Hei, kaipailisin vinkkejänne! Olen 13-vuotta täyttävä tyttö, jolla on kokemusta kahden koiran koulutuksesta suuressa määrässä. Pitää tähän väliin sanoa, että minua ei voisi vähempää kiinnostaa pojat taikka discot, ei ole koskaan kiinnostaneet ja olen varma ettei tule kiinnostamaankaan. Tämä voi herättää teissä epäluuloja, mutta olen aivan varma tästä. Perheeseeni kuuluu äiti, kohta 8kk täyttävä pikkuveli, pian 14v täyttävä isosisko, kissa ja 7-vuotias havannankoira. Havannankoiraa olen paljon kouluttanut peruskäyttäytymisessä(hihnakäyttäytyminen, vieraiden vastaanotto, vierellä kävely, vapaana olo, "sirkustemppuja", agility- ja tokotermejä..) ja äitini onkin huomannut tulokset: hän jopa on epäillyt, että koira olisi osannut asiat jo tullessaan meille. Näin ei kuitenkaan ollut, olen itse vain eniten koiran kanssa aikaa viettänyt. Havannankoira tuli meille viime vuonna.
Kuten varmasti ymmärrätte, 7 vuotta alkaa olla jo iäkäs koiran iässä. Ja tämän havannankoiran luonne on hyvin rauhallinen, sulkeutuva ja hiljainen, ei niinkään aktiivinen eikä ole motivoitunut kovin paljon mihinkään lajeihin, johon olen hyvin pettynyt. Koira ei myöskään ole kiinnostunut lenkkeilystä talvisäällä noin -20 asteen pakkasella, toisin kuin minä. Olen yrittänyt motivoida koiraa ulkoilemaan kanssani herkuilla, leikeillä ja juoksuspurteilla. Nuo kiinnostavat koiraa vain sisällä, joka on hyvin harmillista, koska kaipaan aktiivista, energistä ja iloista koiraa lähelleni. Päädyin siis bordercollieen.
Olen yrittänyt kertoa rodusta paljon äitilleni, ja toisaalla myös kinunut koiraa. Olen valmis näkemään kaikkea ja kokemaan tuskanhikeä, lisäksi makselemaan kuukausirahoistani koulutuskursseja. Lisäksi haluaisin pyytää isääni maksamaan vaikka puolet kursseista.
Bortsu, joka tulisi meille, ei ole pentu, eikä vielä edes 2 vuoden ikäinen, ja siinä olisi sopivasti haastetta minulle, mitä olemme jutelleet. Äitini vastaus kuitenkin on yleensä hiljainen "en halua koiraa tähän", "ehkei koiran hinta ole niin kallis mutta ajattele mitä se tulee maksamaan: rokotukset, ruoat ja muut kulut", "kissasikin maksaa jatkuvasti enemmän ja enemmän, koska se pissii sängyllesi", "koirasikin maksaa" ym. Olen koittanut vakuuttaa häntä rotutietoisuudellani ja sillä, etten viihdy paikkakuntalaisteni seurassa ja koirat on minulle hyvin tärkeitä. Hän vain yrmähtää ja huomauttaa, että pitäisi tulla kaikkien kanssa toimeen. Hän siis siirtyy aiheesta toiseen. Olen myös sanonut, että olen valmis näkemään koiraan vaivaa, ja hän tietää, kuinka paljon rakastan koiran kanssa harrastamista. Vastaus tulee, että en voi jättää toista koiraani sivu suun. Sanon hänelle, että en ole jättämässä, vaan kun havannankoiraa ei enää kiinnosta lajit, mitkä minua, niin haluan koiran, jota kiinnostaa; jonka kanssa voin harrastaa ja iloita. En ole jättämässä toista koiraa sivuun vaan viettäisin aikaa molempien koirien kanssa, sillä äitinikin tietää koirani olevan minulle hyvin tärkeä, ja että olen viettänyt sen kanssa aikaa.
Kouluaineita katsoessa keskiarvoni on 9,3 ja nostan matalimpia numeroita tänä vuonna.
