heiJ!
Mulla on semmonen tilanne, että oon suostunu laulamaan koulun kevätjuhlassa. Ongelmana on kuiteskin se,että tänään "harkoissa" huomaisin, että mua jännittää ihan sikana ja että mulla kädet tärisee,joka on tosi kiusallista, kun pitää mikrofonista pitää kiinni.. Kuulin meiän äitiltä joskus, että jos hänellä on joku palaveri tai joku muu sellainen töissä,niin se ottaa Valriania. Auttaako semmonen? miten se auttaa?
entä mitä eroa sillä on beetasalpaajiin?
Kuinka usein niitä saa käyttää?
Mulla on semmonen tilanne, että oon suostunu laulamaan koulun kevätjuhlassa. Ongelmana on kuiteskin se,että tänään "harkoissa" huomaisin, että mua jännittää ihan sikana ja että mulla kädet tärisee,joka on tosi kiusallista, kun pitää mikrofonista pitää kiinni.. Kuulin meiän äitiltä joskus, että jos hänellä on joku palaveri tai joku muu sellainen töissä,niin se ottaa Valriania. Auttaako semmonen? miten se auttaa?
entä mitä eroa sillä on beetasalpaajiin?
Kuinka usein niitä saa käyttää?
Vastaukset 21
Vanhimmat
oot sitä kovempi, mitä enemmän jännität ja silti teet sen! Sano vaan ittelles: "Mä rakastan tätä!" "Tää on niin sairaan upeeta!"
Noi hommat on kuin urheilua, mitä kovempi jännitys, sitä kovempi urheilusuoritus ja sitä paremmat kicksit suorituksesta saa. Mieti, kuinka hyvä fiilinki sulla on sairaan kovan suorituksen jälkeen.Kukapa haluaisi luopua sellaisesta fiilingistä, jos on mahdollista kerran kokea se tajuton itsetyytyväisyyden tunne!!!
Sä oot paljon kovempi kuin kukaan sun katsojista, jos oikeesti teet tuon esiintymisen. Valitettavasti vain ajan myötä tuohon esiintymiseen tottuu enemmän tai vähemmän eikä kunnon kicksejä enää irtoa :(
Eli alkuperäisen kijoittajan ongelma ei ole jännitys vaan se, että hän katsoo asiaa väärästä näkökulmasta. Hän olettaa, että jännitys on negatiivinen asia, mutta oikeasti jännitys/esiintymispelko on loistava asia. Se mahdollistaa urheilusuorityksen.
tottakai mä haluan yli kaiken osallistua ja tiedän sen fiiliksen, mikä tulee, kun on tehnyt jotain sellaista, mikä on tuntunut ylitsepääsemmättömältä! MUTTA, EN KEHTAA mennä lavalle, koska mulla tärisee kädet ihan sikana, kun jännitän ja unohtelen laulun sanoja.. näin ollen en voi pitää mikkiä kädessä!! joten mun on pakko ottaa jotain lääkeettä, joka estäis käsien tärinän! sehän se ongelma onkin, että haluan, mutta EN kehtaa esiintyä! ennen kuin oon saanu ton vaivani hoidettua... mun mielestä esiintymispelko/jännitys ei oo positiivinen asia; mä haluaisin olla yks niiistä, jotka ei jännitä esiintymistä.. hitto, miks just mun pitää jännittää sitä jo päiviä etukäteen?!?!? :(
aattele, mikä show. pistä ihan plärinäks. oo vaikka uus Krisse Salminen. Koomikothan on parhaimmillaan silloin, kun he munaavat itsensä. Jos munaat ittes, oo ylpeä siitä. Muistkin sitten kehua ittees jälkeen päin. Ja psyykkaat vaan ennen esitystä, että "rakastan tätä!!"
tai voithan alittaa riman, ottaa yhteyttä hypnotisoijaan: http://www.hypnotisoija.com/
Niin, toisilla se on niin mutta jotkut ihan oikeasti kärsii esiintymispelosta (esim. minä), ja sillon se tosiaan on negatiivista. Pieni jännitys on vaan hyväksi, mutta se voi suuressa määrin aiheuttaa pahoja traumoja.
