Oon ollu kohta neljä vuotta ihastunut yhteen jätkään..
se on mua vuoden nuorempi mut fyysisesti ja henkisesti paljon kehittyneempi kun muut sen ikäiset..
Katselin sitä joka päivä ollessani ylä-asteella..
Se oli sillon jo aika "suosittu" sen kaveripiirissä, missä oli sekä tyttöjä että poikia..
Sit mulla loppu peruskoulu, ja menin amikseen ja se meni ysille..
Ekana amisvuotena tunneilla ajatukset karkas aina siihen, ja keskittyminen oli tosi vaikeaa..
En pystynyt ajattelemaan muita jätkiä seurustelumielessä..
Kaveritkin sano mulle et "mun pitäis oikeesti kertoa sille mitä mä tunnen"
Ajatus kyllä kieltämättä kutkutti, mutta olen perusluonteeltani kuitenkin sen verran ujo, että ei ollut tarpeeksi rohkeutta mennä puhumaan tosta noin vaan ihan tuntemattomalle henkilölle..
Kaikki siis alkoi sillon kun olin kasilla, ja tämä kyseinen jätkä seiskalla..
Nyt olen ollut amiksessa kohta kaksi vuotta, ja se jätkä on lopettelemassa lukion ensimmäistä vuotta..
Pistin maaliskuussa viestin sille jätkälle yhdelle lehden palstalle, missä voi etsiä seuraa tai muuten vain pistää viestiä haluamalleen henkilölle..
Seuraavalla viikolla lehdessä oli viesti mulle, mutta en tiennyt keneltä se oli..
Se pyysi kertomaan jotain musta itestäni, et se sais edes pienen käsityksen siitä kuka oon..
Päätin sit laittaa siihen lehteen mun sähköpostiosoitteen, ja pyysin mailamaan mulle jos sitä vielä kiinnosti tietää kuka oon..
Yhtenä päivänä sit joku oli mailannu, ja se edelleenkin halus tietää musta jotain..
Kerroin sille sit vähän jotain itestäni, ja kysyin melkein heti sen nimeä varmistaakseni että puhuisin oikean henkilön kanssa..
Se pyys et mä näyttäisin mun kuvan jos suinkin mahdollista..
Näytettyäni kuvani sille se sano et se muistaa mun olleen samassa koulussa kun se..
siitä lähtien me mailattiin melkein päivittäin..
Keskusteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä..
Noin kuukauden ajan sitä jatkui, kunnes yhtenä päivänä se pyys mua kahville..
Tietenkin mä suostuin, ja kieltämättä vähän jännitti..
Ajattelin et ei mulle voi käyä näin..
Sovittiin yks tietty paikka missä nähtäis, ja mihin aikaan..
Sovittiin et nähään vartin yli kolme sovitulla paikalla..
sieltä sit mentiin yhteen kahvilaan missä se osti kahvin..
Mua jännitti sen verran et tuskin olis alas menny paljoo mitään..
Se oli heti alussa jo tosi rento, ja näytti et sitä ei jännitä yhtään..
Jännityksen lauettua minäkin pystyin paremmin puhua..
Pikku hiljaa juttu rupes luistaa molemmin puolin, ja pystyttiin puhua melkein mistä vaan..
Koko ajan se hymyili söpösti, ja katso suoraan silmiin aina kun puhu..
Välillä munkin silmät oikein "liimautui" sen katseeseen, ja eihän siinä enää itsekkään voinut olla hymyilemättä..
Yhessä vaiheessa sen puhelin soi kun sen joku kaveri soitti sille..
Puhelun jälkeen se sano et" yks kaveri vaan soitti illan suunnitelmista kun mä, ja muutama kaveri aiotaan vuokrata leffa ku ei oo vanhempia kotona, niin saa olla rauhassa..
Sit se tais muistaakseni kysyä et "onko mulla suunnitelmia illaks..?"
Sanoin et "oon illalla lastenvahtina" mut kyllä harmitti paljon, ku ois ollu kiva mennä sinne kans..
Enhän mä tiedä et oliks sen aikomus edes kysyä mua sinne, oletin vaan..
Noin tunti tais vierähtää siellä kahvilassa, ku se sano et "mennäänkö vaikka välillä ulos kävelee?"
