Tästä palstasta on tullut välineiden paremmuudesta kinailevien merkkiveijareiden hiekkalaatikko. Ollaanko
täällä todella sitä mieltä, että, joku määrätty merkki on niin valtavasti parempi, kuin toinen, viitataan
joihinkin ulkomaisiin testeihin, jotka tietenkin ovat täysin puoluettomia, eikä kameravalmistajat ole sponsoroinut niitä sentilläkään, korkeintaan tarjonneet hampurilaisen dokarilla ja siihen pienen colan.
Testeissä kuvataan oikeita tiiliseinien muuraussaumoja, niitähän me harrastajatkin ulkona liikkuessa kuvaamme, kun ei ole muutakaan kuvaamista. Ja sitten asiaan OLENKO VÄÄRÄSSÄ, kun väitän, että
kamerassa tärkein on kunnon objektiivi. Oli runko tai sen merkki mikä tahansa, niin saako sillä teräviä
kuvia vaatimattomalla halvalla muovilinsseillä ja mekaanisesti heikolla, sekä melkein käyttökelvottomalla
valovoimalla olevalla objektiivillä. Ai niin, laita lisää Isoa, sehän se kohteeseen tuo lisää valoa, kyllä musta-
valkoiset kuvat ihan hienoja ovat.
täällä todella sitä mieltä, että, joku määrätty merkki on niin valtavasti parempi, kuin toinen, viitataan
joihinkin ulkomaisiin testeihin, jotka tietenkin ovat täysin puoluettomia, eikä kameravalmistajat ole sponsoroinut niitä sentilläkään, korkeintaan tarjonneet hampurilaisen dokarilla ja siihen pienen colan.
Testeissä kuvataan oikeita tiiliseinien muuraussaumoja, niitähän me harrastajatkin ulkona liikkuessa kuvaamme, kun ei ole muutakaan kuvaamista. Ja sitten asiaan OLENKO VÄÄRÄSSÄ, kun väitän, että
kamerassa tärkein on kunnon objektiivi. Oli runko tai sen merkki mikä tahansa, niin saako sillä teräviä
kuvia vaatimattomalla halvalla muovilinsseillä ja mekaanisesti heikolla, sekä melkein käyttökelvottomalla
valovoimalla olevalla objektiivillä. Ai niin, laita lisää Isoa, sehän se kohteeseen tuo lisää valoa, kyllä musta-
valkoiset kuvat ihan hienoja ovat.
Vastaukset 36
Vanhimmat
objektiivi, runko ja kuvaaja. Objektiivi piirtää rungon kennolle kuvan jonka kuvaaja on valinnut. Kuvan tarkkuuteen vaikuttaa pääasiassa objektiivi ja digikuvassa erotteluun sen lisäksi pixelimäärä. Kuvan aihe taas on kuvaajan heiniä.
Saat hyviä kuvia kaikkien valmistajien järkkäreillä kunhan opettelet niitä käyttämään. Niissä on eroja monessa suhteessa mutta tavallinen kuvaus onnistunee kaikilla merkeillä.
Ennen valintaa on kuitenkin syytä miettiä miten laajaksi harrastuksen voi kuvitella laajenevan ja mitä välineitä ehkä tarvitsee tulevaisuudessakin. Kameramerkit kun eivät miltään osin ole sekoituskelpoisia, Canonin mikään ei toimi minkään Nikon tai Pentaxin osan kanssa jne. Kun aloitat olet naimisissa lopun ikääsi.
Kyllä testeistä jonkinlaista kuvaa saa mutta käytäntö vasta näyttää todellisuuden. Onhan ihan eri juttu kuvata testitauluja kuin vaikka päivänkakkaraa tai talitinttiä.
”Kameramerkit kun eivät miltään osin ole sekoituskelpoisia, Canonin mikään ei toimi minkään Nikon tai Pentaxin osan kanssa jne. Kun aloitat olet naimisissa lopun ikääsi.”
