Minulle narsistin kanssa eläminen oli kasvun paikka. Olin 28-vuotias vielä omaa itseään hakeva nuori nainen, joka tapasi narsistin kotibileissä. Narsisti oli pinnallinen, hyvännäköinen (oikeasti ei edes ollut, mutta sai ihmiset näkemään itsensä näin), pinnallisia kaverisuhteita paljon. Vietimme yhdessä viisi vuotta, kunnes sain tarpeeksi. Suhteeseen sisältyi kaikkea sitä, mitä suhteeseen narsistin kanssa yleensä sisältyy: itsensä mitätöimistä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, tyhjyyden kokemusta, elinpiirin kaventumista, oman elämän alasajoa.
Narsistisuhteen jälkeen olen vasta löytänyt itseni. Ymmärtänyt, etten ole huono ihminen, alkanut taas rakentaa narskusuhteen aikana alasajoon lähtenyttä uraani, alkanut harrastaa, saanut vanhat ystävät takaisin ja myös uusia ystäviä, tajunnut että kermajengin kanssa eläminen on yhtä tyhjän kanssa. Narsisti oli suuri siunaus elämässäni- vaikka toki suhde jätti arpia ja edelleenkin häntä vihaan. Silti ilman tuota suhdetta, jossa annoin yhden ihmisen riistää elämäni ja katsoin vain vierestä, en olisi se mikä olen nyt. Etsisin edelleen itseäni, hakisin rakkautta vääristä paikoista. Nyt osaan myös olla yksin.
Narsistisuhteen jälkeen olen vasta löytänyt itseni. Ymmärtänyt, etten ole huono ihminen, alkanut taas rakentaa narskusuhteen aikana alasajoon lähtenyttä uraani, alkanut harrastaa, saanut vanhat ystävät takaisin ja myös uusia ystäviä, tajunnut että kermajengin kanssa eläminen on yhtä tyhjän kanssa. Narsisti oli suuri siunaus elämässäni- vaikka toki suhde jätti arpia ja edelleenkin häntä vihaan. Silti ilman tuota suhdetta, jossa annoin yhden ihmisen riistää elämäni ja katsoin vain vierestä, en olisi se mikä olen nyt. Etsisin edelleen itseäni, hakisin rakkautta vääristä paikoista. Nyt osaan myös olla yksin.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Niinpä niin. Oma minäkuvasi oli jo alunperin väärä, koska näit pinnallisessa ihmisessä sen mitä olisit itse tahtonut olla.
Taidat olla hubimiehiä vai? :D
Yleensä kaikki hyvä näyttää hyvältä: En etsi mitättömyyttä, enkä ryysyjä!
*laulaa*
0:)
Helpottiko ?
Pakko sanoa, että rakastan tätä näkökantaa =)
Hienoa on se, että olet päässyt pitkälle ajattelutavassasi. Jotainhan "uhrikin" suhteesta saa - lienee kiistämätön tosiasia. Eikä siitä missään nimessä pidä itseään syyttää, thats only life...
Mietin välillä sitä, että ns.tietynlaiset ihmiset "tarvitsevat" sitä kusipäätä elämäänsä, jotta saavat uutta näkökantaa elämäänsä. Tahtoo sanoa, ettei asiat ole aina niin musta-valkoisia. Tästä sinulla on vain ja ainoastaan mahdollisuus niin paljon enempään kuin noilla kommentoijilla, jotka eivät tätä asiaa koskaan tajua, missään muodossa. Jatketaan matkaamme ja tsemppiä, unohdat vain tuollaiset kateelliset idiootit, jotka purkavat vihansa täällä netissä kritisoimalla niitä, jotka oikeasti osaavat katsoa elämää vähän eri kanteilta. Unohtamatta sitä, että teen juuri itsekin näin ;) En kuitenkaan koskaan ymmärrä rattiraivoa sen enempää kuin nettiskitsojakaan. Ihanaa, että olet tällä tiellä. Loistavuutta !
"Eikä siitä missään nimessä pidä itseään syyttää..."
Ja miksi ei? Kyllä omia valintoja pitää tarkastella kriittisesti. Millä sitä muuten oppii ja kasvaa henkisesti, jos aina kieltää oman osuutensa itselleen tapahtuneisiin asioihin?
Uhrikaapu on helppo vetää päälleen. Se on niin turvallinen...ei tarvitse ottaa vastuuta yhtään mistään....