Lähettiin siitä sit kävelee satamaan päin, missä ei ollut paljoo ketään ihmisiä, vaikka kello oli vasta jotain neljä tai puol viis perjantaina iltapäivällä..
Istuttiin yhelle penkille, ja jatkettiin puhumista..
Siinä tilanteessa olis ollu helppo ottaa vaikka kädestä kiinni, mut se ei tuntunu kauheen luontevalta vielä siinä vaiheessa..
Ja olishan se ihan hyvin voinu tehä aloitteen jos se olis halunnu..
Missään vaiheessa ei näyttäny siltä et sitä ahistais olla siinä..
Eikä myöskään sanonu heti ekan tunnin jälkeen et "pitäis varmaan ruveta lähtee.."
Ja itehän se sitä ehotti, et mennään kävelee..
Viiden aikaan se sano et "pitäis varmaan ruveta lähtee"
Mulle se oli ihan okei, koska rupes tulemaan jo kylmä siinä istuskellessa..
Käveltiin samaa reittiä takaisin keskustaan..
Mentiin yhessä odottamaan pysäkille mun linkkiä..
Taas puheltiin, koska juttua tuntu riittävän loputtomiin..
Just kun mun linkki tuli niin se sano et "mut jos mitenkään kerkeet tulla edes jossain vaiheessa käymään, niin tuu ihmeessä..!"
Sanoin et "jos suinkin jossain vaiheessa ehdin, niin voishan sitä vaikka tullakkin."
Sit se sano et" oli kyl tosi kiva kun nähtiin"
Sanoin linkin ovelta sille et "niin oli!" ja jotain muuta taisin söpertää myös sillon..
En sit kuitenkaan päässy illalla sen luokse, ja lähetin sille viestin, missä sanoin haluavani nähdä vielä uudestaan joku päivä..
Se laitto joskus yöllä viestiä missä se sano selvästi haluavansa lähteä ulos tai johkin joku päivä..
No meni n.viikko eikä mitään yhteyden ottoa..
Sit ehotin sille yks päivä, et käviskö sille et nähtäis vaikka vapun jälkeen seuraavalla viikolla..
Se sano et "kyl se mulle varmaan käy" soittelen sit.."
Puoltoista viikkoa meni eikä soittoa kuulunu..
Lähetin viestin et "ois kiva nähdä taas, ku ei olla nähty nyt vähään aikaan..Nii että kiinnostaisko sua nähä vaikka joku päivä tässä lähiaikoina?"
laitoin ton viestin viime torstaina eikä vieläkään oo vastausta kuulunu..
Missä on vika? Luuleeko se tosiaan et mä jaksan odottaa loputtomiin sen tyhmää vastausta?
Ja vois sanoa suoraan jos ei kiinnosta enää?
Ja miks se menee edes lupaamaan jotain näkemistä, jos sitä ei yksinkertaisesti kiinnosta..?
Vai onko noi "soittelen sit!", "Katotaan jos mentäis ulos tai johkin joku päivä", yms.. sanat jotain "kuuluisia sanoja jätkien ja miesten suusta ja tekstiviesteissä"
Sanoo vaikkei tarkota yhtään mitään sillä..
Kai se on vaan niin et sitä ei alunperinkään kiinnostanut, tai sit se kiinnostus lakkas ku seinään..
Sanokaa mitä te ootte mieltä tästä..
miten mun pitäis tulkita tää juttu??
se on mua vuoden nuorempi mut fyysisesti ja henkisesti paljon kehittyneempi kun muut sen ikäiset..
Katselin sitä joka päivä ollessani ylä-asteella..
Se oli sillon jo aika "suosittu" sen kaveripiirissä, missä oli sekä tyttöjä että poikia..
Sit mulla loppu peruskoulu, ja menin amikseen ja se meni ysille..
Ekana amisvuotena tunneilla ajatukset karkas aina siihen, ja keskittyminen oli tosi vaikeaa..
En pystynyt ajattelemaan muita jätkiä seurustelumielessä..
Kaveritkin sano mulle et "mun pitäis oikeesti kertoa sille mitä mä tunnen"
Ajatus kyllä kieltämättä kutkutti, mutta olen perusluonteeltani kuitenkin sen verran ujo, että ei ollut tarpeeksi rohkeutta mennä puhumaan tosta noin vaan ihan tuntemattomalle henkilölle..
