Tuntuu että kasvot senkun pyöristyvät ja pällistyvät, tulevat äitini näköisiksi vuosi vuodelta. Olen nyt 22-vuotias. Jossain kuvissa onnistun näyttämään nätiltä mutta suurimmassa osassa valokuvista naamani on melko ruma! Pienet silmät, pyöreät kasvot (ennen luulin että ne ovat kapeat kun olen aina niin hoikkakin ollut), kertakaikkiaan typerän näköinen naama! Usein sitä peilistä katsoessaan luulee itseään nätiksi lähtiessään ulos mutta totuus paljastuu kun joku on juhlissa ottanut kuvan ja siellä taas se pallinaama pällistelee.
On minussa muitakin vikoja. Esim. luonne. Hiljainen ja mitäänsanomaton. En vain keksi puhuttavaa ihmisten kanssa, eivätkä he minun. Lähtevät sitten pois. Olen yksinäinen.
Ainut hyvä piirre on varmaan perseeni. Vaihtaisin sen mieluummin kauniiseen naamaan. Ehkä silloin poikaystäväkin löytyisi eikä pelkästään gigoloita baarista.
En pidä itsestäni! :(
On minussa muitakin vikoja. Esim. luonne. Hiljainen ja mitäänsanomaton. En vain keksi puhuttavaa ihmisten kanssa, eivätkä he minun. Lähtevät sitten pois. Olen yksinäinen.
Ainut hyvä piirre on varmaan perseeni. Vaihtaisin sen mieluummin kauniiseen naamaan. Ehkä silloin poikaystäväkin löytyisi eikä pelkästään gigoloita baarista.
En pidä itsestäni! :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Päätin nyt miettiä niitä hyviäkin puolia itsessäni. Mutta toisaalta, kaikki on suhteellista. Miten voin sanoa esim.olevani hyvin koulutettu kun on niitä korkeampikoulutettujakin? Miten voin sanoa olevani hyväkroppainen kun on niitä vieläkin parempia?
Kun mietin hyviä puoliani, tulee automaattisesti mietittyä niitä hyviä puolia mitä HALUAISI itsellään olevan, mitä itse arvostaa. Eli: olen ihan nätti ja mukava (mutta olenko kuitenkaan, koska kaikki on suhteellista ja on niitä vieläkin nätempiä ja mukavempia ihmisiä, voinko siis tällöin luokitella tätä hyväksi piirteekseni?). Asiat missä oikeasti olen hyvä, on esimerkiksi nopea kirjoitustaito tietokoneella ja Suomi24:n keskustelujen ulkoamuistaminen, mutta mitä iloa näistä piirteistä on? Hah...
Joten, vähän vaikea sanoa niitä hyviä puoliaan. Ymmärtääkö kukaan pointtiani?
Yksi maailman vaikeimmista asioista on itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on. Olet loistoesimerkki. Koetapa sillä tavalla kuin minäkin; unohda itsesi, lakkaa pyörimästä oman navan ympärillä ja suuntaudu ulospäin, hoksaa, huomaa ja elä huomioiden, mitä muille, muiden elämään kuuluu ja mitä siellä tapahtuu.
Opettele ajattelemaan, miltä tuosta toisesta tuntuu sen sijaan, että ajattelet, miltä minusta tuntuu. Opettele kuvittelemaan, millainen jonkun toisen ihmisen elämänkohtalo on, millainen hänen elämänsä on ollut ja millaiseksi ihmiseksi hän on tullut sen myötä.
Valokuvat eivät tee oikeutta kaikkien ihmisten piirteille, pyöreät posket, pikkuinen suu ja nenännypykkä ovat juuri sellaiset, joista kuva ei onnistu kuin ammattivalokuvaajan silmillä katsottuna, hän löytää sen juuri oikean kulman, josta katsella ja ikuistaa. Jos haluat nähdä itsesi mahdollisimman 'täydellisenä', käy valokuvausliikkeessä vaikka eihän sekään elämää autuaaksi tee. Itsekin olen aina surrut sitä, että vaihtopäitä ei ole olemassa :).