Sisarusten eriarvoisuus

Surullista**********

Meidän perheessä (me lapset olemme jo yli nelikymppisiä) vallitsee kummallinen epätasa-arvo.
Yksi sisaruksista, nuorin, on suosikki ja häntä arvostetaan yli kaiken. Me kaksi muuta olemme alempaa kastia ja minä vanhinpana kaikkein alin arvoasteikossa.
Nuorin on kouluttautunut pidemmälle kuin me kaksi muuta, mutta se ei pitäisi olla peruste näin räikeään kastijakoon.
Nytkin on päällä tilanne jossa isäni on sairaalassa huonossa kunnossa, mutta tietoja hänestä saa vain nuorimmainen. Äitini, joka on eronnut isästäni yli 20 vuotta sitten on yhtäkkiä alkanut päsmäröidä isäni asioita ja toimii "välikätenä" esim. tässä sairautta koskevassa asiassa. Hän tiedottaa tilanteesta ainoastaan nuorimmalle sisarukselle ja me muut emme saa mitään tietoa.
Lähimmäksi omaisekseen isäni on nimennyt sairaalassa tämän kuopuksen, joten tiedonsaanti on meiltä muilta kielletty.
Äitini käy isääni katsomassa ja on kertonut että sinne ei saa mennä, eikä saa soittaa, tämä on kuulemma isäni toivomus.
Kummastuttaa tuo äitini äkillinen kiinnostus isää kohtaan. Lisäksi tämä tilanne kiristää meidän sisarusten välejä entisestään, tässä korostuu tuo nuorimmaisen asema, hänellä on tiedot tilanteesta mutta ei kerro.
Vaikka en isäni kanssa ole hirveän läheinen ollut, kuitenkin olemme saaneet viime vuosina korjattua tilannetta ja minulla on huoli hänestä. Kuten myös keskimmäisellä siskolla.
Äitini kanssa tulee riitoja kun hän on ottanut ohjat käsiinsä ja neuvottelee tilanteesta vain yhden siskoni kanssa. Kysyin äidiltä eikö tätä hierarkiaa voisi purkaa edes tälläisessä vakavassa tilanteessa, kerroin että mielestäni minulla olisi oikeus tietää isäni tila, olenhan lainkin mukaan lähiomainen. Äitini ei periaatteessa ole edes sukua, hänhän on eronnut.
Suorastaan vihastuttaa sitten vielä tämän kuopuksen omahyväinen käytös, tuntuu että nauttii oikein siitä että äitini kanssa pitävät meitä kahta pimennossa ja tietämättöminä.
Isäni on siinä kunnossa vähäisten tietojeni mukaan ettei hän jaksa ottaa itse minuun yhteyttä tai sitten hän luulee ettemme välitä,ei voi tietää mitä siskoni ja äitini ovat hänelle selittäneet.
Suku on tosiaan pahin, ja jos tässä nyt käy niin että isä ei selviä, tulee varmaan todella repivä ja riitaisa tilanne kun aletaan omaisuutta jakaa. Äidilläni ei tässä asiassa kyllä ole mitään sananvaltaa, jollei sitten ole saanut tehtyä jotain paperia isän kanssa.
On vaan tuskaista todeta että silloin kun joku perheestä sairastuu vakavasti, se ei meillä todellakaan yhdistä, vaan erottaa. Tukea ei voi odottaa saavansa keneltäkään perheenjäseneltä.
Että tälläistä peliä meillä.

95

11215

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • -taitolaji

      Meillä perheessä on etenkin isälleni ollut aina todella tärkeää se, että
      meitä veljeni kanssa huomioidaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti.
      Isämme on suoraselkäinen ja fiksu mies, joka tajuaa sen mitä eripuolisesta
      huomiosta voi pahimmillan seurata.

      Mutta tuo toisten eriarvoistaminen on liiankin tuttua avomiehen perheen
      kautta. Ja syyt siihen saattaa olla moninaiset. Tosin tässä tapauksessa erit
      kuin teillä.

      Heillä kaiken huomion saa miehen veli, joka on mm.
      -ottanut vanhempansa takaamaan suuret lainansa, että saa itselleen
      leluja ja turhan linnan
      -passittaa aina isäänsä ja veljeään auttelemaan omien töidensä kanssa,
      kun ei pysty pitämään surkean luontonsa takia muita renkiä itsellään
      -hakkaa ja henkisesti pahoinpitelee veljeänsä ja siskoansa
      -ryyppää vielä 4-kymppisenä niin railakkaasti, että konttaa kännissä kotiin
      ja sammuu hankeen!

      Siis täysin itsekäs renttu ihmisenä, hehkuttaa
      tekemisiään ja arvostelee muita, pilkkaa miestäni ja muita jotka eivät
      elä samalla tavalla kuin hän....itsetuntoaan pönkittäen.

      Ja hän on perheensä suosikki!!???? Miksikö? Siksikö koska arvostaa RAHAA
      ja moukkamaista uhoamista siitä kuinka helvetin paljon tullut taas tehtyä
      töitä. Vai siksikö kun ei osaa olla edes isä lapsilleen?

      Todennäköisesti hän saa kaiken huomion sillä, että on niin reppana, että
      vanhempansa katsovat velvollisuudekseen varmistella aikuisen poikansa
      selustaa ja elämää, ettei tämä vaan mokaisi yhtään enempää. No okei, tämä
      ollaan kuultukin jo ääneen vanhemmiltaan.

      Sitä en vaan tajua, miten yhden reppanan paapominen vaikuttaa siihen,
      että he eivät ole kiinnostuneita toisesta pojastaan sitten mitenkään..
      Ehkei ole tarpeeksi separi sitten...

      • mk

        Voisi laittaa veljeään kunnolla turpaan ja tehdä selväksi että mulle ei auota päätä ja lopettaa kaiken laisen auttamisebn ja sanoo suoraan että päärjääppä yksin niin muutkinpärjäävät.

      • puliveivaa
        mk kirjoitti:

        Voisi laittaa veljeään kunnolla turpaan ja tehdä selväksi että mulle ei auota päätä ja lopettaa kaiken laisen auttamisebn ja sanoo suoraan että päärjääppä yksin niin muutkinpärjäävät.

        Ei voi ymmärtää, että tälläkin hetkellä on maailmassa ihmisiä, jotka syyttävät kiusattua siitä,
        että vika on tässä .... Sääli että jotkut joutuvat jopa moisen mielen kasvattamaksi...

        Ja puhe tuskin auttaa tämänkään idiootin kohdalla, jos järkijättö on tapahtunut jo syntymästään...

      • kiusattu..
        puliveivaa kirjoitti:

        Ei voi ymmärtää, että tälläkin hetkellä on maailmassa ihmisiä, jotka syyttävät kiusattua siitä,
        että vika on tässä .... Sääli että jotkut joutuvat jopa moisen mielen kasvattamaksi...

        Ja puhe tuskin auttaa tämänkään idiootin kohdalla, jos järkijättö on tapahtunut jo syntymästään...

        syytin kansa itteeni vissii jotain 10v siitä ku olin kiusattu monessa eri koulussa.. kyllähän siitä jälki jää

      • epätasaarvo2015
        puliveivaa kirjoitti:

        Ei voi ymmärtää, että tälläkin hetkellä on maailmassa ihmisiä, jotka syyttävät kiusattua siitä,
        että vika on tässä .... Sääli että jotkut joutuvat jopa moisen mielen kasvattamaksi...

        Ja puhe tuskin auttaa tämänkään idiootin kohdalla, jos järkijättö on tapahtunut jo syntymästään...

        et tainnut ollenkaan ymmärtää misät tässä on kysysmys vai kuinkan

      • Olkaa aikuisia
        epätasaarvo2015 kirjoitti:

        et tainnut ollenkaan ymmärtää misät tässä on kysysmys vai kuinkan

        Kyllä aikuisilla yli 40 v tyttärillä on oikeus ottaa isäänsä yhteyttä ja käydä tervehtimässä häntä ilman äidin lupaa. Nuorin sisarenne tulee hyvin toimeen äitinsä kanssa, joten äiti pitää hänestä enemmän kuin teistä muista. Ihmissuhteet ovat perhepiirissäkin joskus mutkikkaita. Jotakin kaunaa ja katkeruutta on varmaan taustalla, kenties pahojakin loukkauksia, kun toimitaan tuolla tavoin. Matkan varrella on tullut vastaan liian monta ikävää asiaa ja niiden korjaaminen onkin sitten vaikea prosessi. Ihmissuhteissa tarvitaan kypsyyttä, eikä syyttelyllä päästä eteenpäin.

      • hunajainen79
        kiusattu.. kirjoitti:

        syytin kansa itteeni vissii jotain 10v siitä ku olin kiusattu monessa eri koulussa.. kyllähän siitä jälki jää

        jopa koulupsykologikin sanoi suoraan päin naamaa että jotain vikaahan minussa TÄYTYY olla, eihän ne muuten kiusais..eihän ??

        Ja lopulta sen uskoo jo itsekin...

      • typerät psykologit
        hunajainen79 kirjoitti:

        jopa koulupsykologikin sanoi suoraan päin naamaa että jotain vikaahan minussa TÄYTYY olla, eihän ne muuten kiusais..eihän ??

        Ja lopulta sen uskoo jo itsekin...

        vikaa on kiusaajissa ja heidän kotioloissa, MUTTA kiusattu voisi myös opetella pitämään puoliaan ja haistatella takasin ja kiusatun vanhemmat puolustaa lastaan. Johan on lapselle hirveetä, jossei vanhemmat puutu asiaan, vaikka tietää kiusaamisesta. Siis viat ei ole ikinä lapsissa, vaan aikuisissa/vanhemmissa. Kyllä on aikuiset idiootteja nykyään, jossei omien lasten hyvinvointi ja tulevaisuus kiinnosta!!!!!

      • hunajainen79
        typerät psykologit kirjoitti:

        vikaa on kiusaajissa ja heidän kotioloissa, MUTTA kiusattu voisi myös opetella pitämään puoliaan ja haistatella takasin ja kiusatun vanhemmat puolustaa lastaan. Johan on lapselle hirveetä, jossei vanhemmat puutu asiaan, vaikka tietää kiusaamisesta. Siis viat ei ole ikinä lapsissa, vaan aikuisissa/vanhemmissa. Kyllä on aikuiset idiootteja nykyään, jossei omien lasten hyvinvointi ja tulevaisuus kiinnosta!!!!!

        puolustaa itseään herjaavia poikia vastaan, ja tyttöjä ei seura kiinnostanut...haistattelemalla vai ??

        Juu olisi varmasti auttanut, kun tehdään selväksi että olet turhaakin turhempi ihmisolento..opettajia ei kiiinnostanut ja vanhemmille ei uskaltanut uhkailun takia kertoa..

      • mek
        hunajainen79 kirjoitti:

        puolustaa itseään herjaavia poikia vastaan, ja tyttöjä ei seura kiinnostanut...haistattelemalla vai ??

        Juu olisi varmasti auttanut, kun tehdään selväksi että olet turhaakin turhempi ihmisolento..opettajia ei kiiinnostanut ja vanhemmille ei uskaltanut uhkailun takia kertoa..

        Kerroppa isöällesi niin hän käy laittamassa pojan vanhemmat kuriint ai sitten poijaanklopit.

    • nro 3/4

      Meitä on neljä ja samoin kuopus on koko elämänsä ollut äidin suosikki. Vanhin on saanut olla esikoisena kutakuinkin rauhassa, mutta me kaksi keskimmäistä olemme sitten saaneet vuorotellen olla niitä perheen "mustia lampaita". Jossain kohdin väsyin tähän ja otin selkeästi pesäeron sekä äitiini että sisaruksiini. Isäni on kuollut. Jäljellä oli enää huonoja vaihtoehtoja ja valitsin niistä sen vähiten huonon eli juuri tuon henkisen välimatkan. Huono puoli tässä on se, että lapset eivät juuri tapaa serkkujaan, mutta toisaalta hekin alkavat nyt jo vanhetessaan ymmärtää, ettei kaikki suvussa ole kunnossa. Itse olen alkanut voida paremmin tämän etäisyyden myötä. Joitain kertoja vuodessa saatamme olla samoissa tilaisuuksissa, sen enempää ei tarvitsekaan. Onneksi näissä tilaisuuksissa osataan olla ns. sivistyneesti.

      Sitä jäin miettimään, mikä estää sinua ja toista sisarusta käymästä katsomassa isääsi, nyt kun se vielä on mahdollista? Jos isäsi ei nimenomaisesti ole sitä kieltänyt, kukaan ei estä sinua menemästä sairaalaan.
      Isäsi saattaa jopa ihmetellä, miksi ette ole käyneet. Mieti ensin itsesi kanssa, mitä pelkäät - äitisi reaktiotako? Anna ihmisen reagoida - se ei ole sinun ongelmasi. Mieti tietty tarkkaan, millä asioilla kuormitat isääsi.

      Sukuaan ei voi valita, ystävänsä voi.

      • Pikoliina

        Minulla molemmant vanhemmat kuolleet, mutta äidin eläessä nuorimmainen oli aina ykkönen. Vanhin sisreni oli ilmaa äidille ja minä taas liian paljon isäni näköinen/ oloinen( itsehän oli kuitenkin aviomiehensä valinnut). Nyt äidin kuolemasta on jo 13 vuotta ja uusi tilanne tuli eteen. Nuorin sisareni ei pidä elämäntavastani( olen 48, eronnut, asun yksin), joten tällä hetkellä oman mielenrauhani vuoksi en pidä häneen mitään yhteyttä. Sääli sillä hänen lapsensa ovat molemmat kummilapsiani. En saisi olla tekemisissä vanhimman siskon kanssa koska sisareni ei pidä hänen ratkaisuistaan elämänsä suhteen(eivät mielestäni edes kuulu hänelle). Aikuisena teen kuitenkin omat päätökseni ja vanhin sisareni kuuluu elämääni hyvin kiinteästi ja nuorin(45v) olkoon missä on.

      • Mietin vain

        Oletko miettinyt, että ehkä lapsesi tahtoisivat paremmat välit sukulaisiinsa, ja sinä olet ne teoillasi pilannut. Eivät välttämättä vaan viitsi sitä sinulle henkilökohtaisesti kertoa, etteivät pahottaisi mieltäsi. Ei kai se sisarustesi vika ole, ketä äitisi suosii.

      • :D
        Mietin vain kirjoitti:

        Oletko miettinyt, että ehkä lapsesi tahtoisivat paremmat välit sukulaisiinsa, ja sinä olet ne teoillasi pilannut. Eivät välttämättä vaan viitsi sitä sinulle henkilökohtaisesti kertoa, etteivät pahottaisi mieltäsi. Ei kai se sisarustesi vika ole, ketä äitisi suosii.

        Lapset tekee sen sitten aikuisena.

    • mk

      lähisukulaisset saavat tiedon ja kun äitinne on eronnut isästänne niin teidän ei tarvitse kuin ilmoittaa sairaalaan äitinne nimen että tätä henkilöä ei saa päästää isäänne tapaamaan niin hän ei myöskään pääse.
      Menkää katsomaan isäänne sairaalaan ja otatte selvää miten asiat ovat ja jos äitinne manipuloi niin kiellätte sairaalaa päästämästä häntä vierailulle isänne luo koska eronneena on täysin vieras henkilä isällenne.

      • ap******************

        Täytyy selvittää sairaalan kanssa asiaa mutta olen siinä käsityksessä että äitini on saanut isän manipuloitua kirjoittamaan siellä paperin jossa sallitaan vain äitini ja nuorimmaisen sisareni vierailut.
        En tiedä ajaisivatko nyt poiskaan kun sinne menee, mutta hänellä on sepsis tällä hetkellä ja voi olla että vahtivat vierailuja tarkemmin. Otan asian esille tänään kyllä tänään sairaalan kanssa kun soitan sinne ja kerron tilannetta vähän tarkemmin.

      • lain voima

        On laitonta koska kaikki mk:
        kirjoittaa on asianmukaista.
        Äitisi on eronnut. Ilmoitatte vain sairaalaan, että hänelle ei saa antaa tietoja.
        Sinä itse saat kaikki tiedot mitä tuo nuorin sisarkin.
        Tässä on kaikki te sisarukset samalla viivalla ja äitinne ei kuulu koko asiaan millään lailla nyt.
        Sairaala ei saa edes antaa hänelle mitään tietoja. Jos ovat antaneet voitte kysyä lakimieheltä (oikeusavustajalta) ovatko menetelleet vääräin.

    • tahto vs. tunne

      Miksi ihmeessä sinun täytyy olettaa joutuvasi riidan keskelle. Älä lähde mukaan koko jakoon, jos nyt sen aika tuleekaan.... Turhaa rahalla mieltä pahoittamaan. Väkisten viety omaisuus ei ole oikeutta ja oman osansa saamista.

      Sinulla on oikeus käydä katsomassa isääsi, ellei tämä ole erikseen tätä kieltänyt. Eikä kukaan muukaan tätä voi kieltää, vielä vähiten siskosi. Eli jos isäsi niin kovin kiinnostaa, eikä se tuleva perintö, niin pystyt varmasti mennä häntä katsomaan ilman että asetut marttyyrin rooliin.

      Jos itselläni olisi vastaava tilanne ei mikään pitäisi minua pois. Mutta loppuviimein tullaankin siihen miten läheisiä todella olette...

      • ap

        Olen siis aloittaja. Minua ei kiinnosta mikään perinnönjako, inhottaa vaan etukäteen kun tiedän että siitä tulee riitaisa. En nyt niin marttyyri kuitenkaan ole että luopuisin kaikesta, jaettavaa on kuitenkin huomattavasti. Ja en ole etukäteen hautaamassa isääni kun ei ole kuollutkaan. Jossittelin vain mielessäni etukäteen sitä mahdollisuutta ja tietysti mieleen tuli mikä sota siitäkin syntyisi.
        Sain eilen tietää että minulla ei ole oikeutta mennä isääni katsomaan, hän on kirjoittanut siellä paperit siten että vierailut sallitaan vain äidilleni ja nuorimmalle sisarelleni.
        En ole mielestäni marttyyri millään tavalla, surullinen vaan tilanteesta. Olen täysin keinoton tämän manipuloinnin edessä. Tiedän ettei isäni kieltäisi minun vierailujani jollei olisi ollut niin sairas ja manipuloitavissa silloin kun paperit kirjoitettiin.
        Hyvä puoli on että isälläni on kännykkä mukana siellä sairaalassa ja olen jättänyt viestin että ottaa yhteyttä heti kun kunto sallii.
        Jos edellä kirjoittava menee sairaalaan väkisin, menköön, minä en lähde sinne vartijoiden ja hoitajien kanssa riitelemään. Muistaakseni kerroin jo alussa että minun ja isäni suhde on ollut hankala, mutta viime vuosina parempi. Läheinen hän on minulle joka tapauksessa, ei ole kuin yksi isä ja vaikkei suhde olisikaan mikään paita perse, toki vakava sairastuminen tuo huolta ja surua.
        Mitä sitten vielä näihin mahdollisiin perintöasioihin tulee, laittakaas käsi sydämmelle moniko vapaaehtoisesti luopuisi kaikesta toisten kieroilujen takia? Jos totuudenmukaisesti vastataan niin luulen ettei monikaan.
        Mutta edellä kirjoittanut voi olla sellainen sankari, minä en.

      • muistot on eri asia
        ap kirjoitti:

        Olen siis aloittaja. Minua ei kiinnosta mikään perinnönjako, inhottaa vaan etukäteen kun tiedän että siitä tulee riitaisa. En nyt niin marttyyri kuitenkaan ole että luopuisin kaikesta, jaettavaa on kuitenkin huomattavasti. Ja en ole etukäteen hautaamassa isääni kun ei ole kuollutkaan. Jossittelin vain mielessäni etukäteen sitä mahdollisuutta ja tietysti mieleen tuli mikä sota siitäkin syntyisi.
        Sain eilen tietää että minulla ei ole oikeutta mennä isääni katsomaan, hän on kirjoittanut siellä paperit siten että vierailut sallitaan vain äidilleni ja nuorimmalle sisarelleni.
        En ole mielestäni marttyyri millään tavalla, surullinen vaan tilanteesta. Olen täysin keinoton tämän manipuloinnin edessä. Tiedän ettei isäni kieltäisi minun vierailujani jollei olisi ollut niin sairas ja manipuloitavissa silloin kun paperit kirjoitettiin.
        Hyvä puoli on että isälläni on kännykkä mukana siellä sairaalassa ja olen jättänyt viestin että ottaa yhteyttä heti kun kunto sallii.
        Jos edellä kirjoittava menee sairaalaan väkisin, menköön, minä en lähde sinne vartijoiden ja hoitajien kanssa riitelemään. Muistaakseni kerroin jo alussa että minun ja isäni suhde on ollut hankala, mutta viime vuosina parempi. Läheinen hän on minulle joka tapauksessa, ei ole kuin yksi isä ja vaikkei suhde olisikaan mikään paita perse, toki vakava sairastuminen tuo huolta ja surua.
        Mitä sitten vielä näihin mahdollisiin perintöasioihin tulee, laittakaas käsi sydämmelle moniko vapaaehtoisesti luopuisi kaikesta toisten kieroilujen takia? Jos totuudenmukaisesti vastataan niin luulen ettei monikaan.
        Mutta edellä kirjoittanut voi olla sellainen sankari, minä en.

        Ei minua ainakaan kiinnosta pätkääkään vanhempieni rahat. Jos vaikka haluavat jättää ne sisaruksilleni tai he tapella asiasta niin olkoon. Miski kiduttaa itseään toisen omaisuuden vuoksi. Alan pikkuhiljaa käsittämään sen miksi perintöasia on niin raskas monille. Jos sen ottaa kantaakseen itsekkäistä syistä, niin ei ihme.

        En ole koskaan käsittänyt sitä miten minulla muka on oikeus vanhempieni omaisuuteen. He ovat minut kasvattaneet ja ruokkineet, se riittää. Sanoin juuri omalle isälleni, joka otti perinnönjaon jo puheeksi, että itse olisin vielä otetumpi jos hän jättäisi omaisuutensa johonkin hyvään, vähäosaisille tai kehityskohteeseen mistä on itse aina ollut kiinnostunut. Tätä kautta hänellä olisi mahdollisuus tehdä myös nimestään ikuinen jos nyt sitä haluaa..

        Ja jos rahan perään enemmän oleva siskoni haluaa kaiken, niin siitä vaan. Ei raha tee ketään onnelliseksi. Olen itse jo aikaa sitten saannut sen yhden esineen minkä suvusta halusin, eli mummoni albumin, joka on minulle erittäin rakas. Mikään raha ei korvaa tätä koskaan.

      • kun yrittää
        ap kirjoitti:

        Olen siis aloittaja. Minua ei kiinnosta mikään perinnönjako, inhottaa vaan etukäteen kun tiedän että siitä tulee riitaisa. En nyt niin marttyyri kuitenkaan ole että luopuisin kaikesta, jaettavaa on kuitenkin huomattavasti. Ja en ole etukäteen hautaamassa isääni kun ei ole kuollutkaan. Jossittelin vain mielessäni etukäteen sitä mahdollisuutta ja tietysti mieleen tuli mikä sota siitäkin syntyisi.
        Sain eilen tietää että minulla ei ole oikeutta mennä isääni katsomaan, hän on kirjoittanut siellä paperit siten että vierailut sallitaan vain äidilleni ja nuorimmalle sisarelleni.
        En ole mielestäni marttyyri millään tavalla, surullinen vaan tilanteesta. Olen täysin keinoton tämän manipuloinnin edessä. Tiedän ettei isäni kieltäisi minun vierailujani jollei olisi ollut niin sairas ja manipuloitavissa silloin kun paperit kirjoitettiin.
        Hyvä puoli on että isälläni on kännykkä mukana siellä sairaalassa ja olen jättänyt viestin että ottaa yhteyttä heti kun kunto sallii.
        Jos edellä kirjoittava menee sairaalaan väkisin, menköön, minä en lähde sinne vartijoiden ja hoitajien kanssa riitelemään. Muistaakseni kerroin jo alussa että minun ja isäni suhde on ollut hankala, mutta viime vuosina parempi. Läheinen hän on minulle joka tapauksessa, ei ole kuin yksi isä ja vaikkei suhde olisikaan mikään paita perse, toki vakava sairastuminen tuo huolta ja surua.
        Mitä sitten vielä näihin mahdollisiin perintöasioihin tulee, laittakaas käsi sydämmelle moniko vapaaehtoisesti luopuisi kaikesta toisten kieroilujen takia? Jos totuudenmukaisesti vastataan niin luulen ettei monikaan.
        Mutta edellä kirjoittanut voi olla sellainen sankari, minä en.

        Ok, no sinua on kielletty menemästä katsomaan isääsi jonkun syyn takia, hän itse sitä halusi tai ei mutta näin on. Luulenpa että tässä tarinassa on enemmän mitä ap. kirjottaja antaa kuvan mutta neuvoksi hänelle antaisin seuraavan: ennen kuin on myöhäistä sinuna ottaisin yhteyttä isääsi kirjeellä jonka vaikka hoitajat voisivat hänelle lukea. Voisit heiltä pyytää sitä. Olisi tärkeää sinulle että saisit sanottua hänelle mitä haluat ennen kun on myöhästä ja jos et siinä onnistu niin ainakin yrititit. Luulenpa että vaikka sinulle joku päivä sanoittaisiin että sinun kirjettä ei hänelle luettu niin olen varma että isäsi luki sen tai sille luettiin se kun oli yksin.