Kaikki siis alkoi sillon kun olin kasilla, ja tämä kyseinen jätkä seiskalla..
Nyt olen ollut amiksessa kohta kaksi vuotta, ja se jätkä on lopettelemassa lukion ensimmäistä vuotta..
Pistin maaliskuussa viestin sille jätkälle yhdelle lehden palstalle, missä voi etsiä seuraa tai muuten vain pistää viestiä haluamalleen henkilölle..
Seuraavalla viikolla lehdessä oli viesti mulle, mutta en tiennyt keneltä se oli..
Se pyysi kertomaan jotain musta itestäni, et se sais edes pienen käsityksen siitä kuka oon..
Päätin sit laittaa siihen lehteen mun sähköpostiosoitteen, ja pyysin mailamaan mulle jos sitä vielä kiinnosti tietää kuka oon..
Yhtenä päivänä sit joku oli mailannu, ja se edelleenkin halus tietää musta jotain..
Kerroin sille sit vähän jotain itestäni, ja kysyin melkein heti sen nimeä varmistaakseni että puhuisin oikean henkilön kanssa..
Se pyys et mä näyttäisin mun kuvan jos suinkin mahdollista..
Näytettyäni kuvani sille se sano et se muistaa mun olleen samassa koulussa kun se..
siitä lähtien me mailattiin melkein päivittäin..
Keskusteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä..
Noin kuukauden ajan sitä jatkui, kunnes yhtenä päivänä se pyys mua kahville..
Tietenkin mä suostuin, ja kieltämättä vähän jännitti..
Ajattelin et ei mulle voi käyä näin..
Sovittiin yks tietty paikka missä nähtäis, ja mihin aikaan..
Sovittiin et nähään vartin yli kolme sovitulla paikalla..
sieltä sit mentiin yhteen kahvilaan missä se osti kahvin..
Mua jännitti sen verran et tuskin olis alas menny paljoo mitään..
Se oli heti alussa jo tosi rento, ja näytti et sitä ei jännitä yhtään..
Jännityksen lauettua minäkin pystyin paremmin puhua..
Pikku hiljaa juttu rupes luistaa molemmin puolin, ja pystyttiin puhua melkein mistä vaan..
Koko ajan se hymyili söpösti, ja katso suoraan silmiin aina kun puhu..
Välillä munkin silmät oikein "liimautui" sen katseeseen, ja eihän siinä enää itsekkään voinut olla hymyilemättä..
Yhessä vaiheessa sen puhelin soi kun sen joku kaveri soitti sille..
Puhelun jälkeen se sano et" yks kaveri vaan soitti illan suunnitelmista kun mä, ja muutama kaveri aiotaan vuokrata leffa ku ei oo vanhempia kotona, niin saa olla rauhassa..
Sit se tais muistaakseni kysyä et "onko mulla suunnitelmia illaks..?"
Sanoin et "oon illalla lastenvahtina" mut kyllä harmitti paljon, ku ois ollu kiva mennä sinne kans..
Enhän mä tiedä et oliks sen aikomus edes kysyä mua sinne, oletin vaan..
Noin tunti tais vierähtää siellä kahvilassa, ku se sano et "mennäänkö vaikka välillä ulos kävelee?"
Lähettiin siitä sit kävelee satamaan päin, missä ei ollut paljoo ketään ihmisiä, vaikka kello oli vasta jotain neljä tai puol viis perjantaina iltapäivällä..
Istuttiin yhelle penkille, ja jatkettiin puhumista..
Siinä tilanteessa olis ollu helppo ottaa vaikka kädestä kiinni, mut se ei tuntunu kauheen luontevalta vielä siinä vaiheessa..
Ja olishan se ihan hyvin voinu tehä aloitteen jos se olis halunnu..
Missään vaiheessa ei näyttäny siltä et sitä ahistais olla siinä..
Eikä myöskään sanonu heti ekan tunnin jälkeen et "pitäis varmaan ruveta lähtee.."
Ja itehän se sitä ehotti, et mennään kävelee..
Viiden aikaan se sano et "pitäis varmaan ruveta lähtee"
Mulle se oli ihan okei, koska rupes tulemaan jo kylmä siinä istuskellessa..
Käveltiin samaa reittiä takaisin keskustaan..
Mentiin yhessä odottamaan pysäkille mun linkkiä..