Mutta ei, hän vain toistaa "mitä minä juuri sanoin". Miten saisin äitini suostumaan asiallisella tavalla? En jaksaisi mankua ja kinuta, se ei näytä tuovan tulosta, ja jos tuokin niin siihen kuluu aikaa järkyttävästi ja saan aikaan kiukkuisen äidin. Olen yrittänyt sanoa, että voin tehdä kotitöitä sen eteen paljon enemmän ja myydä tarpeettomia hyväkuntoisia tavaroitani, ja vaikka purra käpyä. Hän vain toistaa, että lupaukset on nähty. Tämä lupauksen rikkominen on tapahtunut 14 vuotta täyttävältä siskoltani, jolloin tokaisin, että muistele, kumpi petti lupauksensa. Hän hiljeni, eli asiat taas meni päin seiniä. Mitä tehdä?
Kuten varmasti ymmärrätte, 7 vuotta alkaa olla jo iäkäs koiran iässä. Ja tämän havannankoiran luonne on hyvin rauhallinen, sulkeutuva ja hiljainen, ei niinkään aktiivinen eikä ole motivoitunut kovin paljon mihinkään lajeihin, johon olen hyvin pettynyt. Koira ei myöskään ole kiinnostunut lenkkeilystä talvisäällä noin -20 asteen pakkasella, toisin kuin minä. Olen yrittänyt motivoida koiraa ulkoilemaan kanssani herkuilla, leikeillä ja juoksuspurteilla. Nuo kiinnostavat koiraa vain sisällä, joka on hyvin harmillista, koska kaipaan aktiivista, energistä ja iloista koiraa lähelleni. Päädyin siis bordercollieen.
Olen yrittänyt kertoa rodusta paljon äitilleni, ja toisaalla myös kinunut koiraa. Olen valmis näkemään kaikkea ja kokemaan tuskanhikeä, lisäksi makselemaan kuukausirahoistani koulutuskursseja. Lisäksi haluaisin pyytää isääni maksamaan vaikka puolet kursseista.
Bortsu, joka tulisi meille, ei ole pentu, eikä vielä edes 2 vuoden ikäinen, ja siinä olisi sopivasti haastetta minulle, mitä olemme jutelleet. Äitini vastaus kuitenkin on yleensä hiljainen "en halua koiraa tähän", "ehkei koiran hinta ole niin kallis mutta ajattele mitä se tulee maksamaan: rokotukset, ruoat ja muut kulut", "kissasikin maksaa jatkuvasti enemmän ja enemmän, koska se pissii sängyllesi", "koirasikin maksaa" ym. Olen koittanut vakuuttaa häntä rotutietoisuudellani ja sillä, etten viihdy paikkakuntalaisteni seurassa ja koirat on minulle hyvin tärkeitä. Hän vain yrmähtää ja huomauttaa, että pitäisi tulla kaikkien kanssa toimeen. Hän siis siirtyy aiheesta toiseen. Olen myös sanonut, että olen valmis näkemään koiraan vaivaa, ja hän tietää, kuinka paljon rakastan koiran kanssa harrastamista. Vastaus tulee, että en voi jättää toista koiraani sivu suun. Sanon hänelle, että en ole jättämässä, vaan kun havannankoiraa ei enää kiinnosta lajit, mitkä minua, niin haluan koiran, jota kiinnostaa; jonka kanssa voin harrastaa ja iloita. En ole jättämässä toista koiraa sivuun vaan viettäisin aikaa molempien koirien kanssa, sillä äitinikin tietää koirani olevan minulle hyvin tärkeä, ja että olen viettänyt sen kanssa aikaa.
Kouluaineita katsoessa keskiarvoni on 9,3 ja nostan matalimpia numeroita tänä vuonna.
Mutta ei, hän vain toistaa "mitä minä juuri sanoin". Miten saisin äitini suostumaan asiallisella tavalla? En jaksaisi mankua ja kinuta, se ei näytä tuovan tulosta, ja jos tuokin niin siihen kuluu aikaa järkyttävästi ja saan aikaan kiukkuisen äidin. Olen yrittänyt sanoa, että voin tehdä kotitöitä sen eteen paljon enemmän ja myydä tarpeettomia hyväkuntoisia tavaroitani, ja vaikka purra käpyä. Hän vain toistaa, että lupaukset on nähty. Tämä lupauksen rikkominen on tapahtunut 14 vuotta täyttävältä siskoltani, jolloin tokaisin, että muistele, kumpi petti lupauksensa. Hän hiljeni, eli asiat taas meni päin seiniä. Mitä tehdä?