—tuohon satuun et kai usko itsekään, voihan noita ”sekoittaa” sovitteilla ja niin monet tekevätkin. Canonin objektiivi lienee hankalin sovitettava, mutta esim. kaverillani on ollut Canonin rungossa vain Leican objektiiveja. Joihinkin uusiin runkoihin käy lähes kaikki muunkin merkkiset objektiivit (Olympus, Panasonic …).
Olet pelkkää ymmärtämättömyyttäsi ollut naimisissa lopun ikääsi, ei kun vaihtoon vaan :)
valokuvaaja, idea ja toteutus. Kaikki tuon lisäksi on sitten toisarvoista.
Lieneekö kukaan teistä nuorista nähnyt filmiajan valokuvanäyttelyitä. Minä olen muutaman nähnyt. Mm. sellaisen, missä kaikki kuvat oli otettu kaikkein halvimmalla cocacola-kameralla. Kuvissa ei juurikan teknisiä hienouksia tai terävyyttä ollut. Mutta kaikki muu olikin sitten huippua.
Jos joku kuvittelee, että lukemalla kaikki mahdolliset testit ja ostamalla aina vain syväteräviä testivoittajalinssejä, tulee hyväksi kuvaajaksi, niin peli on jo menetetty. Kuvaaminen pitää aloittaa ihan jostain muualta kuin kaluston keräämisestä.
Tuossa aiemmassa kommentissa on mainittu päivänkakkara ja talitintti. Niissä on idea, ei kovin omaperäinen, mutta eipä sen aina tarvitse ollakaan. Kaksi siitä vielä puuttuu.
Cocacola-kamera-aikoinakin joskaan ei juuri tuolla mainitulla tekniikan ihmeellä. Olen, viimeksi toissa päivänä, nähnyt juuri neulanreikäkamerallakin otettuja uusia valokuvia joten vieläkin on vanhan tekniikan harrastajia.
Terävyys yleensä on haaste nykyisille objektiiveille, niissä kun on useita, jopa kymmeniä linssejä peräsin ja valon taittuminen jokaisessa aiheuttaa jonkin asteista virhettä. Kokonaisterävyys on siten haaste.
Syväterävyys taas on seikka joka on seurausta terävyyden määrittelystä, lisäksi siihen vaikuttaa optinen pituus ja aukon halkaisija. En usko siihen voitavan puuttua/vaikuttaa suurestikaan suunnittelulla mutta varmaa tietoa ei ole.
Siitä olen ihka samaa mieltä, että kuvaajan näkemys voi tehdä teknisestikin vajaasta kuvasta hyvän katsojan silmässä joten lienee se kuvaaja varsin tärkeässä osassa.
En kuitenkaan lähtisi edes vertaamaan valokuvausta Cola-kameralla tämän päivän harrastuksiin, ne eroavat kuin yö ja päivä toisistaan. Moni muukin asia on muuttunut sitten -50 ja -60 lukujen niin, ettei niitä oikein voi vertailla, otetaan vaikka matkustelu johon kuvaaminenkin osin kuuluu joko aiheena tai seurauksena.
inssi' ei nyt oikein ole seurannut aikaansa, et kai vaan ole se inssi joka Myllysillan aikoinaan suunnitteli?
Olen myös kuvannut aikoinaan Cokis-kameralla. Sen jälkeen en sitten ole kyseiseen myrkkyjuomaan pahemmin kajonnut, mutta sen kameran kuvat ovat olleet hienoja historiallisia dokumentteja, eikä niiden kuvien tekniseen laatuun juuri kiinnitä huomiota. Se vain, että ei tullut kuvattua enemmän.
Tämän päivän mantrana on juuri tuo aikansa seuraaminen, jolla ei ole juuri mitään tekemistä valokuvauksen kanssa. Markkinamiehillehän se on tietysti johtolause.
