Hoitokokouksista jauhamisen vois lopettaa. Ei kuulkaas taida vl-yhteisössä olla enää hoitokokouksia, en ainakaan ole niistä kuullut aikakausiin. Joskus muinaisena aikana ne koettiin rakentavaksi, mutta menivät varmasti usein aivan liian pitkälle ja niistä on luovuttu.
Itse olen onnellinen vl. Minulla oli onnellinen lapsuus, rakastavat vanhemmat, joiden luona on ihana käydä edelleen. Sisarusten kanssa pidetään yhteyttä ja meillä on kaikilla hyvät välit keskenään. En ole kokenut omassa elämässäni mitään näitä asioita, joita mediassa ja täällä palstoilla jatkuvasti puidaan. Vl elämä voi olla oikeasti todella onnellista, iloista ja vapaata. Kun on puhdas usko, ihminen tuntee olevansa vapaa, asiat hän valitsee puhtaan omantuntonsa kautta, ja valinnat tulee täydestä omasta halusta. Ei kenenkään määritteleminä.
Mutta näitä asioita ei voi ymmärtää muuta kuin uskon kautta. Ne ei avaudu ilman uskoa. Ne tulee sydämestä uskon kanssa.
Itse olen onnellinen vl. Minulla oli onnellinen lapsuus, rakastavat vanhemmat, joiden luona on ihana käydä edelleen. Sisarusten kanssa pidetään yhteyttä ja meillä on kaikilla hyvät välit keskenään. En ole kokenut omassa elämässäni mitään näitä asioita, joita mediassa ja täällä palstoilla jatkuvasti puidaan. Vl elämä voi olla oikeasti todella onnellista, iloista ja vapaata. Kun on puhdas usko, ihminen tuntee olevansa vapaa, asiat hän valitsee puhtaan omantuntonsa kautta, ja valinnat tulee täydestä omasta halusta. Ei kenenkään määritteleminä.
Mutta näitä asioita ei voi ymmärtää muuta kuin uskon kautta. Ne ei avaudu ilman uskoa. Ne tulee sydämestä uskon kanssa.
Vastaukset 37
Vanhimmat
kirjoitat: "Hoitokokouksista jauhamisen vois lopettaa. Ei kuulkaas taida vl-yhteisössä olla enää hoitokokouksia, en ainakaan ole niistä kuullut aikakausiin."
Ihminen, joka ei itse ole kokenut ja kärsinyt niitä ja eikä niistä kuullut, ei voi tietenkään ymmärtää, kuinka joku toinen on kokenut sellaista hengellistä ja henkistä väkivaltaa omassa "rakkaassa" yhteisössään, että sitä ei kyllä hevillä unohda. On luonnollista, että oikeusvaltiossa tällaiset asiat eivät unohdu ja eikä niitä paineta villaisella ainakaan näin vielä Ystävän Päivänä, jolloin meidän pitäisi olla veljiä ja sisaria keskenään. Ikävä sanoa, että tuolloin ei oltu. Vaadittaisiin hoitojilta anteeksipyytävää mieltä. Sitä jäämme edelleen odottamaan.
Mahdattekohan te perheesi kanssa olla vielä lainkaan uskossa, kun elämänne on noin auvoista?
omassa, aivojesi sinulle mittatilaustyöna rakentamassa mielikuvitusmaailmassa. Onnitteluni, että pystyt noin taitavasti huijaamaan itseäsi! Myönnän ja muistan kyllä itse myöskin sellaiset ajat, jolloin korpivaellus oli yhtä auvoisuutta ja auringonpaistetta, mutta enää ei aikoihin. Saatanan lapset tuhoavat nyt vl-uskoa riemumiellä, väärin sävelin!
ovat vl-valheet tehneet pesän sinun sisäiseen maailmaasi.
Onneksi olkoon!
"Mutta näitä asioita ei voi ymmärtää muuta kuin uskon kautta. Ne ei avaudu ilman uskoa. Ne tulee sydämestä uskon kanssa."
SIIS MIHIN USKOT? ...Että mihin uskomalla saa kaikki vl-asiat ja säännöt tuntumaan olevan niin loistavasti. Mikä usko mielestäsi puuttuu niiltä jotka kritisoivati? Miten ovat huonompia Jumalan edessä? Miksi?
"Joskus muinaisena aikana ne koettiin rakentavaksi, mutta menivät varmasti usein aivan liian pitkälle.."