Vastaukset 26
Vanhimmat
kun odotat viisivuotta. Osta sitten vaikka viisikoiraa ja seitsemän kissaa
Valitettavasti kukaan kasvattaja ei tule BC:tä myymään 13 vuotiaalle joten sinuna odottaisin kunne olet täysi-ikäinen . Suosittelen muutenkin jotain toista rotua koska BC tarvitsee enemmän kuin mitä 13 vuotias pystyy antamaan .Sinulla tulee muutto omaan kotiin ja muita suuria elämänmuutoksia vielä koiran elinikänä joten odota vielä .
Seitsemän vuotias koira ei ole vanha vaan vielä hyvässä harrastusiässä joten siihen on turhavedota et vain osaa motivoida koiraa oikein .
Oletko edes miettinyt mitä koira tulee vuositasolla maksamaan ? Vai ajattelitko maksattaa vanehmmillasi kaiken ? Lisäksi voi olla että js olet kerran kyllästynyt Havannankoiraanne niin eiköhän tulevallekkin kävisi samoin enemmin tai myöhemmin .
Oma tyttäreni saa koiran kun katson hänen olevan siihen valmis mutta koiran koulutan ja koirasta vastuun kannan minä . Tahdon että koira koulutetaan oikein ja johdonmukaisesti eikä lapsen mielivaltaisten päähänpistojen mukaan .
Ota toinen havannankoira , siinä sulle moneks vuotta kouluttamista on muute tosi virkee rotu.
ilmottaudu koiranhoitajaksi. Eiköhän lähistöltä löydy joklu,joka haluaisi apua koiransa hoitoon, varsinkin jos lupaat tehdä sen ILMAISEKSI. 13 v on liian vähän, mielesi muttuu 2-4 vuoden sisällä, ja ellei muutu, niin joudut kummiskin itse muuttamaan pois kotoa, hankkimaan ammatin yns. Koiran aika tulee kun ensin oma elämä selkiintyy.
Mutta jos joku haaveilee bordercolliesta, niin joku tarjoaa Havaa:)
Itse en kyllä kehottaisi tekemään ihan noin typerää ratkaisua, koska koirat ovat todellakin niin erilaisia. Havasta ei todellakaan ole samoihin harrastuksiisn kuin borderista, eikä ihan noin suuria kompromisseja kannata ensimmäiseksi tehdä edes sen koiran saadakseen. Mieluiten siis vaan kokemusta noista isommista vaikka lainakoirien avulla. Jos aloittaja haluaa edelleen täysi-ikäisenä vaikkapa borderin, niin sitten hälellä olisi myöskin se Hava, vasta 5-vuotias.
Mielestäni on vastuutonta suositella ratkaisuksi sellaista rotua, mitä aloittaja ei omakseen tunne. Havasta kun ei kaikkeen ole, ei edes sinnepäin, eikä se ole oikeasti aktiivista ja toimintakykyistä koiraa nähnytkään. Jos haluaa oikeasti koiran toimintaan, eikä koiratanssiin taikka vastaavaan.