Kuvien hienouden kannalta on herttaisen yhdentekevää, millä kameralla ne on otettu.
Tässä linkki sata vuotta sitten otettuihin kuviin. Kuvien tekninen taso ei ole juurikaan parantunut nykyaikaan verrattuna. Polkupyörää keksitään vain yhä uudelleen ja uudelleen käsittämättömän markkinahypetyksen turvin.
http://www.museum.ru/museum/1812/Memorial/PG/colorpg_5.html
En tarkoita, että pitäisi välttämättä tänä päivänä kuvata lasilevyille tai muille sata vuotta vanhoille formaateille, mutta meidän kuluttajien pitäisi joskus ottaa järki käteen ja miettiä, mikä on oleellista.
Inssi on nimenomaan seurannut aikaansa ja todennut, että eipä nämä nykyiset digihärpäkkeet ole mitään parannusta valokuvaukseen tuoneet. Sen verran voin antaa periksi, että kyllä se varmaan harrastuksen aloituskynnystä pudottaa, kun kuvan tekeminen ei maksa enää mitään. Tosin nykyisin tulee jatkuvasti sekä uusia kamerarunkoja että objektiiveja mitä ihmeellisimmillä toiminnoilla varustettuna. Ja nämä uusimmat laitteet on tietysti saatava. Vaikka olisi työeläkkeellä. Mistähän se mahtaa kertoa. Takavuosina noita uutuuksia ei tullut edes joka vuosi.
Harhakäsitys on se, että monen tonnin viimeisen päälle vehkeet tekisivät jotenkin valokuvaajan. Myös se, että omia kuvia saa esille johonkin nettigalleriaan, antaa helposti mielikuvan, että joku on kiinnostunut niistä kuvista. Eipä taida olla. Tuo cocacola-näyttely oli nimenomaan ammattikuvaajien järjestämä. Halusivat jo silloin aikanaan osoittaa, että teknisellä hienostelulla ei ole mitään tekemistä valokuvauksen kanssa.
Taiteessa teknisillä hienouksilla varmaankaan ei ole kovin suurta roolia.
Kaikki valokuvaus ei kuitenkaan ole taidetta, eikä ole tarkoituskaan olla. Dokumentoinnin tyyppisessä kuvauksessa tekniikalla on paljon merkitystä. Kuva saa olla esteettisesti ruma, mutta ei teknisesti huono.
Tuloksen saaminen on nykyään helppoa laitteiden ja käytäntöjen kehityttyä minunkin aikanani. Minulle riittää sellainen tulos johon itse olen tyytyväinen. Joskus -60 luvulla kuvasin mustavalkoista ja kehitin ja valmistin kuvat itse pimeässä vessassa öisin. Nyt minulla on pari kameraa ja printteriä jotka mahdollistavat kuvat A3 kokoon asti valoisassa. En tiedä ovatko asiat paremmin vai huonommin mutta eri tavalla ne ovat taviksen kannalta.
On sanottava ettet sinäkään ihka tarkkaan ole miettinyt mitä sanot.
Nettigalleria on hyvä tapa jakaa kuvia tuttujen kesken, silloin jokainen saa viettää niiden kanssa juuri niin kauan kuin haluaa eikä vierailun keskusteluaika mene kesän reissujen kuva-albumien selailuun uhrien haukotellessa.
Myös albumien teko on helppoa, muutamalla kympillä saa albumin missä on retkestä 20 - 30 sivua kuvia tekstein jotka helpottavat tulkintaa 10 vuoden kuluttua kun muisti alkaa osin himmetä. Kuvat eivät lisäksi irtoa liimauksistaan koska ne on printattu siihen sivulle.
Siinä olet oikeassa, että mallien kehitysvauhti huimaa vanhan miehen päätä, ei vaan ole tarvis jokaiseen tarttua vaikka kivaa olisikin. Riittää kun värkit riittävät omaan käyttöön. Pidän itse tärkeämpänä satsata laseihin kuin runkoihin, lasien kehitys on hitaampaa ja niiden arvo on kohdallaan vielä kolmannellakin rungolla.
Kuvaaja on kuvaaja ja kamera on vain apuväline joskin tärkeä.
Itselläni on pimiö aina valmiina ja teen siellä silloin tällöin mv-kuvia. Vaikka kuvaan myös digikuvia, niin en vain saa siitä sellaista onnistumisen tunnetta, kuin että vietän muutaman tunnin pimiössä ja saan ehkä pari kuvaa mielestäni onnistumaan. Aika hassuahan se on, mutta näin on. On käsityön tuntu, toisin kuin näpytellä hiirtä monitorin edessä.
Eniten minua risoo se, että puhutaan "menneistä" filmiajoista joka tuutissa. Asiahan ei näin ole. Filmikuvaus on myös tätä päivää harrastajien keskuudessa. Se on vain erilainen kuvauksen muoto. Ei digi ole sitä siinä mielessä syrjäyttänyt. Ammattikuvaajat ovat asia erikseen ja sielläkin studioissa vielä filmi on rinnalla.
Mutta tämä keskusteluhan on järjestelmädigiosiossa, joten ei tästä enempää. Itse kukin kuvaa miten haluaa.
Tämä ei ole digi/filmi vänkäämistä, vaan omia mielipiteitä tästä mainiosta harrastuksesta
No tuossa kyllä tullaan yhteen nykyajan ongelmaan. Nimittäin siihen "kaikki-mulle-heti-tänne-nyt"-ajatteluun. Ei viitsitä yhtään tehdä itse ja kaikki pitäisi kuitenkin osata heti. Ei viitistä edes harjoitella ja kokeilla valokuvaamisen perustaitoja. En nyt tarkoita tässä välttämättä sinua. Mieluummin tullaan palstalle kyselemään, minkä kameran ostaisin ensimmäiseksi kameraksi (no, ehkä tuo on ihan asiallinen kysymys, mutta siihen löytyy jo varmaan tuhat vastausta), mitä tarvitsen, kun haluan kivoista herrantertuistani onnistuneita kuvia, miten kuvaan naapurin eukkkoa salaa pukeutumassa, miten saan vikuroivasta issikastani hellyttäviä kuvia, joissa Islantikin vielä näkyy terävänä.
Kun se olisi nyt digiaikaan helppoa: lue ensin edes yksi kirja ja anna palaa vaan. Tökkää varmaan tuohon kirjan lukemiseen. Ei maksa mitään, vaikka kokeilet mitä. Korkeintaan uuden akun.
Minä muuten olen harrastanut vieläkin mustavalkokuvien tekemistä. Tosin en nyt pariin vuoteen. Mutta laitteet ovat hyvässä tallessa yhdessä komerossa. Puolessa tunnissa pimiö nousee tarvittaessa kylpyhuoneeseen.
No, jos olet tuota mieltä, niin ihan vapaasti.
Kaikkihan me todellakin olemme haukotellen katselleet sitä ikivanhaa linnan kuvaa, jonka anoppi otti viime lomareissullaan. Tosi kiinnostavaa. Mutta muuttuuko se kiinnostavammaksi siellä netissä. Jos muuttuu, niin ihmettelen, minkä takia. Ja tuon totesin jo aiemminkin. En ole varsinaisesti mikään seuraihminen, mutta kun menee katsomaan niitä anopin (tai jonkun muun) mestarilaukauksia, niin tulee siinä ainakin joskus nähtyä muitakin ihmisiä ja siellä saa usein vielä kupin kahvia päälle.
Albumien tekohan ei nyt liity varsinaisesti tähän millään lailla. Sai niitä kunnollisia albumeja filmiaikaankin. On kokemusta 70-luvulta alkaen. Mutta minun albumeistani kuvia ei ole tarkoitus irrottaa, joten ne ovat pysyneet hyvin kiinni.