LIIAN PITKÄLLE. Onko ihmisillä ylipäätään oikeutta mennä kiristämään ketään uskomisen tasosta ja laadusta tms. ???
Elämäsi on varmaan auvoista, kun olet saanut elää turvallista elämää. Silloin tietty tuntuu helposti, että kaikki on hienosti. Ja olet tyytyväinen sitten elämääsi. Aina ei ole kuitenkaan näin. Kaikki eivät sopeudu vl-elämään (sääntöihin tai asenteeseen ulkopuolisia kohtaan) yhtä hyvin. Vaikeudet kasautuvat. Lisäksi ryhmän painostus samaan muottiin. He eivät silti ole välttämättä uskossaan tai olemuksessaan ihmisenä huonompia ihmisiä.
"" Vl elämä voi olla oikeasti todella onnellista, iloista ja vapaata."""
Jos menet naimisiin, oletko myös vapaa ehkäisemään ilman kenenkään painostusta?
Tuskin olet edes onnellinen, ainaisessa silmissä, tekojasi
vahdataan, annetaan vääriä huhuja, mummujen saatanalleheittämiset,
pedofiilit, vieraissakäynnit, kytkikset, hivelyt, kuolaamiset, vain me
valehtelut, vääristelyt, synnytys, kirjesynnit, korvakorut, urheilut,
jne.
Ei lopu hoitokokouskeskustelut...............
Hyvin kirjoitit, mutta kuten vastauksista huomaa, tänne on oikeastaan aika turha kirjoittaa tuollaista. Näiden palstan vakioasukkaiden on valitettavasti täysin mahdotonta ymmärtää sitä, että vl voisi olla onnellinen, vapaa ja kykeneväinen tekemään itse valintansa ja ajattelemaan omilla aivoillaan... Kyllä kai se jonkinlaisesta suvaitsemattomuudesta kertoo kun tyypit pysyvät vain tiukasti kiinni asenteissaan. Avoimuutta kaivattaisiin varmasti lisää molemmilta puolilta, jotta vältyttäisiin turhilta ennakkoluuloilta. Ihmisinä me olemme kaikki kuitenkin samanlaisia.
No voihan se vl-elämäntapa olla ihan hirveän mukava ja sopiva joillekin. Mutta kun osa kärsii. Ja sitten heitä painostetaan.
Tiedän että esim. joillekin sosiaalisille ja ihmisitä pitäville ihmisille voi olla liian kova pala tuomita ja eristäytyä ulkopuolisista tällä tavalla.
Lue nimin. "epätoivoinen äiti" kertomaa vaikeutta ketjusta "taas raskaana". On erilaisia asioita ja syitä, jotka rikkovat tuon auvon, joka on sidottu valitettavasti moniin erilaisiin sääntöihin ja tuomitsemiseen.
Onko siis oikeus tuomita, testata, kytätä, ja hylätä ihmisiä.
JOKAINEN TULEE OMALLA USKOLLAAN AUTUAAKSI, TOISTEN EI TARVITSE SIIHEN SYYTTÄVÄLLÄ MIELELLÄ PUUTTUA YHTÄÄN. Korkeintaan omalla esimerkillään tuoda esiin rakkautta ja rauhaa, joka uskosta kumpuaa.
YHTEINEN "HENKI" TAI TUNNE SIITÄ (yksimielisyys kaikessa/samat puheet, tavat, fraasit) eivät ole niin tärkeitä kuin se miten kohtelemme toinen toisiamme. Siinä on se tärkein HENKI.
sitä, miten ME-henkiset VL-jäsenet kohtelevat kaikki muita, jotka eivät ole VL-liikkeen jäseniä? Se mikä VL-liikkeestä useimmiten muita ihmisiä ja uskovia kohtaan kumpuaa, on viha. Eikä riitä, että se viha kumpuaa eriseuraisia kohtaan, vaan VL-liikkeen sisällä asuu katkeruus ja viha myös toisia VL-uskovia kohtaan.