Taas puheltiin, koska juttua tuntu riittävän loputtomiin..
Just kun mun linkki tuli niin se sano et "mut jos mitenkään kerkeet tulla edes jossain vaiheessa käymään, niin tuu ihmeessä..!"
Sanoin et "jos suinkin jossain vaiheessa ehdin, niin voishan sitä vaikka tullakkin."
Sit se sano et" oli kyl tosi kiva kun nähtiin"
Sanoin linkin ovelta sille et "niin oli!" ja jotain muuta taisin söpertää myös sillon..
En sit kuitenkaan päässy illalla sen luokse, ja lähetin sille viestin, missä sanoin haluavani nähdä vielä uudestaan joku päivä..
Se laitto joskus yöllä viestiä missä se sano selvästi haluavansa lähteä ulos tai johkin joku päivä..
No meni n.viikko eikä mitään yhteyden ottoa..
Sit ehotin sille yks päivä, et käviskö sille et nähtäis vaikka vapun jälkeen seuraavalla viikolla..
Se sano et "kyl se mulle varmaan käy" soittelen sit.."
Puoltoista viikkoa meni eikä soittoa kuulunu..
Lähetin viestin et "ois kiva nähdä taas, ku ei olla nähty nyt vähään aikaan..Nii että kiinnostaisko sua nähä vaikka joku päivä tässä lähiaikoina?"
laitoin ton viestin viime torstaina eikä vieläkään oo vastausta kuulunu..
Missä on vika? Luuleeko se tosiaan et mä jaksan odottaa loputtomiin sen tyhmää vastausta?
Ja vois sanoa suoraan jos ei kiinnosta enää?
Ja miks se menee edes lupaamaan jotain näkemistä, jos sitä ei yksinkertaisesti kiinnosta..?
Vai onko noi "soittelen sit!", "Katotaan jos mentäis ulos tai johkin joku päivä", yms.. sanat jotain "kuuluisia sanoja jätkien ja miesten suusta ja tekstiviesteissä"
Sanoo vaikkei tarkota yhtään mitään sillä..
Kai se on vaan niin et sitä ei alunperinkään kiinnostanut, tai sit se kiinnostus lakkas ku seinään..
Sanokaa mitä te ootte mieltä tästä..
miten mun pitäis tulkita tää juttu??
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olisi voinut pikkuisen tiivistää, aika pitkä teksti...
No mutta asiaan, taitaa olla niin ettei sitä kiinnosta (enää?). Soita ja kysy suoraan, että mikä on homman nimi. Soittoa ei voi niin helposti väistää kuin viestiin vastaamaista...
jos mä soitan sille, niin pitääköhän se mua jonain "ahdistelijana??" koska sitä en ainakaan halua, et se rupee vihaamaan mua..
Kirjotin sen takia pidennetyn version, et kaikki jotka lukee tän niin tietää koko stoorin..Mut ei sitä oo pakko lukee jos se vaikuttaa liian kuivalta..tai pitkältä..halusin vaan johonki purkaa tän..
sain vihdoin luettua ton nii pakkokai tohon on vastata. :)
mun mielest sul ei kyl oo mitään menetettävää joten voisit ihan rauhassa mennä kysymään vaikka päin naamaa et "mikä mättää"?! mun mielestä ne sun vistit on muutenki ollu sille liian päällekäyviä. olisit antanut vähä "tilaa" laittamalla alkuun vaik et "mitä kuuluu"? mut tehty mikä tehty. nyt ei oo oikeen mitään muuta ideaa ku joko soittaa tai mennä kysyyn suoraan...
mä tekisin sinuna niin et mahdollisimman rentona soittaisin sille ja kysyisin kuulumiset ja vaivihkaa ujuttautuisin niihin vanhoihin kuvioihin muistelemalla vanhoja..you no? sit pyytisit et "otetaanko uusiks"..
voihan tuo olla ujolle hankalaa mut suosittelen yrittämistä..!! MUISTA: ei mitään menetettävää!
laitoin jokaisen viestin alkuun aina "moi!", tai jonkun muun vastaavan alun..
mut ei kai auttanu..
