Kyselisin, että tuleeko kenellekään mieleen tai onko edes olemassa keskikokoista rotua, jolle riittäisi normaali liikuntamäärä/aktivointi? Normaalilla tarkoitan 3x päivässä 30min kävelylenkki, koirapuistossa käyntejä ja jokin harrastus esim agility. Haluaisin keskikokoisen koiran, koska se sopisi minusta paremmin lapsiperheeseen. Pienet koirat ovat myös usein arkoja ja räksyttäviä turkkirotuja tai sylikoiria. Haluan koiran joka on lempeä, helposti koulutettavissa ja ihmisläheinen eli en vahtikoiraa tai kovin reviiritietoista rotua. Turkin hoito ei myöskään saisi olla liian työlästä. Olen miettinyt esimerkiksi labradorinnoutajaa ja dalmatiankoiraa, mutta ne kumpikin vaativat todella paljon aktivointia ja liikuntaa. Vaikka haluasin sitä niille tarjota, pelkään etten pysty tarjoamaan tarpeeksi, sillä en itsekään ole mikään himoliikkuja.
Mikä rotu?
Hauvaa vailla
21534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Pienet koirat EI ole räksyttäviä -.-
No mut asiaan, esimerkiksi pehmolelukoira.
Tuntuu ettet ole perehtynyt asiaan , koira kuín koira haukkuu, tarvitsee liikuntaa ja melkein kaikkien turkkia pitää hoitaa.
pehmolelukoira
Joskin siihen pystyy vaikuttamaan koulutuksella. Samoin on todella helppohoitoisia turkkeja, ja on koiria, joiden turkinhoito ei todellakaan juuri työllistä. Noh, pesu silloin toinen tällöin, jos nyt joskus joku takku jonnekin sattuisi tulemaan, niin naps, pari minuuttia, ja se on siinä. Ja karvanlähtöaikaan näyttää furminaattoria, niin siinä se helpoimmillaan on. Se, mikä turkki sitten on helppo, onkin makuasia, eikä välttämättä ulospäin juurikaan näy. Esimerkiksi pitkäkarvaisen collien turkki on melkolailla helppo oikeanlaatuisena, joskin kuraa tuova.
Eri koirien liikunnatarpeessakin on eroja, ihan selkeitä. Samoin aktiivisuustasossa. Riippuu roduista, mutta myös yksilöllisistä eroista ja tottumuksista. Mutta eroja on, ja tiettyjen rotujen kohdalla on tietynlaisia yksilöitä enimmäkseen.
Eli kyllä sinä niiden havojesi kanssa olet se, joka on perehtymätön. Valitan.
Jos et halua liian aktiivista rotua, ja jo labradorinnoutaja ja dalmatiankoira huolestuttavat sinua, niin hommaa joku sellainen rotu, joka ollaan jo jalostettu vallan liikuntakyvyttömän sairaaksi.
Ei labbis tarvitse mitään_järjettömiä_aktiviteetteja. Dalmis kylläkin.. valitettavasti ei tule mitään rotua mieleen. Ota vaikka nöffi? Juu ovat isoja.. mutta hyviä perhekoiria ja tyytyvät vähään tai leonbergi. Jos ei halua mitään aktiviteetti pommia niin kannattaa joustaa ja ottaa "lempeä jättiläinen" ;)
Akita on haastava koulutettava mutta tyytyy vähään aktivointiin.. mutten suosittele ensimmäiseksi koiraksi, tosin en tiedä koirataustoistasi.
Ja pienet koirat eivät räksytä jos kouluttaa ne oikein.. mikähän yleistys tuokin on? FCI 9 ryhmästä löytyisi vaikka millä mitalla sinulle sopivia pikku koiruuksia :) Esim. cavalieri? Eivät ole haukkuherkkiä.
Miten olisi basenji? Tuli näin lopuksi mieleen tuo rotu.. voisi muuten olla täydellinen sinulle? Mitäs mieltä?