”Takavuosina noita uutuuksia ei tullut edes joka vuosi.”
—mainitseppa esimerkiksi edes muutamia vuosia jolloin ei tullut uutuuksia?
Tuona vuonna yksikään merkittävä optisen alan valmistaja ei tuonut markkinoille mitään merkittävää uutuutta. Muutama valokuvien valmistamiseen liittyvä lähinnä päivitys nähtiin Photokinassa.
mutta päivitysten tekeminen runkoihin oli paljon harvinaisempaa filmiaikaan, itsekin kuvasin samalla Pentax Me rungolla ja muutamalla optiikalla ainakin 15 vuotta. Pari kertaa uudet patterit sisään ja filmirullia tarpeen mukaan, siinä se oli. Ei kasvaneet pikselimäärät eikä ISO:t vaan rullaa sisään aina tarpeen mukaan, 100 - 400 ASA:a, 21 - 27 DIN, miten vaan haluat asian ilmaista. ISO1600 oli tuntematon suuruus kuten muutkin suuremmat herkkyydet.
Kyllä se kohinaa eli rakeisuutta lisäsi filmiaikanakin kun ASA:t kasvoivat satasesta ylöspäin.
Kun pääsen tarkistamaan Kamera-lehden arkistoni, voin luetella muutaman muunkin vuoden.
”sekä uusia kamerarunkoja että objektiiveja …Takavuosina noita uutuuksia ei tullut edes joka vuosi.”
1974?
Canon julkistus "New Model X Development Plan." (myöhemmin AE-1)
Nikon F Apollo (F ja F2 mallien ns. välimalli)
original non-Ai version of this Fisheye-Nikkor
NIKON NIKKOR 18mm f/4 Ultra-Wide
Toisaalta ”edes joka vuosi”:
Nikon Nikkormat EL2, 1977
Nikon F2 Photomic A, 1977
Nikon F2 Photomic AS, 1977
Nikon FM, 1977
Nikon Nikkormat FT3, 1977
1974?
Olympus OM-1 MD
http://www.leitzmuseum.org/CameraMakes/Olympus/74-OM-1-1.html
Uusi lasilaatu —> Leica Noctilux 1:1.0/50 mm
on vanha malli jo kauppoihin tullessaan ja kansa kuolaa jo seuraavan mallin perään.
Vertaus aasista ja porkkanasta osuu aika oikeaan.
Sinulla on kova huoli muiden tekemisistä, tiiliseinien kuvaamisesta ja siitä mitä mieltä joku muu on tällä palstalla?
Pitäisikö kaikkien olla samaa mieltä kanssasi?
”OLENKO VÄÄRÄSSÄ, kun väitän, että kamerassa tärkein on kunnon objektiivi.”
—olet täysin väärässä. Tärkeintä on se, että kamera toimii! Jos kamera ei toimi niin kaikki muu on turhaa.
Ja valokuvauksessa tärkeintä on se, että kuvaaja osaa! Jos kuvaaja ei osaa niin kunnon objektiivista (tai mistään muusta laitteista ei ole apua :)
Että, minulla on kova huoli muiden tekemisistä ? En ole pyytänyt ketään olemaan samaa mieltä kanssani.
Tuskin kukaan valokuvausta todella harrastanut vähättelee objektiivin osuutta lopputulokseen. Sinulle on
tärkeätä, että kamera toimii, niin minullekkin. Mielestäsi on tärkeätä, että kuvaaja osaa, olet tietenkin
luonnonlahjakkuus, joka ei tarvitse kunnon objektiivejä tai muita laitteita, vain toimivan kameran. Me
kaikki tälle palstalle jostain omituisesta syystä sekaantuneet lukijat kiitämme sinua erinomaisesta, ilmeisesti
todelliseen kokemukseen perustuvaan asiantuntija lausuntoosi.
”Mistä päättele Että, minulla on kova huoli muiden tekemisistä ?”
vrt.
