Olen hyvin yksinäinen. Mikä johtunee siitä, että olen niin hiljainen ja ujo. Arka ja ties mitä.. Monet pitää mua varmaan ihan outona ja tyhmänä. :( Monesti mitetinkin, miksen voi olla niinkuin muut. Miksen voi olla normaali? Miksi olen tämmönen.. En jaksa.
Yrittänyt usein tutustua uusiin ihmisiin ja joitain tavannutkin, mutta aina se kaatuu siihen, että en keksi mitään puhuttavaa. Sitten yritän väkisin kesksiä jotain ja musta tulee semmonen... outo. Kun kysyn jälkeen päin, että oliko kivaa... Niin vastaukseksi tulee: En nyt tiiä, aika jännää..
Olis kiva saada vikkejä miten käyttäytyä, kun tapaa uusia ihmisiä? Tai sillein, että ihmiset haluis nähä uudestaanki? Mistä puhua yms?
Yrittänyt usein tutustua uusiin ihmisiin ja joitain tavannutkin, mutta aina se kaatuu siihen, että en keksi mitään puhuttavaa. Sitten yritän väkisin kesksiä jotain ja musta tulee semmonen... outo. Kun kysyn jälkeen päin, että oliko kivaa... Niin vastaukseksi tulee: En nyt tiiä, aika jännää..
Olis kiva saada vikkejä miten käyttäytyä, kun tapaa uusia ihmisiä? Tai sillein, että ihmiset haluis nähä uudestaanki? Mistä puhua yms?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itekkin vähän huono juttuja keksimään, mutta kait se vaan on sitä sosiaalisten taitojen puuttumista. Uskoisin, että kun enempi jutustelee niin alkaa nekin skillit vähän parantua. Eipä sitä oikeen voi yksin himassakaan oppia.
Pitää vaan koittaa keksiä jotain jatkokysymyksiä ja vaikka ottaa puheeks joku oma mielenkiinnon kohde, jossei muuta tule mieleen. Ja tietty pitää välttää kommentoimasta aina vaan kahdella sanalla, jos aiheesta vois keksiä muutakin puhuttavaa :P
Ja tietty jos on ihan kankee eikä tajua tai osaa heittää yhtään huumoria, niin onhan sekin vähän huono homma ;/
mulla sama ongelma.
minkä ikänen oot?
ole sen kummemmasta, kuin mitä puhutte läheisten ihmistenne kanssa. Jonkun tutun kaverin, sisarusten, vanhempien tai muiden kanssa, joita ette jännitä.
Tällä tarkoitan sitä, että tavanomaisia juttuja.
Voi aloittaa vaikka klassisesti siitä paikasta, missä sattuu olemaan, mitä siitä tietää tai mitä mieltä siitä on.
"Musta aika kulahtaneen näköinen mesta, vai mitä?" "Muistaakseni tällä paikalla toimi tanssiravintola viisi vuotta sitten". "Hitonmoinen pakkanen tänään. Oliko se Rovaniemellä kun tehtiin uusi pakkasennätys? Paljonko se olikaan?." "Mitä tykkäät pakkasesta? Ootko laittanut paljo villapaitoja päälle?" "onko autosi pelannut pakkasella" ....mikä on sinusta paras automerkki,,,jne jne.
Usein juttu lähtee juohevasti juoksemaan, kun ujuttaa tuollaisia pieniä jatkokysymysiä. Muistaa täytyy, että ihmiset myös usein mielellään puhuvat itsestään.
Nää ehkä kuulosti lapselliselta, mutta ei ne tuon kummempia usein puhu ihmiset. Ja tuommoisista tavallisista vaarattomasta small talkista voi myöhemmin edetä vaikka kuinka henkeviin37 keskusteluihin.
Ei sen todellakaan tartte olla mitään niin merkillistä. Tietysti lehtiä yms. seuramalla saa hyviä ajankohtaisia juttuaiheita, mutta kantsii nekin katsoa vastaanottajan mukaan.
Kiitos vinkeistä. :) Niin ja oon 19v. kun joku sitä kyseli...
Aiheitahan nyt sinällää keksii. Ongelma ainakin minulla on pikemminkin se, että rehellisesti ei vain kiinnosta tietää edes vastausta tällaisiin small talk kysymyksiin ("miten lapset voi?"). Olen alkanut uskoa, että olen psyykkeeltäni jotenkin täyssekopää ja muiden ihmisten tekemiset eivät vain kiinnosta minua. Erikoista vain on, että miksi silti kaipaan ihmisten seuraa...
luultavasti aiheuttaa sen että tuntuu ettei toisten menimet kiinnosta. On jotenkin siihen omaan kuplaansa jäänyt. Mutta se olotila hälvenee, kun hakeutuu vaan ihmisten seuraan, ja sitkeästi luo kontaktia. Ja hakee sellaisia ihmisiä jotka on aitoja ja empaattisia eikä kovia ja piittaamattomia.
Se että yrittää aidosti paneutua vastapuolen asemaan, ymmärtämään toista ihmistä, luo myös läheisyyttä.
Kannattaa elvyttää myös kaikki suhteet, mitkä joskus on ollut, esim. vanhat kaverisuhteet yms. tutut ihmiset jotka on jääneet johkin elämän varrelle unohduksiin. Yksinäisyyteen ei pidä jäädä.
Itseänikään ei oikein toisten jutut ja elämä jaksa kiinnostaa, mutta tiedän sen johtuvan siitä, että tarvitsisin itse tällä hetkellä niin paljon huomiota, ettei ole halua eikä voimia antaa sitä muille. Lisäksi tarvitsisin enemmän omaa elämää, jotta olisi jotain mistä puhua ja jotta jaksaisin olla kiinnostunut muiden elämästä. Sitten sitä vain sosiaalisissa tilanteissa odottaa sulkeutuneena, että joku huomioisi sinut aidosti kiinnostuneena, jolloin saisit ikäänkuin luvan selittää itsestäsi suun täydeltä ja toisten mahdollinen tylsistyminen olisi sen kysyjän vika.
Olen kyllästynyt olemaan aina se tyyppi, jonka kanssa nyt muutama sana vaihtaa kun vain sattuu olemaan samassa paikassa samaan aikaan. Miten tehdä itsestään kiinnostava, niinpä niin.. En jaksa kommentoida muiden juttuja, kun ne eivät tällä hetkellä juurikaan kiinnosta. Miten kukaan jaksaa olla kiinnostunut toisten jutuista, jos on aina saanut kokea ettei sinunkaan juttusi kiinnosta ketään? Jos kerron jotain itsestäni, kukaan ei tartu siihen, ehkä vastaavat lyhyesti, mutta sitten heidän huomio kääntyykin jo ihan muualle muihin aiheisiin.
Itse en mielestäni ole hiljainen tai ujo, mutta usein törmään siihen, että en pysty osallistumaan keskusteluun, koska en vain keksi mitään sanottavaa aiheesta. Ongelma on nimenomaan small talkissa. Jos on tarve puhua asiaa, niin puhun kyllä.