Hei!
Mä sairastin aikoinani anoreksian. Oon nyt 16 vuotias ja siitä on nyt kai jotain 4 vuotta. Se kuitenkin jätti muhun tosi pahat ja syvät arvet, sillä taustalla oli syömishäiriön lisäksi henkistä väkivaltaa. Nyt, yläastetta lopettelevana tyttönä, mulla ei oo oikeastaan ketään kaveria. Yksi on, mutta sekin tuli ala-asteelta. En voi sille mitään, että tuon jälkeen minusta tuli todella sulkeutunut. En osaa ottaa oikealla tavalla toiseen ihmiseen kontaktia vaan minut leimataan ensi kättelyssä tylsäksi. En osaa avautua, enkä osaa enää olla luonnollinen. Se onnistuu ainoastaan kaikkein tutuimmassa seurassa.
Siis kysyisin, miten tästä voisi päästä eroon tai miten tätä voisi edes vähentää? Tuntuu pahalta kun en vain saa ystäviä, vaikka kuinka yritän. Pitäisikö hakeutua ammattiauttajalle tai vain harjoitella vähitellen keskustelemista tuntemattomien ihmisten kanssa? On ärsyttävää olla tällainen epäsosiaalinen hylkiö, jonkalaiseksi en oikeasti itseäni koe.
Onko täällä siis muita kohtalotovereita? Tietääkö joku miten tätä ongelmaa voisi helpottaa (sillä tämä TODELLAKIN on ongelma)? Kiitos niille, jotka vaivautuvat vastaamaan!
Mä sairastin aikoinani anoreksian. Oon nyt 16 vuotias ja siitä on nyt kai jotain 4 vuotta. Se kuitenkin jätti muhun tosi pahat ja syvät arvet, sillä taustalla oli syömishäiriön lisäksi henkistä väkivaltaa. Nyt, yläastetta lopettelevana tyttönä, mulla ei oo oikeastaan ketään kaveria. Yksi on, mutta sekin tuli ala-asteelta. En voi sille mitään, että tuon jälkeen minusta tuli todella sulkeutunut. En osaa ottaa oikealla tavalla toiseen ihmiseen kontaktia vaan minut leimataan ensi kättelyssä tylsäksi. En osaa avautua, enkä osaa enää olla luonnollinen. Se onnistuu ainoastaan kaikkein tutuimmassa seurassa.
Siis kysyisin, miten tästä voisi päästä eroon tai miten tätä voisi edes vähentää? Tuntuu pahalta kun en vain saa ystäviä, vaikka kuinka yritän. Pitäisikö hakeutua ammattiauttajalle tai vain harjoitella vähitellen keskustelemista tuntemattomien ihmisten kanssa? On ärsyttävää olla tällainen epäsosiaalinen hylkiö, jonkalaiseksi en oikeasti itseäni koe.
Onko täällä siis muita kohtalotovereita? Tietääkö joku miten tätä ongelmaa voisi helpottaa (sillä tämä TODELLAKIN on ongelma)? Kiitos niille, jotka vaivautuvat vastaamaan!
Vastaukset 2
Vanhimmat
heipähei.
minulla on anoreksia.
olen seurannassa ja käyn säännöllisesti punnituttamassa itseäni yms.
"kadotin" ystäväni anoreksian myötä
kukaan ei halua olla kanssani.
kaikkein inhottavimmalta tuntuu se koska en ole heille mitään tehnyt.
he vain hylkäsivät minut.
kyllästyivät siihen että laihdutin jatkuvasti enkä syönyt mitään ja katsoin vain kaloreitten perään.
poikaystävä minulla vielä on, koska meillä on suurimmaksi osaksi kaukosuhde niin hän ei vietä aikaa niin paljoa kanssani että ns. "kyllästyisi käyttätymiseeni" .. mutta pelkään että hän aikoo jättää minut jossain vaiheessa sillä kerroin hänelle että minulla on syömishäiriö.
kukaan ei halua olla sairaan kanssa.
mutta vinkkeinä sinulle:
hanki vaikka uusi harrastus josta löytyisi ystäviä
ole avoin ja hymyile paljon
liiku ulkona paljon ja yritä koulussa vain olla joittenkin kanssa
ihan randomisti olet jonkun kanssa
kyllä sinut huomataan
tai etsi joku muu koulusta joka näyttää yksinäiseltä ja pidä hälle seuraa
tsemppiä sulle!
^nyt ei ole enään poikaystävääkään
sinne meni kaikki