Mene vaan ite munaamaan ittes lavalle, jos haluat. Ei tunnu varmasti kivalta jos jännität niin että haluat vajota maan alle.
Kato jotkut ihmiset ihan OIKEESTI jännittää. Eikä se oo kivaa, joten oo hiljaa.
1. Ketään ei kiinnosta toi sun esiintyminen yhtään. Kukaan ei odota sulta mitään, ja se on yleisölle ihan yks hailee miten sä laulat. Esim. kun mä rupeen miettimään onks mun elämässä käyny mitään tommosta, nii mä muistan kun yks muija kerran kämmäs tosi pahasti (viime kevätjuhla). Se unohti sanat, ääni värisi, ym. ym. Nyt on eka kerta, kun mä mietin sitä asiaa sen jälkeen...
2. Mä oon itte sitä mieltä, et pikku virheet yms. ei häiritte esiintymistä. Ei-jännitetty esiintyminen on usein ponneton, paremmin jää mieleen semmoiset esitykset, joissa on särmää. Parhaat tuollaiset esitykset saa aikaan silloin, jos esiintymisessä on jotain panosta, ts. jännitystä.
3. Kevätjuhlissa on siitä kiva esiintyä, että jos menee paskasti niin sen jälkeen ei ainakaan tartte sietää musamaikan palautetta!! :)
Et ilmeisesti kärsi jännittämisestä, mä kärsin ja se on kamalaa ja laskee itsetuntoa. Lääkkeet auttaa. Ne jotka ei lääkkeitä tarvi, kiva niille.
En oo kuullu koskaan valrianiasta. Olisko Valeriana oikea nimi? Saa luontaistuotekaupoista. On vaaratonta, neuvovat varmaan siellä kun kysyt. Kun mulla on joku esiintyminen tms. niin koitan sitä ennen ehtiä käymään lenkkipolulla juoksemassa, siis ei mitään pikku hölköttelyä vaan TOSI revitystä. Kummasti jännitys häviää. Jännitys on ylimääräistä energiaa kehossa, joka on saatava vaan liikkeelle ja virtaamaan.
Löydät vastaukseni oikeastaan palstan;Lääkkeet alta jossa on myös keskustelua beetasalpaajista jännitykseen. Kirjoitin siinä miten beetasalpaajat (Propral) ovat auttaneet minua paljon, mutta myös aiheuttaneet henkisen riippuvuuden. Toisin kuin edelliset vastaajat minä ymmärrän erittäin hyvin tilanteesi. Jännittäminen on toisilla niin voimakasta että sitä ei lenkkipolulla saa karistettua niskasta pois. Eikä siihen mitkään psyykkaamiset auta, tyyliin minä pystyn tähän tai ei ketään kiinnosta.
Valrian on luontaistuote jota saa apteekista, mutta se ei poista kovan jännityksen aiheuttamia fyysisiä oireita. Parhaimmillaan siitä saa vähän unisemman olon, mutta kädet kyllä tutisee yhtä pahasti ja olo on yhtä huono, pyörryttää eikä muista sanoja. Valrianista on apua sellaisille, jotka kokevat jännittävänsä, mutta tiedostavat että se kuitenkin on hyvin vähäistä.
Propral on ollut todella hyvä ystävä mulle viimeiset 10 vuotta, koska sen avulla olen pystynyt valmistumaan ylioppilaaksi ja yliopistosta kaikista esitelmistä sun muista keskustelutilanteista huolimatta. En tosin tiedä, esiintyisinkö huvikseni missään Propralin avulla. Ennemmin pysyttelen poissa sellaisista tilanteista jotka aiheuttavat minulle turhia paineita. Muista, että voit ihan hyvin kieltäytyäkin. Ei kaikkien tarvitse olla esiintyjiä. Sellaiset jotka eivät sitä ymmärrä (jotkut opettajat) voivat tunkea päänsä sinne minne päivä ei paista :)
Sen verran kommentoisin kirjoitustasi että YMMÄRRÄN todellakin kysyjän jännitysongelman koska jännitän itsekin välillä voimakkaasti. Minusta on eettisesti väärin että lähdet kertoilemaan ja MAINOSTAMAAN nuorelle/vielä lapselle Beetasalpaajiasi, joihin olet kuitenkin jäänyt pahasti koukkuun. Tuskin niitä vähässä kummassa edes nuorille määrätään. Minulle niistä ei ole ollut mainittavaa apua ja jälkioireena tuli aina voimakas päänsärky kun verenpaineeni laski liian alas. Jos sinua ei ole auttaneet liikunnat,henkiset harjoitukset yms. niin älä luule tietäväsi ettei niistä ole muillekaan apua. Vihoviimeisin jännityksen "hoitokeino" on yrittää "hoitaa" jännittämistä salpaamalla elimistön reaktiot kemiallisilla kahleilla (kuten itse olet tehnyt ja menestynyt(?) elämässäsi) mutta eivätpä ole propraalit yms. sinunkaan ongelmaasi pystyneet poistamaan.Edellenkin pystyt toimimaan vain lääkkeiden voimalla.Et aina edes silloin,kuten kerroit. Sitäpaitsi jos aina elämässä menee siitä mistä aita on matalin (kieltäytyy haasteista)niin onhan elämä toki silloin turvallista mutta hiton tylsää!