      • Seuramustako?
        ap kirjoitti:

        Olen siis aloittaja. Minua ei kiinnosta mikään perinnönjako, inhottaa vaan etukäteen kun tiedän että siitä tulee riitaisa. En nyt niin marttyyri kuitenkaan ole että luopuisin kaikesta, jaettavaa on kuitenkin huomattavasti. Ja en ole etukäteen hautaamassa isääni kun ei ole kuollutkaan. Jossittelin vain mielessäni etukäteen sitä mahdollisuutta ja tietysti mieleen tuli mikä sota siitäkin syntyisi.
        Sain eilen tietää että minulla ei ole oikeutta mennä isääni katsomaan, hän on kirjoittanut siellä paperit siten että vierailut sallitaan vain äidilleni ja nuorimmalle sisarelleni.
        En ole mielestäni marttyyri millään tavalla, surullinen vaan tilanteesta. Olen täysin keinoton tämän manipuloinnin edessä. Tiedän ettei isäni kieltäisi minun vierailujani jollei olisi ollut niin sairas ja manipuloitavissa silloin kun paperit kirjoitettiin.
        Hyvä puoli on että isälläni on kännykkä mukana siellä sairaalassa ja olen jättänyt viestin että ottaa yhteyttä heti kun kunto sallii.
        Jos edellä kirjoittava menee sairaalaan väkisin, menköön, minä en lähde sinne vartijoiden ja hoitajien kanssa riitelemään. Muistaakseni kerroin jo alussa että minun ja isäni suhde on ollut hankala, mutta viime vuosina parempi. Läheinen hän on minulle joka tapauksessa, ei ole kuin yksi isä ja vaikkei suhde olisikaan mikään paita perse, toki vakava sairastuminen tuo huolta ja surua.
        Mitä sitten vielä näihin mahdollisiin perintöasioihin tulee, laittakaas käsi sydämmelle moniko vapaaehtoisesti luopuisi kaikesta toisten kieroilujen takia? Jos totuudenmukaisesti vastataan niin luulen ettei monikaan.
        Mutta edellä kirjoittanut voi olla sellainen sankari, minä en.

        Kun oikeasti jaettiin tapaamisoikeuksia?! Eli silloin kun yhteydet ja luottamus rakennetaan.
        Kun isä jätetään "heitteille" silloin isä jätetään heitteille. Tämä ihminen voi saada minkä kohtalon tahansa kohteluineen. Mutta kun luopuu isästään ja oireilee jälkeenpäin on syytä tosiasioiden tiedostaminen. Omituiselta kuulostaa myös 20 vuoden takaa ilmestynyt äiti ja vaimo joka on eronnnut ja osoittanut esimerkillään milloin on "tärkeää" olla paikalla.

        Vastuu on vastuullista ja kasvu tapahtuu tekoina.

      • marianneK
        muistot on eri asia kirjoitti:

        Ei minua ainakaan kiinnosta pätkääkään vanhempieni rahat. Jos vaikka haluavat jättää ne sisaruksilleni tai he tapella asiasta niin olkoon. Miski kiduttaa itseään toisen omaisuuden vuoksi. Alan pikkuhiljaa käsittämään sen miksi perintöasia on niin raskas monille. Jos sen ottaa kantaakseen itsekkäistä syistä, niin ei ihme.

        En ole koskaan käsittänyt sitä miten minulla muka on oikeus vanhempieni omaisuuteen. He ovat minut kasvattaneet ja ruokkineet, se riittää. Sanoin juuri omalle isälleni, joka otti perinnönjaon jo puheeksi, että itse olisin vielä otetumpi jos hän jättäisi omaisuutensa johonkin hyvään, vähäosaisille tai kehityskohteeseen mistä on itse aina ollut kiinnostunut. Tätä kautta hänellä olisi mahdollisuus tehdä myös nimestään ikuinen jos nyt sitä haluaa..

        Ja jos rahan perään enemmän oleva siskoni haluaa kaiken, niin siitä vaan. Ei raha tee ketään onnelliseksi. Olen itse jo aikaa sitten saannut sen yhden esineen minkä suvusta halusin, eli mummoni albumin, joka on minulle erittäin rakas. Mikään raha ei korvaa tätä koskaan.

        Minä ajattelen juuri samalla tavalla kuin sinä. Vanhemmat on hoitaneet minut kun olin pieni ja muusta viis. Ja minulle tuli myös mieleen, että AP:ta kiinnostaa isänsä tapaaminen oikeastaan vain rahan takia. Jos minä välittäisin jostakusta, ei tulisi mieleenkään välittää siitä, jos joutuu "tappalemaan hoitajien ja vartijoiden kanssa". Ja tuskin kukaan niin sairas on, että muuten vaan sairaalassa "kirjoittaa ulos" kaksi lastaan. Joku syy isällä tuohon on. No se ei kuulu minulle. Mutta elämä olisi helpompaa, jos olisi rehellinen itselleen. Rahat ja omaisuus kannattaa itse hankkia. Mikään muu ei kasvata ja kehitä ja auta arvostamaan sitä omaisuutta kuin se, että se on omalla vaivalla hankittu.

      • hmmm.
        muistot on eri asia kirjoitti:

        Ei minua ainakaan kiinnosta pätkääkään vanhempieni rahat. Jos vaikka haluavat jättää ne sisaruksilleni tai he tapella asiasta niin olkoon. Miski kiduttaa itseään toisen omaisuuden vuoksi. Alan pikkuhiljaa käsittämään sen miksi perintöasia on niin raskas monille. Jos sen ottaa kantaakseen itsekkäistä syistä, niin ei ihme.

        En ole koskaan käsittänyt sitä miten minulla muka on oikeus vanhempieni omaisuuteen. He ovat minut kasvattaneet ja ruokkineet, se riittää. Sanoin juuri omalle isälleni, joka otti perinnönjaon jo puheeksi, että itse olisin vielä otetumpi jos hän jättäisi omaisuutensa johonkin hyvään, vähäosaisille tai kehityskohteeseen mistä on itse aina ollut kiinnostunut. Tätä kautta hänellä olisi mahdollisuus tehdä myös nimestään ikuinen jos nyt sitä haluaa..

        Ja jos rahan perään enemmän oleva siskoni haluaa kaiken, niin siitä vaan. Ei raha tee ketään onnelliseksi. Olen itse jo aikaa sitten saannut sen yhden esineen minkä suvusta halusin, eli mummoni albumin, joka on minulle erittäin rakas. Mikään raha ei korvaa tätä koskaan.

        osuutta ei voi millään testamentilla ohittaa, joten ap voi sen suhteen olla turvallisella mielellä. Tuo tapaamisestämisjuttu on kyllä ikävä.

      • Siskonkummi
        hmmm. kirjoitti:

        osuutta ei voi millään testamentilla ohittaa, joten ap voi sen suhteen olla turvallisella mielellä. Tuo tapaamisestämisjuttu on kyllä ikävä.

        onko isä tapaamista estänyt, kun ei ole siel sairaalas edes käynyt. Aika kumma, jos isä ei halua lapsensa tulevan sairaalaan.Joku tässä jutussa nyt haiskahtaa?

      • tiitu11
        ap kirjoitti:

        Olen siis aloittaja. Minua ei kiinnosta mikään perinnönjako, inhottaa vaan etukäteen kun tiedän että siitä tulee riitaisa. En nyt niin marttyyri kuitenkaan ole että luopuisin kaikesta, jaettavaa on kuitenkin huomattavasti. Ja en ole etukäteen hautaamassa isääni kun ei ole kuollutkaan. Jossittelin vain mielessäni etukäteen sitä mahdollisuutta ja tietysti mieleen tuli mikä sota siitäkin syntyisi.
        Sain eilen tietää että minulla ei ole oikeutta mennä isääni katsomaan, hän on kirjoittanut siellä paperit siten että vierailut sallitaan vain äidilleni ja nuorimmalle sisarelleni.
        En ole mielestäni marttyyri millään tavalla, surullinen vaan tilanteesta. Olen täysin keinoton tämän manipuloinnin edessä. Tiedän ettei isäni kieltäisi minun vierailujani jollei olisi ollut niin sairas ja manipuloitavissa silloin kun paperit kirjoitettiin.
        Hyvä puoli on että isälläni on kännykkä mukana siellä sairaalassa ja olen jättänyt viestin että ottaa yhteyttä heti kun kunto sallii.
        Jos edellä kirjoittava menee sairaalaan väkisin, menköön, minä en lähde sinne vartijoiden ja hoitajien kanssa riitelemään. Muistaakseni kerroin jo alussa että minun ja isäni suhde on ollut hankala, mutta viime vuosina parempi. Läheinen hän on minulle joka tapauksessa, ei ole kuin yksi isä ja vaikkei suhde olisikaan mikään paita perse, toki vakava sairastuminen tuo huolta ja surua.
        Mitä sitten vielä näihin mahdollisiin perintöasioihin tulee, laittakaas käsi sydämmelle moniko vapaaehtoisesti luopuisi kaikesta toisten kieroilujen takia? Jos totuudenmukaisesti vastataan niin luulen ettei monikaan.
        Mutta edellä kirjoittanut voi olla sellainen sankari, minä en.

        Minä luovun mielelläni perinnöistä, kunhan saan elää rauhassa.riitelyt eivät oler tavaroiden arvoisia.minulla on jo kaikki mitä perheeni tarvitsee.vaikka en rikas olekaan todellakaan!:D
        ja jos ei ole, niin ostan jossakin vaiheessa elämääni, en halua edes nähdä vanhempieni tavaroita tai rahoilla ostettuja .
        toisin kun sisareni ovat kiilto silmissä mielistelemässä ja ottamassa onkeensa naljailua.siellä vedellään naruista, mutta minä elänkin rauhassa:)

    • rrtertertert

      en lukenut viestistä kuin ekan kappaleen.

      Ei sen tarvitse nuorin jota suositaan, perheessä voi vain muuttua valta esim. toisen vanhemman kuolemaan, nin jäljelle jäävä alkaa toteuttamaan valtaa jossa perimisjärjestyskin sivuteetaan. Jos porukassa on vielä epäsuosituksi asetettu jäsen, joka vaikka vamman tai vian takia saa vajaa oikeustoimikelpoisena Kelan eläke-etuutta, niin asioita hoitava voi käyttää kaiken saaman tuen epäedullisesti jopa itseään vastaan.

      Sitten tulee säännöt, joilla kielettään yhtä ihmitä ihmissuhteista ja ei siinä mitään.

      Mutta minkäs teet? Ei siitä pääse eroon enää niin, että kaikkea aletaan uudelleen alusta. Jumala ei suojele kaikkia.

      • ei kiva mutta näin

        Kirjoittajat ovat enimmäkseen vastailleet Sinulle muusta kuin mitä käsittääkseni ketjun avauksessa kyselet.

        Sairaalaan kirjoittautunut ilmoittaa aina lähimmän omaisen papereihin. Oletus on se, että hänen kauttaan tietoa muille voidaan jakaa - mikäli potilas niin haluaa.
        Toisinaan potilas on niin heikkokuntoinen, että ei ole suositeltavaa rasittaa häntä monilla vierailijoilla. Sitä paitsi se ei ole aina edes mahdollista (tehohoito tms.)

        Yleensä puhelimitse tietoja potilaan asioista ei anneta kenellekään. Ei voi tietää, kuka kyselee.
        Joskus tosiaan potilas itse pyytää sairaalan väkeä ilmoittamaan, että vierailut eivät ole suotavia. Mutta jos potilas on tavallisessa potilashuoneessa, kuka sitä vahtii, meneekö tuo tai tämä lapsi isäänsä katsomaan?

        Lasten on muuten yleensä ihan mahdoton tietää (entistenkin) puolisoiden välejä. Joskus käy niinkin, että lähellä kuolemaa potilas ja ent. puoliso haluavat vielä tavata, syystä tai toisesta.

        Aina voit soittaa sairaalaan ja esitellä itsesi ja asiasi. Sitä kautta saat toimintaohjeita.

      • yhteisvuodatusta
        ei kiva mutta näin kirjoitti:

        Kirjoittajat ovat enimmäkseen vastailleet Sinulle muusta kuin mitä käsittääkseni ketjun avauksessa kyselet.

        Sairaalaan kirjoittautunut ilmoittaa aina lähimmän omaisen papereihin. Oletus on se, että hänen kauttaan tietoa muille voidaan jakaa - mikäli potilas niin haluaa.
        Toisinaan potilas on niin heikkokuntoinen, että ei ole suositeltavaa rasittaa häntä monilla vierailijoilla. Sitä paitsi se ei ole aina edes mahdollista (tehohoito tms.)

        Yleensä puhelimitse tietoja potilaan asioista ei anneta kenellekään. Ei voi tietää, kuka kyselee.
        Joskus tosiaan potilas itse pyytää sairaalan väkeä ilmoittamaan, että vierailut eivät ole suotavia. Mutta jos potilas on tavallisessa potilashuoneessa, kuka sitä vahtii, meneekö tuo tai tämä lapsi isäänsä katsomaan?

        Lasten on muuten yleensä ihan mahdoton tietää (entistenkin) puolisoiden välejä. Joskus käy niinkin, että lähellä kuolemaa potilas ja ent. puoliso haluavat vielä tavata, syystä tai toisesta.

        Aina voit soittaa sairaalaan ja esitellä itsesi ja asiasi. Sitä kautta saat toimintaohjeita.

        Ai, mielestäni aloittaja ei varsinaisesti kysynyt mitään...... mutta hyvähän tuo että vastasit. Mutta luulen että tuosta vertaistuesta oman kokemuksen myötä on myös apua... :)

    • pikkusisko.........

      Huoh, kuulostaa kovin tutulta, meillä perheessä ei lainkaan teidänkaltaisenne tilanne, mutta tavallaan sama, isosiskoni pimittää minulta kaiken tiedon esim. vanhempien terveydestä, heidän asioistaaan ja muistaa siis aina sanoa puhelimessa että "ai eikö äiti ole sinulle kertonut". Isosisko on koko aikuisiän halveksinut minua, määräillyt, kommenoitunut elämääni. Nyt en ole ollut hänen kanssaan enää tekemisissä pariin kuukauteen. Tein minäkin tämän surullisen päätöksen laittaa välit poikki koska ajattelen näin , että jos ei minua arvosteteta ja rakasteta niin miksi ihmeessä minun pitäisi olla tuollaisten ihmisten kanssa tekemisissä? Minulla on onneksi laaja ystäväpiiri muutoin, ei siihen sukulaisia tarvita. Näin on pakko tehdä koska muuten uuvutan itseni täysin.

      • kastijako.

        Aloittajalla on? Hohhoijaa,taas on väkisin tehty aihe suomi 24.

      • hoohhh
        kastijako. kirjoitti:

        Aloittajalla on? Hohhoijaa,taas on väkisin tehty aihe suomi 24.

        Aloittaja kirjoittaa heti toisella rivillä että kaksi muuta ovat eri kastia kuin tämä lekllikkisisarus. Miksi nämä keskustelut menevät aina nokitteluksi ja riidan haastamiseksi??

      • sunnuntai2

        Olen kokenut lapsuudessani kaiken tuon ja vielä yli 60- kymppisenä koen olevani se huononpi osapuoli äidin silmissä.
        Sillä meitä on 8 sisarusta ja olen keskimäinen, vanhempi tytöistä, ja jouduin jo 12 vuotiaan tekemään navetta työt yksin ja samalla pesemään pyykit , niin siitä huolimatta minusta vanhempi velipoika sai kiitokset ja on äidin lellikki ollut koko ikänsä, kun hän seurusteli äidin kanssa tuvassa silloin kun minä tein töitä navetassa.Eikä äiti edes muista minun tekemisiäni.
        Isä käski minut kotoa pois, kun olin sellaisessa kunnossa, että lääkä'ri kielsi minulta raskaat työt.
        isä kuoli vuonna 92 ,että se kastijako on ollut iät ja ajat
        Nyt olen ottanut äitiin etäisyyttä, sillä hänelle on vaikea tehdä mitään mieliksi, on sen verran hyvässä kunnossa henkisesti ja fyysisesti, että pystyy arvostelemaan kaikkien tekemisiä ja puhuu jokaisesta takanapäin.
        Ja uskon vahvasti, että meillä äiti on se joka on meidän sisarusten väliä sotkenut, ei koskaan ole meitä pitänyt samassa arvossa.
        Mutta voimia taistelussa sisarten väliseen taisteluun, sitä kyllä tarvitaan.

      • Iisosisko

        miten vanhempasi voivat? Etkö voi kysyä sitä suoraan vanhemmiltasi? Normaalit ihmiset käyvät myös joskus vanhempiansa katsomassa..

      • oxqp+cqh

        kuin riidellä. Itselläni on välit poikki pikkusiskoon, koska hänen kanssaan ei vaan voi olla tekemisissä, jos haluaa säilyttää mielenrauhansa. Ihmettelen kans, mikset ite kysy vanhempiesi vointia ja asioita(?) vaan tarviit siihen siskon välikädeksi? En kyllä lähtis tuollaiseksi välikädeksi tai jättäisi läheistäni sairaalaan, niin että kysyisin tietoja joltain muulta. Mistäs alottaja tietää onko isä oikeesti kieltänyt vierailut, jos ei siellä sairaalassa ole käyny?

      • 13+7
        Iisosisko kirjoitti:

        miten vanhempasi voivat? Etkö voi kysyä sitä suoraan vanhemmiltasi? Normaalit ihmiset käyvät myös joskus vanhempiansa katsomassa..

        Et tainnut lukea viestiä. Aloittajaa ei päästetä katsomaan isäänsä, lapulla kielletty. Ja äitiin huonot välit

      • hoitsunkans
        13+7 kirjoitti:

        Et tainnut lukea viestiä. Aloittajaa ei päästetä katsomaan isäänsä, lapulla kielletty. Ja äitiin huonot välit

        En sit ihan heti usko, että olis jollain lapulla kielletty. Aloittaja on hävinnyt jonnekin tai sit käyny siel sairaalas

      • lisosisko
        13+7 kirjoitti:

        Et tainnut lukea viestiä. Aloittajaa ei päästetä katsomaan isäänsä, lapulla kielletty. Ja äitiin huonot välit

        vaan tälle joka kyselee vanhempiensa asioita isolta siskolta, kun niitä vois kysyä suoraan vanhemmiltakin? Miksi ihmiset tekee ihmissuhteisiinsa ongelmia, olettamalla ja päättelemällä, kun voisivat kysyä asioita ihan suoraankin kyseessä on sentään perheenjäsenet?

    • Vanhin Sisar51

      minäkin vanhin tytär ja sylkykuppi ..nuorin meilläkin se joka jotain äidilleni...minua ei arvosta vaikka kuljetan kauppaan ym muuta...moittii minua jopa aikuisille pojilleni ja se harmittaa kovasti..itselläni oli ihanat isovanhemmat..äitin luonne sellainen että jaottelee oppineet ja ei oppineet ym..vanhan aikainen siis....mutta se satuttaa...mielestäni sinulla oikeus isääsi myös..soita sairaalaan tai mene käymään kerro että ajalet häntä..minusta tuntuu ettei sinulle nyt kerrota totuutta...nyt isän eläessä menet viet kukkaset halaat annat aikaa tai vaikk istut vieressä..sinulla oikeus siihen toivon että teet niin jos aika hänellä loppuu silloin kadut..ja et ikinä saa tietää mikä totuus...sanot että välität ja olet huolissaan isästä hänelle itselleen..välikäsiä et tarvii oot aikuinen ihminen...minä vasta 50 senä opin pitämään puoleni äitiä ja 2 sisarta vastaan ettei enää pompotella..sisareni asuvat kaukana lomillaan tulevat ja määräilevät jopa sen saako vanhempien mökille tulla..ja omistelevat sitä vaikka vanhemmat elää...riitaa meilläki tulossa ja erimielisyyttä..sinulle tsemii mene isälle kukkasien kanssa ..kaikkea hyvää elämääsi!

      • Vanhin Sisar51

        niin todella surullista luin koko ketjun...mutta kirje isälle tai laita ne kukkaset nyt eläessä ne lämmitää isää hänen sairaalapöydällä...kaikkea hyvää!

    • Valtaperintö

      Naiset tekevät sukupolvesta toiseen hyvin paljon niitä "tyttöjen juttuja" ja tässä yksi asia joka on miesten syytä ja miesten tulisi se ratkaista.

    • hsytyeusu

      Kolmen kanssa menee aina hommat enemmän tai vähemmän ristiin. Outoa tuo exän erikoinen kiinnostus. Mutta toisaalta koska hän on samalla äitinne en sitten sitä ihmettele tuon enempää. taidän muidenkkin tulee mennä vierailulle, ja kuulette asiat niinkuin ne todellisuudessa. helposti käy niin että yksi omii kaiken huolenpidon ja sanoo ettei nmuita edes kiinnosta.

      Menkää ihmeessä vierailulle sairaalaan.

      Vointeja teille:)

    • anteeksivaiei

      kun herätään tossa vaiheessa ihmettelmään (en tätä pahalla sano, vaan kokemuksen syvällä rintaäänellä). Oletko isästäsi tod. välittänyt silloin, kun hän oli vielä paremmassa kunnossa? Olen myös sisaruksista nuorimmainen, meillä vähän sama juttu aikanaan (nyt en ole sisareni kanssa enää missään tekemisissä, mikä toisaalta on säälikin). Koitappa laittaa välinne kuntoon, äidistänne välittämättä (minun äitini oli aivan ihana ihminen, kuitenkin). Kaikkea hyvää Sinulle jatkossa.

    • Itse oppinut.

      Jos olisin sinun asemassa, menisin kaikesta huolimatta katsomaan isääni sanoisipa äitini tai sisareni mitä hyvänsä. Kyllä isäsi varmasti sanoo sinulle jos ei halua sinun käyvän, käytä tervettä järkeä ja omaa harkinta kykyäsi olethan kuitenkin aikuinen ihminen ja päätät itse asioistasi. Kyllä äitisi ja sisaresi huomaavat viellä, että minkä taakseen jättää niin edestään löytää. Perintö asioissakin on lainsäädäntö mihin äitisi ja sisaresi eivät voi vaikutta millään lailla. Pidä vain puolesi äläkä anna heidän pompotella sinua, tietojen saamisesta ja niiden luovutuksesta voit kysyä isältäsi luvan. Ei muuta kuin tuumasta toimeen vain, tsemppiän sinulle!:))

      • Stop 1

        Perinnöistä taitaa olla kyse? Silloin yleensä isätkin on vielä arvokkaita! Lainsäädäntö ja lainsäädäntö! Voi helvetti minkä taakse sitä tukeudutaan.
        Exät on ulkopuolisia ja rintaperilliset osoittakoon itse aikanaan suhteiden luonteen omalla toiminnallaan . Sillä sitä ei tee isä ennen eikä jälkeen vaan ajassa ja lapset itse huolehtii luottamu suhteistaan isäänsä . Jos on siihen kykeneviä.

        Kenestähän on otettu mallia kun isä joutuu sairaalassa moisen asian eteen kun jälkikasvu oireilee?

    • Sivusta seurannut

      joille kouluja käynyt lapsi on tärkein ja usein nämä vanhemmat eivät ole itse kouluja käyneitä. Tämä kouluja käynyt lapsi osaa vielä käyttää rahallisest hyväkseen aina vanhempiaan vielä jopa yli kolmikymppisenäkin. Vanhemmat lapset joutuvat tekemään vanhempiensa eteen ja jopa tämän kouluja käyneen edestä töitä, sillä eihän tätä raukkaa saa vaivata. Lisäksi tämä kouluja käynyt on niin tyhmä, että nauttii tästä roolistaan. On varmasti paljon sisaruksia, jotka röyhkeäst osaavat ottaa, mutta eivät pahemmin antaa. Kouluja käyneet ne osaavat tämän taidon monta kertaa paremmin kuin muut. he kyllä ilkeävät. Uskon, että heillä on vaikeaa itsensä kanssa joskus.

      • Agatagr

        tulee kyllä useimmiten toimeen omillaan. On sitä kouluja käymättömiäkin jotka vie vanhemmiltaan rahaa ja ovat näille väkivaltaisiakin varmaan useemmin kuin koulutetut.

      • itsekin, huomiotta

        Ai! Olipa yleistys. Meillä miehelläni on tarina aivan päinvastoin. On ollut aina välkympi kuin veljensä ja se kouluja käynyt, mutta ei ole koskaan saanut vanhemmiltaan mitään muuta kuin katon päälleen. Mutta tämän kouluja käymättömän reppanan eteen tehdään sitten mitä vaan, ja autetaan kaikessa. On kai niin yksinkertainen ettei pärjää yksin.... ?

    • Iisosisko

      ei sinua sieltä ulos heitetä. Sinuna kävisin jättämässä jäähyväiset, ettei asia jää sinua kalvamaan.

    • korvenkiertäjä

      "" jos tässä nyt käy niin että isä ei selviä, tulee varmaan todella repivä ja riitaisa tilanne kun aletaan omaisuutta jakaa""
      eli sinua on ruennut nyt isäsi asiat kiinostamaan kun on kuoleman sairas.
      PERINTÖ SINUA VAAN JA AINOASTAAN KIINNOSTAA!!!!
      olisi kannattanut olla läheisempi aiemmin eikä vasta nyt.

