... arjen rakkauden todellisuudesta teille Suomalaiset naiset!
Ensiksikin näin miehenä minua kiinnostaisi tietää, miten te naisina määrittelisitte käsitteen rakkaus tekoina toiselle, kun seurustelukumppania tai omaa rakasta rinnallanne ajattelette?
Entäpä mitä ajattelette siitä, kun nykyään lukuisten esimerkkien valossa erityisesti teiltä naisilta näyttää avioerotilanteissa lähes järjestelmällisesti unohtuvan seuraavat asiat?
Synnyttämänne lasten henkinen ja fyysinen hyvinvointi, huomiointina erityisesti se, miten käymänne riitaisat avioeroprosessit (nytkin meneillään noin 2000 tapausta eri oikeusasteissa) näkyvät mahdollisesti lapsen myöhemmässä kehityksessä.
Miehen aito ja vilpitön rakkaus lapsiaan kohtaan. Huolena erityisesti ne vuosittain viranomaisten tietoon tulevat tuhannet tapaukset, joissa päihdeongelmatonta ja väkivallatonta ns. ”kunnon isää” pyritään kaikin mahdollisin keinoin (jopa viranomaisille valehtelemalla) estämään lapsensa tai lapsiensa tapaaminen. Valtaosassa näissä tapauksissa on havaittu, ettei naisen uusi miesystävä halua lasten biologisen isän olevan yhteydessä perheeseen!
Ja toisaalta mikähän mahtaa olla syynä siihen, että vuosittain sadat suomalaiset naiset matkustavat Gambiaan, tarkoituksenaan etsiä sieltä mies tänne suomeen kanssaan asumaan? Näille köyhille Gambialaisille miehille Suomi kun ”paratiisi” ja kaiken hyvän lisäksi nämä miehet tänne suomeen tultuaan ovat täysin näiden naisten armoilla, vallan kohteena sekä kyseisten naisten tahtoa toteuttavia ”seksileluja”! (Jo yksinhän laki määrittelee monin kohdin ”päätösvallan” suomalaisen naisen eduksi!)
Toisaalta ja tietenkin ihmettelen myös sitä, mihin on suomalaiselta naiselta kadonnut lähes täysin kyky moraalin ohjaamaan käytökseen, tunneälykkääseen empatiaan ja ymmärrys asettua toisen asemaan, kun ihmissuhdetta tai ihmissuhteen perustamista mietitään? Teillä naisilla kun näyttää olevan rajaton oikeus (koska käytöstännehän ei ole kellään lupa kyseenalaistaa)kohdella varsinkin meitä miehiä aivan miten haluatte. Erityisesti ja säännönmukaisesti (naisten ikäryhmästä riippumatta) kun näyttää olevan niin, ettei mies tuntevana sekä inhimillisenä ihmisenä näytä merkitsevän teille mitään.
Hyvin monien tekemieni havaintojen perusteella on miehen ulkoinen olemus se tärkein kriteeri, jota te seurustelukumppaninne valinnassa noudatatte. Toisena valintakriteereissä on selvästikin se, millaisen erityisaseman muihin naisiin nähden mies voi teille antaa. Kolmantena tietenkin se, millaisia muita ”etuuksia”( esim. ilmaiset ulkomaan matkat, halpa asuminen, jne.) eläminen miehen kanssa voi teille tarjota. Kaikki edellä luettelemani asiat menevät ehdottomasti sen edelle millainen mies olisi teille tuntevana ihmisenä eli omana rakkaana.
Nämä edelliset pätevät muuten työpaikoillakin siltä osin, että jos mies ei ole työyhteisön naisten henkisesti hallittavissa, ovat kaikki keinot luvallisia päästä miehestä eroon, jos se vain suinkin mahdollista on! Viis siis miehestä ihmisenä, jos nainen katsoo omien etujensa olevan ristiriidassa siihen mitä nainen itse kokee mieheltä suhteessa tai työyhteisön jäsenenä saavansa. Esimerkiksi se, millainen mies todellisuudessa ihmisenä on, ei merkitse naiselle mitään, jos hänen ”erehtymätön vaistonsa” miehestä naiselle muuta kertoo!
Missä siis ihmissuhteiden osalta mennään hyvät naiset?
