Olen aina ollut kauhea jännittäjä, pelkään kokoajan epäonnistumisia ja jos sellainen tulee, mietin sitä pitkään ja märehdin asiaa. Normaalistihan ihminen vain unohtaa koko jutun, mutta miksi minä vain mietin sitä? Esimerkiksi kaupan kassalla olo on epämiellyttävää jännittämisen vuoksi, hyvä kun rahat pysyvät kädessä... ja jos kortilla maksaa (kun kaupoissa jotkut uudet systeemit), niin noloa siinä sitten sählätä... ja jos laittaa kortin koneeseen väärinpäin tai painaa väärää nappulaa. Jotenkin ajattelen, että nyt kassallakin kauhea myötähäpeän tunne, että millaisen sählärin on kohdannut.
En vain osaa rauhoittua. Ihankuin odottaisin epäonnistumista... ja sitten pelkoni käy aina toteen. Ja se tunne, että kaikki katsovat tekemisiäni kriittisesti. Kaupoissa jos tiputan vahingossa jotain lattialle, tuntuu että sydän pysähtyisi. Kerran rikoin vahingossa jonkin lasisen maljakon ja halusin vajota vain maan alle. Ja samalla tuli tunne, että minun on kadottava pois. Jos joku laite tilttaa, niin ajattelen automaattisesti että olen itse aiheuttanut sen, vaikkei se ole niin. Pelkoni takia en uskalla mennä mihinkään, mutta joskus pakotan itseni vain ihmisten ilmoille, mutta silti jännitän kokoajan! En osaa rentoutua sitten ollenkaan! Vaikea yhdistelmä on se, että olen usein aikamoinen kömpelys ja sitten kun vielä pelkään noloja tilanteita... aikamoinen ristiriita. Miten pääsisin eroon jännittämisestä?
En vain osaa rauhoittua. Ihankuin odottaisin epäonnistumista... ja sitten pelkoni käy aina toteen. Ja se tunne, että kaikki katsovat tekemisiäni kriittisesti. Kaupoissa jos tiputan vahingossa jotain lattialle, tuntuu että sydän pysähtyisi. Kerran rikoin vahingossa jonkin lasisen maljakon ja halusin vajota vain maan alle. Ja samalla tuli tunne, että minun on kadottava pois. Jos joku laite tilttaa, niin ajattelen automaattisesti että olen itse aiheuttanut sen, vaikkei se ole niin. Pelkoni takia en uskalla mennä mihinkään, mutta joskus pakotan itseni vain ihmisten ilmoille, mutta silti jännitän kokoajan! En osaa rentoutua sitten ollenkaan! Vaikea yhdistelmä on se, että olen usein aikamoinen kömpelys ja sitten kun vielä pelkään noloja tilanteita... aikamoinen ristiriita. Miten pääsisin eroon jännittämisestä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ns. terveen itsetunnon omaava ihminen selviytyy takaiskuistakin nopeammin takaisin mielentasapainoon kuin heikomman itsetunnon omaava. Itsetuntoa on täysin mahdollista kohottaa ja pönkittää koko ajan, vaikka olisi lapsuudessaankin saanut pelkkää nuhtelua ja mollaamista kaikesta mahdollisesta.
Sinun itsetuntosi kuulostaa notkahtelevan helposti. Et itse usko itseesi joten jatkat (?) sitä mitä kotoa totuit saamaan tai mitä puolisosi tms. ovat sinulle jakaneet. Kullakin meillä on henkilöhistoriamme, taustakokemukset ja ennakkoluulot joka vaikuttavat nykyhetkeenkin.
Oli miten oli, sinunkin on täysin mahdollista pyörtää "vanhat opit" ja alkaa toimimaan itse aivan toisin kuin tähän saakka. Voit kuvitella ensin kotona (turvassa) tilanteen vaikkapa kassajonossa, ja korvata entiset negatiiviset ajatuksesi positiivisilla. Voit kyniä pelolta siivet vähättelemällä sen kokoa, eli että mitä sitten vaikka kädet vähän tärisisivätkin, ei siitä joudu hirteen! Mitä sitten vaikka pudottaisin pankkikortin kerta kaikkiaan lattialle saakka? Sitten voit kääntää tilanteen positiivisiksi ajatuksiksi: Sitenhän joku ihana ihminen saattaisi päästä auttamaan, nostaisi kortin ja ojentaisi sen hymyillen, että olkaapa hyvä, eikä sitäkään voisi tapahtua ellen pudottaisi korttiani koskaan lattialle! :)
Ja sitten kassajonossa seistessä voit alkaa miettimään vaihteeksi jotain kivaa, mitä mukavaa on tapahtunut päivän/viikon aikana jne., ja rajata kaiken negatiivisen tietoisesti pois häiritsemästä sitä hetkeä. Muistele onnistumisiasi, oikein piehtaroi niissä muistoissa, hymyile itseksesi, moikkaa kassaihmistä reippaasti ja vedä syvään henkeä, pysyttele siinä positiivisessa mielentilassa oikein uhallakin, sillä samalla näytät keskisormea pelolle ja taaskin se menettää otettaan sinusta.
Mikään ei estä sinua tekemästä tällaisia ajatusharjoituksia! Mikään ei estä sinua tukemasta itse itseäsi joka päivä positiivisin ajatuksin. Voit kääntää negatiivisen nykyasenteesi ylösalaisin vaikka heti tänään ja uskaltaa alkaa elää sen sijaan että pelkäät mokailua jota jokainen tekee joskus ja jota suurin osa kanssaihmisistä ei edes noteeraa, vaikka sinusta itsestäsi tuntuukin että kaikki tuijottavat sinua kuin maailman keskipistettä koko ajan.
Omilla ajatuksilla on valtavan suuri voima ja sitä voimaa tulee käyttää ennen kaikkea itsensä tukemiseen.