      • Menikö jo jakeluun

        Kerroin rehellisesti ettei minulla aiemmin nuoruudessani olut välit kunnossa isäni kanssa. Mainitsin että olemme saaneet korjattua viime vuosina välejämme parempaan suuntaan.
        Minun oli todella vaikea olla läheisempi isän kanssa, hän kohteli minua juuri vanhinpana sisaruksista todella kaltoin, oli väkivaltaa ym.(siis lapsena)
        Minua on koko ikäni kiinnostanut isäni asiat,olen surrut että välimme on olleet huonot, olen kaivannut isäni tukea sitä saamatta. Vanhemmiten olen kuitenkin alkanut ymmärtää että hänetkin on kasvatettu tietyllä tavalla ja kaunan kantaminen syö vaan minua itseäni. Siksi olen pyrkinyt saamaan välit edes suhteellisen normaalille tasolle.
        Minulla ei ole ahne luonne, enkä "kyttää" kenenkään perintöä, tuo oli törkeä heitto tämän varsin ikävän episodin keskellä.
        Eiköhän se ole melko normaalia että lapset aikanaan perivät mitä perivät ja sillä siisti. Harmittelin vain sitä että sinä seuraava riidanaihe. Riitaa tässä perheessä on ollut lapsuudesta saakka ja minulle jo riittäisi.
        Ja tosiaan, en pääse sairaalaan, mutta olen ollut puhelinyhteydessä ja laittanut kukkia, ja kaikeksi onneksi
        isäni tila on parempaan päin. Tosin tästäkin sain moitteet äidiltäni, ei olisi kuulemma sanut rasittaa isää puhelulla. Siitä en välittänyt, ihan mielissään oli soitostani ja kun kysyin oliko hän kieltänyt vierailut , hän sanoi ettei muista, oli niin sekava siinä vaiheessa. Paperi sieltä kyllä löytyy jossa on nimetty sallitut vieraat.

        Ja selvennykseksi vielä, en kärky mitään perintöä, mutta otan sen vastaan, luuletko että suosiolla antaisin kaiken ilkeileville siskoilleni vain ollalkseni "hurskas ja hyvä" ihminen. Luulen ettei monikaan luovu perinnöstä vain ollakseen jotenkin parempi ihminen. Suomessa nyt sattuu olemaan ihan lait näistä perintöasioista ja toimin niiden mukaan. Sitten kun se tulee ajankohtaiseksi.
        Tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen että isäni tila on kohenemaan päin, lopultahan tässä on käynyt niin että
        häneen on välit kunnossa ja muuhun perheeseen ei.
        Ja minulla ei ole muutenkaan mitään akuuttia rahaongelmaa, senkin puoleen voitte unohtaa nuo kärkkymisasiat .Kyse on periaatteesta ja alunperin sisarusten välisestä eriarvoisuudesta ja sekin on käynyt selväksi että äitini leipoma tilanne tämä on.
        Aikani näitä asioita mietittyäni olen päättänyt ettei minun tarvitse olla missään tekemisissä ihmisten kanssa
        jotka vain tuottavat pahaa mieltä. Olkoonkin sitten vaikka perheenjäseniä. Otan heistä pesäeron, jatkan omaa elämääni parhaaksi katsomallani tavalla.

    • vaan toimi

      Senkus menet katsomaan isääsi kuten haluat. Sinun isäsi hän on. Kyllä siellä vierailuajat sairaalassa on. Ei sinun tarvitse välittää hänen eksänsä päsmäröinnistä.

    • rose18

      ja välitä terveisiä että haluasit jutella isällesi.

      voit sinä kysyä lähiomaisena tai edes välittää tietoa, tai pyytää numeroa huoneeseen..pyytää soittaa myöhemmin uudestaan..

    • yksi on hyvä olla

      On totta,että suku on pahin.Olen itse,kuopus yli 50v.On kolme,siskoa ei olla missään tekemisissä keskenämme.He ovat kyllä,niinkuin perse ja paita keskenään.Olen ainoa ,veli heille.Mutta enpä,ole pahemmin ollut yhteydessä heihin.Eikä he minuun,satun olemaan suvun musta lammas.Liekö siinä syy,koin huonon avioliiton.Joka kyllä,onneksi päättyi.Kuitenkin jättäen,minut sairaseläkkeelle.Joten uskon,että niin sanotut siskot.Eivät pidä yhteyttä,enkä minä.Kyllä joka suvussa,on jotakin kinaa.

    • kaikenlaista...

      sinä nähdä viimeisenä hengenvetonasi jonkun joka odottaa kieli pitkällä kuolemaasi ja rupuisia pennejäsi. Kuolevan viimeistä tahtoa tulee kunnioittaa...Ehkä olit pinnallinen jo lapsena etkä ole jostain syystä kiinnittynyt isääsi kuten kuopus.

      Äidistäsi en osaa sanoa mitään.Millaiset välit teillä oli isän vielä ollessa paremmassa kunnossa. Etkö muka saa mennä tapaamaan häntä sairaalaan vai onko se todella isäsi tahto. Millaiset suhteet sinulla on äitiisi? Alkoi hemmetisti kiinnostamaan näin tarkemmin tätä avautumisesi joten kerro toki lisää. Emmehän me tiedä mitään.

    • EN kannata perheitä!

      Olen saanut kasvaa perheessä jossa sisarukset eivät ole väleissä, ja itse riitautunut paristtakin asiasta äitini sisarusten kesken, ei kuitenkaan kaikkien. Lisäksi perheessä on selvä suosintajärjestys, suku asuu pääosin naapureina ja äidin sisaren tyttären perhettä suositaan, itseäni ei. Itselläni on muutenkin hankala menneisyys takana ja olisin tarvinnut menneisyydessä tukea ja kannustusta perhepiiriltä, muttei sitä tullut. Sen sijaan sain moittimista, haukkumista, ylimääräisiä stressinaiheita ja minut vedettiin mukaan riitoihin. Pahimmillaan asuntoni papereita on tuhottu (koska edesmenneen äidin sisaruksilla on ollut vapaa pääsy niihin huoltajuuden myötä, ja sieltä tuhottiin papereita joilla olisi voinut tehdä ns. pahaa äitini sisaren tyttären perheelle, ei merkittävällä tasolla mutta kuitenkin minun talouden kannalta merkittävällä tasolla.). Myöskin äidiltä perimiini rahoihin sukulaiset pääsivät käsiksi, mutta huoltajani ei uskaltanut kajota niihin koska osa sukulaisista olisi katkaisseet häneen ja hänen tyttären perheeseen välit lopullisesti. Siitä saan olla sentään kiitollinen.

      Perhettä itselläni ei ole mielestäni koskaan ollut, niin huono perhe ovat sukulaiset minulle olleet. Naapurini on paljon tärkeämpi minulle kuin sukulaiseni, koska hänen kanssa ei ole ollut riitoja, hän on auttanut ja neuvonut minua sekä kuunnellut minua. Hän on pitänyt minua omana lapsenaan ja minä häntä äitipuolena.

      Perheessä myös on outo kulttuuri udella toisten asioita. Jos soitellaan kaukaisempien sukulaisten kesken, voidaan kysä "oletko puhunut sen ja sen sukulaisen kanssa lähiaikoina", ja on vastaukseni mikä tahansa niin jossain vaiheessa kuitenkin kuulen että se sukulainen on ollut pari päivää aiemmin jossain kontaktissa (puhelimitse tai vieraillen) ennen soittoani. Siis miksi sitten tällaisia kysellään? Kieroa touhua. Myöskin kaukaiset sukulaiset tekevät asioita selkämme takana, hautapaikan maksun maksoivat kymmeneksi vuodeksi eteenpäin, mutta kirkolle käskettiin että papereihin on merkittävä "tuntematon maksaja", ja sitten kerrotaan muille sukulaisille että ollaan maksettu ja ollaan vielä kiukkuisena uhkailtu kirkkoa oikeuteenvetämisillä ym. toimilla, ja vasta viime kädessä itse saa tietää koko asiasta. En voi ymmärtää koko toimintaa.

      Itse olen päättänyt olla hankkimatta lapsia, en halua että yksikään ihminen joutuu mukaan tähän perheeseen jossa olen, enkä voi päästä siitä itse millään pakoon. Olen yrittänyt mutta aina minut on pakolla vedetty takaisin. Keinoja kyllä on. Tämä maa ei ole oikeudenmukainen. Viranomaisiin ja lääkäreihin ei voi luottaa. Tein sukulaisteni kannalta kaikkein kieroimman tempun: Tein testamentin valmiiksi jossa testamenttaan kaiken omaisuuteni naapurini perheelle, hänelle jonka koen äitipuolekseni. Saa sukulaiset alkaa puuhaamaan omaisuuttani kovemman kautta itselleen jos haluavat, mutta perustelin tarkoin kantani papereissa eikä siinä uskoakseni ole paljoakaan sanansijaa sanottavaa kun listasin kaikki negatiiviset puolet sukulaisistani.

      • ..............

        erottu, silloin ei olla enää lähisukulaisia, vaikka olis yhteiset lapset. Eri asia jos eronneet haluaa olla vielä läheisiä, sitä ei voi kieltää.

        Ihmettelen myös kun vanhempana sisarukset muuttuu ilkeiksi, oliskohan tämä jotain perintötaistelua, vai mitä.

      • fdfgdss

        Jos sinulla ei lapsia (rintaperillisiä), niin saat testamentata varallisuutesi vaikka paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle. Sillä ei ole mitään väliä ovatko sukulaisesi miellyttäviä vai epämiellyttäviä - heillä ei ole oikeutta lakiosaan (ainoastaan rintaperillisten oikeus) eikä mihinkään muuhunkaan osaan perinnöstäsi, jos haluat testamentata sen suvun ulkopuolelle. Sinulla on siis täysi vapaus tehdä mitä itse haluat.

        Muistathan, että testamentin laatimisessa on kuitenkin tarkat muotovaatimukset, joiden noudattaminen on paljon tärkeämpää kuin sukulaisiesi negatiivisten puolien listaaminen:

        http://www.lakiopas.com/lakitietoa/testamentti/vaatimukset/

        "Testamentti on tehtävä tarkkoja muotomääräyksiä noudattaen, jotta testamentin tekijän toiveet varmasti toteutuisivat. Mikäli muotomääräyksiä ei noudateta, on mahdollista, että testamentti julistetaan pätemättömäksi. Testamentti onkin tehtävä kirjallisesti, kahden esteettömän todistajan ollessa yhtä aikaa läsnä. Testamentin tekijän omakätisesti allekirjoitettua testamentin tai tunnustettua nimikirjoituksensa oikeaperäiseksi todistajien on vahvistettava testamentti nimikirjoituksillaan. Todistajien tulee tietä, että asiakirja on testamentti."

        Kannattanee siis pulittaa hieman rahaa asianajajaan ja testamentin säilytykseen. Asianajajan kuuluu olla sinulle lojaali, mikäli ottaa testamentin työn alle - joten hän tuskin kusettaa sinua. Toivottavasti kuitenkin käytät rahasi elinaikanasi ja nautit elämästäsi;)

    • premiata

      siltä varalta että isälle olisi syötetty puppua tilanteesta. Vaikkei tietoa saakaan antaa muille kuin sille jolle se on sallittu niin oikeus käydä katsomassa on normaalisti kaikilla. Hyvä on muistaa että se ettette näe isäänne on todelllisuudessa hyvä rangaistus isälle kuopuksen suosimisesta. Kun ei kerran ollut aikanaan tasapuolinen sairastakoon ilman muiden lastensa rakkautta ja tukea. Kuopukselle paras kosto on hylätä hänet perheineen. Kun ette koita pitää yhteyttä vaan jatkatte omaa elämäänne kuin heitä ei olisikaan teette palveluksen myös itsellenne.

    • miniä vuodesta -88

      Meillä mieheni nuorempi veli(yli 40v) on aivan ykkönen anopille ja hänen poikaansa palvoo ja hoitaa kokoajan. Minulla ja miehelläni 3 lasta mutta meillä anoppi käy pari-kolme kertaa vuodessa ja nekin pitkin hampain. Väittää että me asumme niin kaukana( meille matkaa n.30km), nuorempi poika asuu 5 km:n päässä. Anoppi puhuu tasapuolisuudesta, mutta mielestämme tasapuolisuutta on pitää kaikista lapsista ja lapsenlapsista yhtä hyvää huolta. Aoppi sanoo että veljen poika(7 v.) on niin nuori ja sen vuoksi tarvitsee enemmän hänen huomiotansa. Meidän lapset 13 ja 9(2kpl) vuotiaat. Veli otti aikanaan itselleen valmiin perheen eli naisellansa oli edellisestä liitosta kaksi lasta, joita anoppi hyysäsi kokoajan, että" nuoripari pääsee vähän juhlimaan". Me tässä joulun tienoilla pyysimme anoppia lapsen vahdiksi, kun olimme molemmat pitkän päivän töissä ja lapset joutuivat olemaan yksin, kun olivat lomalla. Hän ei tullut vaikka oli kyse vain yhdestä päivästä.

    • riitta risti

      Itse olen ainut tyttö poikien välissä. Pojat olivat äidilleni niin tärkeitä ja minä sain toimia perheen syntipukkina. Vielä äidin kuolinvuotella tämä asetelma oli aivan selvä. On ollut paljon työstettävää siitä mitä siitä on seurannut että olen jäänyt vaille äidinrakkautta.
      Kun olen ollut syntipukkina muiden ei ole tarvinnut selivittää omaa sekaista lankavyyhtiään.
      Nyt en siihen enää suostu.
      Meillä on niin, että pojat ovat kärsineet tästä asetelmasta samalla lailla kuin minäkin eikä kilpailua suosiosta ole ollut. Ainakaan minun mielestäni. Välit ovat läheiset.
      Kaikki nähdään, että vanhempamme ovat myös kipeitä.

