Miten kuvailet sakun perusluonnetta?
Ovatko kovin aktiivisa hössöttäjiä vai rauhallisia?
Jaksavatko keskittyä vai ovatko kovia jakamaan mielenkiintoaan joka suuntaan?
Tarkoitan lähinnä kotona arkena, lenkillä ja koulutustilanteissa.
(nyt siis en halua alkaa puhuun liikunnan määrästä, aivojumpasta ja yksilöllisyydestä vaikka kaikki vaikuttaa, mut nyt ihan yleisellä tasolla kun kuvitellaan että edellä mainitut ok. Kiinnostaa myös yksilön tarinat, mutta en halua vastauksia kuten: riippuu liikunnasta ja koirasta)
Sakun äänenkäyttö?
Uliseeko paljon? Kuinka kova on haukkumaan?
Millainen on vietti?
Riistavietti esim kun irti päästää vaikka metsässä?
Kuinka paljon vahtii kotia pihalla ollessa/sisätiloisssa?
Ovatko kovin aktiivisa hössöttäjiä vai rauhallisia?
Jaksavatko keskittyä vai ovatko kovia jakamaan mielenkiintoaan joka suuntaan?
Tarkoitan lähinnä kotona arkena, lenkillä ja koulutustilanteissa.
(nyt siis en halua alkaa puhuun liikunnan määrästä, aivojumpasta ja yksilöllisyydestä vaikka kaikki vaikuttaa, mut nyt ihan yleisellä tasolla kun kuvitellaan että edellä mainitut ok. Kiinnostaa myös yksilön tarinat, mutta en halua vastauksia kuten: riippuu liikunnasta ja koirasta)
Sakun äänenkäyttö?
Uliseeko paljon? Kuinka kova on haukkumaan?
Millainen on vietti?
Riistavietti esim kun irti päästää vaikka metsässä?
Kuinka paljon vahtii kotia pihalla ollessa/sisätiloisssa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meidän saku narttu on tosi rauhallinen sohvaperuna. Sisällä vaan nukkuu lähes kokoajan, ei tee ikinä yksin ollessaan pahoja, eikä vaadi aktiviteetteja. Ei myöskään sisällä vahdi eikä hauku. Pihalla ääntä kyllä lähtee tarvittaessa siitäkin edestä, eli vahtii ja ilmoittaa kyllä. Ei omista minkäänlaista riistaviettiä ja on todella uskollinen ei päästä omaa ihmistä näkyvistä irti ollessaan (paimentaa). Ei kuitenkaan ole mikään lössö vaikka rauhallinen onkin. Lenkilllä/ vapaana ollessa virtaa kyllä riittää ja jaksaa keskittyä hyvin "ohjaukseen", MUTTA oikeastaan kaikki tuttujen sakemannit ovat todella vireitä yksilöitä jotka vahtii, haukkuu, ja tarvitsee paljon aktiviteetteja jotteivat käy ylikierroksella tai tee pahoja... että täytyy kyllä mennä sanomaan että on paljolti koirasta kiinni :)
Kiitos vastauksesta! Yllätyinkin jo alkumetreillä koirasi rauhallisuudesta kotona! Itse haluan nyt rauhallisemman yksilön koska nykyiset ovat aktiivisia.. Koskaan ei tiedä mitä saa, mutta suvulla voi tietenkin vaikuttaa silti.
Lisää vastauksia kiitos!! :)
2,5v. uros. Sisällä ei huomaa koiran olemassaoloa. Vahtiviettiä ei juuri nimeksikään. Eli ei ilmoita jos joku tulee kylään, tai auto pihaan. (Tähän kyllä myös koulutettu ettei tarvitse asiasta nostaa haloota) eli todella rauhallinen löllykkä. Ulkona menee ja tykkää juosta jos on kaveri, muutoin ei kauas omistajasta lähde, tarkkailee aika-ajoin että tulen varmasti perässä. Ei hauku vastaantulijoille, tai muutenkaan uikuta ym.. ainoa on, että kun tutut lapset leikkii korkealla, laskee mäkeä, on jonkun (esim.potkurin) kyydissä, niin silloin haukkuu ja mellestää vierellä. Antaa kyllä lasten leikkiä, mutta mäenlasku on yhtä huutoa. Tai jos lapsi kaatuu, niin menee heti vierelle ja alottaa haukunnan. (Tämä on välillä ääääärimmäisen ärsyttävää) :) lenkillä haluaa välillä kokeilla miten narussa kävellään, mielellään jäisi nuuskimaan narttujen hajuja ja jättämään oman mahtavuutensa jokapaikkaan.
Riistaviettiä ei minkäänlaista.
Nykyään koulutustilanteissa saa hakea koiran mielenkiintoa jonkunaikaa, toisinaan on heti valmis hommiin, toisinaan höseltää vierellä ennekuin saa sen rauhalliseksi.
Muutoin siis rauhallisuuden perikuva. Tämä oli mielenkiintoinen aloitus, koska itse mietiskelin tänään viltinmutkassa samantapaista keskustelua, eli kuinka monella on ns.paljon aktiviteettia tarvitseva koira, tai muuten käyttäytyminen, millaista ihan siellä arjessa on. Luodaan välillä niin vaikea kuva rodusta, joka ei nyt mielestäni mikään mahdoton ole, vaikka niitä höyrypäitäkin nähnyt, niin lopulta nekin ihan hyviä koiria loppupeleissä olleet.
Mun sakuni on rauhallinen kun minä olen rauhallinen, aktiivinen kun minä olen aktiivinen. Ei hössöttäjä, mutta vilkas.
Jaksaa keskittyä, tosin on vielä sen verran nuori, että ulkoinen maailma vie joskus keskittymisen pois, erityisesti hajuihin on hulluna. "Vapaalla" ollessaan tarkkailee ympäristöään aktiivisesti.
Ei ulise. Haukkuu vähän.
Riistaviettiä ei ole (juurikaan). Irtiollessaan pysyttelee lähellä ja varmistelee aina sijaintiani. Asuntoa ja kerrostalon pihaa vahtisi, jos antaisin. Sallin muutaman haukahduksen.
Todella mielenkiintoinen aihe! Hyödyllinen rotua harkitsevalle (tottakai pitää asioista ottaa selvä jokakolkasta!)
Miten wiiw opettanu sakun että ei vahdi vaan on kotona rauhassa jos joku tulee? Neuvot mulle tärkeitä koska vähä erillai menee joidenki rotujen kans tuo ohjaus ja joskus on toivotonta(mutta toivottomuuden tunne ei tarkota luovuttamista)
Se alko jo ensimmäisestä päivästä. Jos joku tuli meille, niin olin säännöt sanonut (ei rapsuteta eikä lällytellä pennun kanssa, ja sitten vasta huomioidaan kun se on rauhoittunut) sitten aina pikkusen haastetta ylöspäin, eli ulkonakaan ei mennä ihmisiä pusuttelemaan ilman lupaa ja tällöinki ollaan rauhassa ennenkuin jotain saavutetaan.
Sitten pikkusen vanhempana taisi ärähtää tai haukahtaa ovikelloon ja siitä komento, se ollaan aina pidetty että koiran ei tarvitse ilmoittaa/vahtia. Hökeltäminen ja varmaan vähän itsensä etsiminen näissä kun pihalle tuli auto, vieras tms.. koira aina rauhalliseen tilaan ja vieraita saatoin joskus joutua seisottamaan oven takana, kunnes koira oli rauhallinen :)
Tämän varmaan pentuna ymmärtänyt joten pihalla ei sitten oikeastaan ole tainnut koskaan olla mitään ongelmia. Meillä on sana millä mm.ohitetaan koirat jos ne alkaa kiinnostamaan liikaa, tätä sanon myös jos joku kiinnostava ihminen/koira kulkee pihan ohi. Kerran myös pimeällä ihminen yllätti, koira säikähti ja haukku, mutta tämä "sana" sai taas rauhalliseksi.
Mutta eihän siihen tarvita ku muutama kerta kun joku tulee kylään ja koiraa yllytetään "kuka tuli" niin oppiihan se ilmottamaan, ja tästä sitten monet rankaisee kun koira jatkaa käyttäytymistä, ihan tuttavapiirissä samaa ja ärsyttää todella :)
tänään kävi vielä hyvin pihalla ollessamme, en huomannut koirakkoa joka kulki tiellä, koira nosti päätään ja sitten huomasin ne parin metrin päässä. Olin oikein ylpeä ukosta kun emäntä ei ollu tälläkertaa hajullakaan ja koira seisoi kiltisti vierellä. Ihania pieniä piristyksiä, jos välillä tuntuuki se oma rasittavalta jos jokin oppi ei meinaa mennä jakeluun =)
tosi arka, ihmisarka pienestä pitäen, nyt aggressiivinen. Räyhääjä. alistuja. Semmonen ja noita lahopäitä kyllä löytyy muualtakin
7v narttu ei vahdi autoa, pihaa tai kotia, ei juuri koskaan hauku, mutta kiljuu ja ulisee kun ollaan menossa metsään tai kentälle treeneihin.
Nuorempana oli tosi kova jänispiiska, katosi pidemmäksikin aikaa jänisjahtiin ja teki sen äänettömästi.
Sisällä hyvin rauhallinen ja näkymätön, kuin myös ulkona jos ei mitään tapahdu. Kuumenee ja tulistuu helposti ja virtaa piisaa treenatessa. Keskittymiskyky vois olla parempi.
Ihmisistä pitää, mutta muita koiria ei siedä lähimaillakaan.
uros, alle 1v. Ei vahdi vielä, eikä hauku, mutta enteet on vahtimiseen olemassa.
Kertaakaan ei vielä ole lähtenyt riistan perään, enkä usko että lähteekään.
Pennusta asti ollut hyvin työläs koira. Ei rauhoitu kotona, muutakuin omassa huoneessaan. Todellinen täystuho, jonka kanssa pitää treenata ja lenkkeillä kunnolla joka päivä, ei todellakaan sohvaperuna. Dominoiva, röyhkeä ja agressiota piisaa, ei lapsiperhekoira.
Ei ole vähääkään kiinnostunut vastaantulevista ihmisistä tai koirista, ei edes huomaa niitä.
Todella helppo kouluttaa, keskittyy hyvin ja viettiä piisaa.