Olet oppinut. Sinuun kohdistuvat nyt katseet. :)
Oppiminen tarkoittaa pysyviä käyttäytymisen muutoksia. Nämä pysyvät muutokset syntyvät pääasiassa vuorovaikutuksessa ja usein tahattomasti. Oppiminen on rakenteeltaan muutosta, samoin kuin rakkaus.
http://www.youtube.com/watch?v=g6JbGHTHzps
Dilpomaattinen aloitus! Kerrot niinkuin sinusta tuntuu, ilman katkeruutta ja syytöksiä. Kun arvet paranee niin loputkin vihasta haihtuu.
Kyllä yhdessäolo, ero ja eronjälkeinen aika opettaa...useimmiten molempia osapuolia, vaikka vihaisena sitä sortuu helposti ajattelemaan ettei se toinen opi, ei kärsi, ei muutu.
Eräällä miehellä on narsisti vaimo ja hänen kaverinsa tiedostivat tämän. Kerran eräs kavereista sanoi miehelle, että kyllä sinulla on hankala elämä tuon pirullisen muijan kanssa. Mies katsoi kaveriaan pitkää ja kysyi että " mitä sinä oikein puhut?, tuo muijahan on tehnyt minusta miehen. "
Joskus narsistin kanssa eläminen avaa uusia näkökulmia, mutta itse elämisvaihe on silti lähes poikeuksetta vaikeaa.
Yläpeukkua hyvästä kommentista! :)
Tämä on osa totuutta, kyllä. Mutta kyse ei ole siitä, että toinen tekisi toisesta miehen tai toinen tekisi toisesta naisen, eikä edes siitä, että itse tekisi itsestään suhteessa miehen tai naisen. Kyse on vuorovaikutuksesta. Siitä millä tavoin YKSI elää useamman kuin ITSENSÄ kanssa. Tämä edellyttää kestoa.
"itsensä mitätöimistä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, tyhjyyden kokemusta, elinpiirin kaventumista, oman elämän alasajoa."
- tämä sopii hyvin epävakaaseen persoonallisuushäiriöön.
No jos narsistin seurassa ei muutu epävakaaksi, voi jo aiheellisesti kulkea ympyrää henkseleitä paukutellen, sanon minä.
:-D
Totta =)
Tai sitten on oltava vähintäänkin ns. samanveroinen.
Tuo onkin aika pelottava näkökanta, siinä mielessä, että apua hakiessaan moni varmasti saa lääkitystä vaivaan jota ei ole/johon voimakas lääke ei auta.
Samaa tapahtuu varmastikin monen muun asian yhteydessä. Asiakas hakee esim. rauhottavia tai masennuslääkkeitä, kenenkään tietämättä tai huomaamatta, että oireet ovatkin tulleet vaikka päihteidenkäytön tai väkivaltaisen suhteen seurauksena.
Jiiäneejiiänee.
Apu sinänsä varmaan tarpeen, mutta onko se vastaus silloin lääkitys ?
Siinäkin mielessä ihmisen psyyke on nykypäivänä hyvinkin pitkälle kaupallistettu, koska vastaus on aina lääke..
Tai terapia, joka ei sekään ole ilmaista. Toki sillä seurauksella, että nykyisin se, joka EI käy terapiassa, on POIKKEUKSETTA häiriötilainen itse sitä tiedostamatta. Tietenkin. Missä luuraa se aito elämänilo ja onnellisuus?
Hyvin organisoidussa hyvinvointiyhteiskunnassako, jossa nauravainenkin leimataan hulluksi, jos selviää, että ei ole käynyt hakemassa itselleen vähintään normaalista seuraavan papereita..
Ennen riitti henkilöllisyystodistus, mitäköhän seuraavaksi.. vapaaehtoisia tulevaisuuteen kurkkijoita??
*naapuri imuroi, mahtaa olla neuroottinen siisteyden suhteen*
on työpaikkakiusaamisen kohdalla. Yksi on syntipukki kaikkeen, vaikka koko työyhteisö voisi pahoin ja intervention tulisi suuntautua kaikkiin työntekijöihin. Kuitenkin yleensä yksi joutuu luopumaan mielestään ja palaa loppuun.
Puhutaan, että ihmiset syövät liikaa lääkkeitä masennukseen jne., mutta tilanne ei muutu, ennen kuin aidosti havaitaan nämä ongelman taustalla vaikuttavat tekijät, joista tärkein on yhteiskunnan läpimätyys ja rahanahne asenne. Ihmiset hävittävät moraalinsa kovassa kilpailussa ja ne, jotka seisovat vielä periaatteidensa takana ja ovat herkkiä, saavat maksaa kovan hinnan.
Varmasti näin.