Jos labbis ei tarvitse järjetöntä aktivointia, niin sitä voisi vielä vakavasti harkita. Basenjista olen kuullut että on vaativa, en kyllä tiedä että millä tavalla.. Ja varmaankin ilmaisen itseäni väärin, en todellakaan kuvittele että löydän koiran, joka ei tarvitsisi yhtään liikuntaa tai jonka turkkia ei tarvitsisi hoitaa tai joka ei ylipäätänsä vaatisi mitään. Koitan vain olla realistinen ja järkevä, enkä halua ottaa tietoisia riskejä/virheitä ottamalla koiran, jonka aktiviteettitarpeesta en esimerkiksi välttämättä pystyisi vastaamaan ja se purkaisi turhautumisensa mihin sattuu tai jonka turkki olisi vaativahoitoinen enkä saisi pidettyä sitä kunnossa ym. Onneksi minulla on aikaa miettiä rauhassa mikä rotuu sopisi minulle ja minä sille. Ja cavalieriä olen kyllä harkinnut, mutta rodulla on ymmärrykseni mukaan paljon sydänsaurauksia. Isolle lempeälle jätille taas ei ole tilaa, vaikka ihana sellainen olisikin.
lupasit koirallesi antaa kuin monet muutkin koiran omistajat. Harva jaksaa tuntikausien kävelylenkkejä päivittäin. Monesti kolme puolen tunnin lenkkiä riittää kunhan koira pääsee vaikka muutaman kerran viikossa purkamaan energian vaikkapa juuri koirapuistoon. Koira tarvitsee nuorena ja pentuna enemmän aktivointia ja vanhemmiten vähemmän.
Omat rotuehdotukseni ovat: kultsu, labbis, walesinspringerspanieli, espanjan vesikoira.
Kultsu ehkä enemmän kuin labbis koska se rauhoittuu yleensä nuorempana kuin labbis. Turkinhoito on kultsulla suunilleen yhtähelppoa kuin labbiksella karva vaan pidempää. Noutajien huono puoli on älytön karvanlähtö. Espanjan vesikoiran karvanhoito on helppoa koska se täytyy vaan trimmata pari kertaa vuodessa ja saksia silloin tällöin, eli ei harjata ollenkaan.
Itseltä löytyy kotoa kultsu ja labbis.
Dalmatialainen on koirarotu, jota ei juuri älykkyydestään tunneta. Eikä rotu ole mainettaan parantanut senkään jälkeen kun poikani otti riesaksi moisen piskin kuuntelematta isäukkonsa varoituksia. Poikani dalmatialainen on tyypillinen rotunsa edutaja; öykkäri ja rähisijä sen lisäksi vielä panohullu, pyrkii pökkimään vieraita ja erityisesti lapsia. Ei voi pitää vapaana jos muita koiria on alle kilometrin säteellä.
Kahdesta mainitsemasta ehdottamasti labbis on varmempi valinta. Jos pienempi riittää harkitsisin myös tolleria tai spanielia. Molemmat hyväpäisiä, kilttejä ja koulutettavia rotuja.
silmissäsi saanutta mainetta parempi älykkyydeltään. Osoittaahan sitä jo sekin että vie poikaasi 10-0. Ylväs, itsenäinen ja selviytyjä. Sen vastapainona sitten tuo vaativa kouluttaminen.
siinä on laikkuja. Onko se värivirhe?
minulla oli aikoinaan dalmistyttö, ainakin sillä oli erinomainen muisti ja erittäin nopea se oli oppimaan, oppi uudet asiat melkein kertalaakista. Dalmatialainen on siinä mielessä haastava rotu, että se vaatii älykkään ihmisen kouluttajakseen ja kaverikseen. Jos sen oma ihminen on pöljä, käyttäytyy dalmis juuri mainitsemallasi tavalla.
suht pieni, mutta isomman koiran olemus. Ei ole heiveröinen. persoonallinen ulkonäkö. Meidän bostoni ei hauku juuri koskaan. Joskus harvoin jos oikein innostuu lasten leikeistä, niin saattaa haukahtaa kerran. ja haukku ei ole kimeää, vaan matalaa. Viihtyy sylissä. Helppo kouluttaa. Ei ole tyypillinen terrieri. Rakastaa erilaisia touhuiluja. Oppii hyvin esim.temppuja. Sopiva rotu esim. agilityyn. Voit käydä pidempiäkin lenkkejä, mutta ei niitä välttämättä vaadi. Näin talvella palelee, joten ulkona käy vain hoitamassa tarpeensa. Sopeutuu uskomattoman helposti uusiin tilanteisiin. Tulee toimeen erilaisten ihmisten ja koirien kanssa, rakastaa lapsia. Mutta toki rodun kuin rodun saa pilattua jos ei koiralta vaadi mitään ja sallii huonoa käytöstä!