Voi että mitä oon menny tekemään..
oliko ne viestit tosiaankin liian päällekäyviä?!?
kaikki on siis mun omaa tyhmyyttäni.. :(
Tietenkin olis pitäny kysyä kuulumisia, mut ajattelin kai et mitä suotta ruveta jaarittelemaan..
no ketä tässä voin syyttää..?? itseäni tietenkin!! =/
Ei ne kyl musta ollu mitenkään päälle käyviä... Jätkät voi olla just semmosia jos tulee paljo tommosia "MOI mitä kuuluu? Miten päivä meni?" viestejä ni et ne rupee pitää vähä naurettavana (kokemusta on). Älä syytä ittees!!! Mitä se jätkä ei oo soittanu sulle vaikka lupas! Sen vika se on.... Mut toi stoori oli aika ihana :) Koitahan jaksaa!!!!
Mulle tuli heti parempi mieli kun luin sun viestin..=)
Mä yritän parhaani mukaan päästä tän yli..
vaikka helppoo se ei kyl oo..
Tai sit soitan sille ja kysyn suoraan miten asia on..
"oliko ne viestit tosiaankin liian päällekäyviä?!?"
-No ei todellakaan minun mielestä. Etkä sä mitenkään vaatinut sitä tapaamaan, vaan tavallaan kysyit/ehotit.
Oletko muuten kertonut sille pojalle koskaan että olet kiinnostunut siitä?
Heippa!
Päätinpä muuten vaan lukasta tuon ja lukemani perusteella se oli aika samanlainen tilanne kuin minulla. Ja kertomuksesi ainaskin minua vähän kosketti kun on itseasiassa paljonkin samanlainen. Esim. Minäkin olen ollut ihastunut yhteen henkilöön kohta 4vuotta. Olen kuitenkin mies ja ikää minulla on pari vuotta enemmän kuin sinulla ja tämä minun ihastus nainen on samanikäinen kuin sinäkin. Itseasiassa nuo sinun ajatukset "liian päällekäyvä" juttuja minäkin ajattelin.
Jos haluat lukea minun tarinani niin se on osoitteessa: "http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=2000000000000009&posting=22000000003227288" Eli samalla foorumilla.
No nyt asiaan...
Olisin mielelläni lähettänyt tämän jutun privaattina sinun sähköpostiin jos sellaisen omistat, mutta ei näy tuossa nyt sulla sellasta olevan esillä niin laitan tänne.
Eli siis tuo tarinasi on pelottavan yhteensopiva minun kanssa. Mutta siis onko totta että sait tähän sinun 4-vuoden ihastus poikaan yhteyden nimenomaan lehden kautta??? Jos näin, niin aikamoinen flaksi ollut.
Havaitsin siis, että ette ole nyt ainaskaan nähneet varmaan kuukauteen, onko totta? Ja se on pitkäaika. Olet varmaan miettinyt asiaa todella paljon ja se on masentanut? Niin minuakin. Myös minun kohdalla nainen on ollut epävarma tapaamisesta, eikä se ole tapaamisen jälkeen aloittanut yhteydenpitoa, vaan on siis vastaillut minun aloittamiin tekstiviesteihin. Onko sinullakin näin? Ja eikä ole sanonut suoraan, ettei halua nähdä minua tai mitään muuta.
"Missä on vika?"
- On todellakin vaikea tietää mitä tuon pojan päässä pyörii. Vaikutti todellakin siltä, että se olisi ollut kiinnostunut sinusta tapaamisella. Kerta halusi nähdä jne...Ainaskin se kiinnostus on näköjään lopahtanut, tai hän kätkee sen kiinnostuksen, koska on ehkä pettynyt siihen ettei saanut alussa mitä olisi halunut. Ehkä se poika olisi todellakin halunut sinut sinne sen luokse. Voi myös olla totta, että sillä tuli toinen kiinnostus kuvioihin. Ei voi tietää.
"Luuleeko se tosiaan et mä jaksan odottaa loputtomiin sen tyhmää vastausta?"
-Ihmisillä on tapa vetäytyä, olla vastaamatta jos häntä ei kiinnosta tai sitä ahdistaa. Minun kohdalla nainen taas on lähes aina vastannut kuulumisiin. Mutta joskus kun olen lähettänyt muuta "lähestyviä" viestiä niin niihin se ei ole vastannut. Näin on käynyt pari kertaa.
"Ja vois sanoa suoraan jos ei kiinnosta enää?"