      Tosi ikävää, että kuopus on mennyt tähän retkuun, että veljeilee vaan isän ja äidin kanssa eikä hoida ja ylläpidä hyviä suhteita sisaruksiinsa. Siksi ehkä onkin pystynyt opiskelemaan kun on saanut enemmän kuin te muut.
      Oikein inhottaa nämä puolueellisuudet jotka hajoittaa välejä sisaruksiin.
      Rakas kirjoittaja olet tärkeä ihminen eikä arvoasi määritä enää se mitä mieltä vanhempasi ovat sinusta.
      Itse olen aikuisena ollut tosi suorasanainen ja kertonut, mitä mieltä olen siitä, että minua on kohdeltu väärin. Tämä ei ole muuttanut heitä mutta minua kyllä. Olen saanut sanoittaa enkä suostu enää siihen että minua kohdellaan väärin.
      Voisitko saada tukea jostain?

    • Pre_Kaarina

      Kuopuksesta on kasvanut omahyväinen narsisti, joka ylenkatsoo ja halveksii vanhempiaan, mutta tietääkseni ottaa vastaan kaiken, mitä pappa hölmöyksissään betalar. Minuun hän ei ole ollut missään yhteydessä, näin hänet ehkä seitsemän vuotta sitten.
      Minä taas sain vanhemmiltani aina verbaalista pahoinpitelyä kunnes en lopulta jaksanut vaan jätin ne omiin oloihinsa. Eivät ne enää soita eikä kysy perään. Minä en koskaan merkinnyt heille mitään sittenkään.

      Minä valehtelisin, jos sanoisin, ettei tällainen kaikkien mitätöinti harmittaisi minua. Toisaalta, minä olen korostetun vahva ihminen. Minun vanhempani taas kuuluvat unohdettuihin vanhuksiin. Ehkä joku helsinkimissio-tyyppiset säälii heitä, TIETÄMÄTTÄ ETTÄ OMILLA TOIMILLAAN OVAT TÄMÄN ANSAINNEET!!

      Olisin edes kunnon orpo, niin saisin edes perinnön, elleivät ole menneet sitä tuhlaamaan.

    • se vaan on 2050

      Tämä on huono kasvatuksen tulosta . Teitä on alunperin kohdellut
      eriarvoisesti jo pienenä . Valitettavasti tätä asiaa
      on vaikea alkaa näin vanehmpana korjaamaan
      Teidän täytyy tulla toimeen vaan keskenänne.
      Äitisi kohtelee teitä edel leen eriarvoisesti
      Minusta tiedän pitäs kaikkien keskutella äitinne kanssa mikä ei varmaan
      onnistu kun isänne on sairaana . Äidillänne surua jo muutenkin
      Vaikeaa on ulkopuolinen apu on tarpeen ainakin myöhemmin , jos ei nyt jo .

      • oma elämä

        kun ei ole missään tekemisissä jos tuollasta, mukään laki ei velvoita olemaan ystävä pakolla siskonsa kanssa.

        Usein siskot kadehtii toista ja pilkkaavat jopa toisen lapsia, minä en halua sellaiseten kanssa kaveerata.

        Ei mitään kunnioitusta toisia kohtaan, saa olla omissa oloissaan sellainen loukkaaja.

    • Go girl!

      Anna olla, sinulle itsellesi tulee muutenkin kauhea stressi tästä. Jos tilannetta ei voi parantaa niin anna olla. Säno vaan kaikille selvästi mitä haluat ja anna asian olla. Sinä olet aikuinen nainen, älä anna vanhempiesi erottaa sinua sisaruksistasi.Minulla on isosisko 6v minua vanhempi, vaikka meillä on ollut pienenä riitoja kuka on äidin tai isä suosikki, niin en välitä. En välitä vaikka koko perhe syrjäyttäis minua, kunhan sisko on aina vierelläni.

    • Rakkaus rakentaa

      Aloittajalle ja kaikille muillekin tiedoksi...itken...itken sitä, miten rikkinäisiä me ihmiset olemme...miten se rikkinäisyys kulkeutuu sukupolvelta toiselle ja tuhoaa jopa perheyhteyden. Siihen rikkinäisyyteen ei auta minkäänlainen ulkoinen, rahan avulla saatu hyvinvointi ja kyseenalaisesti saatu arvo ja kunnia, vaan ihmisen eheytyminen sisältä käsin....se voi olla elinikäinen matka ja todistusta ei ehkä koskaan saa käteensä tässä ajassa siitä , kuinka on lähimmäisensä kohdannut. Kuitenkin ja ehkä juuri siksi, vaikka itse olen varmaankin rikkinäisistä rikkinäisin, pyydän apua Jumalalta, että hän auttaisi minua tekemään oikeita tekoja suhteessa lähimmäisiin.

    • mooses2

      Joka löit vanhalta äidiltämme hampaat kurkkuun ja mustan silmän, olet loukkaantunut kun muut veljet emme sinua kunnioita ja olet jäämässä perinnöttömäksikin. Miksi? Tutki tunnossasi.

      • yhenAnveli

        antsu kääntää tekonsa itselleen niin että hups sentään tuli vahinko mutta mulla on ollut niin kauhee elämä, että niitä sattuu. Ei noi anterot nää koskaan vikaa itessään, vaikka niinhä se on jos kaikki sukulaiset karttaa sua, niin se vika on ihan sussa itessä.

    • ns lellipentu

      Tai no, puhuisin lapsuuteni perheestä. Minä olen aina ollut se nuorin lellikki. Ei ole kiva olla sekään. Vanhempani arvostavat vain minun koulutustani ja tekojani, eikä sisareni. Itse en koskaan ole yrittänyt nostaa itseäni millekään korokkeelle, enkä arvosta mitään koululutusta sen kummemmin. Yksi on kiinnostunut toisesta asiasta, johon kouluttautuminen voi olla lyhyempi, kuin tosen asia, johon kouluttautuminen vaatii lukion ja korkeakouluopinnot. Kaikkia ihmisiä ja kaikenlaisia ammatti-ihmisisä tarvitaan. Minua suorastaan ärsyttää, kun äitini puhuu "maisteritytöstä", ei sairaan- tai perushoitaja tai traktorikaivurin kuljettaja ole sen arvottommampia ihmisiä.

      On sekin aivan ymmärrettävää, että yhdeksänhenkisessä lapsuudenperheessämme oli leipä tiukassa ja kun minä nuorimpana olin viimeisenä kotona, niin silloin äiti ja isä pystyivät antamaan minulle paljon enemmän rahaa kuin vanhemmat sisareni koskaan kotona eläessään saivat. On aivan ymmärrettävää, että sain enemmän kaikkea, kun vanhemmilla ei ollut enää asuntovelkaa ja syötettäviä suita oli vain kolme.

      Vanhempieni käytös on opettanut minulle sen, että arvostan kaikkia lapsiani aivan sellaisenaan kuin he itse haluavat olla, enkä yritä edes ehdottaa kenellekään heistä mitään ammattia tai koulua, he saavat itse valita ammattinsa ja arvostan jokaisen valintaa. Jokaiselle olen pyrkinyt antamaan ja ostamaan samalla tavalla vuorollaan, vaikken aina samaa asiaa. Jokaisen omia ratkaisuja arvostan. En yritäkään opastaa tekemään oman mieleni mukaan mukaan viisainta tai parasta päätöstä asioissa vaan heidän oman tunteensa mukaan parhaan vaihtoehdon ja arvostan nuorten aikuisten lasteni omia ratkaisuja.

      Toivon, ettei minun lapseni tarvitse koskaan kukaan tuntea olevansa äidin lellikki tai suosikki. Toivon, ettei heidän tarvitse koskaan olla kade toisilleen kuten minun lapsuuden perheessä. Ja kun nyt nuorimmille mekin voimme paremmin maksaa harrastuksia, niin pyrimme yllättämään vanhimmatkin lapset välillä tiski- ja pyykkikoneella tai olemme auttaneet huonekaluhankinnoissa yms. Ainakin vielä kaikki lapseni ovat hyvissä ja läheisissä väleissä.

      Itse en ole pitänyt mitään yhteyttä sisariini enää kymmeneen vuoteen, sillä en halua kuulla, miten lellitty minä olen ollut ja miten paljon parempi lapsuus minulla oli. En ole vihainen sisarilleni ja toisaalta ymmärränkin heitä. Kyllä minuakin ärsyttäisi, jos vanhempani ylentäisi jonkun sisareni toisten yläpuolelle.

      • sirska

        Kyllä rintaperilliset voi tehdä perinnöttömäksi, jos on hyvä syy: lapsen alkoholismi, huumausaineet, väkivaltaisuus, tms.

        Mene sairaalaan niin aikaisin, ettei siellä ole muita. Keskustele henkilökunnan kanssa ja pyydä heitä kysymään isältäsi. Kerro, että haluat saada välit isääsi kuntoon.

        Tsemppiä.

    • usein käy

      niin, että kuopus on sen takia "lellikki" koska on syntynyt viimeisenä ja vanhemmat haluaa ikään kuin paapoa vauvaa mahdollisimman pitkään. Nuorin on myös se, joka viimeisenä lentää pesästä ja osaltaan se on nuorimmalle vaikein paikka jättää vanhemmat, varsinkin jos muut sisarukset ovat toisilla paikkakunnilla. Nuorin on usein se, joka jää lähimmäksi asumaan ja huolehtimaan vanhemmista.
      Toisaalta esikoisen asemaa ei kukaan voi ikinä "ryöstää" sillä esikoinen on aina se, jota on odotettu innokkaimmiten. Tietysti välissäkin syntyneet lapset on yhtä rakkaita..... mutta kuopus on se viimeinen vauva vauva.
      Usein myös nuoremmat lapset seuraa sivusta vanhempien sisarusten "vaikeaa puberteettia" sivusta ja ehkä jollain tapaa jäävät kiltimmiksi.

      • Esikoistytär

        Ai esikoinen AINA se, joka on odotettu....??? Kun on niin, että esikoinen on "vahinko", niinkuin minä, joutuu kyllä taistelemaan paikastaan. Meitä "lapsia, kaikki olemme yli 50v" on neljä, minä esikoistyttärenä olen ikäni kokenut olevani huonoin, vaikka olenkin meistä kaikista koulutetuin. Nuorin sisko on äidin lemmikki, teki hän sitten mitä tahansa. Hän osaa myös nyhtää vanhempiani, sanoo missä kaappi seisoo, ja äiti tekee käskystä. Olen aiemmin ajatellut, että perinnöistä viis, olen aina pärjännyt omillani. Mutta kun nyt olen lukenut koko tämän pitkän letkan, alusta asti, muutinkin mieleni. MIKSI JÄTTÄISIN YHTÄÄN SEN ENEMPÄÄ ilkeälle sisarelleni ja kahdelle muulle äidin suosikille siinä välissä. No away...Aion olla samalla viivalla kuin hekin, olemmehan kaikki samoista vanhemmista. Mutta ei siitä sen enempää, koska vanhemmat ovat vielä elossa ja hyvissä voimissa, en todellakaan odottele hautajaisia, siitä on kenenkään turha kommentoida. Mutta aloittajaa ymmärrän täysin. Toivon, että et ottaisi itsellesi ongelmaa, näistä muutamasta edellä olevasta artikkelista. Ovat vain kateellisia. Katsopa itseäsi peilistä...Näet vahvan naisen, jolla on sydän paikallaan. Voimia sinulle ja onnea päätökselle, (ei yritykselle) päästä sairaalaan isää tapaamaan.

      • kuopus sisko

        Varmaan usein on näin mutta ei aina! Itse olen perheen kuopus, minulla on kaksi vanhempaa sisarusta, ja minä olen se joka on eriarvoisessa asemassa ja jolla oli pahin murkkuikä, joka malttoi tuskin odottaa että pääsi pois paikkakunnalta (vanhin sisarukseni on sinne jäänyt). Ja olen siis nimenomaan alempi sisaruksiini nähden. Veljeni on täysin äidin lellikki, enkä minä ole ainoa joka on tätä mieltä! Kun sisarukseni ovat paikalla, minua ei ole etenkään äidilleni edes olemassa. Hän saattaa lähteä pois kesken kun kerron hänelle jotain juttua, tai sitten alkaa kesken kaiken puhumaan sisaruksilleni jostain aivan muusta asiasta. Kun olen sanonut että olin vielä puhumassa, hän kommentoi että luuli minun lopettaneen. Juu, yleensähän juttu loppuukin kesken sanan...
        En viitsi edes pitää juuri yhteyttä vanhempiini, eikä minulla ole äidilleni mitään sanottavaa kun hän soittaa joskus. Pahinta on että tämä kohtelu on lapsesta asti tarttunut veljeeni ja aina kun olemme yhdessä koolla, hän mollaa minua joka käänteessä, ja äitini nauraa hänen jutuilleen ja peesaa häntä. Isä eikä sisko puutu koskaan tähän, monesti he nauravat mukana, etenkin isäni. Heidän kaikkien mielestä on hauskaa pilkata minua.

        Äitini on kerran sanonut minulle "hyvä", tämä tapahtui kun pääsin yliopistoon. Olen meidän perheestä ainoa yliopistosta valmistunut ja koulutustani vastaavassa ammatissa, joten ei pitäisi elämässäni olla syytä mollaamiselle. En ole ketään perheenjäsentäni kohdellut huonosti, hoidan asiani yms. Kehuja ei mistään ole kuulunut koskaan. Vaikka meillä "lapsilla" on ikää jo 40 , silti ärsyttää olla heille kuin ilmaa.

    • nainen vainen

      Kuullostaapa merkilliseltä. En ole koskaan kuullut mistään tiedonsaanti kiellosta tai vierailukiellosta, ilman erittäin pätevää syytä tms. jotain todellista ongelmaa. Soita nyt hyvä ihminen sairaalaan kysy isäsi vointia ja mahdollisia vierailuaikoja. Vaikka et puhelimessa saisikaan tarkkoja tietoja, voit mennä käymään vierailuaikana sairaalassa. Jos terveydentila ei sallivierailuja, voit kertoa aina terveisiä hoitohenkilökunnan välityksellä, ja antaa isällesi kortin tai kirjeen. Eihän sinun tarvitse kysyä lupaa äidiltäsi tai siskoltasi tuohon! Voithan ainakin soittaa sairaalaan ja pyytää henkilökuntaa välittämään terveiset jne. Hieman nyt tuntuu, että tässä sukulaisuus sopassa on nyt menneet puurot ja vellit sekaisin, et oikein taida kyetä näkemään tätä tilannetta ihan selkeästi.

      • lumitunneli

        Toinen on saanut " suosiolahjana" satoja tuhansia markkoja. Edelleen yrittää. Ei pidä yhteyttä kehenkään . Haukkuu, manipuloi. Pahoinpiteli lapsena. Valehtelee. Uhkailee.
        Mikä avuksi.
        Itse aion kieltäytyuä perinnöstä, toinen tappelee lakiosansa vaikka huonotapaisuuden vuoksi on kirjattu perinnöttömäksi. Mikä on laillista tehdä.
        Raamattu puhuu tuhlaajapojan kohtelusta mutta joskus ne voimat vaan loppuvat....

    • Sirimaaria

      Mielenkiintoista kuunnella, lukea ja seurata sisarusten kateutta ja kilpailua. Mikä ihme siinä on, että sukulaiset ja vielä lähimmät sellaiset ovat aina toisilleen niin kateellisia ja aina toisia sättimässä.Suurin osa näin tekee. Onko ne sisarusten toiset puoliskot syynä vai mistä johtuu? Eikö sisarukset ja vanhemmat pitäisi olla läheisimpiä ja hyvissä väleissä. Minä olen ainakin tottunut siihen. Meillä perhe pitää yhtä ja todella läheisiä ollaan ja yhteinen elämä ja toisista välittäminen on todella kaikista tärkeintä. Jokainen silti saa olla oma itsensä ja perheensä parissa ja jokainen elää itsenäistä hyvää elämää omassa perheessä ja parisuhteessa.

    • mamma2009

      Näimpä. Olen myös joutunut kokemaan eriarvostusta. Veljeni tuntuvat olevan tärkeämpiä ja minä...en yhtään mitään. Isä valehtelee mulle päin naamaa asioita, jotka mä tiedän ettei mikään hänen sanomansa pidä paikkaansa. Ei tunnu kivalta, joskus ei aina oikein tiedä kuinka suhtautua perheenjäseniin. Edes mun oma äiti ei viitsinyt kertoa koska menee uusiin naimisiin, vaikka luulisi sen asian olevan sellainen jonka äiti ja tytär jakaa. Mutta ilmeisesti sen uuden miehen tytär tuntu olevan tärkeämpi.

    • fdsffsd

      Naurettavaa tekstiä.

      Joku manipuloinut isäsi kirjoittamaan kirjeen ettet sinä ja siskosi saa vierailla? En usko, että kyseessä on mikään manipulointi, jos tämä väittämä on totta, isäsi ei vain halua sinua tavata. Piste. Opi elämään sen kanssa. Varsinkin jos olet jo jättänyt hänelle soittopyynnön, niin eiköhän hän soita, kun HALUAA sinulle soittaa.

      Muutenkin. Ehkä tässä tilanteessa on se tosiasia mennyt niin, että tämä nuorimmainen on pitänyt vanhempiinsa enemmän yhteyttä, ollut enemmän tekemisissä heidän kanssa ja näinollen muutenkin läheisempi, kuin muut lapset. Onko se väärin että vanhemmat sitten myös pitävät tähän lapseen paremmin yhteyttä? Ei. Sinä itse olet välisi vanhempiisi kehittänyt.

    • Hellurei..

      kyllähän se tuntuu, kun toinen on herranterttu ja toinen muistetaan kerran kuussa, ihan vain pakosta... Luulisi näin, "luulotautisen" silmin katsottuna ;), että kummatkin lapset olisi yhtä rakkaita ja vanhemmat olisivat kummankin elämässä yhtä paljon läsnä.

    • lsdfkgsoäpdgk

      Meidän perhessä esikoista on suosittu aina enemmän, äiti viettää aikaa hänen kanssaan ja nykyisin kun siskolla lapsia niin melkein päivittäin viettää aikaa heidän kanssaan. Kuopus on enemmän omissa oloissaan mutta hyvissä väleissä kuitenkin.

      Äiti näille kahdelle antoi rahaa, vaatteita ja muuta kun olimme lapsia ja nuoria aikuisia, muutenkin kohteli heitä paremmin, vietti aikaa ja vei paikkoihin.

      Nykyisin lellikkeinä on esikoisen lapset.

      Minä teininä sitten vetäydyin tästä perheestä pois enkä juuri pitänyt yhteyttä tai pyytänyt rahallisesti apua, vaan tein töitä koulun ohessa että pärjäsin. Muutin 15-vuotiaana pois kotoa kun käsky kävi mutta äiti tietysti piti itsellään lapsilisät sekä elatustuen. Kyllä vitutti kun sisko sai mitä tahtoi eikä tarvinnut töissä käydä vaan äiti auttoi opiskelukustannuksissa.

      Itse painaa pitkää päivää koulussa ja töissä, eikä vanhemmilta juuri mitään saanut....

      No, nykyään muutama vuosi myöhemmin olen hyvissä väleissä äitini, isäni sekä sisarusteni kanssa, enkä ole enää katkera.

      Tätä on auttanut se että isä on pyytänyt anteeksi käytöstään ja minun syrjimistä. Äiti ei ole enkä sitä odotakkaan. Hänelle koitin kerran selittää tunteitani lapsuudessani ja selittää millä tavalla hän on kohdellut meitä eriarvoisesti niin hän nauroi vain ja sanoi että katotaan vaan kun saat omia lapsia.. Tämän lisäksi oli kertonut kaiken sanomani muille sukulaisille, sisaruksille ym. ja naureskellut tätä omahyväistä tuteiluani. Kyllähän se satutti kun avautuu tunteistaan ensimmäistä kertaa ja toinen nauraa ja pilkkaa vaan.
      (Kyseiset sukulaiset kylläkin ovat huomanneet saman asian lapsuudessani ja näkivat asian minun kannaltani.)

      Varmasti pidän kyllä huolen että kukaan omista lapsistani ei tule kokemaan samanlaista syrjimistä eläessään lapsuudenkodissaan mitä minä.

    • ap

      Hei!
      Olen tämän ketjun aloittaja ja ajattelin kertoa ja hieman omaa pahaa oloanikin purkaa tänne nyt kun tilanne on muuttunut vielä pahempaan suuntaan.
      Hyvä asia tässä on että isäni on päässyt sairaalasta kotiin, saa kotiapua ja olen häneen yhteydessä. Käyn kylässä kun hän jaksaa vastaanottaa. Kunto edelleen heikko.
      Nyt kun isäni ei enää ole tappelun aiheena, ainakaan tällä hetkellä, on äitini ottanut minut kohteekseen johon purkaa kaikki turhaumansa ja pahan mielensä.
      Hän on myös käytöksellään aiheuttanut sen että sisarukseni eivät omien sanojensa mukaan halua olla missään tekemisissä kanssani.
      Tämä johtuu siitä kun suutuin silloin isäni ollessa sairaalassa kun he kaikin konstein estivät minun ja isäni tapaamiset.
      Laitoin hanttiin ja menin sairaalaan.....ja siitä syystä äitini haukkui minut pystyyn, jolloin en enää jaksanut pitää suutani kiinni vaan annoin palaa takaisin.
      Nyt tilanne on mennyt niin pahaksi että välit ovat kokonaan poikki, sekä äitiini että siskoihini. Lisäksi muulle suvulle on informoitu että olen tehnyt jotain pahaa, eli käytännössä koko suku on minua vastaan.
      Tässä oli taustalla se että äitini kärkkyi perintörahoja....nuorin siskoni oli luvannut omasta osastaan jotain äidilleni ja pettymys heillä oli suuri kun isä onkin elossa edelleen.
      Lisäksi he ovat kateellisia siitä että isä, jonka kanssa olin nuorena aika huonoissa väleissä, on pyytänyt anteeksi väkivaltaisuuttaan ja minä omalta osaltani myös pyysin anteeksi nuoruuteni hankalaa käytöstä.
      Olimme jo vuosia sitten tehneet tavallaan sovinnon, sitä vaan ei sanottu ääneen mutta isä nyt halusi asian selvittää.
      Muu perhe haluaisi että isäni ei olisi kanssani tekemisissä. Syy kaiketi perintö...en tiedä varmasti.
      En halua ajatella mitään rahoja nyt, elän tätä päivää ja suren sitä että oma äitinikin on niin kiero ja epäoikeudenmukainen. Ei halua perustella haukkumisiaan, mustamaalaa minua oikeudetta...kaikkea ilkeätä tekee mitä keksii.
      Tunnen itseni niin yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi etten saa öisin kunnolla nukuttua.
      Miten saisin kovetettua itseni siten etten välittäisi haukuista ja miten selviän ilman sukuani. Tuntuu oudolta olla poissuljettu, varsinkin kun en tiedä miksi.
      Oma lapsenikin kärsii tilanteesta mutta sekään ei saa äitiä heltymään.
      Ja miten selitän hänelle asiat kun en itsekään tiedä vastauksia...Onneksi minulla on ymmärtäväinen mies ja hänen sukuunsa kelpaan mainiosti.
      Tämä tilanne on kai tullut jäädäkseen, on vain opittava menemään tästäkin yli, ei kai siinä muukaan auta.
      Tälläistä sontaa en kyllä toivoisi kellekkään, valitettavasti en varmaan ole ainoa joka räpistelee samankaltaisesa tilanteessa.

    • ap

      Vielä.....
      luin tämän viestiketjun kokonaan läpi oikein ajan kanssa. Merkille pantavaa on se etten ole ainoa joka kokee epätasa-arvoa tai syrjintää.
      Yllättävän paljon on ollut ihmisiä joilla perhesuhteissa on kaikenlaista skismaa. Tuo sisarustenvälinen eriarvoisuus tuntuu olevan hyvinkin yleistä.
      Kiitän niitä kirjoittajia jotka ymmärsivät minua ja heidän kirjoituksistaan sain paljon "vertaistukea".
      Olihan tuolla sellaisiakin kommentoijia, jotka nostivat esiin vain rahan kärkkymisen tai syyllistivät minua siitä etten isästäni olisi välittänyt. He eivät kyllä lukeneet kaikkea. Tai sitten en ilmaissut itseäni riittävän selkeästi.
      Kiistaa tuolla ylempänä oli myös siitä saako sairaalaan mennä, voiko soittaa ym.
      Tilanne oli silloin niin kaoottinen, isäni lääkkeistä ja kivuista aivan sekaisin, lisäksi kova tulehdus päällä. Hän ei ollut siinä tilanteessa kykenevä määrittelemään vieraitaan, ei jaksanut juurikaan edes puhua. Taipui vain äitini ja siskoni sanelemiin ehtoihin.
      Toisaalta kuntokin oli niin heikko että yhdessä vaiheessa ketään ei päästetty vierailulle, soittaa sai hoitajille. Kyllä siellä vaan sellainen paperi oli että tietoja isäni kunnosta saa antaa vain siskolleni ja äidilleni, tätäkin joku epäili valheeksi.
      Kuten edellä kirjoitin, isä on nyt kotihoidossa. Olen edelleen yhteydessä häneen mutta sairauden ehdoilla. Hänellä on niin vaikeita päiviä että on suorastaan kiukkuinen jos joku soittaa.
      Kumma kyllä...nyt ei siskoani ole enää näkynyt isän luona, eikä äitikään ole käynyt. Olisiko niin että pettyivät kun kuoppajaisia ei tullutkaan.
      Pikku hiljaa olen saanut itseäni kasattua siihen etten välittäisi niistä haukuista ja muusta ilkeilystä jota edelleen satelee mm. tekstiviestein lähinnä siskoltani.
      Toisen siskoni kanssa olemme puhuneet paljon ja tämä minun ajojahtini tavallaan lähensi meitä. Me kun olemme ne kaksi alemman kastin edustajaa,,,se tavallaan yhdistää ja saamme voimia toisistamme.
      Sen päätin jo etten aio olla tämän päällepäsmäri-siskon kanssa missään tekemisissä ja äitinikin saa olla rauhassa, vastaan kyllä jos hän soittaa, mutta vain silloin kun itse haluan. Niin pahasti nämä kaksi naista minua loukkasivat, etten edes halua antaa anteeksi.
      Nyt elelen päivä kerrallaan, iloitsen siitä että perheessäni on vielä isä ja yksi sisko, joiden kanssa voi olla tekemisissä.
      Katsotaan mitä tuleva tuo tullessaan.....Hiukan kuivempia kesäpäiviä kaikille toivoo aloittaja. ja kiitokset mielenkiintoisesta ketjusta!