”… välineiden paremmuudesta kinailevien merkkiveijareiden hiekkalaatikko … Testeissä kuvataan oikeita tiiliseinien muuraussaumoja, niitähän me harrastajatkin ulkona liikkuessa kuvaamme, kun ei ole muutakaan kuvaamista.”
—eikö olekin kamalaa kun tuollaisia kuvataan kun ei ole muutakaan. Ovat kai niin tyhmiä etteivät ymmärrä edes kysyä neuvoa sinulta mitä pitäisi kuvata.
”Mielestäsi on tärkeätä, että kuvaaja osaa, olet tietenkin
luonnonlahjakkuus, joka ei tarvitse kunnon objektiivejä tai muita laitteita, vain toimivan kameran.”
—luonnonlahjakkuus en liene, mutta melko aktiivisesti olen kuvannut vuodesta 1950, välillä ammattimaisestikin. Toimivassa kamerassa on minulla aina myös objektiivi, mutta joku voi tietysti kuvata ilmankin.
Minulla objektiivi ei ole erillinen laite. Kamera on laite jonka yksi osa on objektiivi. Muut kuvauksessa tarvittavat laitteet mulla on kameran ulkopuolella (jalusta yms)
Jos kamera ei toimi tai kuvaaja osaa kuvata niin kunnon objektiivista tai lisälaitteista eiole mitään hyötyä paitsi näyttötarkoituksessa …n jatkeena.
Kaikki viimeaikaiset epäonnistumiseni ovat johtuneet siitä, että kamera ei ole toiminut pitkään kovassa pakkasessa, eipä siinä paljon olisi kunnon objektiivista ollut apua.
” väitän, että kamerassa tärkein on kunnon objektiivi. Oli runko tai sen merkki mikä tahansa”
—saahan sitä kukin uskoa mitä tahansa, ”kunnon” objektiivi naan leikkikameraan ja priimaa pukkaa. Minulle mikä tahansa toimiva osa kamerassa ei ole muita tärkeämpi, sinulle kai on, ”so what”
”… lisää Isoa, sehän se kohteeseen tuo lisää valoa”
—tuolla et varmaankaan viittaa muiden tekemisiin vaan kerrot omasta osaamisestasi ja objektiivin tärkeydestä :)
Olemme siis aloittaneet molemmat samana vuonna, aloitin 6 vuotiaana isäpuoleni Kodak Retinax II:lla,
objektiivi Schneider-Kreutznah 50mm. f/3.5 ja oikea paljekamera , objektiivi oli kiinteä. Viimeiset 11 vuotta olen kuvannut digijärkkäreillä. 3 vuotta sitten kuvasin muutaman tunnin Koskikaroja 25 asteen
pakkasessa Olympus E-1 kameralla, objektiivinä Zuiko 50-200mm. f/2.8-3.5, ilman minkäänlaisia ongelmia.
Toivon sinulle hyvää jatkoa, sekä ajatuksillesi, kuin myös kuvillesi.
Muinaisten luolien seiniltäkin on löydetty sen aikaisin välinein aikaansaatuja upeita kuvia, jotka ovat
korvaamattoman arvokkaita.
”Muinaisten luolien seiniltäkin on löydetty sen aikaisin välinein aikaansaatuja upeita kuvia, jotka ovat
korvaamattoman arvokkaita.”
—joo eikö olekin hassua, että tiedät mitkä muinaiset kuvat ovat korvaamattoman arvokkaita.
Osaatko sanoa mitkä tänä vuonna otetuista kuvista ovat korvaamattoman arvokkaita?
Mulla noita kunnon objektiiveja on riittävästi, mutta eivät ole ottaneet puolestani yhtään kunnon kuvaa.
Voisiko olla niin, että kunnon objektiivi ei ymmärrä mikä on kunnon kuva ”oli runko tai sen merkki mikä tahansa”?