Oon samaa mieltä muutaman muun vastaajan kanssa siitä, että bordercollie on ehkä kuitenkin liian vaikea rotu sinulle, vaikka uskoisitkin itse sen kanssa pärjääväsi. Ja jollei muu perhe ole täysillä mukana koirahankkeessa, niin siitä on valitettavasti turha haaveillakaan. Mieti myös sitä, että jos nyt otat hieman vastentahtoiseen perheeseen nuoren koiran, mitä sille tapahtuu kun sinä lähdet aikanaan opiskelemaan? Entä jollet voikaan ottaa koiraa sinne mukaan, jollei sinulla olekaan varaa, aikaa tai mahdollisuutta elättää sitä vaan se jäisi perheesi hoidettavaksi? Tai jo aiemmin, koulu saattaa olla sinulle helppoa, mutta mitä pidemmälle (yläaste, lukio/ammattikoulu) etenet sen vaikeammaksi se muuttuu ja ainakin työmäärä kasvaa.. Riittääkö sinulla aika? Ja vaikka kuinka nyt lupailet, että et unohtaisi vanhaa koiraa, niin entä jos uusi koira oliskin kuin unelma ja yhteiset harrastukset vain veisivät mennessään ja lisääntyisivät ja samalla myös työmäärä koulussa vuosien myötä kasvaa (etkä nyt ihan oikeasti voi vannoa etteikö sinulla myös ystävien ja sosiaalisen elämän määrä saattaisi lisääntyä vaikka tänä päivänä olisit mitä mieltä!). Kuka sen vanhan koiran sitten hoitaa, muu perhekö? Mieti ihan todella näitä asioita, eikä vain niiden vaaleanpunaisten lasien läpi, joissa sinä kyllä selviät kaikesta ja homma hoituu vaan ihan todella mieti! Tarkoitus ei ole olla ilkeä ja epäillä kykyjäsi vaan kerran sinun kanssasi samassa tilanteessa olleena (paitsi että minä haaveilin siitä ensimmäisestä koirasta), on tarkoitus saada sinut ajattelemaan asiaa muustakin kuin siitä omasta näkökulmastasi.
Minun neuvoni on, että älä edes yritä puhua äitiäsi ympäri koiran hankintaan, vaan tyydy nykyiseen tilanteesee ja katsele tulevaisuudessa asiaa uudelleen. Oot vielä nuori ja ehdit monta koiraa omistaa jos niin haluat, sitten kun voit niiden ostamisesta itse päättää ja sen omilla rahoillasi tehdä. Kuulostat tekstisi perusteella kuitenkin varsin kypsältä ikäiseksesi, joten jos nyt vaan järjellä asiaa pohdit, niin varmasti ymmärrät että ehkä on kaikkien kannalta parasta antaa asian unohtua hetkeksi, vaikka se pahalta tuntuisikin.
Voit kuitenkin kartuttaa koirakokemustasi vaikkapa 4H:n dogsittereissä jne, joissa tutustut erilaisiin rotuihin ja pääset tekemisiin muidenkin kuin oman koirasi kanssa.
Suosittelisin malttia myös oman koirasi kanssa. Kirjoitit, että se on ollut teillä vasta vuoden. Se on jo aikuinen koira ja entäpä jollei se aiemmalla omistajallaan ole tottunut ulkoilemaan kylmällä säällä tai paljon muutenkaan? Anna sille aikaa ja totuta sitä uuteen rytmiin pikkuhiljaa.. Varmista myös ettei se palele ulkoillessa, onhan sillä siis mantteli tms ja kovilla pakkasilla pidä lenkit tarpeeksi lyhyinä ja mukavina koiralle, älä missään nimessä pakota sitä! Oletko ajatellut kokeilla agilityä tms. yhteistä harrastusta sen kanssa? Koira vaikuttaa oppivaiselta ja sinä innokkaalta opettamaan. Josko teiltä päin löytyisi sopiva kurssi (mistä harrastuksesta sitte innostutkin) jolle voisitte mennä ja saisitte yhteistä tekemistä? Ja kohta ne säätkin lämpenevät niin olo varmasti helpottaa ja pääsette koiran kanssa taas kunnolla ulkoilemaan :)
Ps. Minä en kaikista hienoista perusteluista, vakuutteluista, mankumisesta, uhkailusta, huutamisesta ja mököttämisestä huolimatta sitä koiraa lapsena saanu, ja hyvä niin. Muutama vuos siitä eteenpäin elämässä oli niin paljo muutakin, että kyllä kai sen koiran olisin hoitanu, mutta kyllä siitä olis iso vastuu vanhemmillekin vierähtäny.. Vasta ku omilla rahoilla täysikäisenä ostin niin ihan ikioman sain, ja siitä asti niitä onkin ollu :) Mutta sitä ennen kartutin osaamistani (josta on kaikesta hyötyä ja iloa ollu) tuttujen ja sukulaisten koirien kanssa.