... ja rumia .
Shetlanninlammaskoira. Helppo koira, pienehkö, mutta ei mikään aivan mini.
Mahtava rotu: lempeä, ystävällinen, lapsirakas, sosiaalinen, uskollinen, helppohoitoinen, eikä herkkähaukkuinen :-)
lapinkoira tai lapinporokoira. Turkki harjataan ja kammataan karvanlähdön aikoihin. Muulloin riittää sipaisu harjalla ja voihan ne lapsetkin kammata, elleivät ole ihan tarha-.ikäisiä! Ja iso koira ei asunnossa tarvitse sen suuremmin tilaa kuin pienikään, Sohva riittää benhardilaisellekin leposijaksi. Ja iso koira kestää lasten käsissä paremmin kuin joki pikku villakoira joka saatetaan rakastaa rikki. Labbis on hyvä koira, tukeva ja varsin rauhallinen vaikka iho-ongelmia voikin olla.
Pihaa ei ole juuri nimeksikään, rivitalossa asutaan nimiitäin. Kiitos ymmärryksestäkin, ihanaa kun joku toinenkin voi myöntää ettei jaksa montaa tuntia päivässä juosta koiran kanssa.. Aikaa kyllä olen muuten valmis laittamaan koiran hoitoon, koulutukseen ja sen kanssa olemiseen. En kyllä vielä ainakaan sisäistä kultsin ja labbiksen eroja, olen aika samanlaisen kuvan niistä saanut, toiset vaan suosittelevat toista ja toiset toista... Kummassakin rodussa kuitenkin ilmeisesti kestää kauan se pentumaisuus ja rauhottuvat vasta joskus pari kolme vuotiaina, mikä ei kyllä ole toivottu asia, mutta ei estekään.. Labbiksen tai muidenkin iho-ongelmia (ja muita ongelmia) ehkäisisin ja hoitaisin hyvällä ravinnolla, siihenkin olen jo perehtynyt. Lyhyt karvaiset collietkin miellyttävät. Pitää vielä miettiä, olen monen vaiheilla...
"En kyllä vielä ainakaan sisäistä kultsin ja labbiksen eroja" Ei ole kumpaakaan ollut, mutta omien kokemusten perusteella kultainen noutaja on yleensä sosiaalisempi ja kiltimpi kuin labbis. Yhtään remmissä rähisevää kultsua en ole onnistunut vielä näkemään, mutta joitakin labbiksia ko. vaiva näyttää vaivaavan. Jälkimmäinen taisi menestyä takavuosina jopa jossakin amerikkalaisessa purematilastossa melko hyvin sijoittuen 10 sakkiin. Lähinnä kait yleisyytensä takia ja osin sen takia, että sitä pidetään virheellisesti täysin lussukkana, jota voi vieraskin väännellä miten tahtoo.
yhtä täällä ei ole ehdotettu eli stabya.
ehdottomasti kiva valinta ja mukava perhekoira.
clumbers myös, sussex,
"Yhtään remmissä rähisevää kultsua en ole onnistunut vielä näkemään, mutta joitakin labbiksia ko. vaiva näyttää vaivaavan. "
kun meidän poika on lenkillä. Jostain syystä vaan tuo meidän hauva on noille kultsupojille kuin punainen vaate härälle. Harvemmin labbiksien kanssa ongelmia.
Siitä en ole kuullutkaan.. Pitääkin tutkia kyseistä rotua. Spanielit olen jättänyt vähemälle huomiolle turkin vaativuuden takia, mutta eihän se varmaan spanieleilla vaativimmasta päästä ole. Kultsi ja labbis tulevat ilmeisesti aina kilpailemaan keskenään suosiosta, toisilla parempia kokemuksia labbiksista ja toisilla taas kultseista.. Mutta niinhän se taitaa mennä kaikkien rotujen kanssa, aina löytyy niitä jotka rakastaa ja niitä jotka vihaa.. Ja kyllähän varmaan jokaisesta rodusta saa remmirähisijän, en viitsi antaa muutaman ihmisen tekemien virheiden pilata koko rodun mainetta..