Me myimme asunnon Pohjanmaalta pari vuotta sitten ja ostimme kaksi kertaa kalliimman ja vähän pienemmän Helsingistä. Pitkään pohdimme uskallammeko tehdä moista ratkaisua. Lopulta uskalsimme.
Ja hyvä näin. Kotipuolessa oli kyllä mukava elää ja asua, mutta pätkätyöt olivat siellä todellista silpputyötä. Epäsäännöllinen elämä oli raskasta, ja työelämä on kuitenkin niin iso osa elämää. Helsingistä taas on äärimmäisen helppoa saada työtä, ja pätkätyötkin ovat vain nimellisesti pätkiä. Ei ole pelkoa persuuksissa koko ajan. Ei ole unettomia öitä.
Jos asuminen onkin täällä kalliimpaa, niin säästöä saimme heti siitä, että luovuimme toisesta autosta. Puoli vuotta myöhemmin luovuimme siitä toisestakin. Autottomuus on valtava säästö, ja kumoaa kohonneet asumiskustannukset täytin. Täällä on mahtava julkinen liikenne ja täältä pääsee julkisilla helposti myös joka puolelle Suomea. Pohjanmaalla kahden pätkätyöläisen oli aivan pakko pitää kahta autoa, jos ylipäätään aikoi käydä töissä. Sitä pakkoa ei koskaan lasketa mukaan mihinkään välttämättömiin elinkustannuksiin eikä pakkoautoon anneta tukea niinkuin kalliiseen asumiseen saa asumistukea.
Tiedän, että moni sinnii työttömyys- ja pätkätöiden otteessa kotipuolessa liian pitkään. Tiedotusvälineet vatvovat ja vatuloivat Helsingin kalleutta aivan turhaan ja pelottelevat nuoria ihmisiä muuttamasta helpomman elämän perässä. Omien kokemusten jälkeen, minä sanon, että tulkaa tänne vain. On turha jäädä kituuttamaan ja syrjäytymään maakuntiin. Elämä ei ole täällä sen kalliimpaa kuin muuallakaan, mutta työelämä on valtavan paljon helpompaa.
Ja hyvä näin. Kotipuolessa oli kyllä mukava elää ja asua, mutta pätkätyöt olivat siellä todellista silpputyötä. Epäsäännöllinen elämä oli raskasta, ja työelämä on kuitenkin niin iso osa elämää. Helsingistä taas on äärimmäisen helppoa saada työtä, ja pätkätyötkin ovat vain nimellisesti pätkiä. Ei ole pelkoa persuuksissa koko ajan. Ei ole unettomia öitä.
Jos asuminen onkin täällä kalliimpaa, niin säästöä saimme heti siitä, että luovuimme toisesta autosta. Puoli vuotta myöhemmin luovuimme siitä toisestakin. Autottomuus on valtava säästö, ja kumoaa kohonneet asumiskustannukset täytin. Täällä on mahtava julkinen liikenne ja täältä pääsee julkisilla helposti myös joka puolelle Suomea. Pohjanmaalla kahden pätkätyöläisen oli aivan pakko pitää kahta autoa, jos ylipäätään aikoi käydä töissä. Sitä pakkoa ei koskaan lasketa mukaan mihinkään välttämättömiin elinkustannuksiin eikä pakkoautoon anneta tukea niinkuin kalliiseen asumiseen saa asumistukea.
Tiedän, että moni sinnii työttömyys- ja pätkätöiden otteessa kotipuolessa liian pitkään. Tiedotusvälineet vatvovat ja vatuloivat Helsingin kalleutta aivan turhaan ja pelottelevat nuoria ihmisiä muuttamasta helpomman elämän perässä. Omien kokemusten jälkeen, minä sanon, että tulkaa tänne vain. On turha jäädä kituuttamaan ja syrjäytymään maakuntiin. Elämä ei ole täällä sen kalliimpaa kuin muuallakaan, mutta työelämä on valtavan paljon helpompaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
itse en viitsisi elämän laadusta tinkiä. Olen duunari, työmaat ovat vajaan 60km säteellä, auto ja naftat firman piikkiin.. Asun itse rakennetussa uudessa ok-talossa (6kk sitten muutettu) pienessä kaupungissa, missä tontit maksavat 10-18€ m2. Rakennusbudjetti 150m2 talolle oli 200000€, mikä piti, nyt on maksettavaa 180000€ velkaa 15v. Vanhoissa ok-talojen hinnoissa on reilusti ilmaa.. Asunnonvälittäjä kävi arvioimassa kotini, hinnaksi tuli 290000€, eikä pihojakaan ole vielä tehty..
