Tyttäreni on nyt 12-vuotias ja olemme eläneet aivan kahdestaan liki 10 vuotta. Tytär on kiukkuinen murrosikäinen ja on sopeutunut hyvin hitaasti miesystävääni jonka kanssa olen seurustellut nyt vuoden verran. Tyttö on hyvin mustasukkainen eikä hyväksy miestäni todellakaan kuin satunnaisesti. Olemme miesystäväni kanssa hyvin rakastuneita ja tulevaisuudessa toivottavasti aviopari. MIesystäväni (itsekin kolmen lapsen isä) loukkaantuu tyttäreni tunteista ja siitä että häntä ei hyväksytä tuosta noin vaan. Tunnelmat ovat ajoittain hyvinkin kireät ja minä taiteilen kahden tulen välissä. Tyttäreni tietää, että aion jatkaa seurustelua ja koittaa parhaansa mukaan sopeutua. Miesystäväni ei jotenkin osaa rakentaa suhdetta lapseeni ja heidän välillään ei tapahdu minkäänlaista kehitystä tutustumisessa. Mies toivoisi meidän muuttavan yhteen mahdollisimman pian, mutta äitinä tunnen että nopea yhteenmuutto on tytärtäni kohtaan raju toimenpide. Onko kellään kokemuksia vastaavasta? Ikävintä on, että misystäväni ei tunnu välittävän lapsen tunteista vaan pitää niitä minun "huonon kasvatukseni tuloksena".
Lapsen sopeutumisvaikeudet
Ahdistunut
5567
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
vaikuttaa kertomastasi päätellen ikävältä ihmiseltä.
Miksi oikeastaan haluaisit muuttaa yhteen hänen kanssaan?
Joo. MInunkin äidilläni oli miesystävä, kun olin 12-vuotias. En sietänyt ajatustakaan, vaikken tuntenut koko miestä. Äitini jätti miehen.
18-vuotiaana toivoin että äidilläni olisi joku, jotta voisin muuttaa pois, eikä minulle jäisi tunne, että hylkään äitini, yksinäisen ihmisen.
Nyt 40-vuotiaana toivon yhä että äidilläni olisi joku muukin kuin minä. Minä perheellinen ihminen kun en jaksaisi juosta hänen asioillaan jatkuvasti enkä ehdi olla seurana.
Enää hän ei ketään löydä, se on varmaa, kun hänellä ei koskaan ole ollut ketään muuta kuin isävainaani, ja tämä yksi yritys jonka täystyrmäsin heti.
Kyllä minäkin pitäisi puhuttelun tytölle.Mies ei ole hänen isänsä eikä sellaiseksi ryhdy mutta teidän kotona hänellä on yhtälainen määräysvalta kuin sinulla ja tyttären pitää käyttäytyä asiallisesti häntä kohtaan.Sanoisin,ettei teidän kahden suhde lopu vaikka likka miten kiukuttelisi ja ettei sinun rakkautesi lapseen lopu uudessa suhteessa.Kaikilla on oikeus rakastaa ja olla rakastettuja,aikuisten keskinäinen rakkaus von vaan erilaista kuin lapseen kohdistuva.Ymmärrän miestäsi,koska ainakin omasta mielestäni toisen lasta on lähes mahdotonta rakastaa,niitä voi vaan sietää ja yrittää olla hyvä aikuinen, näin ainakin mulla miehen lasten kohdalla on.
Niin miesystäväni ei asu luonamme vaan viettää viikonloppuja kotonamme. Mistään määräysvallastahan tässä ei ole kysymys vaan lapsen pelosta "menettää" äitinsä. Olen silti siltä mieltä, että tällaiset ihmissuhteet ovat kahden kauppa, kyllä kai miesystäväni on pyrittävä aktiivisesti rakentamaan ystävyyttä lapseeni eikä vain odotettava itsestäänselvyytenä hyviä suhteita. Tyttäreni käyttäytyy hyvin mieheni läsnäollessa ja kiukuttelee sitten kiukkunsa minulle tietenkin.
tyttäreni muutti isälleen ja äitipuolen kanssa asuun, kun ei voi sietää minun miesystävääni ja myöskään ei miesystäväni tykkää tyttärestäni.
Tyttäreni on 13v ja hän tapaa minua sillon kun jaksaa, mutta miesystävääni hän ei halua tavata. Toivottavasti asiat paranee kun tytär vanhenee.