Itse sain touhuta "lainakoirien" kanssa, ja valtavasti oppia siihen asti, että pystyin sen ihkaomani ottamaan ja saamaan. Jälkeenpäin olen ollut todella tyytyväinen noihin vuosiin, kun sain tämän kasvattajan tuella opetella tärkeitä taitoja, ihan pentujen hoidosta koiran koulutukseen. Sain myöskin kilpakokemusta tämän kasvattajan koirien kanssa. Rotu ei ollut tällä kasvattajalla juuri se, mistä itse haaveilin, mutta lopulta juuri tämän kasvattajan avulla löysin itselleni sen parhaan ja opikean ihkaomanikin :) Viitisen vuotta siihen meni aikaa, mutta kyllä kannatti odottaa. Opin siellä paljon perushoidosta, koulutuksesta ja muusta ihan pentujen hoitoon asti. Sain olla mukana synnytyksissä ja muussa. Toki tämä kasvattajakin hyötyi järjestelystä, kun osallistuin ihan kaikkeen perushommaan, olin ihan konkreettisesti apuankin mm pentutilojen siivouksessa, koirien pesuissa ja turkinhoidoissa ym, mutta en koe olleeni hyväksikäytetty millään lailla.
Nykyään siis on jo omiakin ollut monta, ja koirallisia vuosia paljon takana. Mutta edelleenkin koen, että noista kasvattajan apuna vietetyistä päivistä ja illoista on ollut valtavaa hyötyä, ja edelleenkin tulee tilanteita vastaa, joissa voin tukeutua hänen opettamiinsa asioihin.
Olen itsekkin haluamassa koiraa.Täytän tänä vuonna 12v.Olen kinunnut perheeltäni koiraa jo 5 vuotta mutta ei.Itse haluaisin myös bordencollien mutta tiedän aivan hyvin itsekkin että minusta ei ole näin nuorena hoitamaan bordencollieta.Nytpä siis olen päätynyt kultaiseen noutajaan.Itsekkin tarvisin neuvoja miten voisin suostutella vanhempiani...
mieti mitä teet 3-5 vuoden kuluttua, koulu lopuu, ammattikoulu alkaa, muutto kaupunkiin yms. koira jäisi vanhemiesi riesaksi. Siinä syy, mikseivät suostu.
en tiedä
Auttakaa!!!!!!! Oon kohta 12v tyttö ja koko ikäni oon halunnu omaa koiraa! Kokemusta on erittäin paljon! Rakastan koiria! Halusin oman cavalierkingcharles spanielin! Äiti ja iskä ei halua! Auttakaa pliis miten saisin ne suostumaan? APUA!!!!!
Se pittää teidän muksujenkin tajuta että KAIKKEA EI VAAN AINA VOI SAADA !!!!!!!!!!
Ihan totta! Mutta he harkitsevat jo sitä eivätkä enää ole suoraan EI kannalla. Joten miksi ei yrittäisi??? Sanoppa se kun itse olet tuollainnen luovuttaja. Mutta minua et lannista.
Se, ettei jaksa olla enää kuuntelemassa keskenkasvuisen lapsensa kinuamista (= "joo joo, mm, niin, juujuu") ei tarkoita, että vanhemmat haluavat heittää tonnin eläimeen jota eivät halua. Se tarkoittaa, että he ovat lopen kyllästyneitä ruinaamiseesi.
Minä kinusin ihanmitätahansaeläintä koko lapsuuteni ajan ja sain koiran, kun valmistuin peruskoulusta erinomaisin arvosanoin. Sitä ennen minun piti olla ilmainen dogsitter, hamsusitter, hepanhoitaja ja ties mitä eläinhulluuteni tyydyttämiseksi. Vanhemmat lopettivat suoran ein sanomisen mutta odotuttivat silti sen 3 vuotta. Kannattaa olla realistinen ja odottaa sinne 15 v. paikkeille.
Mä en oo ruinannu ja ne kyllä kuuntelee mua. Usko rakas että ne harkitsee jo sitä. Silti tarviin neuvoja. Sulla on kokemusta. Auta.
Aloitat itsenäisen lenkkeilyn? Koira tuli seuraavana keväänä, kun olin aloittanut (oma-ehtoisesti ja ilman taka-ajatuksia) 2-2,5 h kävely- ja juoksulenkit oman kuntoni kohottamiseksi. Toimi ihan hyvänä argumenttina; jaksan liikkua paljon ilman koiraa, joten jaksan liikkua myös koiran kanssa.