suinkaan mainostaa Propralia, päinvastoin. Propral ei tosiaan sovi kaikille, lääkkeenä se on alunperin verenpainelääke, jolle on löydetty myös muita käyttöaiheita. Siksi se vaikuttaa myös verenkiertoelimistöön. Toiset saavat siitä enemmän, toiset vähemmän sivuvaikutuksia.
En väitä menestyneeni Propralin avulla, vaan päässeeni tavoitteeseeni ilman järjettömiä ahdistuksia.
Yritin edellisessä kirjoituksessani vielä kertoa alkuperäiselle kirjoittajalle, että kaikkien ei tarvitse olla esiintyjiä. Ei siis tarvitse käyttää lääkkeitä. Se oli pointtini.
Lisäisin vielä tähän että pärjään vallan mainiosti ilman propraliakin kun hyväksyn sen, että en ole luotu esiintymään suurille yleisöille. En käytä propralia lainkaan kun vietän omaa elämääni sellaisena kuin olen. Raskauden aikana en tietenkään myöskään käyttänyt mitään lääkkeitä. Itselleni olen kuitenkin antanut luvan käyttää Propralia tarvittaessa jos edessä on tilanne joka muuten aiheuttaa kohtuutonta jännittämistä.
Tarkoitukseni ei ollut väittää, että kukaan edellä kirjoittaneista ei ymmärtäisi alkuperäistä kirjoittajaa, vaan painottaa sitä, että minä TIEDÄN varsin hyvin millaista on kun jännittää ihan suhteettoman paljon. Silloin haluaa saada tietoa ja vastauksia juuri niihin kysymyksiin mitkä pyörii mielessä, kuten tässä tapauksessa vaihtoehtoisia lääkkeitä jännitykseen. Vastasin lyhyesti ja mutkattomasti. Tässä nyt perusteellisempi selvitys.
Vielä vähän puolustelua..
Kun kirjoitin että en menisi esiintymään vapaaehtoisesti, niin en tarkoittanut ettenkö Propralin avulla siihen pystyisi, kuten minua arvostellut henkilö päätteli. Haluaisin vaan, että jännittäjät jotka harkitsevat lääkkeiden käyttämistä miettisivät tarkkaan onko se aivan välttämätöntä. Omalla kohdallani pidin välttämättömänä valmistua lukiosta ja sen jälkeen valitsemastani jatkokoulutuksesta, mutta en pitäisi välttämättömänä esiintyä koulun päättäjäisissä.
Toisinaan opettajat eivät ymmärrä sitä, että on ihmisiä jotka jännittävät aivan hirveästi. Kun he sattuvat pyytämään sellaista esiintymään, niin vaimea kieltäytyminen ei välttämättä tuota tulosta, vaan vastaukseksi saa että eihän se jännittäminen niin kauheata ole jne jne. Toivoisin, että nuoresta iästä huolimatta jännittäjät uskaltaisivat sanoa opettajille ja muille auktoriteeteille, että ei aio yksinkertaisesti altistaa itseään sellaiselle turhalle jännittämiselle. Ei siis ole pakko esiintyä lääkkeiden avulla.
Toivon alkuperäiselle kaikkea hyvää ja onnea esiintymiseen jos päätät mennä!
Olen aivan samaa mieltä, käytän samaa lääkettä enkä tulisi toimeen ilman sitä. Silti vältän esiintymistilanteita. Tottakai olisi helpompaa, jos ei tarvisi mitään lääkkeitä, mutta jos tarvii niin mitä sitä turhaan jännittämään. Ne, jotka ei kärsi esiintymispelosta, ei ymmärrä. Esimerkiksi mun kaveri. se meni vielä möläyttämään yhelle toiselle mun kaverille ennen esiintymistä että mä oon "ihan lääkkeissä" eikä se tajunnu että mä en ehkä halua puhua asiasta kaikille enkä ylpeile sillä. Olin tosi vihainen.
Ärsyttää semmoset jotka märisee siitä että niitä jännittää ja kaikki huomaa, vaikka kukaan ei huomaa ja ne pystyy vaikka laulamaan koulun edessä. Mä jännitän pienistäkin asioista, mun kädet ja ääni tärisee, en saa happea, tuntuu että kuolen. Se on minusta todellista jännittämistä, johon tarvii lääkkeitä.
Olen käyttänyt propralia tai trasicoria viimeiset 25 vuotta tuntematta, että siinä olisi mitään riippuvuutta.
Käytän sitä vain kun on esiintymistilanne. On mennyt varmaan vuosiakin välissä, etten ole käyttänyt, mutta aina kun esiintymistilanne tulee, käytän.
Jos tämä on henkistä riippuvuutta, ei se ainakaan minua haittaa. Päin vastoin se onnistumisen ilo, minkä olen kokenut, kun esitykset ovat sujuneet, on ollut mahtavaa!
Viittaisin kirjoitukseeni palstalla Lääkkeet, keskustelussa Kokemuksia beetasalpaajista jännittämiseen. Siinä olen tarkemmin kertonut henkisestä riippuuvuudestani. Tällä palstalla en siitä sen kummemmin kertonut, tosin viittasin tähän jo aiemmin. En siis tarkoittanut, että jos ottaa Propralia esiintymistilanteissa, niin on siitä henkisesti riippuvainen.
Ei tunnu minustakaan siltä, että olisin riippuvainen lääkkeistä. Ehkä sillä tavalla, että en kuitenkaan pärjäisi ilman niitä, vaan nolaisin itseni kaikkien edessä niin hermostuneena että meinaisin kuolla ja saisin henkisiä traumoja. Mulla ainakin jännitys haittaa tosi paljon esiintymistä, ajattelen vain että "MÄ KUOLEN!!"
Propralin avulla meni pianoesitys tosi hyvin, olin rento ja keskityin soittamiseen. Opettaja kehui jälkeenpäin. Joten lääkkeessä ei ole mitään pahaa, se on pelastus tämmöisille kuin minä.
Käytän propralia, se on betasalpaaja, ja se auttaa!! Kun mun piti soittaa pianokonsertissa, se meni hyvin niiden avulla eikä jännittäny.
Yksi propali ja yksi opamox niin yhdistelmä on tehokas ja jännitys poissa. Monet käyttävät.
^Mutta onko turvallinen yhdistelmä? Itselläni on kamala esiintymiskammo, ja kohta on kaksi esitelmää tulossa. Alle 15-vuotiaille sopivat mutta tehokkaat lääkkeet olisivat tarpeen...
Meillä on tulossa häät ensi vuoden kesällä ja minua jännittää jo vuotta etukäteen, sadan vieraan edessä pitäisi saada sanotuksi "tahdon" ja mielellään nättinä eikä naama punaisenä ja kaula laikukkaana kuin paloauto. Voisikohan lääkkeistä olla apua tälläiseen jännittämiseen? Olen aina jännittänyt myös puheita ja jännitän jonkin verran myös kaikkia sosiaalisia tilanteita. Jo kolmen lapseni kastajaiset n.30 hengen edessä ja kuitenkin tutussa porukassa ovat olleet tuskaa. Joku voisi sanoa että miksi pitää pitää isot häät, mutta se on kuitenkin unelmani ja haluaisin ja tekisin kaikkeni että se päivä ei menisi pilalle jännittämisen takia.