Onpas tuo yksi onneton ja heikko...hyhhyh...dumpataan oma paha olo häneen ja sitä kautta ulos koko talosta ja sitten toisaalla tumpataan täyteen lääkkeitä, sinä kurja ja kelvoton yksilö, joka et yhteiskunnan perusrattaissa edes pärjää.
Auttavatko lääkkeet ja jos, niin mihin vaivaan ?
Mikäli on epätasapainoa aivokemiallisissa tuotannoissa, totta ne tasaa oikeastikin.. Että ei ne ihan lumetta ole. Häiritsee itellä vaan tuo automaatio noissa asioissa.. Pilleri on helppo. kaikin tavoin. Toisaalta tiedän muutaman tarinan siitä, miten pahimmillaan asiat pahenevat väärän diagnoosin - väärän lääkityksen seurauksena.. Siitä saattaa jo itsessään seurata muutaman vuoden kierre, josta ei saa selvää, että mikä on syytä, mikä seurausta, mikä seurauksen syytä ja mikä syyn seuraamuksen seuraamuksen syyn syytä...
Sellaisen mittelön keskelle joutuva saattaa lopulta turvautua omiin "hyviin" keinoihin.. vaikka se oli se, mitä mittelöllä lähdettiin välttelemään.
Ehkä nykyaika on oman itsensä välttelyä ensisijaisesti.. Eihän itsensä tuntemiselle oikein tahdo jäädä aikaakaan arjen pyörityksen keskellä..
Juu, en epäillytkään etteikö lääkkeille koskaan olisi tarvetta.
Tuo väärä lääkitys on pelottava asia. Ilmeistä on, että tällaisia virheitä tapahtuu, sillä kuinka ihminen voidaan diagnosoida jopa yhden vartin pituisen istunnon perusteella oikein ? Psykiatria on kuiteskin aika monimutkainen asia.
Miten psykoosilääkkeiden turha syönti mahtaa vaikuttaa persoonaan, kemioihin ?
Itse en suostuisi mihinkään lääkitykseen ennen kuin itsehoitona toteutettu elintaparemontti olisi kokeiltu. Tiedän, että jos nyt kävisin avautumassa kaikista mahdollisista "oireista", saisin varmasti jonkun diagnoosin - ehkä jotain kaksisuuntaiseen viittaavaa. Mutta voisinko hyväksyä diagnoosin tuosta vain ?
Ennen sitä täytyisi tarkastella hullua työrytmiäni, jonka vuoksi nukun "yöuneni" esim kahdessa erässä (vaikkapa 3 2 tai 4 3). Tai tätä sairaalloista suhdettani, joka rassaa jo fyysisestikin.
Päihteidenkäyttö pitäisi tarkistaa jne jne. Ennen sitä en normaalissa yhteiskunnan rattaassa kuitenkin mukana pysyvää laittaisi "psykokuurille".
Peeeelottavia juttuja.
Muuten, voikohan jatkuva stressihäiriö muuttaa "kemiallisesti terveen" ihmisen lääkitystä tarvitsevaksi ?
Tp- kiusaaminen voi johtua myös siitä että se yksi ei noudata yhteisön kirjoittamattomia sääntöjä. Joskus on vaan helpompaa heivata se yksi pois kuin muuttaa koko yhteisön arvomaailmaa. Eli jompikumpi sopeutuu, joko yhteisö tai yksilö.
Itse en koe kiusaamista pahana vaikka sillä omat vaikutuksensa onkin ollut minuun ihmisenä. Voin katsella koko näytelmää ikäänkuin ulkopuolisena ja jopa pitää sitä viihdyttävänä :) En kuitenkaan voi jatkaa sellaisessa yhteisössä kovin pitkään, mutta mitäs siitä.
Hmm.
Olen katsellut aiheesta tanskalaisen dokumentin. Muistellaanpas.
Pitkäaikainen henkinen stressi aikaansaa fyysisiä muutokisa hormonikierron kautta.. Lisämunuainen-aivot-fysikaaliset vaikutukset.. pitkäaikaisuus vaikuttaa siihen, että tila saattaa jäädä päälle, eli elimistö tuottaa stressihormoneita levossakin. Elimistöä ainakin kuluttavaa..
Yksilöllinen herkkyys saattaa toimia altistavana tekijänä.
Suomalaisen lääkärin mielipide: Stressillä tarkoitetaan fyysistä elimistön stressitilaa, jonkalainen on esimerkiksi sairaus. Henkisellä stressillä ei ole vaikutusta. (lisämunuaisen tilaa ja toimintaa tutkittiin).