uskomassa. Naapuri, joka on helluntailainen saa olla uskomassa jne. Ei sitä kukaan voi olla kieltämässä, jos joku haluaa uskoa. Nyt tietysti kysytään, että mihin uskoa ja uskooko oikein? Minä vl:änä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainokaiseen Poikaan, joka kuoli puolestani, minun syntieni tähden Golgatan keskimmäisellä ristillä, jotta Hänen lunastyönsä tähden, minä olisin vapaa syntirangaistuksestani ja saisin uskossa, armosta ja lahjaksi ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen Hänen lunastuksensa tähden. Tästä lunastuksesta Raamattu meille kertoo ja sanoo, että pelastus on yksin Jeesuksessa Kristuksessa Hänen lunastyönsä tähden. Tähän uskomme minä ja naapurini ja olemme siitä niin monta kertaa pihalla keskustelleet. Kaikki vl:ät ympäristössä eivät tätä kyllä ole hyväksyneet, mutta eivätpä ole myöskään voineet kieltää yhteistä uskoamme Jeesukseen Kristukseen, koska mikäpä nimi tai asia voidaan laittaa sen tilalle. Mikäpä muu nimi tai asia voisi tuoda sielun pelastuksen? Mihin muuhun nimeen tai asiaan lopunperin ihminen voisi turvautua? Meidän turvamme ja uskomme kohde on: JEESUS KRISTUS.
kaikista ihmisopeista ja käskyistä Jarmo oulaisista?
vapaa niistä, mutta työelämässä on toisin.
työelämää vaan oletko VL-liikkeen jäsenenä vapaa kaikista sen kielloista? Päätätkö itse mitä teet, vai totteletko SRK:n käskyjä ja sääntöjä?
itselleni kieltoja esim.en salli itselleni alkoholia enkä tupakkaa, en tanssia enkä hevy-musiikkia. Mutta sitten sallin esim. television ja "epäuskoiset" (huono sana, koska he nimenomaan ovat monta kertaa voisko sanoa uskovaisempia uskovia) ystäväni ja heidän seuransa. Miksi näin? Koska meillä on sama Kristus ja pelastusoppi.
ystäviäsi epäuskoisiksi? Onko naapurisi helluntailainen eriseuraa sinulle? Vaikket itse hyväksyisikään noita nimityksiä, niin miksi kuulut sellaiseen uskonnolliseen järjestöön, jossa ystäviäsi kutsutaan "epäuskoisiksi" ja eriseuraisiksi?
Eikö mielestäsi ole farisealaisuutta tehdä itsestään Jumalan lapsi?
Jumalan lapsi kuin ystävänikään ja sen kyllä tuossa ylhäällä selvästikin ilmaisin ja olen iloinen, että uskallan myös sanoa olevani huonompi kuin he ja olen monta kertaa elämässäni joutunut sen tunnustamaan. Jo silloin kun lähdin opiskelemaan, niin kun kuulin, että kämppäkaverini on helluntailainen, niin ajattelin, että nyt nähdään, että onko ne ollenkaan minkälaisia uskovaisia, niin yllätyin tai melkein järkytyin, kuinka hän olikin todella harras uskovainen, koko hänen elämänsä ja käyttäytymisensä osoitti, että Jeesus oli hänen Herransa. Hän oli aina iloinen ja selvästikin riemuitsi, että Jeesus oli ottanut hänet omakseen. Hän kulki päivänsä Jeesuksen kanssa, kun minä sitä vastoin, ainakin verrattuna häneen, tunsin että vain seuroissa. Onneksi olen saanut viime vuodet vaeltaa päivittäin Jeesuksen kanssa, kiitos siitä hyville uskoville ystävilleni, jotka ovat opettaneet, että saamme olla Jeesuksen kanssa aina olimmepa yksin tai yhdessä. Saamme Jeesuksen mukaan, vaikka lähdemme seuroista. Saamme Jeesuksen mukaan, vaikka lähdemme irti koko liikkeestä. Jeesus ei irroita kättään minusta jollen minä itse halua irroittaa.
Joh.1:12
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
1:13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
nyt on aamenen paikka -- aamen! Tähän paikkaan sopii mainiosti nämä Jeesuksen sanat:
Joh. 13:35
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."
Ne, jotka elävät Jeesuksessa, heillä on lähimmäisenrakkaus.
koti-isä?
Uskohan minä Raamatun sanaan. Siihen minä en taas usko, jos ihminen tottelee ihmisoppeja, mutta luulee olevansa Jumalan lapsi.
"Eikö mielestäsi ole farisealaisuutta tehdä itsestään Jumalan lapsi?"
Ei se ole, sillä kun Jumala avaa uskon eläväksi, pyhän hengen voimalla, niin ihminen saa tuntea itsensä vanhurskaaksi (uudestisyntyminen). Pyhä henki todistaa Jumalan lapseudesta jokaisen uskovan sydämessä.