Pointti on se et, miksi täytyy muuttaa pääkaupunkiseudulle "paskaduunien" perässä, ja asua, kuin torakka, kun pystyy tekemään ne "paskaduunit" maakunnissa ja elää kuin kuningas...
Hyvä jos sulla on duunarihommia aina ja koko ajan tarjolla 60 km säteellä. Kaikilla ei nimittäin ole. Tuskin muuten sullakaan, kunhan kehut. Pohjalainen on ylpeä. Sitä paitsi, jos teet duunarihommia nyt pätkissä, kun olet nuori ja terve työkykyinen, niin hyvin menee. Entä mitä sitten jos yllättäen sairastut ja vakituista työsuhdetta ei ole?
Tuollaisia torakkajuttuja heittelee vaan ennakkoluuloiset maalaisduunarit, jotka ei oikeasti Helsingin parhaisiin puoliin ole päässeet tutustumaan.
Kai sitä asua vaikka pääkaupunkiseudulla, jos haluaa kurjuuden maksimointia elämäänsä. Itse en kyllä lähtisi kuin kilon kappaleina. Olen asunut siellä ja mulle riitti kolhoosihommat.
Kun et paremmasta tiedä niin asut pellon tai metsän reunassa keskellä ei mitään ja kuvittelet se olen onni ja autuus! Säälin lapsiasi, toivottavasti he pääsevät Helsingin yliopistoon opiskelemaan. Pääsevät pois maaseudun sisäsiittoisesta ja ahdistavasta ilmapiiristä vapauteen!
Mietti sitä miten vaan,niin ei pidemmälle pääse kuin maalta kaupunkiin tai kaupungista maalle.
Kysynpähän vaan kuinkas moni se on aito hesalainen?
On täysin turha luulla olevansa Stadilainen jos on muuttanut maalta stadiin viimme aikoina.
Stadilaisethan pitää näitä muuttaneita täysin maalaistolloina vaikka oisi asunut kymmenen vuotta hesassa.
Suurin osa on maaltamuuttaneita tolvanoita kaupunkiin,monikaan ei ole syntynyt ja asunut ikäänsä helsingissä.
Sitten kysynpä,mikä se on se helsingin yliopisto? Eihän se ole suomessa edes ykkönen,suomessa paljon parempiakin yliopistoja.
Kyllä helsinkiin voi muuttaa mutta varauksella,kaikki ei ole niin kuin ennen muuttoa.
Elämä muuttuu varauselliseksi kaikin tavoin esim:Jos maalta pakolainen muuttaa perheineen helsinkiin ja muita siteitä tai sukulaisia ole mailla halmeilla.
Lasten pihalla olo yksin varsinkin suurilla kerrostaloalueilla on aina arveluttavaa.
Muutoksia tulee muitakin jotka kyllä huomaa, jos nyt ei aivan tollo ole.
Sisäsiittoinen ja ahdistava ilmapiiri?
Ihan huvikseni kysyn sinulta, mitä on suvaitsevaisuus? Onko se sitä, että erilaiset ihmiset voi kiertää ja ohittaa? Ja oletko ajatellut, että ohittaminen ja välinpitämättömyys on helpointa siellä, missä on paljon ihmisiä, joista seuransa valita? Näin on suurissa kaupungeissa ja vielä enemmän maailmanlaajuisessa netissä. Vaan onko välinpitämättömyys ja valikoiminen suvaitsevaisuutta oikeasti? Entä mitä on hyväksytyksi tuleminen? Onko se sitä, ettei pidä kohdata ihmisiä, jotka eivät hyväksy minun ajatuksiani, ja onko tällainen pakeneminen myös helpointa maailmanlaajuisessa netissä? Sieltä löytyy yhteisöjä ja vertaistukea vaikka vihaamiseen. Entä oletko ajatellut, miksi senegalilainen nainen muuttaa mielellään Pellosta Helsinkiin? Onkohan kyse pellolaisten suvaitsemattomuudesta vai ehkä kuitenkin siitä, että Helsingistä löytyy toinenkin senegalilainen nainen, jonka kanssa puhua wolofia ja jakaa kotimaan kuulumisia. Pellosta toista senegalilaista naista ei ehkä löydy. Ja lopuksi, onko näillä kysymyksillä mitään tekemistä aidon suvaitsevaisuuden kanssa?
Minä ajattelen, että suvaitsevaisuus mitataan oikeasti silloin, kun ollaan läheisissä kanssakäymisissä erilaisten ihmisten kanssa. Suvaitsevaisuutta mitataan avioliitoissa sekä pitkissä perhe-, naapuruus- ja ystävyyssuhteissa, kaikkialla siellä, missä ihmiset oikeasti hiovat toinen toisiaan ja suostuvat hioutumaan.
Itse ihmettelin aikanaan sitä, kuinka lämpimästi vanhempieni synnyinpaikkakunnalla suhtauduttiin vaikkapa juoppoon työttömään mieheen. Kun putki oli päällä ja järki jäässä, niin aina joku - eikä suinkaan yksi ja sama ihminen - kävi pistämässä puut pesään, etteivät vesiputket jäätyneet, kävi siivoamassa oksennukset ja ulosteet, toimitti sairaalaan, kun aika oli kypsä katkaisulle ja kävi hakemassa koiran väliaikaishoitoon. Löytyykö kaupunkikerrostalosta opettajaa, insinööriä, bussikuskia ja palkanlaskijaa, jotka tulevat hätiin ja tekevät samat hommat naapurilleen luontevasti ja ihan ilmaiseksi, vaikkeivät ole edes sukulaisia? Tai entä sitten, kun perheeseen on tulossa Down-lapsi, kuinka moni helsinkiläinen on valmis hyväksymään omaan perheeseensä vammaisen ihmisen? Uudenmaan ja Lapin läänien välillä on tällaisissa kysymyksissä ammottavan suuri tilastollinen ero. Näissä tilanteissa suvaitsevaisuus ei ole enää pelkkää ohittamista, vaan sitoutumista ja tekoja. Vasta silloin suvaitsevaisuus on aitoa.
Entä mitä meidän kaupunkilaisten suvaitsevaisuudesta kertoo se, että haluamme lapsemme pois lähikoulusta ulkomaalaisoppilaiden tähden, tai se, ettemme halua huumeneulojen jakelupistettä, asunnottomien yömajaa emmekä edes päiväkotia meluavine lapsineen kotimme naapuriin. Tai mitä suvaitsevaisuudestamme kertoo se, että haluamme valita omalääkärimme ja henkilöseurakuntamme itse, jotta saamme viettää aikaamme kaltaisessamme seurassa? Ja hullunkurisinta, mitä kaupunkilaisten suvaitsevaisuudesta kertoo se, että pulinapalstoilla käydään keskustelua jopa siitä, kuinka toiset ihmiset leikkaavat sääri- ja kainalokarvojansa?! Jos maaseudulla tiedettiin, että Liisa pistäytyi usein Laurin luona, niin ei siellä sentään käyty Liisan kainaloita kurkistamassa kainalokarvojen varalta.
Olen asunut siellä kolhoosissa ja en lähde enää. Kaikki lapseni on opiskelleet yliopistossa, vaikkakaan ei siellä helsingissä. Kaikilla on hyvät virat ja perheet. Miksi he aina silti haluavat tulla kotiin maalle, kun on aikaa?. Täällä he tuntevat itsensä vapaiksi. Eikä he edes asu helsingissä. Kaupungissa kylläkin, mutta eivät kasarmeissa. Fy fan, vilken helvete och frivilligt!!!!!!!!!
Tuota noin, minä asun nykyisin Itä-Suomessa. Pidät kai minuakin siksi maalaistollona, kun Helsingissä olen pistäytynyt elämäni aikana vain kerran. Syntynyt olen kuitenkin miljoonakaupunki Bostonissa ja teinivuoteni olen viettänyt Kiinan suurimmassa kaupungissa, Shanghaissa. Täällä maalla on muuten ihan mukava elää, eikä ilmapiiri ole ahdistava ensinkään.
Palstallahan on varakkaita asujia niin siis pääkaupungista ja samoten maaseuduilta.
Tilannehan on tasan.
Perheen siis voi elättää missä vaan kun kerran kaikilla palstalaisilla on varaa ja eräät vielä rikkaitakin.
Ainoan ongelman palstalla kohtaan on työn liiallinen palvonta,kun kerran on rikas niin miksi sitä pitää palvoa ja elää työn ehdoilla?
Tuntuu kun ei kaikki täsmäisi.
En nyt pitäisi maalaistollona,riippuu mistä roikkuu.
Jos esim:olisit muuttanut melko äskettäin niin silloin olisit kaupunkilaistollo,yleensä kaupunkilaistollo kun ei osaa mitään tehdä.
Jo pelkästään tämän takia he eivät viihdy kauaa maalla,saatikka sitten yrittää asua.
Yksinkertainenkin toimen pide voi tuottaa harmaita hiuksia, jo pelkkä talonlämmitys ei tiedetä mihin niitä puita laitetaaan ja mistä niitä saa?
Monille jo lumityöt on täysin utopiaa ja nurmikonleikkaus,saatikka viikatteella niittäminen ja teroittaminen.
Maaseutu on jopa vaarallinen paikka kaupunkilaistollolle,voi tulla pipi sormeen ja ei tiedä mitä tehdä.Kun matkaakin sattaa esim:itäsuomessa päivystävälle lääkärille kertyä toista sataa kilometriä jostain tuupovaaran perukoilta.
Kyllä se vaan on kaupunkilaistolloille ja monille tämän päivän maaseudun nuorillekkin melkoisen haasteellista jos kaiken itse tekee eikä äiti ja isä pidä kädestä.
Kovin on liikuttavia kuvauksesi ja varmaan jossain noin voi olla mutta kyllä maaseudulla ympyrät ovat pieniä, ihmiset kyttää ja kyräilee toisiaan eikä erilaisuutta suvaita. Voin vain kuvitella millaista esimerkiksi homon/lesbon elämä jossain Pohjanmaan junttipitäjässä on. Jumalan vihaa ja helvetin tulta näille syntisille toivotetaan, siinä sitä on kristillistä rakkautta kerrakseen. Eikä muuallakaan maaseudulla ole sen paremmin asiat, ehkei uskonnolla lyödä, saavat vain kuulla "saatanan homo perkele" huutoja päivät pitkät kun kirkonkylän urhot kännipäissään uhoavat.
Minäkin puutun välistä tähän keskusteluun. Kun puhutaan rehellisyydestä, niin tässä yksi tilastotutkimus:
Kun Alma Median HELSINKILÄINEN hallitus pari vuotta takaperin irtisanoi Lapin Kansan päätoimittajan sukupuolisen suuntautumisen vuoksi, niin koko maa ihmetteli pohjoisen ihmisten suvaitsemattomuutta. Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalainen teetti silloin kaikessa hiljaisuudessa kohun alle jääneen gallupin. Taloustutkimus haastatteli reilua tuhatta 15 - 79 -vuotiasta suomalaista. Lapin läänissä julkihomon päätoimittajan hyväksyi tuolloin 93% vastaajista. Koko maan tulos oli 85%. Pääkaupunkiseudulla luku oli alhaisempi kuin monilla harvaan asutuilla alueilla.
Koko tutkimusta en nyt nopeasti löytänyt, mutta tässä pieni tiivistelmä. Nettiä penkomalla voisi löytyä laajempikin artikkeli aiheesta:
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/julkilesbo-p%C3%A4%C3%A4toimittaja-kelpaisi-lappilaisille/258751
Tässä kohtaa olisi vileä hyvä huomioida myös alueelliset ikärakenteet. Muuttotappioalueiden väestö on aina merkittävästi vanhempaa kuin muuttovoittoalueiden väestö. Mikäli kyselytutkimusten tulokset ikävakioitaisiin, pääkaupunkiseutu ei näyttäisi ensinkään suvaitsevaiselta asuinympäristöltä homoseksuaaleille.
Johan oli taas määritelmät suvaitsevaisuudelle. Alkoholiongelmaista tuetaan ja ymmärretään... pitäisikö sanoa ilkeästi, koska kyseessä on normisuoritus! Alkoholiahan juodaan, jotta tullaan känniin. Mieluiten yksinään & mahdollisimman halpaa tavaraa. Kuvioon kuuluu sekin, että viinahakureissulla tai baarikeikalta (baariin lähdetään, kun on omat viinat loppu) palaillessaan autonsa ojaan vetäissyttä naapuria ymmärretään & tuetaan eli käydään nykäisemässä auto takaisin tielle eikä hiiskuta asiasta poliisille.
Onko tämä oikeasti järkevää toimintaa... vai autetaanko siinä vain alamäen jatkumista?
Kyllä myös/nimenomaan maaseudulla katsotaan kieroon naapuria, jolla on liian hieno auto/traktori tai jolla on jotenkin vääränlaiset elintavat, vääränmerkkinen auto, väärä puoluekanta. Mies juo kirkasta viinaa. Viinin lipittely, ravintolassa ruokailu ja ylipäätään kaikenlainen kulttuuriharrastus on homojen hommaa. Vääränlaisia tai sellaiseksi epäiltyjä kytätään oikein koko kylän voimin. Kuulemma yksi syy vaikeuteen saada lääkäreitä pikkupaikkakunnille on juuri tämä "huolenpito", joka siis tarkoittaa jatkuvaa silmätikkuna oloa.
> Sitten kysynpä,mikä se on se helsingin yliopisto? Eihän se ole suomessa edes ykkönen,suomessa paljon parempiakin yliopistoja.