Eli ottaapa tuota selvää sitten. Lääkäritkin ilmeisesti seuraavat tutkimusta oman mielenkiintonsa/erikoistumisensa mukaan, johon pitkäaikainen kokemus lääkärintyöstä tuo oman lisänsä. Tutkimustahan sillä saralla tehdään koko ajan, mutta tiedon leviäminen noudattaa yleisiä lainalaisuuksia silläkin alalla. Eli tieto leviää, jos on levitäkseen :DD
Thanks!
Ensimmäinen selitys kuulostaa tutulta. Varsinkin akuuttivaiheissa olo on vähintäänkin hypomaaninen, jos siis huonot unijaksot ovat olleet pitkiä. Tällöin lepopulssi saattaa kiihtyä jopa yli sataan, vaikka se on normaalisti minulla suhteellisen kunnioitettavat nelisenkymmentä ja rapiat.
Jos saa nukuttua enempi, olo hetkellisesti (ehkä) voi hieman rauhoittua.
Elimistölle se ainakin hallaa tekee, tuskin pumppu loputtomiin jaksaa, mutta tuo stressihormonien jatkuva läsnäolo...mitähän se mahtaa tuottaa ?
Toisaalta, jos miettii muissa stressaavissa tilanteissa eläviä, huomaa ettei se nyt ihan merkityksetöntä ole, vaan jostain päästä alkaa lopulta flippaamaan. Hmm...
Niin just.. Helpointahan ei ole keskustella kirjoittamattomia sääntöjä selviksi kaikille tasapuolisesti..
Näinhän se "kulttuuri" kukoistaakin, ojittamatta..
Toisaalta jos perehtyy sosiaalisiin tilanteisiin, vaikkapa lukemalla populistisia tutkielmia aiheesta kuin aiheesta aiheeseen liittyen, saattaa hoksailla niitä lainalaisuuksia, joita ryhmädynamiikka kirjoittamattakin alleviivailee..
Olipas huolimattomasti ilmaistu :D No, pitää käydä hinkuyskimässä auringolle, kun on lauhempaa..
> Siinäkin mielessä ihmisen psyyke on nykypäivänä hyvinkin pitkälle kaupallistettu, koska vastaus on aina lääke..
Tai terapia, joka ei sekään ole ilmaista.
- Allekirjoitan näkemyksesi ensisijaisuuden. Ystävyys esimerkiksi olisi usein toimivin vaihtoehto, yhteistoiminta, jakaminen, solidaarisuus, kuuntelu, kertominen, oman elämisen maailmansa sisällä.
> Puhutaan, että ihmiset syövät liikaa lääkkeitä masennukseen jne., mutta tilanne ei muutu, ennen kuin aidosti havaitaan nämä ongelman taustalla vaikuttavat tekijät, joista tärkein on yhteiskunnan läpimätyys ja rahanahne asenne. Ihmiset hävittävät moraalinsa kovassa kilpailussa ja ne, jotka seisovat vielä periaatteidensa takana ja ovat herkkiä, saavat maksaa kovan hinnan.
Luokkakokoukset ovat paljastavia. Kaksi luokkatoveria astuivat saman yrityksen palvelukseen. Miksi 20 vuoden kuluttua kusipäästä tuli irtisanoja ja se reilu tyyppi irtisanottiin.
http://www.youtube.com/watch?v=DclmuMrzLEs
> Tuo väärä lääkitys on pelottava asia. Ilmeistä on, että tällaisia virheitä tapahtuu, sillä kuinka ihminen voidaan diagnosoida jopa yhden vartin pituisen istunnon perusteella oikein ?
Tarvitaan kritiikkiä. Meillä on politiikan kritiikki henkilökohtaisella tasolla (liiankin henkilökohtaisella), jonkinlaista yhteiskuntarakenteiden kritiikkiä (usein falskia), mediakritiikkiä, uskontokritiikkiä jne. Joitakin instituutioita ei kritisoida juurikaan.
2000-luvulla hoitokäytäntöjä on _hieman_ alettu kritisoimaan, mutta tämäkin on tapahtunut usein muun yhteiskuntakritiikin näkökulmasta (vanhustenhoidon resurssit esim.) tai sitten se on valtamediassa aika kivasti sivuutettu salaliittoteorioita peläten ja auktoriteetteihin uskoen (rokotukset, mielenterveyspalvelut, sika-, lintu-, lehmä- ja mitä näitä on influenssat).
Elämme poppamiesten ja toteemien maailmassa. Ongelmallista on ettei tätä tiedosteta/tunnusteta.