    • hylkiöveli

      ja lisää tästä aiheesta. Meidän 'perheessä' se on isosisko, jota suositaan yli kaiken. Hänelle vanhemmat ostaneet mm asunnon (ei kelvannut, ei asunut päivääkään), velkojaan maksettu kymmeniä tuhansia ja viimeisenä temppunaan sisko ottanut haltuunsa vanhempieni arvoasunnon. Siellä nyt mukavat oltavat hänellä muusikko(=sekakäyttäjä)miehensä kanssa.. täytyy melkein ihailla miten kiero bitch systeri on, aina osaa vetää oikesta narusta. Mutta v-tuttaahan se kun ei itse ole mitään saanut ja kärvistelee täällä vuokrakämpässä.

    • Et muuten

      ole ainut lapsi jota vanhemmat sortavat.Siskoni on saanut äidiltää kaikki mitä on pyytänyt varasti vielä isämme kuoltua 1000€ rahaa kukkarosta oikein vielä isolla H H käyttää aina toisia hyväkseen.

    • tekosyitävaan

      sopii mennä ihan paikan päälle katsomaan tuota isää. Sinut päästetään 100varmasti sinne sairaalaan.

    • unknowchild

      Yleisesti otsikkoon sanon sen, että ei ole aivan tavatonta, että sisarusparvessa on kultakusikkakakaroita joille toiset voivat äärimmissä tilanteissa antamaan paidan päältään ja paljon muutakin.

      Mutta tuohon tiedonantoon vanhempien asioissa. Siihen kyllä on syy. Sairaaloiten tietojärjestelmissä on nimetty vastuuhenkilöt joille tietoa annetaan. Se voi vaan todista, että Te, jotka ette tietoa saa, niin ette ole koskaan hoitaneet mitään vanhempienne asioita ja teitä ei tunneta, teitä ei kiinnosta vanhempienne asiat. Eikä teitä kiinnosta myöskään sen yhden ihmisen - siis sen jota sanot kultalusikalla ruokituksi - asema elämässä.

      On kaksi asiaa millä te pystytte saamaan tietoa. Osoittakaa oikea mielenkiinto tämän asian hoitoon ja hoitakaa asioita niin, että ne on oikeasti tehty oikealla tapaa ja menestyksellä.

      • unkowchild

        PS: Mitä tulee sisarusten epätasa-arvoon. Jokainen sisarparven osakas voi tehdä itsekin päätelmiään omasta asemastaan. Se jota on ruokittu kultallusikkalla ottakoon ne läpät pois silmiltään ja kyseenalaistakoon oman asemansa kaiken saavana, sekä sen joka on kaiken pahimassa asemassa, nii ärähtäköön....

        Itseasiassa Te, jotka ette saa mitään tietoa mistään, niin te olette niitä kultalusikalla ruokittuja, kun elätte pilvilinnoissa omine eläminenne... ei se ole helppoa olla siinäkään asemassa, että tietää paljon asioita ja murehtii niitä ja samaan aikaan toiset sitten tekee asioita vain sillon kun itselle sopii ja asoita jotka itselle siopii...

        Kaikkien pitäs tehdä asioita kaikkien eteen, ei vaan yhden ja omaa aikaansa ja elämäänsä vastaan.

        ap.n kaltaiset ihmiset vois katsoa peiliin.

    • kesä13

      Ei tarvitse katsoa peiliin. On tosi ilkeätä kieltää näkemästä isää ja aiheuttaa sisarukselle huolta ja pahaa mieltä salailemalla asioita ja sulkemalla pois. Alkuperäiselle sanoisin, että sinun kannattaa unohtaa äitisi ja elää omaa elämääsi. Suosikkisiskosi on kasvatettu kieroon, että jätä hänetkin omaan arvoonsa.
      Hyvä, että sinulla on yhteen sisarukseen välit kunnossa ja isääsi myös. Kehottaisin kertomaan äidin ja pikkusiskon käytöksestä kun isä paranee. Voit vaikka näyttää isälle tekstiviestit. Voisitte sitten keskenänne sopia, niin seuraavan kerran ei äitisi pääse sotkemaan asioita ja aiheuttamaan pahaa mieltä. Jos ovat eronneet, niin isäsi varmasti tietää äitisi heikkoudet.
      Itselläni kokemusta epätasa-arvoisesta sukulaisuudesta ja siinä ei auta kuin elää omaa elämää ja olla tekemisissä suoraan niiden kanssa, joiden kanssa tulee toimeen. Jos oma äiti käyttäytyy noin, ei häneen tarvitse olla yhteydessä. Ei ole tervettä käytöstä.

    • sisarxy

      Aina on perheessä yksi, joka kokee epätasa-arvoisuutta. Olisi montakin juttua, että itkua on saanut nieleskellä. Myöhemmin en ole antanut niin helposti hyppiä silmille, vaikka kovasti yrittävätkin. Silti tunnen syyllisyyttä, vaikka olisin ollut oikeassakin. Silloin saa kärsiä tietenkin enemmän kun alistuu syylliseksi. Mutta näitä asioita ei korjata kovin helposti, jos sitä on kestänyt lähes läpi koko elämän.
      Ainut keino on pitää etäisyyttä, vaikka ei haluaisikaan sydämessään, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ole.

    • gyjhguikg

      Heips, luin tuon koko ketjun läpi.. en nyt millään ota kantaa itse tapaukseen, vaan kirjoitan omia mietintöjä eriarvoisuudesta..

      Meitä sisaruksia on kolme, en koe että ketään meitä olsi suosittu toista enemmän, vaan jokaista on kohdeltu paskasti. Ja minä vahimpana olen saanut pahimmat ryöpyt, nii henkisesti kuin fyysisesti.
      Menemättä sen enempää yksityiskohtiin, totean lyhyesti että lapsuudenperheen tarina on todella traaginen ja verinen, ja jokainen meistä siskoista on joutunut käymään ammattiauttajilla juttelemassa näistä asioista. Toinen nuorempi sisarukseni ei ole edes kolmikymppisenä päässyt vielä jaloilleen näistä asioista..

      Niin... kun moni sorretuista kirjoittaa että kultalusikka lapsi käyttäytyy monesti niin että on parempi... ja ihan varmasti näin onkin.. muta sitten kävin miettimään tälleen "alemman kastin" edustajan käytöstä... ainakin itsessäni olen huomannut sen, kun on pikku tytöntylleröstä asti jauhettu kuinka paska ihminen olen, ja kui ka teen asiat väärin ja olen aina niiiiiin hankala, niin olen itse alkanut 30 vuotiaana mitan täyttyessä käyttäytymään takaisin aika kusipäisesti, juuri sillä tavalla mistä on aina jauhettu ja mikä minun on oletettu olevan.. tuli vaan mitta täyteen myötäilyä, ja sitten annoin mennä oikein korkojen kanssa. Välit vanhempiin menivät 10 vuotta sitten, eikä harmita yhtään. Kaltoinkohdeltujen siskojen kanssa ollaan väleissä, ja jotain hyvää meidän tapauksessa on se ettei meidän kenenkään tarvitse miettiä onko joku ollut paremman lapsen asemassa... eli onneksi sellaista kateutta ei ole. Surullista on se että miten arvottomia sitä voidaan vanhemmille olla.

      Onko kukaan muu "huonomman kastin" edustaja huomannut että käyttäytyy jonkin verran sen mukaan, mitä paskaa sitä itsestään saa kuulla. Kysyn tätä ihan ilman sarvia ja hampaita, täysin mielenkiinnosta. En todellakaan arvostelu mielessä, vaan että olenko ainoa?

    • Ei vähempää

      Meitäkin on useampi sisarus. Jokainen on vuorollaan saanut varmasti tuntea eriarvoisuutta elämänsä aikana. Se kai onkin luonnollista, eri järjestyksessä kun synnytään. Ensimmäinen lapsi saa jakamattoman huomion, tilanne muuuttuu kun seuraava syntyy, nuorimpia lelliltään yleensä pidempään. Sitten on niin että toiset pitävät eriarvoisuudesta isompaa meteliä kuin toiset. Mene siinä sanomaan ketä viime kädessä on paapottu eniten. Loppujen lopuksi kaikista pitäisi kasvaa aikuisia itsenäisiä ihmisiä joiden pitäisi niin henkisesti kuin aineellisesti tulla toimeen omillaan.

    • taantumistako?

      alkoholin kanssa kun tarpeeks läträä, on vanhanakin mustasukkainen omista vanhemmista..

      • ajan lapset

        Enpä usko, että alkoholilla on osuutta asiaan. Nämä perheroolit jaetaan jo siinä vaiheessa, että lapset eivät edes tiedä, mitä alkoholi on. Eri asia on, että ajautuu esim. päihteenkäyttäjäksi tjsp. Jossain vaiheessa tajuaa ja voi olla että silloin ottaa etäisyyttä. Mustasukkaisuus ei ole edes välttämättä se tunne, vaan kyse on ulkopuolelle sulkemisesta siis ulkopuolisuuden tunteesta, joka voi olla jopa ivalidisoiva. Yleensä suosikkijärjestelmät (räikeät) ovat alkohlistiperheissä ja perheissä, joissa toinen vanhempi on pers.häiriöinen tai mielisairas. Myös opitut, omat kokemukset vanhemmista vaikuttavat. Itse olen maalaistalosta, jossa poikia suosittiin todella paljon ja kummastakaan edellemainitusta syystä ei ole kyse. vaan arvoista ja kasvatuksesta, jota itseen oli kohdistettu. Toki viisas ihminen pystyy nämäkin ylittämään.

    • Lopen_kyllästynyt

      Olen itse perheessäni nuorin, tosin minulla on kaksoisveli. Joka tapauksessa tälle avuttomalle veljelleni kustannetaan kaikenlaista, mutta minä en koskaan saa yhtään mitään pyytämättä erikseen. Enkä kyllä viitsi pyytääkään. Vanhempi siskomme taas saa lähes kaiken vanhempien avun ja ajan, ilmeisesti koska tämä on tuottanut niitä ah niin ihania lastenlapsia. Minä puolestani autan vanhempiamme joka asiassa, ja aina minulta sitä apua myös ensimmäisenä pyydetään. Veljeni vain makaa kämpillä, eikä siskoltakaan koskaan mitään pyydetä. Eli toisin sanoen minun pitäisi aina olla tekemässä vanhempieni hyväksi jotain, mutta heidän energiansa (ja osittain rahansakin) menevät vastavuoroisesti sisarusteni palvelemiseen. Ja tähän sesonkiin viitaten joululahjoistakin arvokkaimmat menevät aina siskolle, joka on kyllä muutenkin meistä parhaiten tienaava. Lapsuudessa meitä kohdeltiin minusta aika tasa-arvoisesti, vaikka silloinkin kyllä jo aistin siskoni, eli esikoisen, olevan vanhemmilleni kaikkein tärkein. Jotenkin epätasa-arvoisuus on alkanut näkymään enemmän vasta kaikkien ollessa aikuisia.

    • hyvääjatkoavaan

      Minäkin autoin vanhempia ja lopulta sain vain haukkumiset palkaksi, eli yhteydenpito on loppu haukkuvien sisarusten kanssa, ja koskaan en vastaa puheluihin tai muihin yhteydenottoihin.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.

      Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.
      Terveys
      350
      8948

    2. 1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!

      Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit
      Pitkäveto
      1
      2581

    3. Viiimeinen viesti

      Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill
      Suhteet
      69
      2368

    4. Mikä olisi sinun ja kaivattusi

      Tarinan kertovan elokuvan nimi?
      Ikävä
      179
      1955

    5. epäonnen perjantain rikos yritys

      onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä
      Kajaani
      16
      1552

    6. Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"

      Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie
      Suomalaiset julkkikset
      9
      1401

    7. Onko kaivattusi täysin vietävissä ja

      vedätettävissä?
      Ikävä
      112
      1347

    8. Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa

      - Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 18
      Maailman menoa
      184
      1328

    9. RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.

      Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j
      Puolanka
      60
      1320

    10. Kirjoitin sinulle koska

      tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j
      Ikävä
      42
      1227
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt