Olen eronnut tässä taannoin, nyt asustelen lapseni kanssa. Olen aina ollut seurustelevaa tyyppiä, mutta nyt olen päättänyt, että aion selvitä elämässäni ilman kumppania. Ja enkä sellaista voisi nyt kuvitellakkaan vierelleni, sillä aion miettiä asioita pidempään ennenkuin ryhdyn mihinkään vakavaan. Enkä halua myöskään lapselleni tuottaa järkytystä, että tilalle tulisi "isi kakkonen". Ikää minulla on jo sen verran, että minkään nuoruuden piikkiin tätä ei voi enää kategorioida.
Nyt erosta on kulunut parisen viikkoa ja minut on vallannut super ahdistus. Iltaisin alan miettimään, että mitä jos minulle käy yön aikana jotain (pelkään siis kuolevani, mikä on todella hullu ajatus). Järkeni toisaalta sanoo, että niin ei voi tapahtua mitään, mutta silti en saa kunnolla nukutuksi, kun pelkään. Taustalla on jo liki 15 vuotta paniikkihäiriötä, mutta sen kanssa olen saavuttanut suht normaalin olotilan. Nyt uutena piirteenä tullut tämä pelko ja haluaisin nopeasti tuon ajatuksen pois mielestäni. Joten ystävät hyvät kertokaa minulle konkreettisia neuvoja miten pääsisin eroon tästä ahdisuksesta ja jos joku on joskus kokenyt eron myötä samanlaista ahdistusta niin ottaisitko kantaa. Haluan ehdottomastilapselleni parasta ja en halua,että lapseni saa minusta sellaisen panikoivan roolimallin johon samastuu.Käyn terapiassa, mutta jotenkin en nyt vaan saa itseäni tsempattua. Tukiverkosto on pieni.
Nyt erosta on kulunut parisen viikkoa ja minut on vallannut super ahdistus. Iltaisin alan miettimään, että mitä jos minulle käy yön aikana jotain (pelkään siis kuolevani, mikä on todella hullu ajatus). Järkeni toisaalta sanoo, että niin ei voi tapahtua mitään, mutta silti en saa kunnolla nukutuksi, kun pelkään. Taustalla on jo liki 15 vuotta paniikkihäiriötä, mutta sen kanssa olen saavuttanut suht normaalin olotilan. Nyt uutena piirteenä tullut tämä pelko ja haluaisin nopeasti tuon ajatuksen pois mielestäni. Joten ystävät hyvät kertokaa minulle konkreettisia neuvoja miten pääsisin eroon tästä ahdisuksesta ja jos joku on joskus kokenyt eron myötä samanlaista ahdistusta niin ottaisitko kantaa. Haluan ehdottomastilapselleni parasta ja en halua,että lapseni saa minusta sellaisen panikoivan roolimallin johon samastuu.Käyn terapiassa, mutta jotenkin en nyt vaan saa itseäni tsempattua. Tukiverkosto on pieni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Käsittele sitä kuolemanpelkoasi siellä terapiassa, sehän on juuri oiva paikka kaikenlaisten tunnerajoitteiden poiskäsittelyyn.
Sä olet herkkä ja nyt oikein erityisen herkistynyt, koska olet yksin ja vastuussa lapsestasikin nyt yksin. Erostasi on vasta niin lyhyt aika ettei ole ihme jos epävarmuutta ja pelkotilojakin esiintyy.
Negatiivisille tunteille ei kuitenkaan tarvi altaa enempää valtaa, nehän syntyy siitä, että epäilee omaa kykyään selvitä uudenlaisessa tilanteessa. Heti kun tulee uusia positiivisia kokemuksia ja onnistumisentunteita, kohenee itseluottamuskin totta kai ja pelontunteet jäävät vähemmälle.
Mutta juttelepa lisää sen terapeuttisi kanssa tästäkin aiheesta, se osaa ohjata sun ajatuksiasi konkreettisemmin.
Aurinkoista tulevaisuutta! :)
Kofeiini ainakin pahentaa ahdistusta. Äläkä ole syömättä liian pitkijä aikoja, sillä verensokerin tehokkaat vaihtelut pahentavat oireita. Ala kuuntelemaan musiikkia (rytmi on aivolle parantava voima) vähint. 10 min ennen nukahtamista, se parantaa masennusta, muistia, sosiaalisuutta ja puhetaitoa, sen vaikutus tulee noin kahden vuoden päästä näkyviin.
Mutta lähiavuksi kannattaisi saada ennen nukkumaan menoa rauhoittava lääke, jota voi ottaa puolesta puolet. Psykosomaattisiin oireisiin peruslääkityksen lisäksi auttaa 100 mg aspiriinipilleri, jos peruslääkitys ei vie tarpeeksi psykosomaattisia oireita pois.