- Niin kyllä voisi. Itsekkin sanoisin niin. Joskus yksi tyttö ahdisteli minua, niin sillon en kyllä tainut sanoa suoraan ettei kiinnosta, vaan jätin tekstaamatta. Ja nyt kaduttaa kun aiheutin sille tuskaa. Mutta tästä on aikaa.
"Ja miks se menee edes lupaamaan jotain näkemistä, jos sitä ei yksinkertaisesti kiinnosta..?"
-En todellakaan tiedä. Minun ihastus teki samoin. Tapaamisella vastasi että haluaa nähdä ja oli kuulemma vieläkin kiinnostunut.
"tai sit se kiinnostus lakkas ku seinään.."
-Tätä olen omallakin kohdalla ajatellut.
Sinä haluat varmaan vastauksen siltä siihen haluaako se nähdä vai ei? Minä kirjoittaisin sille sähköpostilla viestin tai lähettäisin kirjeen. Kerrot että olet kiinnostunut, vaikka kyllä hän varmaan sen jo tietää. Vaadi suoraa vastausta mitä se haluaa! Kerrot kuinka sinua on vaivannut se kun olet jättänyt vastaamatta. Kerrot kuinka olet ollut siitä pitkään kiinnostunut. Minä olen jo 2.5 kk tapaamisen jälkeen jumittunut näihin ajatuksiin. Itse oli jo tarkoitus 3-4 viikkoa sitten lähettää sille kirje, mutta sen teko vierähti. Nyt on lakkiaiset niin en kehtaa ennen sitä laittaa. Laitan siis heti lakkiaisten jälkeen!
Jos sinua kiinnostaa vielä jutella asiasta tai purkaa tuntoja niin kuuntelen mielelläni ja voin yrittää auttaa..! Mailaa!!!
[email protected]
Ihan oikeasti sain yhteyden siihen jätkään lehden kautta..
kuullostaa varmaan aika uskomattomalta, mut totta se on.. (kai mulla oli vaan hyvä mäihä)
Mun ajoitus oli kyl mainio siinä mielessä et se sattu olemaan just vapaa sillä hetkellä..
Tuskin se mun viesti edes olis pistäny sen silmään, jos se olis seurustellu jonkun kanssa sillon..
Pistin tälläsen viestin siihen lehteen:
"4 vuotta olen ollut kiinni sussa, ja vieläkään en sua mielestäni saa..Koulussa huomasin sut kerran, ja kun joskus näen sut niin haikeana vaan katson, mutta unohtaa en voi! Toivon että joskus saan tilaisuuden sanoa sulle kaiken..En ole koskaan puhunut sulle, mutta silti oot aina mun mielessä...(kyseisen ihmisen nimi, mitä en halua täällä julkaista..)
Niin sainhan mä tosiaan ainutkertaisen tilaisuuden, mutta tuskin tulee toista tilaisuutta.. :(
Onhan se joo kuukaus aikas pitkä aika olla näkemättä, mut minkäs teet kun selvästikkään sitä ei kiinnosta..
Kehtaakin ehdotella jotain näkemistä..
Ah niin suuria sanoja, mutta siltikin täyttä roskaa..
Kyllä voi sanoa, että mähän ne aloitteet oon tehny melkeinpä niissä kaikissa viesteissä mitä ollaan ehitty lähettelee tässä ajassa..
Paljon mahdollista et se on löytäny tässä ajassa jo uuden kiinnostuksen kohteen, mut olis nyt voinu edes sanoa jotain, tai lähettää viestin ja selittää tarkemmin et missä niinku mennään..
Eikä ole koskaan suoraan sanonut ettei haluis nähä tai mitään yhteyttä pitää enää..
En mä siitä olis loukkaantunut..päinvastoin..
Tietenkin haluaisin nyt suoran vastauksen siltä, mutta ei kai sitäkään nyt voi vaatia?? vai voiko?
Toi kirje juttu ei kuullosta yhtään hullummalta idealta, kun tiedän missä se asuu..
Tai sit perinteisen mailin lähettämistä vois kokeilla..
Ei mulla mitään hävittävääkään oo..
Sillä se "pallo" kyllä on ollu jo jonkin aikaa, mut näemmä sitä ei kiinnosta "heittää" sitä takasin mulle joten kai se on yhä mulla tai jotain ;)
(en kyl tajuu yhtään itekkään mitä selitän, mut kai joku tajuu..?) ainakin toivottavasti!