PS. Itse en ole eronnut, en vihaa naisia, vaan tiedän pystyväni kohtaamaan arjen rakkauden rinnallani!
Ensiksikin näin miehenä minua kiinnostaisi tietää, miten te naisina määrittelisitte käsitteen rakkaus tekoina toiselle, kun seurustelukumppania tai omaa rakasta rinnallanne ajattelette?
Entäpä mitä ajattelette siitä, kun nykyään lukuisten esimerkkien valossa erityisesti teiltä naisilta näyttää avioerotilanteissa lähes järjestelmällisesti unohtuvan seuraavat asiat?
Synnyttämänne lasten henkinen ja fyysinen hyvinvointi, huomiointina erityisesti se, miten käymänne riitaisat avioeroprosessit (nytkin meneillään noin 2000 tapausta eri oikeusasteissa) näkyvät mahdollisesti lapsen myöhemmässä kehityksessä.
Miehen aito ja vilpitön rakkaus lapsiaan kohtaan. Huolena erityisesti ne vuosittain viranomaisten tietoon tulevat tuhannet tapaukset, joissa päihdeongelmatonta ja väkivallatonta ns. ”kunnon isää” pyritään kaikin mahdollisin keinoin (jopa viranomaisille valehtelemalla) estämään lapsensa tai lapsiensa tapaaminen. Valtaosassa näissä tapauksissa on havaittu, ettei naisen uusi miesystävä halua lasten biologisen isän olevan yhteydessä perheeseen!
Ja toisaalta mikähän mahtaa olla syynä siihen, että vuosittain sadat suomalaiset naiset matkustavat Gambiaan, tarkoituksenaan etsiä sieltä mies tänne suomeen kanssaan asumaan? Näille köyhille Gambialaisille miehille Suomi kun ”paratiisi” ja kaiken hyvän lisäksi nämä miehet tänne suomeen tultuaan ovat täysin näiden naisten armoilla, vallan kohteena sekä kyseisten naisten tahtoa toteuttavia ”seksileluja”! (Jo yksinhän laki määrittelee monin kohdin ”päätösvallan” suomalaisen naisen eduksi!)
Toisaalta ja tietenkin ihmettelen myös sitä, mihin on suomalaiselta naiselta kadonnut lähes täysin kyky moraalin ohjaamaan käytökseen, tunneälykkääseen empatiaan ja ymmärrys asettua toisen asemaan, kun ihmissuhdetta tai ihmissuhteen perustamista mietitään? Teillä naisilla kun näyttää olevan rajaton oikeus (koska käytöstännehän ei ole kellään lupa kyseenalaistaa)kohdella varsinkin meitä miehiä aivan miten haluatte. Erityisesti ja säännönmukaisesti (naisten ikäryhmästä riippumatta) kun näyttää olevan niin, ettei mies tuntevana sekä inhimillisenä ihmisenä näytä merkitsevän teille mitään.
Hyvin monien tekemieni havaintojen perusteella on miehen ulkoinen olemus se tärkein kriteeri, jota te seurustelukumppaninne valinnassa noudatatte. Toisena valintakriteereissä on selvästikin se, millaisen erityisaseman muihin naisiin nähden mies voi teille antaa. Kolmantena tietenkin se, millaisia muita ”etuuksia”( esim. ilmaiset ulkomaan matkat, halpa asuminen, jne.) eläminen miehen kanssa voi teille tarjota. Kaikki edellä luettelemani asiat menevät ehdottomasti sen edelle millainen mies olisi teille tuntevana ihmisenä eli omana rakkaana.
Nämä edelliset pätevät muuten työpaikoillakin siltä osin, että jos mies ei ole työyhteisön naisten henkisesti hallittavissa, ovat kaikki keinot luvallisia päästä miehestä eroon, jos se vain suinkin mahdollista on! Viis siis miehestä ihmisenä, jos nainen katsoo omien etujensa olevan ristiriidassa siihen mitä nainen itse kokee mieheltä suhteessa tai työyhteisön jäsenenä saavansa. Esimerkiksi se, millainen mies todellisuudessa ihmisenä on, ei merkitse naiselle mitään, jos hänen ”erehtymätön vaistonsa” miehestä naiselle muuta kertoo!
Missä siis ihmissuhteiden osalta mennään hyvät naiset?
PS. Itse en ole eronnut, en vihaa naisia, vaan tiedän pystyväni kohtaamaan arjen rakkauden rinnallani!
Vastaukset 6
Vanhimmat
vaikka ihan vakavaakin asiaa, niin näyttäisi vähän siltä kuin naisesta olisi tullut mies. :)
Eikös niitä mielitiettyjä ole myös Venäjän tai Aasian mailta haettu. Jos nainen nyt sitten esineellistää miehen, niin eiköhän jokainen nainen ole sen itsessään myös kokenut. Jotta pata kattilaa jne.
Eikö noin yleensä pitäisi puhua ihmisyydestä ja inhimillisyydestä yleensä, eikä kohdentaa sitä sukupuoleen.
Minun lapseni voisivat henkisesti paremmin jos olisin eronnut "hyvänsään" aikaan, tiedän tehneeni ison virheen kun uskoin ja jatkoin sitä elämää mikä tekikin hallaa koko perheelle.
jos etsisit sitä malkaa edelleenkin omasta silmästäisi, nähtävästi itsetuntosi on sitä luokkaa, että joka palstalla pitää vinkua samaa. Opettele käyttäytymään itse, niin metsä vastaa...
Mun ex mies ja lasteni isä juo 16 olutta illassa (eikä ole omasta mielestään alkoholisti), on naisten hakkaaja (ei ole veljensä kanssa tekemisissä, kun kävi käsiski veljänsä avopuolisoon) On uhannut siskoani ja äitiäni ja kaiken muun sonnan lisäksi haluaa nyt vaihtaa sukupuoltaan koska on nainen! Mielenterveys ongelmainen sanon minä... Taistelin minäkin huoltajuudesta, jottei tarvitsisi pelätä että nenä menee takaraivoon! Kyllä suomalainen transu homo on ihana. joooo o!
kerran näytät jo tietävän vastauksen?
Referaatti kirjoituksestasi: naiset unohtavat tärkeitä asioita, naisilla on rajaton oikeus kohdella miehiä miten haluaa, naisten käytöstä ei saa arvostella, mies ei merkitse naiselle mitään, "Kaikki edellä luettelemani asiat menevät ehdottomasti sen edelle millainen mies olisi teille tuntevana ihmisenä eli omana rakkaana".
Mitä siis kysymykselläsi ""Missä siis ihmissuhteiden osalta mennään hyvät naiset?" oikein haet? Vahvistusta omille ajatuksillesi? Veikkaanpa että jos ei ole kanssasi samaa mieltä, et hyväksy sellaista mielipidettä. Joten ehkä pääsemme kaikki helpoimmalla kun sanon sinulle mitä haluat kuulla ja ehkä sitten olet hetken tyytyväinen kun uskomuksesi maailmasta saa vahvistusta.
En määrittele käsitettä rakkaus mitenkään. Miksi turhaan määritellä mitään käsitteitä. Ajattelu on turhaa paitsi jos ajattelee alapäällä. Petipuuhat on elämäni sisältö ja siinä ei sanoja tarvita kun housut lähtee jalasta. Jos pitäisi määritellä rakkaus, se olisi pelkkää vaistoa jos sitäkään. Tosin en tiedä mitä rakkaus on, sillä en rakasta miehiä enkä lapsia. Lapsia en halua ja jos minulla sellaisia olisi, pitäisin huolen siitä että isä ei saisi koskaan tavata heitä. En pidä miehiä ihmisinä joten samantekevää. Haen joka kuukausi Gambiasta uuden seksilelun - miksi tyytyä yhteen, ja eihän se yksi lelu kauaa iloa tuo. Samaan aikaan pidän tietysti työpaikkani varakkainta ja vaikutusvaltaisinta sekä komeimman auton omaavaa miestä rakastajana että saan varmasti kaikki elämän hyödyt itselleni. Lisäksi on ihanaa hallita useita miehiä henkisesti samaan aikaan ja nauttia vallantunteesta. Minulla ei ole moraalia eikä empatiakykyä. Oma etu on aina tärkein.
Oletko nyt tyytyväinen? Jos et, niin kannattaa jatkaa sitä keskustelua peilin kanssa, sieltä ne oikeat vastaukset tuntuvat joka tapauksessa löytyvän.
Ps. Kaikkien muiden puutteiden lisäksi minulla ei ole myöskään kykyä ironiaan. Se kannattaa erityisesti muistaa. Kaikki naiset ovat todella huumorintajuttomia.
... mielenkiintoista huomata miten vahvasti te naiset reagoitte, kun miehenä tuon esille monia, jopa television ajankohtaisohjelmissakin käsiteltyjä sekä viranomaisten tilastoimia faktoja niistä toimintamalleista joita yhteiskunnassamme esiintyy.
Keskustelunavauksessani esittämäni asiat eivät siis ole ns. "omia ajatuksiani", vaan tekstin muotoon tuotettua kuvausta paljolti siitä arjen todellisuudesta jossa nyt täällä Suomessa elämme. Minä en näin usko maailman ympärilläni olevan tietyn kaltainen, vaan pyrin kirjoittamalla kuvaamaan niitä tehtyjä tekoja, joilla ihmiset todellisessa arjessa toisensa kohtaavat.
Tehtyäni työtä ja tavattuani sodan haavoja parantelevia naisia Bosnia and Herzegovinassa tiedän kyllä hyvin mitä todellista tuskaa nainen voi kokea elämässään, elettyään vuosia äärettömän kovan pelon vallassa. Siksipä mietinkin syitä siihen, mikä saa suomalaisen naisen jopa tietoisesti ja suunnitelmallisesti tekemään valintoja, joiden ainut tavoite on yksinomaan itsekkäiden päämäärien saavuttaminen.
Minä nimittäin pystyn pitkän työurani ajalta kertomaan helpostikin kymmeniä esimerkkejä siitä, miten naiset ensin flirttailtuaan miesten kanssa täysin avoimesti, ovat sitten miesten lopulta tähän ”teerenpeliin yhdyttyä” ottaneet yhteyttä esimiehiin kertoen miesten heihin seksuaalista häirintää kohdistaneen.
Jälkeenpäin olen sitten kuullut, kun naiset ovat selvänä tai humalassa (havaitsematta minun kuuloetäisyydellä olleen) kertoneet yhteistuumin suunnitelleensa etukäteen nämä ”flirttailu –sessiot” voidakseen järjestää miehille ongelmia syyttämällä heitä seksuaalisesta häirinnästä työpaikalla. Naisten yhteinen etu on näissä tapauksissa ollut saada naispuolinen työtoveri miehen paikalle tämän työtehtävää hoitamaan.
Ja vieläköhän joku mahtaa pohtia, ovatko keskustelunavauksessani esittämäni asiat oman mielikuvitukseni tai elämäni ”kuvitteellisen maailman” tuotosta?
Tokihan ymmärrän naisten tuntevan itsensä ”hyvinkin suurella egolla varustetuksi” myös silloin, kun he deitti –palstalle ilmoituksen laitettuaan saavat päivässä 200-400 yhteydenottoa miehiltä. Tällöin nainen voi vaikka joka viikko vaihtaa miestä ja aina on uusi mies ”jonossa odottamassa”, eikä hänen tarvitse jälleen ottaa mitään vastuuta siitä, miten esim. ”itselleen mitätöntä” miestä kohtelee. Ja tämäkin esimerkkini perustuu jälleen arjen todellisuuteen naisten itsenä toteuttamana toimintana, eikä siis omiin mielipiteisiini!
Kysymykselläni ” Missä siis ihmissuhteiden osalta mennään hyvät naiset” en siis hae millään muotoa vahvistusta omille mielipiteilleni tai ajatuksilleni, vaan pyrin aidosti herättämään lukijoita miettimään syy-, seuraus- ja eri tapahtuma–yhteyksien olemassaoloa verrantona arjessa tapahtuvien tekojen toteutumana toisiinsa nähden.
Väkivaltainen, narsistinen ja päihdeongelmainen sekopää, joka jollain tavoin miestä yrittää esittää ansaitsee kyllä tulla ”tuomituksi” ja tylysti kohdelluksi taholtanne, mutta ei mielestäni mies, joka hyvin monin eri tavoin on valmis omaa kumppaniaan rakkaanaan kunnioittamaan. Arjen teot nimittäin ratkaisevat ja yhdessä sanojen kanssa ne luovat keskinäisen luottamuksen!