Olen kiitollinen jos joku vaivautuu lukemaan ja jotain vastaamaan..
Oon 23v tyttö, amk-opinnot melkein lopussa, puuttuu vaan lopputyö ja muutamia kursseja.. Muutamaan kuukauteen opinnot ei oo kuitenkaan enää kiinnostanu yhtään joten oon nyt tavallaan lopettanut koulun käymisen..en mä kokonaan opintoja oo keskeyttäny tai mitään..mut en oo vaan käyny siellä ja oon pudonnu monilta kursseilta ja mun valmistuminen siirtyy jonnekin tulevaisuuteen... Ei jaksa kiinnostaa yhtään, vaikka vielä syksyl olin ihan varma että tää on mun alani. Ei sillä että mikään muukaan ala kiinnostais täl hetkel. Ja nyt kun ei oo tullu opintopisteitä pitkään aikaan, ei kohta saa tukeakaan kelalta..joten jos en mee kouluun, pitäs mennä töihin että saa vuokran maksettua mut ahdistaa hirveesti ajatus työnteosta, en jaksa, ei huvita, ei kiinnosta. eikä tää nyt tarkoita sitä että oisin laiska tai jotain..
Haluisin vaan nukkua päivät, olla kotona, ettei tarviis lähtee yhtään mihinkään..ja sitä mä tässä oon tehnykin..en haluis lähtee mihinkään ihmisten ilmoille..haluisin olla vaan kotona..vaikka tiedän että täälläkään ei oo hyvä olla, missään ei oo tällä hetkellä. Tulevaisuus ahdistaa paljon..
Pari kuukautta sitten mul oli niin ahdistava olo koko ajan että aattelin et ois helpompaa jos vaan kuolisin..Mut en mä mitään oo yrittäny tehdä itelleni. Joskus (siitä on jo yli vuosi) oon vetäny rauhottavia ja viinaa ku halusin vaan olla niin sekasin etten tajuis mitään tästä maailmasta..onneks siinä ei käyny pahemmin. Noita rauhottavia käytän edelleen välillä..
Mulla ei siis oo koskaan diagnosoitu mitään masennusta tai muuta mielenterveyteen liittyvää..enkä osaa sanoo mistä tää kaikki johtuu, miks ei enää kiinnosta mikään/ei jaksa mitään niinku ennen :/Ja en haluais rasittaa perhettä/kavereita mun ongelmilla..
Oon 23v tyttö, amk-opinnot melkein lopussa, puuttuu vaan lopputyö ja muutamia kursseja.. Muutamaan kuukauteen opinnot ei oo kuitenkaan enää kiinnostanu yhtään joten oon nyt tavallaan lopettanut koulun käymisen..en mä kokonaan opintoja oo keskeyttäny tai mitään..mut en oo vaan käyny siellä ja oon pudonnu monilta kursseilta ja mun valmistuminen siirtyy jonnekin tulevaisuuteen... Ei jaksa kiinnostaa yhtään, vaikka vielä syksyl olin ihan varma että tää on mun alani. Ei sillä että mikään muukaan ala kiinnostais täl hetkel. Ja nyt kun ei oo tullu opintopisteitä pitkään aikaan, ei kohta saa tukeakaan kelalta..joten jos en mee kouluun, pitäs mennä töihin että saa vuokran maksettua mut ahdistaa hirveesti ajatus työnteosta, en jaksa, ei huvita, ei kiinnosta. eikä tää nyt tarkoita sitä että oisin laiska tai jotain..
Haluisin vaan nukkua päivät, olla kotona, ettei tarviis lähtee yhtään mihinkään..ja sitä mä tässä oon tehnykin..en haluis lähtee mihinkään ihmisten ilmoille..haluisin olla vaan kotona..vaikka tiedän että täälläkään ei oo hyvä olla, missään ei oo tällä hetkellä. Tulevaisuus ahdistaa paljon..
Pari kuukautta sitten mul oli niin ahdistava olo koko ajan että aattelin et ois helpompaa jos vaan kuolisin..Mut en mä mitään oo yrittäny tehdä itelleni. Joskus (siitä on jo yli vuosi) oon vetäny rauhottavia ja viinaa ku halusin vaan olla niin sekasin etten tajuis mitään tästä maailmasta..onneks siinä ei käyny pahemmin. Noita rauhottavia käytän edelleen välillä..
Mulla ei siis oo koskaan diagnosoitu mitään masennusta tai muuta mielenterveyteen liittyvää..enkä osaa sanoo mistä tää kaikki johtuu, miks ei enää kiinnosta mikään/ei jaksa mitään niinku ennen :/Ja en haluais rasittaa perhettä/kavereita mun ongelmilla..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aina kannattaa käydä koulu loppuun, aina tulee mahdollisuus vaihtaa ammattia. Jos aikoo selvitä yhteiskunnassa, tarvitsee työpaikan, vaikka se kyllä sotii minunkin ajattelua vastaan. Tai voi toteuttaa itseänsä tekemällä sellaista mitä haluaa oikeasti tehdä.
Ei sinun elämäntilanne, sitähän työ, raha, asuminen jne..ovat sinun elämäntilanteita. Eivät siis ole SINÄ!. Sinä olet ihminen, kaunis ja ihmeellinen. Niinkuin kaikki muutkin.
Terapiaan kannattaa aina hakeutua, asioista kannattaa keskustella aluksi vaikka koulun terveydenhoitajan kanssa. Lääkkeitä enkä rauhoittavia voi suositella, muuten kuin ääritapauksissa. Voit kokeilla myös ruokavalion muutosta, vähemmän hiilihydraatteja, siis kevyempää suuhunpantavaa.
Ala etsimään itseäsi, vastaukset löytyvät sisältäsi. Ei mistään ulkopuolelta, täällä on mainostettu kirjaa Anthony De Mello; Havahtuminen, Wayne Dyer; joku kirja tai netistä katselemalla hänen videoitaan. Se on jo alku. Aina voi kirjoittaa tänne lisää jos siltä tuntuu.
Sinun olotilasi, on vain olo mikä sinulla on, et sinä itse! Jos tämän ymmärrät oikein ja koet sen, se on jo askel. Tutki itseäsi sisäisesti, havainnoi miltä sinussa tuntuu tällä hetkellä, ei eilen tai huomenna vaan nyt juuri. Mitä ajatuksia sinulla mielessä liikkuu, millainen tunne sinulla on? Istuudu, hengitä hetki rauhallisesti ja tarkkaile hengitystäsi kun se liikkuu sisään ja ulos. Sitten keskitä huomiosi tunteisiisi, mitä tunnet juuri sillä hetkellä. Tarkkaile ajatuksiasi, mutta älä takerru niihin!.
Heti kun alat kiinnittyä johonkin ajatukseen, se aiheuttaa sinussa reaktioita, esim. tunteita. Anna ajatusten lipua mielessäsi, niitä tulee ja menee, ja välillä paljon. Tee niin päivittäin aina kun pystyt. Jos ei aluksi onnistu, älä lopeta. Jatka vain mutta älä yritä liikaa, anna kaiken tapahtua itsestään, luonnollisesti.
Aina voit tosiaan kirjoittaa tänne lisää ja kertoa kokemuksistasi, tunteista jne. Kuuntelemme mielellämme
Moi , mä olen ehkä perseestä