Joh.1:12
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
1:13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Ihan oikein "Älä tottele ihmisoppeja."
koti-isältä? Ovatko muut uskovat vanhurskaita Jumalan lapsia kuin vain VL:t ?
kaikki ne jotka ovat elävästi uskomassa. En tosin tunne monia uskonyhteisöjä mutta olen tavannut muualtakin uskovaisia. Maailmassa on yllättävän paljon ihmisiä ja seurakuntia :-).
Minun savisilmäni eivät näe ajallisia rajoja. Seuraan vain hyvän paimenen ääntä. "Vanhurskaus ilemestyy uskosta - uskoon" kun keskustelen muiden Jumalan lasten kesken siitä henki vakuuttaa.
Jeesuksen seurakunta on yksi maailmanlaajuinen suuri joukko, jonka on Jeesus itse valinnut.
Joh. 10:27
Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
ainoastaan itseäsi? vai mihin kannattaa mennä?
sisimmässäni puhuvaa Pyhän Hengen ääntä. Se on minun totuuteni, koska muuta totuutta uskovalla ei ole.
1. Joh. 2:27
Mutta te, teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.
"Se mikä VL-liikkeestä useimmiten muita ihmisiä ja uskovia kohtaan kumpuaa, on viha. Eikä riitä, että se viha kumpuaa eriseuraisia kohtaan, vaan VL-liikkeen sisällä asuu katkeruus ja viha myös toisia VL-uskovia kohtaan."
Surullista, jos sinulla on tuollainen käsitys, koska se ei pidä lainkaan paikkaansa. Toki vl:ienkin joukosta löytyy monenlaisia ihmisiä, mutta tuo nyt on aika vahvaa liioittelua.
Jumalan seurakunta ei saa olla vailla rauhaa ja täynnä epäjärjestystä. (Kol 2:5; 1Kor 14:33.) Pyhien ja valittujen tulee elää sovussa keskenään. Pahaa ei saa kostaa pahalla. Meidän tulee kärsiä toinen toistamme rakkaudessa. (Efe 4:1, 2; Kol 3:12-14.) Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti vaan noudattaa Jumalan sanan ohjeita ja Jeesuksen käskyjä kaikessa elämässä. (1Kor 13; Joh 14:21-23; 15:10, 11.) Rakkauteen kuuluu kurittomien lasten nuhtelu ja rankaiseminen. (Hebr 12:4, 5; Snl 3:11, 12; Ilm 3:19.) Seurakunta, jossa ei harjoiteta seurakuntakuria, rikkoo Jumalaa vastaan kurittomuudellaan.
Kun seurakunnassa harjoitetaan kuria, niin se ei saa olla yksinvaltiaitten tai harvainvallan harjoittamaa mielivaltaa ja toisten ihmisen orjuuttamista väärän voiton tavoittelun ja oman kunnian pyynnön vuoksi. Seurakunnan johtajat eivät hallitse herroina seurakuntaa niin kuin tämän maailman valtiaat, vaan ovat kaikkien muiden palvelijoita, niin että toimivat muiden ihmisten parhaaksi, eivätkä aja vain omaa etuaan. Tämä ei tarkoita sitä, että johtajien pitää siivota seurakunnan tilat ja palvella muita orjien tapaan, vaan se tarkoittaa sitä, että johtajat ovat esikuvina muille pyhästä vaelluksesta ja itsensä uhraamisesta lähimmäisten hyväksi. (Matt 20:20-28; 23:1-12; 1Piet 5:1-4; Fil 2:1-8; 3:15-17; 1Kor 11:1; Hebr 13:7, 17.)
Seurakunnan jäsenten tulee olla kuuliaisia johtajilleen, jos he toimivat Jumalan tahdon mukaan. (1Tess 5:12-15; 13:7, 17.) Uskossaan edistyneitä ja hyvin vaeltavia veljiä ei pidä kadehtia, vaan heitä voidaan pitää esikuvina. Jumalan seurakunnan johtajan tehtäviin ei olisi tunkua, jos vanhimmat tietäisivät vastuunsa Jumalan edessä, ja toimisivat hänen tahtonsa mukaan itsensä seurakunnan hyväksi uhraten. Jumalan seurakunnassa ei pidä suvaita itseään korottavia tai rahanhimoisia johtajia, eikä etenkään ketään, joka opettaa väärin pelastuksen tiestä. Väärät profeetat ja opettajat tulee erottaa pyhien yhteydestä, tai jos he johtavat seurakuntaa, niin heistä tulee erota. (Room 16:17-20; 2Piet 2-3.)