Olen harrastanut viime aikoina valokuvausta vain satunnaisesti pojan laitteiden avulla. Mutta riittävästi kuitenkin pysyäkseni jyvällä, missä mennään.
Kalastusta sen sijaan harrastan läpi vuoden. Kesällä uistellaan ja talvella pilkitään. Vähemmän näillä keleillä kuitenkaan. Ja kalastukseen pätee välineiden suhteen vähän sama kuin valokuvaukseen. Yhtään kalaa ei ole mikään viehe nostanut yksinään veneeseen. On pitänyt itse opetella ja kokeilla. Ja pakki on täynnä tai ainakin puolillaan hyvän näköisiä uistimia, joilla ei ole tullut kalan kalaa, ei tärppiäkään. Mutta ovatpahan kivan näköisiä. Siellä on ne muutama ottivehje, jotka toimivat takuulla määrätyllä kelillä.
Mutta tuossa kalastuspakin täyttämisessä tarpeettomilla vehkeillä on yksi ero valokuvaukseen. Vieheet maksavat muutaman euron. Mutta tarpeettomat objektiivit noin sata kertaa enemmän.
Valokuvausta.
pätee samat säännöt kuin valokuvaamisessa. Hankkimalla kunnon välineet, saat harrastuksestasi enemmän irti. Esimerkkinä käyköön vaikkapa metsästysvaatekaupasta ostettu heittouistin. Ensimmäisen heiton jälkeen siima niin sykkyrällä, että kalastaminen päättyy siihen.
Valokuvauksen kohdalla tilanne on aivan sama. Monet epäonnistumisest välttää, mikäli käytössä on kunnolliset välineet.
Taiteilijaksi synnytään, mutta hyväksi valokuvaajaksi voi kehittyä, mikäli omistaa kunnolliset välineet. Valokuvaaminen on välineharrastusta. Niinpä välineistä kannattaa keskustella.
Enemmän vaikuttaa se, mitä tekee, missä tekee ja miten tekee. Ihan sama kuin valokuvauksessa. Sillä 50 sentin tarjousjigillä ja marketin 9,90 virvelisetillä saa ihan yhtä hyvin kalaa kuin kalliilla uisteluveneellä ja kymmenellä vavalla, jos tietää, mistä onkii.
Ei tule valokuviakaan kahden tonnin rungolla ja neljän tonnin optiikalla, jos kameran jatke ymmärtää valokuvauksesta yhtä paljon kuin sika pyhäpäivästä.
Periaatteessa näin, kyllä. Mutta on harrastaminen kuitenkin moninverroin nautinnollisempaa edes jokseenkin asiallisemmilla välineillä.
En minäkään mikään väliner*nkkari ole, mutta järkkäri ja sen ympärille muutama lisätarvike löytyy, ja löytyy myös wanha ruåtsalaismallinen hyrräkela tarvittavine lisävarusteineen.
Pokkari on mukana jos järkkäri ei kertakaikkiaan mukaan mahdu, toki silläkin kuvia saa, mutta kyllä siitä kuvaamisesta jotain jää silloin puuttumaan.
Kiinalaisella umpikelasetillä sain viimekesänä kaksi haukea ja kolme ahventa. Eivät olleet yhtä hyviä kuin jos olisivat olleet Abulla nostettuja... ;)
Totesin, että valokuvaajaksi voi kehittyä ja jatkan vielä, että huonoilla välineillä ei kannata lähteä yrittämäänkään.
Sama pätee kaikkeen välineharrastukseen.
Esimerkkinä vielä se virveli. Ostin erään kerran kesälomamatkalla pojalle kotiin unohtuneen virvelin korvikkeeksi halvan setin. Ensimmäisellä heitolla huono siima käpertyi purkamattomaksi vyyhdeksi. Ja kokemusta pojalla on melko paljon virvelin käytöstä. Kotiin jäänyt onki, jota hän on käyttänyt, oli laatumerkkiä, kuten siimakin.
Välineillä harrastajan kannattaa satsata laatutuotteisiin. Huonoilla välineillä yrittävä helposti masentuu ja lopettaa koko harrastuksen liian vaikeana.
”… hyväksi valokuvaajaksi voi kehittyä, mikäli omistaa kunnolliset välineet.”
—noin näyttää moni kaltaisesi luulevan ja kauppa käy – otan osaa, mutta auttaa en voi. Ikävä kyllä ihan aikuisten oikeasti asia on juurikin päinvastoin.
Välineiden omistaminen ei tee kenestäkään valokuvaajaa, mutta kuvaajana voi kehittyä omistamatta yhtäkään kunnollista välinettä (esim vanhempien, kerhon, oppilaitoksen, oppisopimuspaikan, työnantaja tms välineillä).
Minusta näyttää – ikävä kyllä, että lahjakkaimmilla aloittelijoilla ei juuri koskaan ole varaa kunnollisiin välineisiin ja toisaalta välineillään rehvastelevat eivät juuri koskaan kehity muussa kuin shoppailussa. Ehkä on myös niin, että mitä yksinkertaisemmat välineet sitä nopeammin kehittyy kun ei odota kalliiden välineiden tekemää ihmettä.
Valokuvauksen alkeet ja sommittelun, harmonian yms perusteet opin äidin ja enon omistamilla välineillä ja heidän (ammattitlaisten) opastuksellaan. Eniten välineistä opin erään valokuvauskerhon omistamilla välineillä (mm. palkkikamera).
Ihan kaikki ammattilaisena ottamani kuvat on kuvattu muiden (=työnantajan) omistamilla välineillä.
Nyt kuvailen enimmäkseen huvikseni ja usein itse omistamillani välineillä, enkä ole huomannut omistamisen tuomaa kehittymistä kuvaajana.
”Kalastuksessa Olympus E-3 pätee samat säännöt kuin valokuvaamisessa”
Mistähän sekin sääntö tulee, että kalastuksessa toinen saa kaloja ”vaikkapa metsästysvaatekaupasta ostettu heittouistin” välineenä ja toinen ei saa yhtään mitään ihan samoilla välineillä?
Johtuisiko tuokin siitä, että kalastus on välineurheilua?
Yksinkertaistetaan nyt vielä tämän kerran. Hyvät välineet tuskin huonontavat kenenkään taitoja. Huonoilla välineillä yrittäminen voi tietysti olla haasteellisempaa, mutta tuskin tuo samaa tulosta.
Jotenkin tulee mieleen vanha sanonta, että kateus vie kalatkin vedestä.
ymmärtää, että sillä ei ole kuvanlaadun kannalta mitään merkitystä kuka mitäkin omistaa.
Mutta minulle kyllä hyvin sopii että tulet onnelliseksi omalla omistususkollasi. On siis minulle ihan OK, että uskotjonkun välineen omistamisen parantavan kuvien laatua.
”Jotenkin tulee mieleen vanha sanonta, että kateus vie kalatkin vedestä.”
—mitähän muuta se vie vedestä?
Tuo vanha sanonta menee isoäitini mukaan hieman toisin:
”kateus vie kalat kattilastakin”
Tuon kateuden kannalta saatat hyvinkin olla oikeassa, olemme kai erilaisia kun minä en kadehdi muiden omistamia kalastusvälineitä enkä kameran putken pituutta. Kuvaan aika usein myös muiden välineillä niitä kadehtimatta.
Liekö jokin paha vika päässäni kun en osaa arvostaa enkä kadehtia tavaroiden omistamista?
Jos olisi ihan pakko kadehtia niin sitten kadehtisin kai muiden osaamista riippumatta siitä kalastetaanko vai kuvataanko.
viime kesänä sain muuten ihan halvoilla kaverini omistamilla HongKong -välineillä sellaisen hauen, että pokkarilla otettu kuvakin painoi yli kaksi kiloa.