Must oli hyvä juttu et kerroit ton sun tilanteen ihan kunnolla, et ihmiset pystyy vastaa tarkasti :)
Niin asiaan, oon -87 syntyny tyttö. Mulla on just samanlainen juttu menossa, eli tapasin pojan kuukausi sitten ja pari viikkoa sen jälkeen ehdotin uutta tapaamista, mutta poika oli liian kiireinen ja lupaili tekstata kun olisi enemmän aikaa. Mä kyllä just kyselin kuulumisia väliin, enkä todellakaan töksäytelly vaan että "haluun tavata". Nyt tässä vähän aikaa sitten kyselin taas et miten menee ja se vastas, mut sit tää ei maininnu siit tapaamishommasta mitään. Kyl mä uskon et me joskus viel tavataa, mut mä en vaan haluis menettää tätä tilaisuutta odottamalla. Jos sua kiinnostaa girl86, niin voitais vaik ruveta mailaileen tästä aiheesta lisää. Laita viestii :) MOikka!
No mulla on myös tollane vastaava juttu... oon ollu ihastunu yhteen tyttöön jo viime kesän lopusta asti... mut oon kaas hieman ujo joten en oo tehny asialle mitää... mut nyt se sitte meni hieman juovuksis repäseen olin ite myös ihan juovuksis nii tuli ja suuteli mua sillai söpösti... vähä siis molin sekasi koko viikonlopun... mut sity se mailas taas pia notta unohdetaan se suudelma... mä en tiiä ite yhtään mitä tekisin... oon 86 syntyny... myös...
mut jos oisin sä nii soittasin sille myös et "ootko kiinnostunu vai et" niiku joku jo edellä sanoki... tai sit viestillä... et sä ees oo ollu liian päälle käyvä... ja ootko muutes ajatellu et jos se jätkä vaa esitti rentoo ja on yhtä ujo ku säki jos kerran et tunne sitä... :) tiiän mitä on olla sellases jutus et molemmat on ehkä hieman ujoja... :) son aluksi hieman hankalaa mut kyl se siit... rohkeesti vaan...:)
Pitkä stoori....mutta epäilemättä tosi varmasti...hetken mietittyäni luulen että hän ei vain ole kiinnostunut...tai joku muu ehti napata hänet...tosin kerroit että lähettelit hänelle viestin jos toisenkin....ehkä hän hiukan meni lukkoon moisesta viestitulvasta....tosin tämä kaikki on jossittelua...*tuijottaa tyhjää piippuaan* en ole saanut nikotiinia tarpeeksi kun piipputarpeet ovat loppu...joten ajatuskaan ei luista....mutta ehkä sinun kannattaisi koittaa vielä kerran...tällä kertaa soittaa hänelle...
mun epäilykset rupeaa kallistuu siihen et se on varmaan löytäny jo uuden kiinnostuksen kohteen.. :(
Mutta varma en tietenkään voi olla..
Ehkä on parempi vaan unohtaa koko jätkä, ja ruveta kattelee uusia tuulia..
On vaan niin vaikeeta, kun vertaan kaikkia muita jätkiä siihen..
Tiedän etten saisi tehdä niin..
Siinä ihmisessä vaan on jotain sellasta mitä en oo tavannu vielä kenessäkään muussa jätkässä..
Siis tän mun "pienen" elämäni aikana! ;)
Joo ajattelen samalla tavalla kuin sä.
"On vaan niin vaikeeta, kun vertaan kaikkia muita jätkiä siihen..
Tiedän etten saisi tehdä niin.."
-Joo tuo on totta...Minäkin olen liikaa ajatellut, ja olen pitänyt sitä niin unelmana..mutta se johtuu nimenomaan siitä kiintymyksestä. Eikä se nyt normaalisi ole mikään unelma, saati kiinnstava. Ei tää mun ihastus ollut alunperinkään kovin kiinnostava ja mietinkin paljon sitä että ei se ole oikea plää plää. Mutta eihän sitä olisi koskaan tiennyt..
Ei kannata rakastua haavekuviin, mutta kun olet siinä pisteessä niin käännä tämä fiasko voitoksi.
Nythän voit nimittäin aloittaa jonkun toisen kanssa hyvistä asemista - et ole heti särkemässä omaa sydäntäsi. Ajan mittaan rakastut uudelleen.