Jos näet jonkun veljen tekevän syntiä, niin siihen on selvät ohjeet pyhissä kirjoituksissa.
1. Rukoile, jos on vielä toivoa mielenmuutoksesta, eikä synti ole kuolemaksi. (1Joh 5:15-17; vrt. Hebr 3:12-15; 6:4-6; Jaak 5:15-20.)
2. Nuhtele syntiä tekevää kahden kesken ja näytä toteen hänen syntinsä, että hän katuisi ja tekisi parannuksen, hylkäisi syntinsä mielenmuutoksen kautta. Rohkaise ja kannusta langennutta Jumalan tahdon mukaiseen elämään. (Matt 18:15-18.)
3. Jos langennut ei kuule sinua, niin ota mukaasi yksi tai kaksi, ja nuhtele häntä uudelleen. (Matt 18:15-18.) Jokainen asia ja syytös on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla, etenkin, kun kyse on seurakunnan kaitsijasta, paimenesta ja vanhimmasta. (1Tim 5:19-25; 2Kor 13:1.)
4. Jos langennut ei kuule sittenkään sinua ja jatkaa synnissä elämistä, niin vie asia seurakunnan vanhimpien käsiteltäväksi. Jos langennut ei kuule seurakuntaakaan, niin olkoon niin kuin pakana ja erotettakoon hänet pyhien yhteydestä. (Matt 18:15-18; 1Kor 5:1-13.)
Raamatussa ei ole kaavamaisia ohjeita sille, miten kauan tulisi rukoilla ja odottaa kunkin vaiheen läpiviemistä. Jos sydämemme on avoin Jumalan edessä ja tahdomme elää hänen tahtonsa mukaan, niin hän johdattaa seurakuntaa toimimaan oikein näissä asioissa. Koska olemme kuitenkin ihmisiä, niin virheitä voi sattua, joten kannattaa olla lempeä kaikkia ihmisiä kohtaan. (Tiit 3:1-14.) Seurakunnan johtajien ja perheiden vanhempien ei pidä kuitenkaan pelätä olla tarpeen vaatiessa myös ankara, ja käyttää sitä valtaa seurakunnan rakentamiseksi ja perheen suojelemiseksi, jonka Jumala on vastuullisille antanut. (2Kor 13:10; 10:1-11.) Kuria tulee harjoittaa seurakunnan lisäksi perheissä. (Efe 6:1-4; 1Tim 3:1-13; Tiit 2:1-14.)
Paavali käytti seurakunnan rakentamiseksi ja pyhien varjelemiseksi sitä valtaa, jonka oli saanut Jumalalta, ja oli ankara tottelemattomia kohtaan. (2Kor 10:1-12; 12:19-13:10.) Hän erotti pyhien yhteydestä Hymeneuksen ja Aleksanderin, ja jätti heidät saatanan haltuun. (1Tim 1:18-20.) Syy Hymeneuksen erottamiseen saattaa vaikuttaa nykyajan uskovista vähäpätöiseltä, mutta emme tiedä tapauksen kaikkia yksityiskohtia, emmekä tunne Hymeneuksen levittämän harhaopin vakavuutta. Aleksander oli ilmeisesti kääntynyt pois Herrasta ja alkanut vainota pyhiä – hän vastusti ainakin Paavalia ja teki hänelle paljon pahaa. (2Tim 4:14-15.) Paavali ei odottanut Aleksanderilta enää mitään hyvää, koska sanoi, että Herra on maksava hänelle hänen tekojensa mukaan. Tästä päätellen Aleksander oli luopunut Herrasta ja teki syntiä kuolemaksi: häntä oli mahdoton uudistaa mielenmuutokseen. (Hebr 6:4-6; 1Joh 5:15-17; 1Tim 1:12-17; Jer 7:16; 11:14; 14:11.)
jatkuu..