Kannattaa myös hankkia paljon tietoa ja kyylätä kennelliiton pentuvälitystä aktiivisesti. Opetella tunnistamaan sairaat vanhemmat, epäilemään terveystarkastamattomia Saksan-tuonteja jne. Voit alkaa vaikka jutella puoli-itseksesi siitä, kuinka Joutsassa on hienon näköinen pentue tätä ja tätä koira rotua, kun taas Rauman vastaavien koirien vanhemmilla on molemmilla C-lonkat ja Distichiasis. Jos vanhemmillasi ei ole koirakokemusta tai se on vähäistä, niin on mukava kuulla että tenava on itse niiiiin tietoinen siitä, mikä PPM tarkoittaa ja siitä, että emänemän D/C-lonkat tarkoittavat, että pennullekin voi tulla nivelrikko.
Kyllä! Toi lenkkeily on hyvä! Ja se et just niinkin ite tietäisin tollasta HYVÄ!!! KIITTI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Ja oon hirveen pahoillani ku haukuin sua luovuttajaks. Anteeksi. Mun KIITTI!!!!!!
Asioita kannattaa aina ensin ajatella koiran kannalta. Rodut on erilaisia ja hyvä niin. Melkein jokaiselle varmaan löytyy sopiva koira. BordenCollie on kuitenkin paimenkoira, joka tarvitsisi tehtäviä. Hieno koira, mutta vaatii aktiivisuutta.
Onkohan se 7-vuotias havannan koira terve? Ettei ole mitään selkävaivaa tai muuta sellaista kipua, joka tekee koiran haluttomaksi esim. hyppäämään. Kylmä ilmakin saataa pahentaa vaivaa, jos jotain sellaista on. Koirilla esiintyy esim. spondyloosia, joka näkyy röntgenkuvissa..
Ei kannata pakottaa lenkkeilemään pakkasella, jos koira ei halua. Sillä saattaa olla haluttomuuteensa syyt, joita sinä et tiedä. Tiedätkö koiran taustat ja terveyden?
Eikä koira ole mikään lelu, joka hylätään, kun halutaan uutta.
Tiedän ja olen valmis ottamaan vastuun. Se ei ole lelu ja osaisin pitää siitä huolta ja hoitaa siä. Olen salannut varmaan kaikki rodut ja löysin sopivan :Cavalier kingcharles spaniel. Äiti jo harkitsee että saisinko sellaisen. Mielestäni kesä oikeastaan kesäloma olisi paras aika siihen. Saisinko lisää neuvoja? :)
Kannattaa tutkia myös koirien terveystietoja koiraa hankkiessa. En mitenkään halua pelotella, mutta koirillakin on aika paljon erilaisia sairauksia, joista osa on periytyviä.
Suomen kennelliiton sivut on hyvät ja siellä Koiranet, josta löytyy tietoa eri rotujen kasvattajista, koirien sairaustilastoja roduittain ym ym. Niitä sivuja kannattaa opetella lukemaan ja se on ihan mielenkintoistakin.
Älkää ostako pentuja pimeiltä "takakontti"kauppiailta, vaikka halpa hinta saattaisi houkutella. Siitä voi tulla iso suru, kallis eläinlääkärilasku ja pahimmassa tapauksessa pentu ei edes selviä hengissä.
Täälläkin on paljon varoittavia kirjoituksia huijarikauppiailta ja pentutehtailijoista.
Olen itsekin etsimässä koirallemme kaveria ja siksi niin paljon näitä nyt lueskelen.
Juu. Sairauksista tiedän tosipaljon sillä noin kaks vuotta sitte meijän suomenajokoira kuoli vanhuuteen sydämenvajaatoimintaan. Olen perehtynyt varsinkin cavalierin sairauksiin. Koska sellaisen haluaisin. Onko ohjeita millä vanhempani rupesivat arvostamaan tietojen ottamaan minut vakavasti ja ehkäjopa minulle mä koira?
Voitko käy täällä ja auttaa. Jooko.. Päivittäin. Oikeesti pliis. Mä haluun omaa koiraa ihan sairaasti. ?????
