ennen mä rakastin ja ihannoin tätä.. nyt mä säälin itseäni ja kaikkia jotka kamppailevat joka ikinen päivä tämän helvetin keskellä.. olen osittain itse menettänyt toivon paranemisen suhteen..
Mä olen vain niin väsynyt tähän samaan kuvioon.. miksei tästä pääse irti? Anoreksia ottaa niin helposti tiukan otteen, mutta irti päästäminen on vielä vaikeampaa ja tuntuu melkein mahdottomalta.. pelkään ettei nämä syömishäiriö ajatukset jätä minua rauhaan. Haluasin joskus tuntea vapauden tästä helvetistä. Tätä ei voi kutsua elämäksi.. haluan olla laiha, mutta ristiriitaista on, että samaan aikaan ei voi olla onnellinen. Ainakaan pysyvästi. Miksen mä voi olla vahvempi ja nousta täältä?
Mä usein mietin et miks mä pelkään.. mä pelkään ihan kauheasti olla se "normaali" ihminen, mä oikeestaan vihaan sanaa normaali.. normaali painoinen, normaali ja tavallinen.. mä en halua olla :( mä pelkään elää. Mikä mua pidättelee?
Mä olen vain niin väsynyt tähän samaan kuvioon.. miksei tästä pääse irti? Anoreksia ottaa niin helposti tiukan otteen, mutta irti päästäminen on vielä vaikeampaa ja tuntuu melkein mahdottomalta.. pelkään ettei nämä syömishäiriö ajatukset jätä minua rauhaan. Haluasin joskus tuntea vapauden tästä helvetistä. Tätä ei voi kutsua elämäksi.. haluan olla laiha, mutta ristiriitaista on, että samaan aikaan ei voi olla onnellinen. Ainakaan pysyvästi. Miksen mä voi olla vahvempi ja nousta täältä?
Mä usein mietin et miks mä pelkään.. mä pelkään ihan kauheasti olla se "normaali" ihminen, mä oikeestaan vihaan sanaa normaali.. normaali painoinen, normaali ja tavallinen.. mä en halua olla :( mä pelkään elää. Mikä mua pidättelee?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tiekkö toi on nii just kun mun siista. M ä pelkään mut en tiä mitä. Ei elämä ainakaa pahempaa voi olla kun tää. Ja kuitenkin haaveilen kaikenlaisesta ihanasta, mutta en vaa uskalla heittäytyä elämään...
nii mä niin tiiän :( mitä ihmettä me pelätään. ei elämä varmasti voi olla sen hirveempää ku nytkään ! :(
Nii..jos vaan pystys hetkeks antautumaan elämälle ja huomais millast se vois olla...ootko yrittäny kirjottaa vaikka tavoitteita mitä elämältä haluisit? se vois auttaa kun on jotain mitä tavottelee...tsemppiä!
jeep oonhan mä yrittäny :( mutta se ei auta kun ainoa tavoite laihuus on saavuttamatta :( mutta en mä tätä haluis.. mutten osaa enään lopettaakkaan, eläminen tuntuu niin hankalalta. mutta ei olis kiva olla parin vuoden päästä tässä samassa pisteessä'.. joko onnellinen ja elämässä mukana tai ei ollenkaan. Mä oon yrittänyt hakea apua, ja oon saanutkin mut se ei oo vaan riittäny :(
Joo mäkin oon miettiny et joko terveenä tai sit ei ollenkaa...mut joku mun sisäl viä jaksaa tsempata ja uskon edelleen et voin parantua. Olen vähän saanut painoa lisää. Mulla onkin kyllä tavoite saada painoa. Vihaan tätä laihuutta ja häpeen sitä.bmi 13 . Haluaisin yli 10kg lisää. Se on vaa tosi vaikeeta kun täytyy syödä niin paljon ja vielä vaikka olisi kipuja. Mutta eikös ne syöpäpotillatkin kärsi hoidosta mutta sitten paranee. Ruoka on meidän lääke, mutta mä kyl nautin siitä myös. ootko koittanut vertaistukihenkilöä?mua auttoi se kun sain jutella erään kanssa joka oli parantunut. se toi turvaa ja hän antoi hyviä ohjeita ja kannustusta.Mitä enemmän tulee voimia sitä vähemmän anorexiaa on. Anorexia vihaa positiivisuutta, sillä se haluaa tuhota KAIKEN siis positiivisuus on ase sitä vastaan ruoan ohella. Paljon tsemppiä sinulle!
Olisiko uusi tavoite "olla onnellinen ja elämässä mukana" !
Ihminen voi valita ajatukset, ne vaikuttavat tunteisiin ja tekoihin. Mielikuvat ohjaavat meitä; kuvittele, kuinka saavutat hyvänolon painon = terveyden, olet täynnä energiaa, onnellinen, mitä kaikkea se tarkoittaa..
Usko pois, sinä onnistut tulemaan terveeksi. Älä luovuta kesken, hae apua uudelleen.
Luota huomiseen, tulet selviytymään kaikesta, mitä elämä tuo tullessaan.
Oon alkanu miettiä samaa; miksi en osaa päästää anoreksiasta irti? Olen jo ihan normaalipainoinen ja elämä on suhtkoht mallillaan, mutta silti kaipaan sitä laihuutta mikä minulla oli. Muuta en niistä pahimmista ajoista muistakaan kun että itkin koko ajan ja halusin pois tästä paskasta maailmasta.
Nykyinen olomuotoni ahdistaa minua joka päivä, ja olen tässä painossa pysytellyt kuitenkin jo neljä-viisi kuukautta. Ihailen langanlaihoja malleja ja julkkiksia, ja mietin että kumpa voisin olla tuollainen.
Päätän aina että nyt aloitan laihdutuksen, mutta sitten järki sanoo että se ei kannata. Kyttään ruokien kaloritaulukoita edelleen, ja aina jos päätän kokeilla jotain uutta ruokaa minun on pakko tarkistaa ravintoainetaulukko.
Haukun ja moitin itseäni koko ajan, ja muut väittää että olen hoikka. Tunnen että mitkään vaatteet eivät näytä hyvältä päälläni, koska olen niin lihava.
Olen niin takertunut anoreksiaan, että en edes keksi mitään syytä päästää irti. Vaikka sitten toisaalta terveydellisten syitten takia se olisi kannattavaa, ettei lipsu takaisin sinne anorektiseen maailmaan kokonaan.
Tiedän tunteesi niin hyvin! Itsellä oli sama juttu, kun painoin alipainoisena olin tosi paljon sitä mieltä, että mun on pakko parantua jne. Mutta nyt kun sitten normaalipainossa on, ja vaikka kaikki, niin ihmiset kun mitatkin, sanoo että oon hoikka, niin silti ei tunnu siltä.
Mutta elän vaan siinä toivossa, että lopulta nää ajatukset alkaa hellittää ja se elämä voittaa. Että joku päivä havahdun siihen, että hei, en ole pitkään aikaan jaksanut ajatella kaloreita ja oma peilikuvakin näyttää jo ihan siedettävältä, koska välillä niitäkin päiviä tulee. Että joku päivä huomaan vaan ettei ne kalorit enää häiritse. Tottakai sitä voi itsekin alkaa jo harjoitella, yrittää olla laskematta kaloreita ja lopettaa niiden kyttäämisen pikkuhiljaa, ja aloittaa syömällä uusia ruokia :)
Tsemppiä, kyllä me tää tauti voitetaan!!!
Tästähän voisi muodostua jo tsemppiketjua. Omat mitat ovat 157/34 ja olen sentään 28 aikuinen akateemisesti koulutettu nainen!! Eli täysi idiootti siis... Viimeiset viikot ollut sitä, että "no tänään", "no sitten tänään", "ei kun tänään alkaa syöminen." Sitten huomaan taas että hopsan...
koitas tsempata :-) itse olen normipainoinen.. mutta oletko kokeillut ravintoterapeuttia? Puuroa vaikka aamusin ja lounas, päivällinen :) lämpimät ruuat! Voi nainen sulla on vielä elämä edessä.. sä ehdit vielä tarttua siihen