja vaikuttaa rennolta voivat vieraat heittää koiralle nameja tai lelun (ei silittelyjä tai tuijottamista, ei myöskään puhumista koiralle). Tehkää tätä useampien eri ihmisten kanssa useita kertoja ja pitkään, jotta koira tajuaa, että vieraat ovat hyvä asia. Kun koira alkaa vaikuttaa rennolta ja itse antaa voi vieran myös tarjota namin/lelun koiralle kädestä, silittää sitä (aluksi lyhyemmin jne), leikkiä sen kanssa hieman. Mutta tarkkailkaa koiraa ja edetkää sen tahtia, jos se vaikuttaa ahdistuvan, niin ottakaa askel taaksepäin.
Koiriakaan on lenkillä turha tavata, tuttuja leikkikavereita sitten kun voivat leikkiä vapaana. Jos silloin homma kerran sujuu.
Jos koira alkaa lenkillä hyppiä ja näykkiä niin yksinkertaisesti astu hihnan päälle niin, että se on niin lyhyellä että koira ei pysty hyppimään, käännä sille selkäsi (kun ristit kädet niin se ei pysty niitäkään näykkimään) ja odota hiljaa, että se rauhoittuu. Kun koira on hiljaa ja rauhallinen kehu ja palkkaa se (pysyen kuitenkin itse rauhallisena jotta et innosta sitä riehumaan) ja jatka matkaa. Koira hoksaa kyllä äkkiä että riehumalla ei saavuta mitään.
Sen verran voin omasta kokemuksesta sanoa, että parit eka vuotta oli ne pahimmat. Ku ne jakso, pysy tiukasti yhdellä linjalla ja piti kurin (se koira todella jaksoi kokeilla rajoja) niin sitte hiukan helpotti. Itsenäinen omienteidensä kulkija se koira oli aina ja muutaman harmaan hiuksenkin se aiheutti (ainakin sillon ku tappo naapurin kanan).. Mutta luonne myös tasoittui paljon iän myötä ja sen oppi minkä sinne "taottua" sai, siellä myös pysyi. Tsemppiä siis matkaan! - saralabbis
Moi!Ehdotan että käännyt koiran koulutuksesta perehtyneen henkilön puoleen,omatoimisesti etkä täältä saatujen vinkkien perusteella pääse asiassa eteenpäin.Voit ottaa yhteyttä myös minuun,kokemusta koulutuksesta(poliisikoirat,ongelmakoirat,seurakoirat) 30 vuoden ajalta.
- Entäs.
metsästyskoirat? Ne on kyllä ihan oma lukunsa...
- jelly Cotton
Entäs. kirjoitti:
metsästyskoirat? Ne on kyllä ihan oma lukunsa...
poliisikoirat, ongelmakoirat . Auttakkee mun poliisikoira oireilee
- 3+3
ongelmia täällä.
Meidän perheeseen otettiin 1v 4kk koira jolla on ollut aikaisemmin koti jossa siltä on hakattu luulot pois.
Koira oli meille tulessaan helposti alistuva ja ilman omaa tahtoaan oleva ja hyvin hämmentynyt.
Koira pelkäsi komentamista ja jopa tärisi jos komennettiin yhtään. Yleensä meni suoraan omalle paikalleen ja tassut taivasta kohti välittömästi.
Hän ei edes osannut leikkiä ollenkaan mutta nyt on jo sentään leikkikin alkanut sujumaan.
Koira osaa peruskäskyt hyvin ja sekä käyttäytyy todella hyvin sekä pitää ihmisistä.
Välillä tuntuu, että koira kaipaa todella paljon huomiota, rapsutuksia jne. ja hän kuvittelee olevansa kuin pikku puudelli joka haluaisi vain olla sylissä. :D (Koira painaa 30 kg)
Pahinta on ulkona käynnit jolloin kohtaamme toisia koiria. (Eivät todellakaan tule nuuskimaan)
Toisen koiran kohtaamisessa koiramme sekoaa täysin. Aivan mieletön haukkuminen, murina ja riuhtominen alkaa. Mikään kielto eikä käsky tai tilanteesta pois lähteminen ei tehoa. Tuntuu siltä, että koira haluasia vähintään tappaa kaikki sillä hetkellä.
Koiraa ollaan nameilla ja muuten yritty saada tilanteen ohi mutta huonolla menestyksellä.
Tämä tilanne tuntuu vain pahenevan koko ajan ja neuvot alkavat olemaan enemmän kuin tarpeen.
Sitten suhtautuminen ihmisiin:
Jos koirallemme uusi tuttava näyttää yhtään, että hän pelkää niin rähinä on valmis.
Mutta jos taas reippaasti vaan tulee ja kutsuu luokseen koiramme on hyväksynyt tämän ihmisen välittömästi. Ja mitään ongelmaa ei ole. (Voi ottaa vaikka luun suusta.)
Eli jos jollain olisi tähän ongelmaan keinoja tai Lappeenrannan alueelta tiedossa edullista ongelmakoira kouluttajaa niin olisimme hyvin kiitollisia. - tanskis 2v
Nyt viimeistään on aika puuttua tuohon johtajuusongelmaan, ikää alkaa olla jo melkoisesti. Pallit pois ja asintuntijan luokse... vaikka hyviä neuvoja tulee kuinka ei se korvaa oikeaa tekniikkaa ja oikeita oppeja. Saatat huomaamattasi tehdä jotakin väärin.
Tämä ainakin auttoi meillä ja helpoin ja nopein tapa on asiantunteva koirankouluttaja - lenkillä
ollaan noudatettu ohjetta: ei hihnatuttuja, vain vapaana leikitään. Ihan pennusta asti ja hyvin menee. Kaikki vastaantulijat ei aina meinaa tajuta ku kysyvät onko se kiltti ja saako moikata, et on joo, mut ei haluta hihnatuttuja.
- Mahtaako .
olla teidän ensimmäinen koira? Ja hyvä olisi tietää kyllä myös onko uros vai naaras. Eikä rodunkaan mainitseminen olisi pahitteeksi.
- Dopperix
"ei haluta hihnatuttuja"
Mulla on dopperi, ei siis mikään metsästysviettinen varsinaisesti, enkä nyt tiedä liittyykö tämä vietti ollenkaan hihnakäytökseen.
Olen itse opettanut koirani niin että luvallani saa tervehtiä muita koiria. Pieni paikka kun on ja ihmisetkin tuttuja keskenään, haluaa silloin tällöin muutaman sanan vaihtaa tuttavan kanssa. Koira ei ole este siihen, eli en kävele ohi vain sen takia etten haluaisi hihnatuttuja.
Pennusta asti tervehtiminen on ollut koiralle luvanvaraista. Jos tulee tuntematon vastaan, ohitetaan ilman mitään huomiota.
Jos taas tulee minulle tuttu ihminen, jolla on koira ja tiedän ettei koirat välttämättä ylimpiä ystäviä ole, saatan vaihtaa muutaman sanan ja koiran komennan sivulleni istumaan. Hyviä koirakavereita saa nuuskia rauhallisesti. En anna koirani määritellä kenen kanssa juttelen ja kenen en.
Se kun on tämän pennusta jo oppinut, ei meillä ole mitään ongelmaa hihnakäytöksessä.
Muutoinkin olen pyrkinyt siihen että kaikki tapahtuu luvan kanssa. Jostain syystä minulla on niin tottelevainen koira että ei tarvitse rutiininomaisesti joka kerta samoja liikkeitä toistaa. Komennoilla mennään ja tehdään mitä minä haluan.
Jos eilen annoin koiralle luvan tulla sänkyyn, se tietää että sinne ei automaattisesti saa tulla. Tulee vain kun sallin ja poistuu myös silloin kun haluan.
En sitten tiedä toimiiko muilla näin, mutta meillä tämä on arkea. Menemme minun, ei koiran ehdoilla, joka asiassa.
Näen tietysti paljon erilaisia koiria eikä ne käyttäydy välttämättä omani tavoin, ja ymmärrän niitäkin keille tulee ongelmia.
Minun mielestäni pentuaikaan tulee panostaa valtavasti, sitten on paljon helpompi kouluttaa kaikkea muutakin.
Ehkä tämä minun viettämäni runsas aika koiran kanssa on tuonut tullessaan hyvät peruskäytöstavat. Onnekseni siihen on ollut mahdollisuus panostaa, kotoa käsin kun työskentelen.
Tämä nyt sori meni hieman sivuun alkuaiheesta, mutta halusin sanoa oman mielipiteeni tuohon hihnatuttu asiaan. Senkin kun voi tehdä eri tavoin.- Surupuserossa
Juu, tuo olisi mielestäni myös se parhain vaihtoehto ohittamis tilanteille. :) Ihminen määrää ketä saa tervehtiä ja kuka ohitetaan huomiotta. Silloin koira on täysin hallinnassa. :) Ja tuohon ollaan panostettu pennusta asti, mutta olemme tehneet jotain väärin kun ei olla onnistuttu. Mutta jatkuvasti harjoitellaan. :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1821800
- 108997
- 94884
Koillis motor
Kyllä on mennyt palvelu alas ku lehmänhäntä, sovitut asiat ja luvatut soitot pitää hoitaa eikä tehä oharia, täysin tumpa19703- 52674
ABC: n kahvilan uusi nimi matkimalla
Kahvia ja virvokkeita myytiin aikoinaan ÄKKI-VANNIN KAHVILASSA Haapavedellä ja paikalliset sanoivat sitä haussia "Tuhann42578Kylillä ei ole näkynyt? Missä luuraat nainen?
Olisit soittanut mulle nainen. Oltais voitu nähdä vaikka laavulla. Miksi pelkäät minua? Eihän siinä ole mitään järkeä. m172534Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..45518Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä26511Rydman sivuutti mutupohjalta asiantuntija-arviot tutkimusrahoitusta myönnettäessä
Onko Rydman sopiva tai kykenevä toimimaan ministerinä? Ei ole. Ministerit ovat joutuneet puhuteltaviksi vähemmästäkin;193466