LUKEKAA PLIIIS TÄÄ!!!! Mä ny vaan vastaan tähän johki... :D eli niin, mäkin haluisin koiran, oon ehkä jo tän koko vuoden halunnut, mut ei mun äiti anna. ;( meillä on kaksi kissaa, ja kaksi allergikkoa kaikille eläimille mut kyllä ne on pärjänny noiden kissojen kaa ihan hyvin ja on meillä marsukin ollu:) asumme kerros talossa, ja haluaisin phalenen/ papillonin:3 onko ihan mahdoton ajatus kerros taloon?:-/ ainiin, ja olen 12, elokuussa 13. Ja miten se koirarotu suhtautuisi kissohin?
Minä kuulun siihen onnelliseen joukkoon joka on kasvanut koiraharrastajaperheessä, ja kun sanoin äidilleni haluavani oman koiran, niin vastaus oli että jos tyttö koiran haluaa niin tytön pitää koira saada. Ensimmäinen tuli ollessani vähän vajaa 7-vuotias, ja parin vuoden päästä kun koirastani tuli valio, siirsi äitini koiran minun nimelleni "palkintona" siitä että olin koirani tunnollisesti ja ylpeydellä huolehtinut ja kouluttanut.
Ensimmäinen koirani kuoli jo vuosia sitten 13 vuoden täydessä iässä, muutti kanssani opiskelupaikkakunnalleni ja kulki mukana joka paikkaan. Viimeisimpinä vuosinaan sillä oli jo kolme muutakin kaveria laumassa, joiden kanssa kisattiin, lenkkeiltiin ja harrastettiin. Ja saa siellä diskossakin välillä käydä, ei se tarkoita että täytyy jättää kaikki nuorten jutut jos koiran hankkii ;)
Ihan oikeasti ihmiset, älkää olko niin negatiivisia ja tyrmätkö nuoren harrastajan haaveita, minusta hän ainakin on osoittanut olevansa tosissaan huolehtimalla ja yrittämällä vanhan koiran kanssa joka ei välttämättä ole maailman helpoin koulutettava.
Koiraharrastus on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Se on vuosien varrella opettanut äärettömät määrät kärsivällisyyttä, vastuuntuntoa, sinnikkyyttä sekä rakkautta ja kunnioitusta kaikkea elävää kohtaan. Minulle koirat ovat aina olleet elämäntapa, myöhemmin ammattinakin, ja nyt aikuisena edelleen muistelen lämmöllä ensimmäistä koiraani.
Bordercollie on erinomainen valinta harrastuskoiraksi, eikä koirien kouluttaminen ole mitään rakettitiedettä, edes bortsun. Totta kai se vaatii varmasti enemmän tekemistä ja työskentelyä kuin vanha koirasi, mutta nuorena ja innokkaana varmasti jaksat sitä sille tarjota. Käy koirakerhojen koulutuksissa joista saat paljon neuvoja ja apuja mikäli ongelmia tulee eteen.
Näytä tämä teksti äidillesi, sillä hänelle haluan sanoa, että vaikka hän pelkääkin joutuvansa koiran hoitajaksi kun sinä koiraan kyllästyt, niin osoittamalla luottamusta saa sitä myös takaisin. Omalle äidilleni olen ikuisesti kiitollinen koiraharrastukseni tukemisesta.
Ite haluisi Pomerianin... Oon koittanu pyytää sotä ja iskäki sano, et harkitaan .Tottakai mä innuistui siitä ja pari päivää oti kaikki tiedot selviks pomeista , mut sit ne rupes sanoo et 'sul loppuu into kesken,etsä sitä hoida ,ku vähä aikaa ja se on siinä. se jää sit meiä vastuulle...' Yriti vakuuttaa et hoitaisi sitä ja käyttäisi lenkeillä ja kouluttaisin, mut noi vaa nauro mun naama eessä ja siin samal naureskeli et ei susta oo siihe... Tää sai mut pois tolaltaa.. eikä pelkkä ei riittäny vaa piti mennä murskaa mun unelma ja nauraa siin samalla..Kai se sit nii on ei musta oo siihe :(
Tässä teille, koko perheen testi
http://www.koiranomistajanperuskurssi.fi/