Paavali mainitsee myös toisen harhaoppisen Hymeneuksen rinnalla: Filetuksen. Hymeneus ja Filetus opettivat oppia, jonka mukaan ylösnousemus oli jo tapahtunut. (2Tim 2:16-18.) Heidän puheensa jäytivät ympäristöä niin kuin syöpä ja he menivät yhä pitemmälle jumalattomuudessa. He olivat eksyneet pois totuudesta ja turmelivat harhaoppiaan levittämällä monien uskon. Paavalilla oli siis hyvät syyt erottaa heidät pyhien yhteydestä. Oppi ikuisesta tuomiosta sivuaa ylösnousemusta ja sitä seuraavia tapahtumia, joten kyse oli Kristuksen opin alkeissa erehtymisestä, ja Jumalan sanan opetuksen vääristämisestä. (Ks. uudestisyntyminen, ylösnousemus ja ikuinen tuomio, Hebr 6:1, 2; Joh 5:24-29; Apt 23:6; 24:15; 26:8; Room 8:17-25; Matt 19:28; Efe 5:14; 2:1-10; Joh 3:1-21; Ilm 20:9-15; 1Piet 1-2.) Jos joku opettaa väärin Kristuksen opin alkeista, niin se on riittävä peruste pyhien yhteydestä erottamiseen.
Paavalin ohjeiden mukaan riidanhaluisista vääristä lain opettajista ja harhaopettajista tuli sanoutua irti sen jälkeen, kun heitä oli varoitettu kerran tai kahdesti. (Tiit 3:9-11.) Sellainen ihminen on itse itsensä tuominnut. Kyse on paatuneesta synnintekijästä ja totuudesta pois eksyneestä veljestä, joka ei tahdo muuttua mieleltään, vaikka totuus on hänelle ilmoitettu pyhien kirjoitusten kautta ja Jeesuksen todistajien kautta.
Veljiä ja sisaria kohtaan ollaan paljon pitkämielisempiä. Seurakunnassa ja lähetystyössä on sanan palvelijan opetettava pitkämielisesti. Paavali neuvoi Timoteusta, että tämän on saarnattava sanaa, vaikka aika ei olisi Timoteukselle sopiva. (2Tim 4:1-4.) Paavali opetti itse uskovia yötä myöten, ja neuvoi heitä kyynelin elämään Jumalan tahdon mukaista elämää. (2Kor 12:28; Apt 20:17-31.). Saarnaan kuului nuhtelu, varoitus ja kehotus. Syntiä tekeviä tuli nuhdella, heitä tuli varoittaa synnin seurauksista ja heitä tuli kehottaa synnin hylkäämiseen, mielenmuutokseen ja pyhään vaellukseen.
Korintton seurakunnassa oli mies, joka piti isänsä vaimoa. (1Kor 5:1-13.) Paavali nuhteli tästä ankarasti seurakuntaa. Hän käski erottaa synnissä elävä veli ja jättää hänet saatanan kuritettavaksi, että hänen sielunsa pelastuisi Herran päivänä. Voi olla, että kyseinen veli hylkäsi syntinsä, koska toisessa kirjeessä Paavali puhuu eräästä veljestä, joka oli tuottanut murhetta ja saanut rangaistuksen, jonka johdosta hän oli menehtyä. Nyt oli aika lohduttaa häntä ja antaa anteeksi, ottaa hänet takaisin pyhien yhteyteen. (2Kor 2:4-11; vrt. 7:8-12.) Edellytys seurakuntaan palaamiselle on katumus ja syntien hylkääminen. (Luuk 17:1-5.)
Paavali neuvoi korinttolaisia, että pyhien yhteydestä oli erotettava sellaiset "veljet", jotka olivat pahennukseksi seurakunnalle. Erotettavien joukkoon kuuluivat mm. huorintekijät, pornon harjoittajat, ahneet, näpistelijät, varkaat, pilkkaajat, juomarit, epäjumalanpalvelijat, pahojen himojen rakastajat ja homoseksuaalit. (1Kor 5:9-6:11; vrt. Gal 5:19-21.) Myös riidanhaastajat, kateelliset, vihan vallassa elävät, juonijat, panettelijat, juoruilijat, pöyhkeilijät ja kaikenlaisen epäjärjestyksen harjoittajat olivat ahtaalla Paavalin pitäessä kuria seurakunnassa. (2Kor 12:19-13:3.)
Pyhien yhteydestä erottamisen voivat päättää vain vanhimmat, mutta apostolit – jos sellaisia on – voivat vaikuttaa opettamiensa seurakuntien asioihin antamalla vanhimmille ohjeita, käskyjä ja kehotuksia. (1Kor 5:1-13; 2Kor 2:1-11; 7:8-12.) Paavalin toiminta ei ollut vain ohjeiden antamista vaan hän myös käski seurakuntia eli hänellä oli valta rakentaa seurakuntia jopa käskemällä vanhimpia kullakin paikkakunnalla. (2Tess 3:4, 6, 12; 1Tim 1:3.)