Entäs Alltoyliopisto sitten... siis Suomen ainoa Teknillinen korkeakoulu Taideteollinen korkeakoulu?
Ei täällä tarvitse pistää kaikkea yhden kortin varaan. Ei työ- eikä opiskelupaikan suhteen.
Tuossa oli jo joku tyrmännyt teidän ratkaisun ja ylisti omaansa mutta ei oikein ollut tajunnut mitä tarkoititte, toki on mukavampi jäädä sinne "kotiseudulle" jos siellä pystyy sen laadukkaan elämän itselleen tarjoamaan mutta teidän tapauksessa Helsinki epäilemättä paras veto ikinä. Itsekin noita pätkätöitä joskus tehneenä tiedän että ne juuri ovat se mikä rasittaa, asumisen ja ympäristön kanssa aina pärjää jos vaan on mielekästä tekemistä. Nykyään kun yhteydenpito ystäviin onnistuu edempääkin eivät sosiaaliset suhteet ole ongelma mutta jos ei ole kohtuullista ja suh't varmaa toimeentuloa alkaa se ennenpitkää syömään miestä/naista.
Onnea vaan teille, asuntoon laitetut rahat ovat sijoitus ja tulevat aikanaan takaisin tarvittaessa, jos tykkäätte pohjanmaalle joskus palata pystyy nykyisen myynnistä saaduilla varoilla hankkimaan sitten suuremman ja pitämään vaikka sapattivapaita jos ei muuta keksi.
Kun julkinen liikenne leikataan maalta pois kokonaan, niin omasta autosta tulee välttämättömyys, johon pitäisi suhtautua ihan samalla tavalla kuin siihen, että korkeat asumiskustannukset ovat välttämättömyys kaupungeissa. On paikkakuntia, joissa auto pitäisi laksea peruselinkustannuksiin esimerkiksi sosiaalietuuksia laskettaessa. Usein se menee juuri niin, että auto edullinen asuminen tai autottomuus kallis asunto.
Mamuilla ja maalaisilla on asenne kohdallaan työelämässä. Muualta saadaan parhaat työntekijät pk-seudulle. Kun on opittu sinnittelemään, ei jokaisesta pikku risauksesta viitsitä valittaa.
Mutta toisaalta ei sekään ole oikein, ettei nykyään mitään muuta maan kolkkaa kehitetä kuin Helsinkiä. Siksi on etelään kaikkien muutettava. Jos pk-seudulla asuu miljoona ihmistä, niin maalla tai maaseutumaisissa kaupungeissa asuu yhä 2 miljoonaa ihmistä. Heitä ei pitäisi noin vain ohittaa.
No just tätä taas. Pitäisi kehittää maaseutua = pitäisi järjestää sinne asiantuntijat luomaa työpaikkoja, kouluttamaan ihmisiä tietysti kahmalokaupalla rahaa lystin rahoittamiseen.
Miksi oma kehittäminen on poissuljettu? Kyllä itä/pohjoissuomessa näyttää monessa paikassa kello pysähtyneen jonnekin 70-luvulle. Kannattaa verrata vaikka matkailupalvelutarjontaa & hotellien tasoa käsivarren ja idän välillä ... idässä saa polkea viikonloppuisin ihan omassa rauhassa, kun ei tahdo edes avoinna olevaa kahvilaa löytää, mistään muusta nyt puhumattakaan. Ja ne hotellit ovat tosiaan nähneet parhaat päivänsä 30 vuotta sitten = ei ole kertaakaan vaivauduttu remontoimaan. Taitaa jengi vaan seistä tumput suorana pillittämässä, miten muut vie asiakkaat/työpaikat/koulutetun väen....
Tänään oli hesarissa aika hyvä juttu siitä, miten Saimaallakin homma kusee kun kaikki vaan kyräilee toisiaan sen sijaan, että aluetta markkinoitaisiin yhtenä kokonaisuutena ulkomaille. Ei tänä päivänä enää riitä, että on parhaat päivänsä nähnyt 20 huoneen hotelli jossain valtatien varrella ja yksi kotiseutumuseo, joka on auki ma-to klo 10-15!
> Kun on opittu sinnittelemään, ei jokaisesta pikku risauksesta viitsitä valittaa.
Juuei, mutta tämä "mies ei apua pyydä eikä kaipaa" asenne kyllä yksi syy taantumiseen. Yrittäjät eivät halua tehdä yhteistyötä ja paikalliset asukkaat eivät välitä tukea oman alueensa yrittäjiä ... siis ei käydä ikinä paikallisessa ravintolassa, vaan napataan Alepan pakastealtaasta pizzalätty jne.