IHAN KU MUA EI OLIS OLEMASSA

masennus. mulla on lääkityskin, kokeillaan par'aikaa seronilia 40mg mutta en vain jaksa tätä todellisuutta joten huumaan itseni lähes päivittäin, juon yskänlääkettä tai haistelen myrkkyjä ja olo on helvetin sekava, tälläkin hetkellä. viime viikot ihan sumussa. tälläkin hetkellä. kasvotkin niin puutuneet etten voi hymyillä ja kädet ei tunne mitään.

en tiedä mitä minun pitäisi tehdä. nämä vähäiset läheiset eivät ymmärrä, minusta ei ole mihinkään, en osaa elää, tahdon vain kuolla. hommaisin huumeita jos jostain vain saisin ensinnäkin alaikäisenä ja toiseksi olen niin erakoitunut ettei sosiaalisia suhteita ole. olen jäänyt riippuvaiseksi tästä. ihmiset eivät ymmärrä, terapeuttini ei pysty parantamaan minua, elämässäni puitteet ovat ihan oo ja koo, mutta jostain syystä silti olen tässä. en tiedä mitä mun pitäisi tehdä. annan liian suuria lupauksia, lupaan etten satuta itseäni ja lupaan kertoa heti jos alkaa ahdistaa, mutta silti tuntuu kuin kaikki olisivat vihollisiani.


tahdon kuolla nyt NYT mutten jaksa hakea veistä keittiöstä koska en pysty hallitsemaan askeleitani.

mitä helvettiä mä voin tehdä. en tahdo sairaalaan, olen ollut jo osastolla, enkä takaisin mene, mutta en tahdo elää tässä ruumiissani, en sopeudu tähän rytmiin, en näihin tehtäviin. tahdon pois tästä kuorestani jonka kaikki näkevät

en tiedä mitä tehdä. en jaksa enää. olkaa kilttejä ja auttakaa.
1185
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Kyllä sinä olemassa olet, ystävä hyvä, ja minä ainakin huomasin sinut.

Puhuit rytmistä ja tehtävistä. Mitä ne ovat? Oletko minkä ikäinen? Ainakin sen sanoisin, että saat huoletta päästää irti noista velvollisuuksista, jotka tuntuvat raskailta ja ylitsepääsemättömiltä.

Ei elämä itsessään ole mikään velvollisuus joka on täytettävä, se on vain yhteiskunnan luoma harhakuvitelma, joka laittaa ihmiset kasteihin ja sanoo mikä on "hyvä" tai "normaali" ihminen, ja kuinka täällä muka pitäisi elää. Paskaa. Elämä on lahja, ja maailma on avoin.

Tiedän tuon tunteet, että olen kuin kuori, jona ihmiset minut näkevät, mutta se ei ole todellinen minä, vaan vihaamani irvikuva ja kotelo itsestäni. Se kaunis perhonen on siellä sisällä, mutta ei pääse ulos.

Sinä olet se kaunis perhonen, sitä sinä todella olet. Ei se kotelo. Mutta perhosen on oltava kotelossa, ennenkuin se pystyy muuttumaan perhoseksi. Joskus ahdistus ja tuska ovat ainoita teitä, jotka muokkaavat meistä vahvoja, niin vahvoja, että meillä on jonain päivänä voimaa kohottaa siipemme ja lentää, ja jotta muutkin näkisivät todellisen minämme, persoonan joka on vahva ja vapaa.

Sinä tulet ymmärtämään elämän syvyyksiä, koska sinut on kuorittu elämän pinnallisuudesta. Se jos mikä on tavoittelemisen arvoista tässä maailmassa. Yhä harvempi vain sitä arvostaa kaiken materian palvonnan keskellä. Useat jäävät sinne toukka-asteelle.

Olet erityinen. Mieti, mitä oikeasti haluaisit elämältä, kuinka haluaisit sitä elää, täysin vapaana. Löydät kyllä itsesi. Ehkä sinä olet tarkoitettu jotain hienompaa ja suurempaa varten, ja voit vielä käyttää kokemaasi tuskaa voimana ja voittona.

Neuvoisin jättämään myrkyt, koska ne jos mitkä aiheuttavat ahdistusta ja sekavuutta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


nimimerrki kirjoitti:

masennus. mulla on lääkityskin, kokeillaan par'aikaa seronilia 40mg mutta en vain jaksa tätä todellisuutta joten huumaan itseni lähes päivittäin, juon yskänlääkettä tai haistelen myrkkyjä ja olo on helvetin sekava, tälläkin hetkellä. viime viikot ihan sumussa. tälläkin hetkellä. kasvotkin niin puutuneet etten voi hymyillä ja kädet ei tunne mitään.

en tiedä mitä minun pitäisi tehdä. nämä vähäiset läheiset eivät ymmärrä, minusta ei ole mihinkään, en osaa elää, tahdon vain kuolla. hommaisin huumeita jos jostain vain saisin ensinnäkin alaikäisenä ja toiseksi olen niin erakoitunut ettei sosiaalisia suhteita ole. olen jäänyt riippuvaiseksi tästä. ihmiset eivät ymmärrä, terapeuttini ei pysty parantamaan minua, elämässäni puitteet ovat ihan oo ja koo, mutta jostain syystä silti olen tässä. en tiedä mitä mun pitäisi tehdä. annan liian suuria lupauksia, lupaan etten satuta itseäni ja lupaan kertoa heti jos alkaa ahdistaa, mutta silti tuntuu kuin kaikki olisivat vihollisiani.


tahdon kuolla nyt NYT mutten jaksa hakea veistä keittiöstä koska en pysty hallitsemaan askeleitani.

mitä helvettiä mä voin tehdä. en tahdo sairaalaan, olen ollut jo osastolla, enkä takaisin mene, mutta en tahdo elää tässä ruumiissani, en sopeudu tähän rytmiin, en näihin tehtäviin. tahdon pois tästä kuorestani jonka kaikki näkevät

en tiedä mitä tehdä. en jaksa enää. olkaa kilttejä ja auttakaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu