Voinko vaatia tulevassa perinnönjaossa jotain korvausta yli 20 vuotta kestäneestä kotona ilmaiseksi tekemästäni puolisoni omaishoidosta? Kunta ei suostunut maksamaan minulle omaishoidontukea, vaikka lääkäri sitä suosittelikin. Meilllä oli avioehto, joten en peri mitään puolisoni kuoleman jälkeen. Yhteiset lapset vaativat perinnönjakoa varmaankin lähiaikoina.
korvausta omaishoidosta
ex-omaishoitaja
252387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
20 vuodelta et voi vaatia. Maksimi on 10 vuotta, ja sekin vo olla kyseenalaista.
Eikö puolisosi elinaikanaan ole halunnut huomioida tätä mitenkään? Helpottaisi kovin jos olisi tehty joku sopimus korvauksista, olettehan tehneet avioehdonkin. Harmillista.
Jos kuntakin on tehnyt päätöksen ettet ole omaishoitaja, jos alat käräjöidä niin taatusti tämä asia tulee esille käräjillä sinua vastaan.
Toisekseen täällä vastaajat eivät voi tietää mikä teidän todellinen tilanteenne on ollut joten kaikki vastaukset ovat vain villejä arvailuja tuota 10 vuoden aikarajaa lukuunottamatta.
Ei omaishoidosta sinänsä, mutta tutustu pk 8 lukuun. Alla pätkä 2§ tekstistä:
""Avustuksen tarvetta ja määrää harkittaessa on otettava huomioon perittävän kihlakumppanin, eloonjääneen puolison tai avopuolison mahdollisuudet turvata toimeentulonsa varallisuudellaan sekä ansio- ja muilla tuloillaan, ikä, parisuhteen kesto sekä muut näihin verrattavat seikat.""
Tämä ei ole sitä taannehtivaa korvausta perillisen tekemästä työstä max. viideltä vuodelta, joka tapahtunut 10 vuoden kuluessa.
Yo teksti on kopsattu 1.4.2011 voimaantulevasta laista, johon uutena ympätty avoliitot, mutta aviopuolisolle on vastaava ollut aiemminkin. Vaatimus esitettävä viimeistään perinnönjaossa tai osituksessa.
sukulaisvierailut maksullisiksi. Vanhuksille tulee kalliiksi, kun kahdeksankin lasta alkaa laskuttaa
vierailuistaan jälkikäteen. Ahkeria hoitajia ..
Elämään kuuluvat asiat kuten lasten tukemien, itse tuetuksi tuleminen,toiminnan jakaminen , yhteistoiminnan tekeminen, elämään osallistuminen, toisten auttaminen, läheisten hoito ja huomionti, sairaan haoitaminen, itse voi odottaa hoitoa ja huolenpitoa sairastuessaan , omaisen hyvinvoinnin turvaaminen tekemällä ja osallistumalla. Elämään kuuluu normaalina toimintana jotain siis esim: omaisten ja yhteisten tekemisten jakaminen että kaikilla olisi (myös itsellä) elämän normaaleja toimintoja.
Osa asioista on täysin muuta kuin rahaaaaaaa ja sen nimi on elämä. Lapset tarvitsee tukea ja on oikein että jokainen voi jäämistöstään päättää ja suunnata sen esim: lapsilleen. Tällöin tulee aukottomasti näkyviin se että , kuka välittää ja kenestä oikeasti ja onko se ytheissuhde aikomus aidolla pohjalla vai RAHASTUS pohjalla.
Uskon että jokainen toivoo itselleen myös hoivaa ja huolenpitoa jos ja kun menettää terveyttään ja silloin ei liene tärkeintä kuinka paljon tämä "rakas" omainen laskuttaa?!
Elämä voi tervehdyttää!
Lapsi A toimi virallisesti vanhemman omaishoitajana ja sai kunnalta omaishoidon tukea. Lapsi B ilmestyi vanhemman viimeisinä vuosina kahvia juomaan ja jöötä pitämään ja pitämään kirjaa käynneistään. Kun sitten vanhempi kuoli, lapsi B vaati pesänhoitajan kautta kuolinpesän varoista korvausta vanhemman hoitamisesta. Pesänhoitaja korvasi B:lle pesän yhteisistä varoista vanhemman hoidon, johon oli laskettu minuutilleen kaikki B:n käynnit vanhemman luona olivatpa ne kestäneet 5 minuuttia tai kauemmin. Mutta pesänhoitaja, hän vasta kalliiksi tulikin.
Parin vuoden jälkeen kunta olisi maksanut omaishoidontukea, mutta heiltä oli määrärahat loppu enkä enää uudelleen käynyt sitä hakemaan. Kunta olisi kuulemma perinyt maksua puolisoltani, kun oli hänen puolestaan palkannut hänelle hoitajan. Se olisi ollut vaan rahan siirtämistä taskusta toiseen. Verotuksen jälkeen olisi ollut ihan sama, saanko omaishoidontukea vai ei. Ainoastaan paperisota olisi ollut ylimääräistä.
Pakko on kommentoida vaikka ei jälkiviisaus mitään autakaan, mutta ihan oikeasti miten voi olla että ilman sopimuksia korvauksista teet 20 vuotta "ilmaista" työtä, eikö puoliso ole halunnut korvata tätä ja siksi vaadit nyt kuolinpesältä? Kuitenkin olet täysin vapaaehtoisesti sitä tehnyt.
Jos olisit tiennyt aiemmin että pesässä ei ole mitään tai että et saisi ikinä mitään korvausta,
olisitko tehnyt saman?
Kai sitä rakkaudesta tekee vaikka ilmaista työtä. Ennen puolisoni sairastumista olin ilmaiseksi hoitanut sairaita vanhempiani, joista toinen vuodepotilas, yli kymmenen vuotta ja siinä välissä pari vuotta sairasta anoppiani.
Yhteiskunta on kyllä säästänyt minun kauttani aika tavalla rahaa, nyt vaan omakin terveyteni reistailee.
Sainhan omaishoitajana paljon kiitoksia ja hyviä sanoja sekä tietenkin ruokaa ja katon pääni päälle, mutten rahallista korvausta. Vaatteet ja puhelinlaskun maksoin aina omista säästöistäni.
Yksi lapsistamme sanoi taannoin, "sä syöt meiltä menee perinnön" ei muuten kuulostanut kovin mukavalta!
Harmittaa kyllä, ettei eläkettä ole luvassa noista vuosista, jolloin hoidin sairaita läheisiäni. Pitäisköhän lähettää lasku Suomen valtiolle;)
Sinähän olet tiennyt avioehdon olemassaolosta koko ajan, koska sitä ei ole voitu tehdä ilman sinun suostumustasi. Olet siis koko ajan tiennyt, että sinulla ei ole mitään avio-oikeutta miehen nimissä olevaan omaisuuteen. Miksi ihmeessä siis suostuit siihen, että kymmenien vuosien ajan kaikki omaisuutenne laitettiin vain miehen nimiin??
Entä siinä vaiheessa kun ryhdyit omaishoitajaksi, ja teit sitä parikymmentä vuotta; eikö tullut missään vaiheessa mieleen että olisi järkevää muuttaa avioehtonne sellaiseksi, että se on voimassa ainoastaan liiton päättyessä kuolemaan; ei avioeroon? Tämähän on täysin mahdollista, siitä on oikeuden ennakkotapaus olemassa.
Tuntuu vain oudolta, että ihminen tieten tahtoen saattaa itsensä tuollaiseen tilanteeseen, kun aikaa korjata se olisi tosiaan ollut vuosikymmenet. Sinulle tuskin tuli suurena yllätyksenä että miehesi kuoli ennen sinua?
"muuttaa avioehtonne sellaiseksi, että se on voimassa ainoastaan liiton päättyessä kuolemaan; ei avioeroon?"
Luonnollisesti avioehdon olisi pitänyt olla voimassa vain liiton päättyessä avioeroon, ei kuolemaan. Silloin sinun oikeutesi olisi turvattu.
Mies epäili usein, että menin avioon hänen kanssaan vain omaisuuden vuoksi. Kun halusin osoittaa hänelle että menin rakkaudesta, siksi annoin tehdä avioehdon. Hoidin itse lapset kotona, joten säästin siinäkin yhteiskunnan varoja. Olisi kyllä kannattanut avioehto muuttaa sellaiseksi, että on voimassa vain liiton päättyessä eroon, niin tämä tilanne ei olisi nyt niin ikävä minulle.
>>Hoidin itse lapset kotona, joten säästin siinäkin yhteiskunnan varoja.
Nuo merkitykseliset asiat jotka todellakin on useissa tapauksissa aivan selviä ja mittavia. Täten ainkin periaatteessa on mahdollista hiukan korjata avioliittolain aihettamia kohtuuttomuuksia sekä tunne/sekavuus perusteisia vaatimuksia oikeudettomasti.
Kunhan tämä asiamies olipa oikeuden tai minkä määräämä ei vie omaisuutta taas "keinolla millä hyvänsä"!
Sillä asiantuntijalle nämä ovat simppeleitä ja toteen näyteyn asian kirjaamisia joten kulujen tulisi aina olla suhteessa oikeasti tehtyyn työhön nähden eikä esim: käsiteltävän omaisuuden arvoon,yhteyedenpidon ja tiedustelujen sekä selvennysten hinnoittelua yksilöitynä valtavilla yksilöhinnoilla aiheuttaen kaikki asianosaiset etukäteen määrittelemättömän kuluerän vastaajiksi.
Onko avioehdossa pykälä että asioehto on myös voimassa kuolemantapuksen kanssa tai vain erotilanteessa. Jos ei ole mainintaa puolison luolemanstapuksessa niin perit normaalisti puolisosi ja yksiasia on mitä ei oi edes avioehdolla poistaa on lesken asumisoikeus siinä asunnossa miissä asutte jos leskelle ei ole muutaasuntoa.
"Jos ei ole mainintaa puolison luolemanstapuksessa niin perit normaalisti puolisosi"
Ei kai se nyt noinpäin ole, vaan oletus on sekäettä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9265154
Ennen avioliittoa tai sen aikana tekemässään avioehtosopimuksessa voivat kihlakumppanit tai puolisot määrätä, että avio-oikeutta ei ole sellaiseen omaisuuteen, joka jommallakummalla heistä on tai jonka hän myöhemmin saa. Samassa järjestyksessä voidaan sopia siitä, että puolisolla on avio-oikeus omaisuuteen, johon hänellä aikaisemmin tehdyn avioehtosopimuksen perusteella ei olisi sellaista oikeutta.
EIkös tuossa ikivanhassa aloitukssa puhuttu lapsista?
Ja testamenttiä ei ole?
Eli missään tapauksessa kysyjä ei puolisoaan peri oli sitten minkäsorttinen avioehto tahi ei.
AP:n termit lienevät vähän sinne päin, niin kuin monilla palstan kyselijöillä, mutta luultavasti hänkin ajatteli ositusta ja tasinkoa, kun taitaa omaisuus olla miehen nimissä.
Kela maksaa leskeneläkkeeen.( ainakin 6kk.alkuun)
Ensin hoidat ja sitten kun sinulle paljastuu ettet perikään puolisoasi kyselet netissä miten voit saada korvausta. Vaikutat laskelmoivalta haaskaliinnulta. No, ahneella on joskus paskainen loppu. Mitä jos menit ansiotyöhön?
Jotkut ovat niin epäluulosia ja rakastuneita omaisuuteensa ja tulohinsa, etteivät osaa ihmisiä rakastaa. Voi tuntua kovalta aloittajasta, mutta minä en olisi mennyt naimisiin, jos mies olisi epäillyt rakkauttani ja luullut minun vain rahan perään olevan. Kyllä siinä olisi rakkaus ja kunnioitus saanut liian kovan kolauksen.
Omaishoitajien tilanne on hankala, etenkin kun kunnatmyöntää omaishoidontukia nihkeästi.
Äitini ainakin itse kertoi olevansa isäni omaishoitaja vuosia sitten, mutta isäni kuoltua selvisi ettei asia niin ollut. Äiti muutti välittömästi pesän kiinteistöstä koska muka ei pystynyt asumaan siinä- oli pystynyt isän eläessä. Hallinnan piti, ei tahdo maksaa mitään hallinnan kuluja. kuten tyhjän talon perussähköjä, kiinteistöveroa.
Rakkaudestahan moni... Mutta onko omaishoitoa se tavallinen "hyysääminen", joka nyt on joka perheessä, ja ihmisellä, esim. perusruuan valmistus aikuiselle ihmiselle, tavalliset arkiset askaret- kun toinenkin itse kyllä kykenisi, mutta kun on tottunut että puoliso leikkaa leipäpalatkin valmiiksi ja voitelee ne.
Milloin aikaisintaan lie voi osituksesta puhuakkaan leskelle, kun haluaa nyt jo kolmatta vuotta pitää talon ja tontin rapistumassa. On kysytty, aikooko käyttää konkreettisesti leskenoikeuttaan, ei halua, mutta paperilla hallinta on- pieni paikka, perintöveroitta muutenkin ois ollut.
minä ainakin olen loukkaantunut äidilleni. kun tavallaan valehteli isän tilanteesta. Peitti sillä, ettei halunnut kodin ulkopuoliseen työhön ollenkaan, ei ole koskaan ollut, omaisuus oli alun perinkin isän. Nyt se siis märäntyy pystyyn... äitimme tahdosta.
Eikös se hallintaoikeus koske nimenomaan vain sitä asuntoa silloin, jos leski siinä asuu. Eli hänellä ei ole oikeutta pitää sitä tyhjillään rapistumassa, jos ei siinä asu. Eli hallintaoikeus on silloin kun muuta asuntoa ei leskellä ole.
Jos hän hoiti isääsi, hän oli omaishoitaja, eikä valehdellut. Ei se että kunta maksaa omaishoidon tukea, ole mikään edellytys sille, että voisi kutsua itseään omaishoitajaksi.
Lesken hallintaoikeus on voimassa vaikka leski ei itse asuisi kiinteistössä vaan muuttaisi muualle vuokralle. Hän voi vastaavasti vuokrata jollekin toiselle kiinteistön, johon hänellä on hallintaoikeus, tai vaikka pitää sen tyhjillään jos haluaa.
Pointti on siinä että leskellä ei saa olla OMISTUKSESSAAN toista hänen kodikseen sopivaa asuntoa. Hän saa kyllä vapaasti asua vuokralla muualla.
Eihän tuo toiminta kovin järkevää ole, mutta laillista.