Jumala on pitkämielinen ja suuri armossa, niin että antaa usein anteeksi pitkätkin lankeemukset, vaikka siitä ei mitään takeita olekaan, eikä Jumala tahdo kenenkään lankeilevan vakaviin synteihin, tai ylipäätään syntiin. Jumala voi varjella meidät synniltä, niin että voitamme kiusauksia, emmekä lankea joka kerta syntiin. (1Kor 10:13; 2Piet 1:10.) Mitä useammin voitamme kiusauksen ilman syntiä, sitä vahvemmaksi tulemme uskossa. Jos joku kuitenkin lankeaa, niin Jumala auttaa häntä nousemaan jälleen ylös vanhurskaaseen elämään niin monta kertaa kuin hän on langennut. (Mka 7:8; vrt. Matt 18:19-22.) Vakavatkin synnit voidaan saada anteeksi, vaikka ne olisi uskovana tehty. Daavid sai anteeksi aviorikoksen ja salaliiton, jonka kautta hän surmasi Uurian, Baatseban miehen. (2Sam 11-12.)
Jos joku tekee syntiä uskovaisena, niin hänen tulee katua syntiään, ja pyrkiä siitä eroon, ettei häntä eroteta pyhien yhteydestä. (Luuk 17:1-5.) Kovin pahasti Jumalaa ja lähimmäistä vastaan rikkovia ei voida sittenkään pitää pyhien yhteydessä, sillä lähimmäisen rakkaus vaatii suojelemaan seurakuntalaisia ja yhteiskuntaa rikollisilta. Pahimmat rikolliset tulee antaa esivallan rangaistavaksi ja niin hyvät ihmiset varjeltuvat pahoilta, ja pahat saavat ansaitsemansa rangaistuksen Jumalan palvelijoilta, joiden joukkoon myös miekkaa kantava esivalta kuuluu, kun se toimii Jumalan tahdon mukaan. (Room 13:1-7.)
Jumalan pitkämielisyydellä ja kärsivällisyydellä on rajansa, vaikka hän on pitkämielinen ja suuri armossa. (Psa 103.) Jumala ei kärsinyt Tyatiran seurakunnan väärää profeettaa ja opettajaa Iisebeliä loputtomiin vaan aikoi tuomita hänet ja hänen kanssaan haureutta harjoittaneet ankarasti. (Ilm 2:19-29.) Sama kohtalo on kaikilla, jotka jatkavat synnin tekemistä seurakunnan sisällä. Jumala surmasi Ananiaan ja Safiran, jotka koettivat pettää Pyhää Henkeä, ja valehtelivat Jumalalle. (Apt 5:1-11.) Pietari nuhteli ankarasti kasteen saanutta noita Simonia, koska tämä oli täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä kasteen jälkeen. (Apt 8:20-24.) Jos Simon ei tehnyt parannusta (muuttanut mieltään ja kääntynyt pois pahuudestaan), niin hän joutui kadotukseen.
Raamattu on täynnä vakavia varoituksia uskoville, etteivät nämä tekisi enää syntiä uskoontulon jälkeen. (Luuk 21:34-36; Efe 4:17-19.) Jos joku paaduttaa sydämensä, niin hän joutuu eroon rakastavasta Jumalasta, meidän Isästämme. (Hebr 3:12-15.) Synti pettää tekijänsä ja johtaa hengellisen kuoleman kautta ikuiseen tuomioon. (Jaak 1:12-16; Room 7:7-14.) Jos uskova menettää Pyhän Hengen ja pelastuksen, niin hän ei voi enää palata takaisin Isän Jumalan tykö: hänen uudistamisensa mielenmuutokseen ei ole enää mahdollista. (Hebr 6:1-6; 10:25-31.) Uskova ei siis voi palata takaisin syntielämään ja pelastua, sillä Herrasta luopunut on kahdesti kuollut ja joutuu poltettavaksi ikuiseen tuleen. (Jda 1:12; Joh 15:1-6; Mar 9:43; Ilm 20:9-15; 14:9-11.)
Jos joku uskovainen ei ole vielä kokonaan luopunut Herrasta, vaan hänessä on vielä jäännös Henkeä jäljellä (Mal 2:15.), niin hänet voidaan palauttaa takaisin eksymyksen tieltä evankeliumin suoralle tielle, ja hän saa elää: hänen sielunsa pelastuu ikuiselta rangaistukselta. (Jaak 5:15-20.) Kun uskovia tulee takaisin seurakuntaan "luopion teiltä", niin he eivät olleet todellisuudessa kokonaan luopuneet Herrasta, vaan heissä oli vielä jonkin verran uskoa ja Henkeä jäljellä, tai sitten he eivät olleet aiemmin uudestisyntyneitä ja Hengestä osallisia, vaikka olivat sellaista luulleet, tai muut olivat sellaista heistä väittäneet. Jos joku on kuollut vain kerran synteihin ja rikoksiin, niin kuin tuhlaajapoika (Luuk 15:11-32.), niin hän voi vielä palata Isän tykö ja nousta ylös kuolleista eli syntyä uudesti ylhäältä. Tämä siksi, että kaikki lapset syntyvät hengellisesti elävinä ja kuolevat synteihin ja rikoksiin ensimmäisen kerran vasta sen jälkeen, kun ovat alkaneet palvella syntiä paatumuksen myötä. (ks. Paavalin kuolema syntiin ja uudestisyntyminen Room 7:7-14; Efe 2:1-10; Kol 2:13; Tiit 3:1-7.)
Petteri Haipola 10. syyskuuta 2008, muokattu 18. tammikuuta 2009.
Luettavaa
* P. Haipola, Seurakuntakurin harjoittaminen
Copyright (c) Sivuston aineistoa saa käyttää muuten vapaasti, mutta ei kaupalliseen tarkoitukseen. Design by Free CSS Templates.
tulkittavissa niin yksiselitteisesti (Matt 18:15-18).
Vanhan Biblian ja 1933/38 mukaan on kyse siitä jos kokee tulleensa itse loukatuksi, niin silloin on mahdollista hakea oikeutta. Tarkoittiko Jeesus niin, vai onko tulkintavirhe?
"2. Nuhtele syntiä tekevää kahden kesken ja näytä toteen hänen syntinsä, että hän katuisi ja tekisi..."
15 Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vstaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljes voittanut.
16 Mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi eli kaksi kanssas, että kaikki asia kahden eli kolmen todistajan suussa olis.
17 Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikanina.
18 Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.
Tässä raamatun kohdassa vl:lle kelpaa ainoastaan uusi kännös :-))
15 "Jos veljesi tekee syntiä,...
fyysistä velipoikaa, jos sellaisia jollakin sattuu olemaan...??
Ikinä ei hoitokokpuskeskusteluja lopeteta.
Vaikka SRL pyytää anteeksikin.
....päätellen olet kasvanut "pullamössöpöydässä".
Sattumoisin kuuntelin pari päivää sitten suuren työpaikkani yhteisötilaisuudessa luentoa, jossa luennoitsija puhui muun muassa yleensä suomalaisten käyttäytymisestä ja sen yhteydessä myös toisen vakaumuksen kunnioittamisesta. Mieleeni nousivat jälleen kerran kotipaikkakuntani väkivaltahoitajien minuun kohdistamat toimet. Kokemuksenani voin kertoa, että jouduin mm. muuttamaan pois kotipaikkakunnaltani erään (loppujen lopuksi niitä oli kaksi) "hoitoperkeleen" vuoksi. Totuus on, että vaikka olen paljon tavannut ihmisiä ja ollut heidän kanssaan tekemisissä, niin hirvittävintä pilkkaa ja kiusaamista olen kokenut juuri yhteisön ”sisältäpäin” erään kateellisen akan taholta. Toisaalta en ole ”koko aikana” pitänyt kumpaakaan uskovaisena. Asian hoitaminen on edelleen kesken.
...että "ulkopuoliset" pilkkaavat, sillä tosielämässä näin tapahtuu tosi harvoin. Sen sijaan kipein ja hirvittävin pilkka tulee juuri "sisältäpäin". Hoitokokouksissa/-tilanteissa väkivaltahoitajat pilkkasivat ihmisten omiatuntoja omien kokemustensa ja oman syntielämänsä perusteella. Pilkkaajat eivät ole selvittäneet asioitaan eivätkä näin ollen ole uskovaisia, vaikka itse niin luulevat.
Kuviteltu ulkopuolisten pilkkaamisen kohteena oleminen on yksi asia, joka todistaa, että on oikealla tiellä - näin annetaan ymmärtää.
"Hoitokokouksista jauhamisen vois lopettaa. "
Panetko vanhojen saatanalleheitettyjen mummujen päät perseeseesi,
oman, vai hoitomiesten?
Keskustelua ei lopeteta.